Syyskuussa 1956 esitelty IBM 305 RAMAC oli ensimmäinen tietokone, jossa käytettiin nykyisen kaltaista magneettista kovalevyä. Sen avulla tietojen tallennus ja uudelleen käyttöön ottaminen tuli paljon aikaisempaa helpommaksi, ja sen vuoksi kone sai myös lyhennenimensä RAMAC: Random Access Memory Accounting Machine. Vaikka muistiyksikkö olikin uusi, oli koneen "prosessoriosa" jo uutena vanhentunut, sillä se käytti tyhjöputkia transistorien sijaan. Kone tuotti toimiessaan siten varsin paljon lämpöä ja putkia piti jatkuvasti vaihtaa uusiin.
350:n kovalevy oli kapasiteetiltaan noin 5 MB. Tarkalleen ottaen se pystyi tallentamaan 5 miljoonaa 7-bittistä alfanumeerista merkkiä viidellekymmenelle 61 cm halkaisijaltaan olleelle, päällekkäin saman akselin ympärille sijoitetuille metallipäällysteiselle kiekolle. Kaksi servomoottoin voimalla liikkuvaa vartta liikkuivat ylös ja alas sekä levyjen suunnassa vieden lukupään oikealle paikalle halutun levyn pinnalla. Keskimääräinen tiedon hakemiseen kulunut aika oli 600 millisekuntia, eli 0,6 sekuntia. IBM mainosti kovalevyn olevan niin suuri kapasiteetiltaan, että se vastaa peräti 64 000 reikäkorttia!
Koko tietokonesysteemi maksoi silloisessa rahassa noin 160 000 dollaria, joten harva osti koneen itselleen. Sen sijaan IBM vuokrasi koneita monille asiakkaille 3200 dollarin kuukausihintaan. Nykyrahassa tämä on noin 20 000 euroa. Ensimmäinen RAMAC-tietokone asennettiin autovalmistaja Chryslerin tutkimusosastolle Detroitiin vuonna 1957. Kooltaan se oli niin suuri, että se vaati 9 x 15 metriä kooltaan olleen salin. Jotakuinkin tonnin painoinen kovalevy vei tästä noin 1,5 neliömetriä.
Viereisen kuvan tietokone on Yhdysvaltain armeijan käytössä ollut, ohjusten ratojen laskentaan käytetty laitteisto.
