Racetrack Playan tasangolla Yhdysvaltain Death Valleyssa ja Altillo Chican laguunissa Espanjan Lillossa on kiviä, jotka liikkuvat itsekseen. Tai näyttävät liikkuvan. Geologeja on vuosikymmenien ajan askarruttanut, mikä kuljettaa kiviä pitkin maanpintaa siten, että ne jättävät jälkeensä uran.
Yhden teorian mukaan kivien ympärille kertyy talvisin jäätä, jolloin ne liukuisivat tuulen mukana joskus pitkiäkin matkoja. Madridilaisen Complutense-yliopiston tutkijat ovat nyt päässeet mystisten "kivenpyörittäjien" jäljille. Syypäitä ovat tuuli ja vesi – sekä mikrobit.
Altillo Chican suurimmat kuljeksivat kivet ovat jopa seitsenkiloisia ja ne kovertavat ajoittain kuivuvaan laguuniin yli satametrisiä uurteita. Tutkijoiden mukaan kivet tosiaan liikkuvat talvisaikaan, mutta niitä kuljettavat virtaukset, joita myrskyt synnyttävät laguunia peittävään veteen.
"Tuulet saavat aikaan virtauksia, joiden nopeus on jopa kaksi metriä sekunnissa, ja niiden voima riittää siirtelemään kiviä", arvioi María Esther Sanz. Sateisena talvikautena laguunissa on vettä vain viitisen senttiä, mutta siinä syntyvä pyörteily myllertää kiviä ympäröivää pohjamutaa niin, että kivi voi lähteä liikkumaan.
Tutkijoiden yllätykseksi kivien liikkumista avittavat laguunissa asustavat mikro-organismit, muiden muassa sinilevät. Niiden eritteet muodostavat laguunin pohjalle mutakerroksen, jossa on runsaasti kaasukuplia. Kivien kannalta se on kuin luistinrata, jota pitkin ne pääsevät liukumaan.
