Skylab

Skylab oli nerokas pikaratkaisu

kun kuussa oli käyty ja Yhdysvaltain poliittiset päättäjät menettivät kiinnostuksena kuulentoihin, Apollo-ohjelma lopetettiin ennen aikojaan. Kolme jo suunniteltua kuulentoa päätettiin jättää tekemättä. Niitä varten oli kuitenkin tilattu jo alukset ja kantoraketteja, joille mietittiin käyttöä.

Samalla Saljut 1:n laukaisun jälkeen Yhdysvalloissakin haluttiin saada sille vastineena oma avaruusasema, mihin NASA vastasi jo 1960-luvun alussa tehdyllä suunnitelmalla: Saturn 1B -kantoraketin toisesta vaiheesta voitaisiin tehdä "helposti" avaruusasema. Vaiheen sisällä on normaalisti kaksi suurta polttoainetankkia, jotka voitaisiin vahvistaa ja sisustaa ihmisten käyttöön sopiviksi työtiloiksi. Lisäksi vaiheeseen täytyi rakentaa telakoitumisportti ja kaikki muu, mitä avaruusasema vaatii, mutta aseman suurin osa – sen runko – olisi näin valmiina.

Ja niin tehtiin, ja 25 metriä pitkä, liki 70 tonnia painanut Skylab 1 vietiin avaruuteen tänään 45 vuotta sitten kuulentoa varten tehdyllä Saturn 5 -kantoraketilla. 

Valitettavasti vain laukaisussa jokin meni sen verran pieleen, että yksi aseman aurinkopaneeleista ei avautunut ja sen lämpösuojakilpi repeytyi irti.

Niinpä ensimmäisen miehistön tehtäväksi tuli ensisijaisesti korjata asema, ja se onnistui siinä. Kuvassa hammastarkastuksessa oleva, kyseisen lennon komentaja ja Apollo 12 -lennon astronautti Pete Conrad tempasi suuren aurinkopaneelin auki käsivoimin kankeassa avaruuspuvussa.

Kaikkiaan kolme miehistöä kävi asemalla toukokuun 1973 ja helmikuun 1974 välisenä aikana, minkä jälkeen asemaa pidettiin vielä avaruudessa odottamassa ensimmäisiä avaruussukkuloita. Niitä varten oli tarkoitus myös laukaista toinen Skylab myöhemmin avaruuteen, mutta suunnitelmasta luovuttiin.

Kun avaruussukkuloiden tulo lykkääntyi ja lykkääntyi, kävi pian myös selväksi, ettei vaurioitunut Skylab kestäisi toimintakuntoisena avaruudessa sukkulalentoihin saakka. Eikä kestänytkään. Asema syöksyi Maahan hallitsemattomasti 11. helmikuuta 1979 ja sen osia putosi muun muassa Australiaan.

Tiedetuubin video parin vuoden takaa näyttää näitä maisemia, mihin Skylab putosi.

Mitä tulee vielä avaruusasemiin, niin Neuvostoliiton Saljut-asemien jälkeen 1990-luvulla tuli suurempi Mir ja Mir-aseman jälkeen 2000-luvun alussa vieläkin suurempi, nykyisin käytössä oleva kansainvälinen avaruusasema ISS (International Space Station). 

Jos avaruusasemia katsotaan läntisestä näkökulmasta, niin aika Skylabin ja ISS:n välillä ei ole suinkaan toimetonta, vaikka silloin käytössä ei ollutkaan omaa avaruusasemaa: avaruussukkulalennoilla tehtiin tutkimuksia samaan tapaan kuin avaruusasemalla olisi tehty, mutta pisimmillään vain pari viikkoa kerrallaan.

Sukkuloiden rahtiruumaan asennettiin välillä myös eurooppalaistekoinen Spacelab-tutkimusmoduuli, jonka sisällä astronautit saattoivat tehdä työtä. Spacelab oli itse asiassa kuin pieni avaruusasema, tosin ilman asennonsäätöä, energiantuottolaitteita ja muuta sellaista.

Useilla, lyhyillä lennoilla oli se hyvä puoli, että tutkimuslaitteita pystyttiin vaihtamaan erilaisiksi ja tutkimusteemat saattoivat vaihdella paljonkin, mutta niillä ei voitu tehdä pitkäkestoisia tutkimusohjelmia.

Lisäksi avaruusasemien tärkein merkitys on avaruudessa pitkään olemisen ja työskentelyn muuttuminen arkiseksi, ja kaikkien siihen liittyvien teknisten, lääketieteellisten ja psykologisten puolien tutkiminen. Se ei ole hohdokasta, mutta se on erittäin tärkeää ihmisen avaruudessa olemisen tulevaisuuden kannalta.

Yksi tähän liittyvistä asioista on otsikkokuvassa oleva hammastarkastus. Tylsä toimenpide, mutta tärkeä. Esimerkiksi aikanaan Marsiin lennettäessä jokin sinänsä vaaraton tulehdus saattaa äityä hengenvaaralliseksi.