olut

Liika on ehdottomasti liikaa: alkoholi on hermomyrkky, joka suuressa määrin ja liian usein nautittuna vaikuttaa haitallisesti aivoihin. Sen sijaan vähäisen tai kohtuullisen alkoholinkäytön vaikutukset näyttävät olevan enemmän myönteisiä kuin kielteisiä – ainakin aivojen kannalta.

Alkoholinkäytön vaikutuksista hermostoa rappeuttavien sairauksien, kuten Alzheimerin taudin syntyyn on ristiriitaisia käsityksiä.

Tampereen yliopistossa tehdyssä, Alcoholism: Experimental and Clinical Research -lehden verkkoversiossa 24.5.2016 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin erilaisten alkoholijuomien – oluen, viinin ja väkevien alkoholijuomien – kulutuksen yhteyttä yhteen Alzheimerin taudin neuropatologiseen ilmentymään, beeta-amyloidin (Aβ) kerääntymiseen aivoihin.

Tutkimusaineisto oli peräisin Helsinki Sudden Death Autopsy -tutkimuksesta 125 mieheltä, jotka olivat kuolleet 35-70-vuotiaina. Näytteistä määriteltiin alkoholinkulutus, beeta-amyloidin kertymä aivoissa ja apolipoproteiini E:n (APOE) genotyyppi.

Tutkittujen sukulaiset täyttivät kyselylomakkeen, jonka avulla selvitettiin miesten alkoholinkäyttöä. Beeta-amyloidia havainnoitiin aivolohkojen immunohistokemiallisen värjäyksen avulla.

Tutkimuslöydösten perusteella olut saattaa suojella beeta-amyloidin kertymiseltä aivoihin. Asiaa tutkittiin määrittelemällä tilastollisten analyysien avulla alkoholityypin ja sen kulutuksen ja beeta-amyloidin yhteydet. Tutkijat havaitsivat, että olutta juoneille kehittyi harvemmin beeta-amyloidin aiheuttamia aivomuutoksia. Näin ollen oluen juominen saattaisi suojella näiltä muutoksilta.

Olut sisältää muun muassa B-vitamiineja ja hermostolle tärkeitä hivenaineita.

Alkoholinkulutuksen määrä ei ollut yhteydessä beeta-amyloidin kerääntymiseen, ei myöskään väkevien juomien tai viinin kulutus.

Kun otetaan huomioon, että dementia kehittyy useiden vuosien, jopa vuosikymmenien aikana, tutkijat toteavat, että tarvitaan lisätutkimusta niiden varhaisen iän ja keski-iän tekijöiden tunnistamiseksi, jotka kiihdyttävät beeta-amyloidin kerääntymistä aivoihin tai suojaavat siltä.

Myös viinin on havaittu myös useissa tutkimuksissa olevan kohtuudella nautittuna enemmän hyväksi kuin pahaksi; siinäkin on aivoille ja elimistölle tärkeitä aineita. Myös alkoholi sinällään on hyväksi – mutta vain kun käyttö on kohtuullista, sillä haitat muualla, mm. maksassa, ovat pian suurempia kuin hyödyt hermostolle.

Linkki Tampereen yliopiston tutkimukseen: Beer Drinking Associates with Lower Burden of Amyloid Beta Aggregation In the Brain: Helsinki Sudden Death Series. E.H. Kok, T.T. Karppinen, T. Luoto, I. Alafuzoff, P. Karhunen (page #’s). onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1530-0277

Teksti perustuu Tampereen yliopiston tiedotteeseen.

Tagit

alkoholi

olut

dementia

aivot

Tampereen yliopisto

Kaksi yhdysvaltalaista panimoa lanseerasi vastikään jotain täysin uutta: heliumoluen. Luit oikein. Oluen, johon on sekoitettu kevyttä helium-kaasua. Kumpikin juoma sattui vielä olemaan IPA-tyyppisiä, joten niitä on hyvä vertailla. Mainosvideot löydät jutun lopusta, tässä ensin puolueettomampi mutta siltikin hupaisa testivideo Saksasta:

Hassua, eikö? Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Johtunee siitä, että sitä se myös on. Kyse oli pilasta.

Mutta voisiko tuollaista todella tehdä? Heliumoluessa on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa.

Ensimmäinen johtuu juojasta. Perinteisellä käytöllä vain röyhtäykset olisivat normaalia kimakampia. Jotta heliumolut nimittäin vaikuttaisi puheääneen, sen pitäisi tietysti mennä keuhkoihin vatsan sijasta. Tai ainakin juojan pitäisi malttaa impata juomasta haihtuva kaasu ennen nesteen lipittelyä. Olutta pitäisi haistella paljon antaumuksellisemmin kuin parhaitakaan viinejä.

Toinen - ja tärkeämpi - ongelma on itse helium. Se on eräs huonoimmin veteen liukenevista kaasuista. Ja, vaikka sitä saisikin pakotettua juomaan, pullon tai tölkin auetessa kaasu lähtisi litomaan kovalla paineella pihalle. Suuri osa juomasta päätyisi siis rinnuksille. Hiilidioksidi sen sijaan liukenee 700 kertaa paremmin kuin helium, ja vapautuu juomasta hitaasti. Näin saadaan aikaan se virkistävä poreilu...

Heliumissa kaikki on nopeampaa

Miten heliumin hengittäminen vaikuttaa ääneen? Liikkuvatko äänihuulet nopeammin kevyessä kaasussa? Nousevatko ääniaallot paremmin ylös, kun kevyt kaasukin pyrkii kehosta pihalle?

Helium vaikuttaa äänen sointiväriin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: siitä puhutaan myös timbrenä, sointina, tai äänenlaatuna, -sävynä tai -värinä. Tai sitten vain saundina. Kyse on meille jokaiselle tyypillinen kokoelma äänen korkeuksia.

Puhuessamme äänihuulet värähtelevät tietyllä taajuudella. Samalla niissä syntyy myös osaääniä (200 hertzin lisäksi tulee 400 Hz, 800 Hz, jne). Jotkut osaäänistä voimistuvat muita enemmän ääniaaltojen kulkiessa ulos kurkun ja suun läpi, ja käydessä kaikumatkalla kehon onteloissa. Äänenlaatu siis riippuu ääniaaltojen reitistä. Tämän takia ihmiset kuulostavat erilaisilta, ja tismalleen sama sävel kuulostaakin eri soittimilla erilaiselta. Kaikissa on erilainen yhdistelmä osataajuuksia. Ja tietysti mukana on myös epäpuhtauksia, sekä niiden osaääniä.

Kun henkitorvi sitten täytetään heliumilla, ei kehon koko tai muoto tietystikään muutu miksikään. Syntyvät ääniaallot ovat samanlaisia kuin ennenkin, ja myös voimistuvat aallot pysyvät entisellään. Mutta aallot kulkevat nyt paljon vauhdikkaammin - ääni kulkee heliumissa kolme kertaa nopeammin kuin ilmassa (927 m/s vs. 344 m/s). Siksi voimistuvat aallot ovat korkeammilla taajuuksilla. Ja voilá, ääni kuulostaa hassulta kimitykseltä.

Ääntä voi vastaavasti madaltaa ilmaa raskaammilla kaasuilla, vaikka niiden saaminen keuhkoista ulos voi tosin olla työn takana. Mutta saa niillä aikaan muitakin, erittäin siistejä efektejä:

Lopuksi takaisin heliumolueen. Sellaisia on markkinoilta turha etsiä, sillä kyse oli parista aprillipilasta. Pilojen innoittajana toimi luultavasti vuodelta 2007 oleva vanha mainos.

Tagit

Kun puhutaan uusiutuvasta energiasta, kyse on normaalisti aurinkopaneeleista tai tuulivoimasta, mutta nyt alaskalaispanimo tuo esille uuden vaihtoehdon: oluen mäskin.

Mäski, oluen panemisesta jäljelle jäävä märkä viljamassa (yleensä mallasohra), on yleensä ikävää jätettä, mistä panimot haluavat päästä lähinnä eroon nopeasti ja kätevästi. Mäskiä on ajettu kompostoreihin ja myös annettu ruoaksi eläimille - onhan se hyvä proteiinilähde, vaikka viljasta on imetty makua ja väriä olueeseen.

Näin on tehnyt myös Alaskan Brewing Co. -panimo, mutta heille kustannukset mäskin kuljettamisesta eläintiloille ovat olleet huomattavia, koska tieverkosto ei ole Alaskassa kattava ja hyvä. Niinpä panimo keksi tilata erikoisen polttopannun, missä mäskiä voidaan kuivata ja polttaa. Energialla tuotetaan höyryä, mitä tarvitaan oluen panemisessa.

Mäskiä polttamalla panimo säästää noin 60-70% öljylaskussaan.

Tie kohti mäskienergiaa alkoi jo vuonna 1995, jolloin panimo hankki laitteiston märän mäskin kuivaamiseen. Mikäli mäskiä olisi kuljetettu pitkiä matkoja eläintiloille märkänä, olisi se alkanut käydä. Lisäksi märkänä sen massa on suurempi, mikä lisää edelleen kuljetuskustannuksia.

Siinä missä aikaisemmin mäskiä kuivattiin öljyä polttamalla, käytti uusi järjestelmä osan mäskistä energianaan. Hyvät kokemukset laitteistosta saivat panimon pohtimaan energiantuotannon lisäämistä.

Seuraavaksi panimoon asennettiin laitteisto, millä mäskistä voitiin erottaa hieman kuivempi aines, mikä voitiin puristaa briketeiksi. Näiden polttaminen oli helpompaa kuin mäskin kuivaaminen ja sen johtaminen poltettavaksi.

Vuoden 2012 lopussa panimo sai valmiiksi 1,8 miljoonaa dollaria (1,4 miljoonaa euroa) maksaneen lopullisen polttolaitteiston, minkä avulla lähes kaikki mäski voidaan kuivata ja puristaa polttoaineeksi, mitä voidaan käyttää yhdessä öljyn kanssa höyryä tuottavassa pannussa.

Oluen panemisessa tarvittavaa lämpöä tuotetaan eri energianlähetillä ympäri maailman, mutta nähtävästi alaskalaispanimo on ensimmäinen mäskiä olennaisissa määrin käyttävä oluttalo.

Teksti perustuu Alaskan Brewing Companyn tiedotteeseen

Kuvalähteet (Flickr, Creative Commons): pääkuva afagen, lisäkuva gregpc

Tagit

Tilaa aihepiirin olut RSS-syöte