Mitä tiedämme Pohjois-Korean satelliitista ja raketista?


Pohjois-Korea lähetti tänään aamulla satelliitin avaruuteen. Kyseessä oli jo neljäs yritys satelliitin lähettämineen, ja näyttää siltä, että se on onnistunut: Kwangmyongsong-4 kiertää Maata polaariradalla ja sitä seurataan aktiivisesti. Mutta mitä siitä ja sen laukaisseesta raketista tiedetään?


07.02.2016

Pohjois-Korean rakettilaukaisu ei suinkaan tullut yllätyksenä. Sulkeutunut sosialistidiktatuuri on tehnyt aiemmin jo kolme kookkaan mannertenvälisen ohjuksen laukaisua, joilla se on yrittänyt saada satelliitin kiertoradalle.

Kaksi ensimmäistä yritystä vuosina 2009 ja 2012 epäonnistuivat, kun taas joulukuussa 2012 tehty kolmas yritys onnistui hyvin. Satelliitti tosin alkoi pyöriä holtittomasti heti avaruuteen päästyään ja nähtävästi se ei toiminut avaruudessa. 

Kuten aikaisemmillakin kerroilla, ilmoitti Pohjois-Korea etukäteen laukaisusta Kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMO:lle ja varoitti alueista, joille kantoraketin eri vaiheet tulisivat putoamaan. Näistä voitiin jälleen päätellä helposti satelliitin päämääränä olevan Maan napojen kautta kulkevan polaariradan.

Tällä kerralla kirje lähetettiin IMO:lle 2. helmikuuta ja siinä mainittiin ajoiksi laukaisuyrityksille aamut helmikuun 8. ja 25. päivän välillä, joskin Pohjois-Korea tarkensi varoitusta myöhemmin kattamaan myös tämän päivän. Kuten aikaisemmillakin kerroilla, tehtiin laukaisu nyt ensimmäisenä varoajaksi annetun ajanjakson päivänä.

Laukaisu tapahtui maan pohjoisosassa olevasta Sohaen laukaisukeskuksesta etelään klo 00:29 maailmanaikaa (siis klo 2:29 Suomen aikaa) Unha-3 -kantoraketilla.

Satelliitista tehtyjen havaintojen mukaan se kiertää Maata radalla, jonka matalin piste on 465 kilometrin ja korkein kohta 502 kilometrin korkeudessa. Radan kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 97,5° ja lähes radalla satelliitin kanssa kiertää raketin ylin vaihe.

Rata on ns. aurinkosynkroninen, eli ratasiirtyy asteen verran idemmäksi joka päivä, jolloin radalla oleva satelliitti ylittää saman maapallon paikan aina samaan aikaan ja siten samankaltaisissa valaistusolosuhteissa. Pohjois-Korean satelliitin yksi kierros kestää 94,3 minuuttia ja se tekee ylilentojaan noin klo 9 aamulla. Tällä radallaan satelliitti kulkee saman maapallon paikan yli joka neljäs vuorokausi.

Satelliitin laukaisulla Pohjois-Korea haluaa luonnollisesti osoittaa ulkomaille, että se pystyy lähettämään paitsi satelliitin avaruuteen, niin myös sinkoamaan kappaleen (vaikkapa pommin) mihin paikkaan tahansa maapallolla. Omalle kansalleen maan johtajat puolestaan haluavat näyttää olevansa voimakas ja mahtava maa, joka pystyy samaan kuin esimerkiksi arkkivihollinen Yhdysvallat.

Kun toimivan kantoraketin – siis mannertenvälisen ohjuksen – lisäksi maa on ottanut selvästi edistysaskeleita raketin kyytiin laitettavan ydinaseen kehittämisen kanssa, on syytäkin olla huolissaan.  

Vaikka niin satelliitti kuin kantorakettikin ovat alkeellisia, ei Pohjois-Korean tekemisiä kannata vähätellä. 

Kantoraketti

Pohjois-Korea on kehittänyt rakettitekniikkaansa jo pitkään ja se on saanut siihen apua mm. Iranista. Edellisen, vuonna 2012 tapahtuneen laukaisun jälkeen Etelä-Korea sai haltuunsa osia kantoraketin kahdesta vaiheesta ja ne osoittautuivat laadultaan heikoiksi sekä karkeatekoisiksi, mutta kuitenkin toimiviksi.

Raketin perustekniikan taso vastasi 1960- ja 1970-lukujen läntistä tasoa. Rakettimoottorit olivat lähes samanlaisia kuin Iranin raketeissaan käyttämät. Muutenkin raketilla on yhtäläisyyksiä Iranin Safir-ohjuksen kanssa.

Nyt laukaisuun käytetty Unha-3 -raketti on kolmivaiheinen raketti, jonka korkeus laukaisun aikaan on 30 metriä ja massa noin 90 tonnia. Sen ensimmäinen vaihe perustuu Taepodong-2 -ohjukseen, jonka päällä on neuvostoaikaisen Scud-ohjuksen pohjalta tehty toinen vaihe sekä todennäköisesti iranilaisen Safrin toiseen vaiheeseen perustuva kolmas vaihe. 

Laskelmien mukaan Unha-3:n sotilasversio voisi kuljettaa 800 kg massaltaan olevan pommin (millaisen Pohjois-Korea voisi kenties tehdä) Yhdysvaltain pääkaupungin päälle, mutta varsinaisesti sotilaskäyttöön se ei ole toimiva: sen laukaisuvalmistelut kestävät pitään ja ovat selvästi havaittavissa satelliittien ottamissa kuvissa. Pohjois-Koreaa tarkkaillaan jatkuvasti, eikä rakettia voitaisi siellä valmistella lähtöön salassa. Satelliittien laukaisun ja propagandan tekemisen lisäksi kantoraketin tärkein tehtävä onkin siten toimia lähinnä kansainvälispoliittisena pelinappulana.

Sohaen laukaisukeskuksessa on satelliittikuvien mukaan rakenteilla suurempi laukaisualusta, mikä vihjaa myös kookkaammasta ja siten voimakkaammasta raketista lähitulevaisuudessa.

Satelliitti

Nyt laukaistu satelliitti on siis nimeltään Kwangmyongsong-4 ja se on kooltaan noin 1,5 metriä korkea, jotakuinkin metrin halkaisijaltaan oleva laatikko, jonka massa on noin 100 kg. Sen pinta on kiinalaiskuvien mukaan päällystetty aurinkopaneeleilla ja se on rakennettu maan sotilaselektroniikan instituutissa. 

Kwangmyongsong tarkoittaa kirkasta tähteä. Pohjois-Korean legendaarisen johtajan Kim Jong-Ilin sanotaan syntyneen Baekdu-vuorella ja samaan aikaan taivaalla loisti tavanomaista kirkkaampi tähti, jota kutsutaan nimellä Kwangmyŏngsŏng.

Näin satelliittikin siis osaltaan on osa Kimien klaanin tarinaa.

Kyseessä on virallisen ilmoituksen mukaan kaukokartoitussatelliitti, jonka tehtävänä on ottaa kuvia maapallon pinnasta. Käytännössä siis kyseessä on alkeellinen vakoilusatelliitti.

Koska pohjoiskorealaiset voivat olla yhteydessä satelliittiinsa kunnolla vain sen ollessa Pohjois-Korean päällä, ei sen käyttö ole tehokasta. Vaikka yhteyttä pidettäisiin myös ulkomaisten lähetystöjen tai merillä olevien laivojen välityksellä, ei satelliitista ole todennäköisesti paljoakaan konkreettista hyötyä maalle.

Kiinan uutistoimisto Xinhuan välittämä kuva Kwangmyongsong-3 -satelliitista.

Juttua on päivitetty klo 17:15: Laukaisukellonaika on muutettu, otsikkokuvaan lisätty kuvakaappaus laukaisuvideolta ja ratatietoja on lisätty. Päivityksiä tehdään vastaisuudessakin uusien tietojen ilmestyessä.