Messierin luettelo 250 vuotta

Charles Messier tuskastui tähtitaivaalle sirottuneisiin utuläiskiin, jotka hämäsivät häntä komeetanmetsästyksessä. Niinpä Messier laati luettelon kohteista, joihin ei kannattanut uhrata aikaa eikä vaivaa.

22.11.2024

1700-luvulla komeetat olivat kova sana. Vuonna 1758 Aurinkokunnan sisäosiin palasi kiertolainen, jonka paluun Edmond Halley oli ennustanut. Itse hän ei sitä ehtinyt nähdä, sillä Halley kuoli vuonna 1741. Nimestä tuli kuitenkin kuolematon: kiertolainen tuli tunnetuksi Halleyn komeettana. Sen myötä sekä suuri yleisö että alan ammattilaiset kiinnostuivat komeetoista, ja uusia pyrstötähtiä alettiin etsiä suurella innostuksella.

Pariisin observatoriossa työskennellyt Charles Messier (1730–1817) oli yksi Halleyn komeettaa tarkkailleista tähtitieteilijöistä. Etsiessään sitä öiseltä taivaalta hän äkkäsi sumuläikän, joka ei kuitenkaan voinut olla komeetta, sillä se pysyi tähtien suhteen paikallaan. Messier merkitsi sen paikan muistiin, jotta ei erehtyisi toista kertaa. Siitä sai alkunsa luettelo, joka kantaa hänen nimeään. Messier’n ensimmäinen muistiinmerkitty kohde on Härän tähdistön suunnassa sijaitseva supernovajäänne Messier 1 eli M1. Sittemmin se sai nimekseen Rapusumu.

Charles Messier ja Rapusumu

Charles Messier onnistui löytämään Halleyn lisäksi myös uusia komeettoja, mutta hänet tunnetaan paremmin kokoamastaan ”kiusankappaleiden” luettelosta. Kaikki sen kohteet eivät suinkaan ole Messier’n itsensä löytämiä, sillä osan on bongannut hänen työtoverinsa ja ystävänsä Pierre Mechain. Joitakin kohteita ovat ensimmäisenä havainneet myös muut astronomit, esimerkiksi Johann Bode.

Ensimmäinen versio luettelosta ilmestyi vuonna 1774, siis 250 vuotta sitten. Silloin siinä oli 45 kohdetta. Kuusi vuotta myöhemmin Messier julkaisi laajennetun 70 kohteen luettelon, ja ”lopullisen” muotonsa se sai vuonna 1781, jolloin kohteita oli 103. Myöhemmin listaan on lisätty Messier’n muistiinpanojen pohjalta vielä seitsemän kohdetta, joten nykyisellään luettelossa on kaikkiaan 110 kohdetta.

Parhaiten luettelossa ovat edustettuina tähtijoukot, joita on yhteensä 55 – avoimia 26 ja pallomaisia 29. Galakseja on 46, joista enemmistö eli 28 on spiraaligalakseja. Elliptisiä galakseja on kymmenen ja epäsäännöllisiä kahdeksan. Loput kohteet ovat kaasusumuja ja planetaarisia sumuja tai kaksoistähtiä ja asterismeja, tähtien muodostamia kuvioita. Supernovajäänteitä on vain yksi, luettelon ykköspaikkaa pitävä Rapusumu.

Sittemmin Messierin (nimen kirjoitusasu on vakiintunut luettelon yhteydessä tähän virheelliseen kirjoitusasuun) luettelosta muodostui tähtiharrastajien aarreaitta. Ranskalaisastronomi teki aikoinaan havaintoja pääasiassa kymmensenttisellä linssikaukoputkella. Saman kokoluokan ja paljon tehokkaampiakin teleskooppeja on käytössä monilla harrastajilla ja tähtiyhdistyksillä. Jotkut kohteet, kuten M45 eli Plejadit ja M31 eli Andromedan galaksi, erottuvat paljain silminkin.

Pariisin leveysasteelta näkee yli kymmenen astetta syvemmälle eteläiselle tähtitaivaalle kuin maamme etelärannikolta, joten kaikki Messierin kohteet eivät näy Suomesta ja osa on parhaimmillaankin hyvin matalalla. Eteläisemmissä maissa on mahdollista toteuttaa Messier-maraton, jossa yhden yön aikana pyritään käymään läpi koko luettelo. Mihin tahansa vuodenaikaan se ei onnistu: maratonin voi toteuttaa ainoastaan maalis–huhtikuussa, kun kaikki luettelon kohteet ovat öisellä taivaalla.

Kuvat: NASA, Public Domain

Katso Messier-kohteita kotisohvalta Nasan sovelluksen avulla

Nasan Messier-selain