Compsognathuksen fossiileja on löytynyt vain kaksi kappaletta, yksi Saksasta 1850-luvulla ja toinen Ranskasta vuonna 1971. Näistä on pystytty päättelemään millaisesta eläimestä oikein oli kyse: nämä dinot olivat vain noin 60–70 cm pitkiä ja niiden massa oli ainoastaan pari kolme kiloa.

Pikkudino eli jurakaudella 155–145 miljoonaa vuotta sitten ja pienestä koostaan huolimatta se oli oikea hirmulisko, joskin se saalisti ravinnokseen vain kokoaan pienempiä liskoja ja suurikokoisia hyönteisiä.

Todennäköisesti Compsognathus oli nopea ja ketterä juoksija, joten se pystyi spurttaamaan nopeasti saaliinsa perään – ja myös pinkomaan karkuun saalistajiaan.

Laji oli siitä erikoinen, että vain sillä oli eturaajoissaan vain kaksi kynnellistä sormea.

Se on nähtävästi ichthyosaurus, eli dinosaurusten vedessä elänyt serkku, joka kylvi pelkoa pienempiinsä merissä samaan aikan kun dinoraurukset marssivat kuivalla maalla.

Eläimen fossilin löysi SSE Storr Lochs -voimalaitoksen johtaja Norrie Gillies jo vuonna 1966 Skotlannin länsirannikolla, Hebridien saariryhmän itäpuolella sijaitsevalta Skye-saarelta voimalaitoksen luota, mutta se saatiin vasta nyt kunnolla tutkittavaksi. 

Tarkalleen ottaen tämä yhden aukon evoluutiosta olevassa kuvassamme täyttävä sisilisko on useampi sellainen, 46 lähes täydellistä luurankoa, jotka löydettiin Kiinasta, Pekingiä ympäröivästä Hebein maakunnassa olevasta, myöhäiseltä jurakaudelta (n. 150 – 160 miljoonaa vuotta sitten) olevasta Tiaojishanin muodostemasta. Alueelta on löytynyt aikaisemminkin paljon erilaisia jurakautisten eläinten jäännöksiä, joten ammoin tuo osa maapalloa on kuhissut elämää – tai siellä vain merkit elämästä ovat säinyneet hyvin.

Joka tapauksessa nämä Qinglongtriton gangouensis -luurangot ovat kiinnostavia siksi, että löytöjen joukossa on paljon eri ikäisiä eläimiä, ja niiden avulla voidaan seurata hyvin sitä, miten ne ovat kehittyneet elämänsä kuluessa. Ne näyttävät mm. säilyttäneen axolotlien tapaan useita lapsuuden ja nuoruusajan piirteitään myös aikuisina ollessaan. Tällaisia ovat esimerkiksi selvästi ulkonevat kidukset.

Argentiinalaiset paleontologit ovat kertoneet viime päivinä kahdesta, omalla tavallaan jännittävästä dinosauruslöydöstä. Toinen on suurin koskaan päivänvaloon tullut sauropodin fossiili ja toinen pienikokoinen diplodocus, joka heiluttaa puolestaan kuvaamme siitä miten dinot kuolivat aikanaan sukupuuttoon.

Sauropodi oli aikanaan noin 40 metriä pitkä kasvissyöjä, ja sen hyvin säilyneet jäänteet löydettiin sattumalta viime vuonna maalaiskylästä Chubutin seudulta Patagoniasta noin 1300 kilometrin päässä Buenos Airesista.

"Tämä on suurin koskaan löydetty dinosaurusfossiili", hehkutti Ruben Cuneo, Trelewin paleontologisen museon johtaja eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa. "Lisäksi tämä on parhaiten säilynyt tämän tyyppinen dinosaurus koko maailmassa."

Diplodocuksesta kerrottiin puolestaan torstaina PLOS ONE -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissa. Neuquénin alueelta löydetty fossiili kuului selvästi dinolle, joka eli miljoonia vuosia oletetun joukkotuhon jälkeen. Lisäksi se on myös ensimmäinen Argentiinasta löydetty diplodocus-lajin dinosaurus. Aiemmat löydöt on tehty pohjoisemmasta Amerikasta ja Afrikasta, ja nyt näyttääkin siltä, että eläimet vaelsivat pohjoisesta kohti etelää vielä miljoonia vuosia sen jälkeen, kun massakato oli alkanut.

Nähtävästi myös nämä diplodocukset kehittyivät erikseen muista dinosauruksista jo ennen kuin maapallon mantereet alkoivat etääntyä toisistaan. Tutkijat onnistuivat selvittämään tämän yhdeksänmetrisen yksilön muista erilaiseksi sen selkärangan kahdeksasta nikamasta ja sille annettiin tutkijoiden mielestä kuvaava latinankielinen nimi "leinkupal laticauda.", eli "kadonnut pitkäpyrstöinen laji". Nimen alkuosa tulee paikallisen mapuche-intiaanien kielestä ja loppu latinasta.

Eteläisestä Argentiinasta on löytynyt runsaasti dinosaurusten fossiileja ja kyseinen alue on erityisesti hyvin tunnettu viimeaikaisista löydöistä. Otsikkokuvassa on piirros löytyneen sauropodin kaltaisesta, Pohjois-Amerikassa eläneestä alamosauruksesta. Alla olevassa kuvassa suuri argentiinalaisdino on jotakuinkin toiseksi suurimman vihreän dinosauruksen kokoinen.

Suurimmat dinot olivat kasvissyöjiä

Nyt löydetty sauropodi eli noin 90 miljoonaa vuotta sitten ja oli eläessään yli sata tonnia painava. Kyseessä on jättimäinen kasvinsyöjädinosaurus, joka yhdessä apatosauruksen (eli brontosauruksen), brachiosauruksen ja diplodocuksen kanssa olivat suurimpia koskaan Maan päällä eläneitä eläimiä.

Mahdollisesti vieläkin suurempi dino on ollut olemassa, mutta siitä on hyvin vähän tietoja: samaan kasvissyöjäsukuun kuulunut Bruhathkayosaurus on saattanut painaa jopa yli 200 tonnia ja olla yli 80 metriä nenännokasta hännänpäähän.

Vertailun vuoksi voi muistaa, että suurin tällä hetkellä elävä maaeläin on savanninnorsu, joka voi olla massaltaan noin 10 tonnia.

Brittein saarilla, Länsi-Sussexissa pidettiin eilen omalaatuinen huutokauppa: siinä oli myynnissä 17 metriä pitkä dinosauruksen luuranko, Diplodocus, joita on löydetty vain kuusi koko maailmassa näin hyväkuntoisina. Se myytiin 480 000 euron hintaan museolle, jonka nimeä ei annettu julkisuuteen, mutta joka lupaa laittaa sauruksen esille aikanaan.

Dinon löysivät Wyomingistä saksalaisen paleontologin Raimund Albersdoerferin teini-ikäiset pojat, jotka olivat matkanneet Yhdysvaltoihin auttamaan isäänsä toisen dinosauruksen luurangon kanssa, mutta he lähtivät myös itse etsimään luita maastosta. Pojat antoivat löydölleen nimen Misty.

Luuranko koottiin yhteen Rotterdamissa, Alankomaissa, ja nyt uusi ostaja saa kerätä luunsa ja viedä ne paikkaan, joka siis toistaiseksi on vielä hämärän peitossa.

Piirroksessa on vihreällä piirretty diplodocus verrattuna ihmiseen ja suurempiin dinosauruksiin.

Kasvissyöjä Diplodocus eli myöhäisellä jurakaudella noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten. Diplodocuksen fossiileja on löydetty Yhdysvaltojen länsiosista, Kalliovuorilta. Ensimmäinen löytyi vuonna 1878, ja paleontologi Othniel Charles Marsh antoi lajille nimeksi Diplodocus longus – nimi tulee luurangon selkärangan kaksijakoisesta rakenteesta ja tarkoittaa kirjaimellisesti "kaksoispuomi".

Diplodocus oli suhteellisen hoikka ja kevyt, mutta erittäin pitkä: eläin painoi 10–15 tonnia, ja pituus saattoi olla 29 metriä, josta kaulan osuus oli 7 metriä. Noin 60 senttiä pitkä kallo oli erittäin pieni verrattuna eläimen muuhun kokoon. Diplodocus ei luultavasti pystynyt nostamaan päätään kovin korkealle, mutta pystyi mahdollisesti kohottautumaan seisomaan takajalkojen varaan. Pitkä häntä toimi kaulan vastapainona. Häntää eläin luultavasti piti koholla liikkuessaan.

Suurimmat löydetyt diplodocukset ovat olleet hännästä päähän jopa 40 metriä pitkiä.

Pääkuva on New Mexicon luonnonhistoriallisessa museossa oleva diplodocus. Kuvan on ottanut Lee Ruk.