Prinsessa Andromedaa uhannut ja sankari Perseuksen uljaasti päihittämä Valaskala on yksi taivaankolkkansa "vesitähdistöistä". Valaskala ei nimestään huolimatta ole varsinaisesti valas – eikä valas tietenkään ole kala – vaan myyttinen merihirviö. Vanhoissa tähtikartoissa, joissa tähdistöille piirrettiin selkeät hahmot, Valaskala sai monenlaisia ulkomuotoja. Se kuvattiin joko tunnettujen merenelävien sekasikiönä tai tyystin mielikuvitukseen perustuvana kammotuksena, jollaisten aikoinaan arveltiin asuttavan maailman merien tuntemattomia laitoja. Jos tähdistön kirkkaimmat tähdet yhdistetään viivoilla perinteisestä poikkeavalla tavalla, saadaan hieman valasta muistuttava kuvio. Kuvittaja-kirjailija Hans Augusto Rey (1898–1977) laittoi vuonna 1952 ilmestyneessä kirjassaan The Stars: A New Way to See Them tähdistöhahmot uusiksi. Sieltä löytyy karttapiirroksessa “virallisen” kuvion rinnalla oleva Valaskalan tunnistettavampi versio. Kovin helposti merten suuri nisäkäs ei taivaalta kuitenkaan hahmotu. Osasyynä on se, että tähdistö on laaja ja sen eteläisimmät osat ovat Suomesta katsottuna matalalla lähellä horisonttia. Valaskalan tunnetuin kohde on kirkkaudeltaan muuttuva tähti o (omikron) Ceti eli Mira Ceti. Kirkkaimmillaan Mira Ceti eli "Valaan ihmeellinen" näkyy helposti paljain silmin. Se on silloin koko tähdistön kirkkain tähti. Suurimman osan ajasta tähti on kuitenkin niin himmeä, että sitä on vaikea löytää kiikarillakin. Mira Ceti on jättiläistähti, joka laajenee ja kutistuu säännöllisesti noin 11 kuukauden jaksoissa. Valaan ”ihmetähteä” on käytetty mahdollisesti myös kristillisessä symboliikassa. Säynätsalon kirkon alttarimaalauksessa, joka on Hanna Rönnbergin käsialaa (1860–1946), on kuvattuna tietäjien matka autiomaan halki kirkkaan tähden opastamina. Kaksiosaisen maalauksen alaosassa pyhä perhe on tallissa paimenten ja eläinten ympäröimänä. Taustalla olevasta oviaukosta siintää palanen yötaivasta ja joitakin tähtiä. Niiden muodostama kuvio muistuttaa Valaskalan tähdistöä ja sen keskellä on muita kirkkaampi tähti, kenties juuri Mira Ceti.
Syksylle tyypillisiä säitä kuvastaen tähtitaivas on etelän suunnalla näinä aikoina kovin vetinen, sillä siellä on Valaskalan lisäksi muitakin ”vesitähdistöjä”. Valaskalan länsipuolella sijaitseva Vesimies on yksi niistä lukemattomista tähdistöistä, joissa ei parhaalla tahdollakaan pysty näkemään niiden esikuvaa. Laaja tähdistö on hieman hankala hahmottaa, mutta parhaiten sen löytää etsimällä tähdistön pohjoislaidalla olevan kolmen tähden muodostaman kolmion, jonka keskellä on neljäs, jonkin verran kirkkaampi tähti. Kuviota sanotaan Vesikannuksi. Vesimiehen tähdistö on ikivanhaa perua. Jo Kaksoisvirranmaassa se miellettiin – ilmeisen vilkkaan mielikuvituksen tuloksena - pojaksi, joka kaataa vettä astiasta, joidenkin tarinoiden mukaan suoraan Etelän kalan suuhun. Eufratilaiset tähtitieteilijät nimittivät vetisten tähdistöjen hallitsemaa taivaanaluetta Mereksi, jota Vesimies hallitsee. Vesimiehen tähdistössä näkyvä pallomainen joukko M2 on lähes samanlainen kuin naapuritähdistössä eli Pegasuksessa oleva M15. Se näkyy kiikarilla utuläikkänä, mutta yksittäisiä tähtiä alkaa erottua vasta kookkaalla kaukoputkella. M2 ja M15 ovat taivaalla melko lähekkäin, ja ne ovat todellisuudessakin samoilla seuduilla Linnunradan laitamilla: ne ovat meistä suunnilleen yhtä kaukana.
Valaskalan ja Pegasuksen välissä on vielä samaan sarjaan kuuluva Kalojen tähdistö. Se on laaja mutta niin himmeätähtinen, että kuviota on hankala hahmottaa taivaalta. Se on kuin suuri, hieman vääntynyt v-kirjain. Tähdistö muodostuu kahdesta tähtijonosta, jotka lähtevät Kalojen α-tähdestä eli Alrischasta. Läntisen jonon päässä, Pegasuksen neliön vieressä, on muutaman tähden muodostama pyörylä. Tähdistö tunnettiin kaloina jo muinaisessa Babyloniassa, missä sen nimi oli Nunu. Useissa muissakin kulttuureissa tähtikuvio yhdistettiin kaloihin tai niiden vetiseen elinympäristöön. Asteekit kutsuivat sitä nimellä Atl eli Vesi. Kiinalaisilla kuvio oli alun perin osa Pimeän soturin taivaallista asuinsijaa. Myöhemmin se sai nimekseen Tseu Tsze eli Sika, ja lopulta jesuiittapappien tuomien länsimaisten vaikutteiden myötä Shwang Yu eli Kaksi kalaa. Varhaiskristityt näkivät tähtikuviossa kalat, joilla Jeesus viiden leivän kera ruokki tuhansia ihmisiä. Samaan “vetehisten” sakkiin Valaskalan, Vesimiehen ja Kalojen kanssa lukeutuu myös Eridanus, jota toisinaan kutsutaan Virraksi. Se kuitenkin kuuluu pikemminkin talven kuin syksyn tähdistöihin, joten palaamme siihen tuonnempana.
Syksyn tähtitaivas -sarjan muut kirjoitukset:
Syksyn tähtitaivas: Andromeda, Kassiopeia ja Kefeus Syksyn tähtitaivas: Kolme pientä eläintä Syksyn tähtitaivas: Matelijan karu kohtalo Syksyn tähtitaivas: Sankari ratsuineen Syksyn tähtitaivas: Joutsen Syksyn tähtitaivas: Kotka Syksyn tähtitaivas: Lyyra
