Pääsy avaruuteen on strategisesti tärkeää, ja siksi on erittäin myönteistä, että Ariane- ja Vega-raketit ovat saamassa seuraa useista uusista eurooppalaisraketeista. Ja mikä parasta, niitä tullaan laukaisemaan avaruuteen myös Euroopan mantereelta. Jopa ihan naapurista Norjasta.

Lofooteilla, Andøyan saarella valmistellaan parhaillaan saksalaisen Isar Aerospacen Spectrum-rakettia toiseen koelentoonsa. Ensimmäinen lento noin vuosi sitten päättyi lyhyeen, kun raketti putosi pian laukaisun jälkeen mereen ja räjähti; yhtiö sai kuitenkin lennosta paljon kokemusta laukaisuvalmisteluista ja itse raketistakin, joten se uskaltaa nyt yrittää uudelleen.

Laukaisupaikalla oli perjantaina 13. maaliskuuta myös VIP-vieraita, kun Saksan liittokansleri Friedrich Merz, puolustusministeri Boris Pistorius ja tutkimus-, teknologia- ja avaruusministeri Dorothee Bär vierailivat paikalla yhdessä Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren, kauppa- ja teollisuusministeri Cecilie Myrsethin ja puolustusministeri Tore O. Sandvikin kanssa.

Kuten ministerilistasta voi huomata, on kyse todellakin myös strategisesti tärkeästä asiasta. Andøyan avaruuskeskuksesta on tulossa läntisen Euroopan ensimmäinen avaruuslaukaisukeskus.

PÄIVITYS: Spectrumin laukaisua yritettiin 25. maaliskuuta, mutta rakettia ei lopulta lähetetty. Ensin merellä olevalle varoalueelle eksyi asiaan kuulumaton alus, ja kun se oli häädetty pois ja lähtölaskentaa päästiin jatkamaan, keskeytti automaattinen varojärjestelmä laukaisun muutamaa sekuntia ennen laukaisua. Syynä oli polttoaineen lämpötilan nousu sallitun rajan yläpuolelle. Uuden laukaisuyrityksen päivämäärää ei ole vielä julkistettu.

RFA valmistautuu myös lentoon

Toinen saksalaisyhtiö, Rocket Factory Augsburg, on puolestaan myös valmistautumassa RFA One -rakettinsa koelentoon.

Yhtiö käyttää Skotlannin pohjoisosassa Shetlanninsaarilla olevaa SaxaVordin laukaisukeskusta, missä se valmisteli rakettinsa laukaisua jo kaksi vuotta sitten. Kun raketin ensimmäistä vaihetta testattiin elokuussa 2024, se kuitenkin räjähti. Rakettia, sen moottoria, polttoainetankkien paineistusta ja proseduureja on nyt parannettu, ja tavoitteena on yrittää uutta laukaisua tulevana kesänä.

RFA toimitti tällä lennolla käytettävän raketin ensimmäisen ja toisen vaiheen Skotlantiin nyt helmikuussa. Ensimmäisen vaiheen moottoreita on testatu erikseen Ruotsissa, Esrangen avaruuskeskuksessa lähellä Kiirunaa, mistä niitä toimitetaan parhaillaan SaxaWordiin.

Maia puolestaan lykkää lentoaan

Ariane-rakettien taustalla olevan ArianeGroupin start-up -tyylisesti toimiva tytäryhtiö MaiaSpace on puolestaan kehittämässä ensimmäistä eurooppalaista Falcon 9:n tapaan osittain uudelleenkäytettävää rakettia. Raketin ensimmäinen vaihe palaa lennon jälkeen takaisin ja voidaan lennättää uudelleen.

Yhtiö on muuttamassa Kouroun avaruuskeskuksessa olevaa Sojuz-rakettien laukaisualustaa käyttöönsä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Sojuzien lennot Kourousta lopetettiin, joten hyvä laukaisualusta jäi tyhjän pantiksi. Laukaisukeskusta ylläpitävä Ranskan kansallinen avaruuskeskus CNES julkisti huhtikuussa 2024 kilpailun Sojuz-laukaisualustan vuokraamiseksi, ja MaiaSpacelle myönnettiin saman vuoden syyskuussa oikeus käyttää alustaa.

MaiaSpace olettaa, että noin 80 prosenttia laukaisualustan infrastruktuurista sopii lähes sellaisenaan yhtiön omalle raketille.

Maia aikoi tehdä ensilennon raketillaan vielä tämän vuoden puolella, mutta yhtiö ilmoitti Kouroussa 24. helmikuuta olleessa tilaisuudessa, että lento siiryy ensi vuoden puolelle.

Ensilennon on tarkoitus olla "vain" hyppäys hieman yli sadan kilometrin korkeuteen, virallisesti avaruuteen. Lennon päätarkoitus on testata ensimmäisen vaiheen palaamista takaisin, mutta samalla yhtiö voi myös käydä läpi koko laukaisuvalmisteluprosessin ja laukaisun.

Maia on suurin kehitteillä olevista uusista raketeista. Se pystyy kuljettamaan 1,5 tonnia matalalle kiertoradalle, kun ensimmäistä vaihetta ei käytetä uudelleen. Uudelleen käytettäessä kapasiteetti on viitisensataa kilogrammaa.

Espanjalaiset keräsivät lisää rahaa

Japanilainen satelliittivalmistaja Mitsubishi Electric Corporation on sijoittanut 180 miljoonaa euroa espanjalaiseen PLD Space -yhtiöön.

PLD Space aikoo tehtä Miura 5 -raketillaan ensilennon vielä tänä vuonna ja aloittaa kaupalliset lennot vuonna 2027. Laukaisupaikka heilläkin on Kouroun avaruuskeskus Ranskan Guyanassa; yhtiö on muuttamassa keskuksen vanhinta, aikanaan Diamant-rakettien käytössä ollutta laukaisualustaa Miura 5:lle sopivaksi.

Mitsubishi Electric on suunnittelemassa laajaa satelliittikonstellaatiota, ja halusi varmistaa itselleen etuoikeutetun pääsyn Miura 5:n laukaisuihin.

Orbex laittoi pillit pussiin

Ensimmäinen Euroopan uusista rakettiyhtiöistä on joutunut lopettamaan toimintansa. Brittiläinen Orbex on ollut jo jonkin aikaa talousvaikeuksissa, mutta tilanteeseen näytti tulevan helpotusta tammikuussa, kun ranskalainen Exploration Company ilmoitti olevansa kiinnostunut Orbexin ostamisesta.

Lopulta kauppa ei toteutunutkaan – mahdollisesti Yhdistyneiden kuningaskuntien hallituksen estettyä sen. Näin Orbex ajautui 11. helmikuuta vararikkoon, kun yhtiön mukaan kaikki yritykset "saada rahoitusta, yhdistyä tai tulla ostetuksi epäonnistuivat".

Skyrora, toinen rakettia kehittävä isobritannialaisyhtiö, ilmoitti pian tämän jälkeen olevansa kiinnostunut monista Orbexin toiminnoista. Erityisesti Skyroraa kiinnostaa Sutherlandiin, Skotlannin pohjoisosassa mantereella oleva laukaisukeskus.

Samaan aikaan muualla maailmassa

Uudet kevyen kategorian raketit eivät ole vain eurooppalainen trendi. Maailmalla on useita kymmeniä yhtiöitä, jotka tähtäävät 500-1000 kilogramman rahtikapasiteettisiin raketteihin.

Näistä yksi, yhdysvaltalainen Firefly, teki onnistuneen lennon uudella Alpha-raketillaan maaliskuun 11. päivänä. Raketin ensilento oli jo syyskuussa 2021, mutta se päättyi huonosti. Sen jälkeen rakettia on muunneltu ja säädetty, lennetty uudelleen, onnistuttu ja epäonnistuttu, kunnes nyt oli vuorossa jo seitsemäs lento.

Tätä seuraa Alphan uusi sukupolvi, joka kykenee laukaisemaan noin tonnin matalalle kiertoradalle.

Japanissa Space One -yhtiö laukaisi Kairos-rakettinsa kolmannelle koelennolleen 5. maaliskuuta. Kuten kaksi edeltävää lentoa, tämäkin päättyi epäonnistumiseen.

Space is hard, kuten sanotaan. Se pitää paikkansa.

Asiat alkavat nivoutua yhteen. 

Huhut SpaceX -yhtiön menemisestä pörssiin tämän vuoden aikana ovat kiertäneet jo jonkin aikaa, ja tuloksena voisi olla eräs maailman suurimmista yhtiöistä heti Microsoftin, Applen, Nvidian,  Saudi Aramcon, Googlen Alphabetin ja Amazonin jälkeen. Yhtiön arvo olisi arvioiden mukaan puolitoista biljoonaa dollaria eli 1,5 miljoonaa miljonaa dollaria. Tämä on noin 16 kertaa Suomen vuosittainen budjetti.

Viime viikonloppuna kerrottiin, että SpaceX toimitti 30. tammikuuta Yhdysvaltain tietoliikenteestä vastaavalle viranomaiselle Federal Communications Commissionille hakemuksen jopa miljoonan satelliitin lähettämisestä kiertoradalle ja niiden käyttämisestä datakeskuksina ennen kaikkea tekoälyn vaatimaan laskentaan.

Ja nyt, 2. helmikuuta kerrottiin, että SpaceX on ostanut xAI:n, joka kehittää tekoälyteknologioita ja pyörittää sosiaalisen median alustaa X (entinen Twitter). 

Kaupan ehtoja ja summia ei ole kerrottu, mutta taustalla häärää Elon Musk, joka omistaa enemmistön molemmista yhtiöistä.

Musk on hehkuttanut jo jonkin aikaa, miten avaruus on paras paikka sijoittaa servereitä internetin ja tekoälyn tukemiseen, sillä avaruudessa on tarjolla lähes rajattomasti sähköä – sitä kun saadaan paneeleilla suoraan Auringosta. Avaruudessa olevat serverit ovat myös käteviä avaruudessa olevan ja lisääntyvissä määrin sinne siirtyvän tiedonvälitysinfrastruktuurin (Starlink ja sen tulevat kilpailijat) vuoksi.

Muskin mukaan maailman sähkönkulutus riitä tekoälyn tarpeisiin ilman haittoja yhteisöille ja ympäristölle.

Tässä kaikessa on nähtävissä selvä linja ja yhteys siihen, miten Starlink-järjestelmän satelliitit sekä Falcon 9 ovat liittyneet toisiinsa. Lähettämällä paljon satelliitteja omalla, osittain uudelleenkäytettävällä raketilla, on SpaceX pystynyt paitsi rakentamaan nopeasti Starlink-järjestelmäänsä sekä kehittämään Falcon 9:n laukaisut rutiininomaisiksi. SpaceX on noussut näin lähes monopoliasemaan niin satelliittien kuljettamisessa avaruuteen kuin satelliittitietoliikenteessä.

Starship nousee 11. koelennolleen. SpaceX aikoo ottaa raketin jo satelliittilaukaisukäyttöön tänä vuonna. Kuva: SpaceX

Uusi jättiraketti Starship puolestaan on täysin uudelleenkäytettävä ja kuljetuskapasiteetiltaan paljon suurempi. Se on tehty myös hyvin nopeasti uutta lentoa varten valmisteltavaksi. Vaatimattomammissakin kaavailuissa Starshipit lentäisivät tuhatkunta kertaa vuodessa Teksasissa ja Floridassa olevilta laukaisupaikoilta.

Starshipit voivat viedä avaruuteen noin 150 tonnia kerralla, ja niiden avulla datakeskusten rakentaminen avaruuteen olisi hyvinkin mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Muskin mukaan näiden keskusten tekeminen olisi jopa edullisempaa kuin maanpäällisten datakeskusten rakentaminen.

Vaikka Musk on viime kuukausina puhunut paljon datakeskuksista, hän kertoo Marsin olevan edelleen päämäränä sekä pysyvänsä Nasan partnerina, kun Yhdysvallat on palaamassa Kuun pinnalle. Itse asiassa nämäkin kaikki liittyvät yhteen, sillä avaruusdatakeskukset mahdollistavat Muskin mukaan tulevaisuudessa kasvavat tukikohdat Kuussa ja Mars-siirtokuntien perustamisen.

Ja lisäksi datakeskukset tuovat paljon rahaa, jolla SpaceX ja Musk voivat toteuttaa Mars-haaveita. Siinä on vielä monta mutkaa, mutta suunta on selvä.

Starlink-verkossa on nyt noin 10 000 satelliittia ja niitä laukaistaan lisää useita kertoja viikossa. Datakeskussatelliitteja laukaistaisiin sata kertaa enemmän ja päivittäin.

Starlink-satelliitit ovat kasvaneet vuosien varrella kovasti. Seuraavaksi mukaan tulevat datakeskukset. Kuva: SpaceX

Nyt FCC:lle jätetty hakemus ei vielä tarkoita, että satelliitit todella tullaan lähettämään – se on alku viranomaiskäsittelylle, ja lopulta FCC:n täytyy hyväksyä tai hylätä hakemus, tai vaatia siihen muutoksia. Etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä se tullaan todennäköisesti hyväksymään.

Tämä on samanaikaisesti upea ja pelottava asia. Teknisesti Falcon 9, Starship ja Starlink, kuten myös todennäköisesti tulevat datakeskukset, ovat mieltäkutkuttavan hienoja ja tarjoavat uskomattomia mahdollisuuksia, mutta niiden valovuosia muita edellä oleva teknologia tuo myös valtaa, jota voidaan myös väärinkäyttää: lähes kaikki maailman data kulkisi SpaceX:n (ja Yhdysvaltain) kautta. 

Voi hyvin nähdä, kuinka SpaceX olisi muuttumassa vähitellen maailman suurimmaksi, mahtavimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi yhtiöksi, joka voisi päättää monien maidenkin asioista.

Muu maailma ei tällä haavaa pysty kisaamaan SpaceX:n kanssa.

Otsikkokuvana on Grok-tekoälyn tekemä (ei lähellekään realistinen) visualisointi sisaryhtiönsä SpaceX:n serverisatelliiteista.

Kiinassa tehtiin 3. joulukuuta kiinnostava uuden raketin koelento. Landspace-yhtiön Zhuque-3 on vähän kuin SpaceX:n Falcon 9:n kiinalaisversio, eli sen ensimmäinen vaihe on tehty uudelleenkäytettäväksi.

Tällä ensimmäisellä koelennolla ensimmäinen vaihe ei kuitenkaan onnistunut laskeutumaan pehmeästi alas. Muutoin tämä Jiuquanin avaruuskeskuksesta tehty laukaisu sujui hyvin, sillä raketin toinen vaihe toimi suunnitellusti ja vei avaruuteen pienen satelliitin painoisen painolastin eli niin sanotun massasimulaattorin. Se ei irronnut toisesta vaiheesta, vaan se jäi toisen vaiheen kanssa kiertämään yhdessä maapalloa.

Kunnes tänään ne putosivat hallitsemattomasti alas. Yhdysvaltain avaruusvoimien mukaan ne molskahtivat Tyyneen valtamereen Uuuden-Seelannin eteläpuolelle klo 14.39 Suomen aikaa (+/- minuutti).

Toinen vaihe on pituudeltaan noin 12 metriä ja halkaisijaltaan 4,5 metriä. Arvio sen massasta oli 7,5 – 11 tonnia. Näin suurimassainen ja kookas kappale ei tuhoudu ilmakehään osuessaan, vaan siitä selviytyy Maan pinnalle saakka kappaleita. Esimerkiksi kuumuutta kestämään tehty rakettimoottori ja mahdollisesti titaanista valmistetut säiliöt tuskin tuhoutuvat kokonaan.

Suomen perusteilla oleva Avaruustilannekeskus ja EU:n Avaruustilannekeskus ovat seuranneet putoavaa rakettivaihetta ja ennustivat, että se olisi pudonnut alas tänään perjantaina 30.1. noin klo 13-14 välisenä aikana. Putoamisaikaa ei voida ennustaa tarkasti, koska esimerkiksi ilmakehän yläosien kaasun tiheys juuri tänään lentoradan kohdalla ja kappaleen asento sekä pyöriminen vaikuttavat siihen, kuinka paljon ilmakehän yläosien harva kaasu hidastaa ratanopeutta. 

Mitä alemmaksi rakettivaihe putoaa, sitä enemmän ilmakehä sitä hidastaa, ja sitä tarkemmin putoamisajankohta voidaan arvioida. Lopulta kappale putoaa nopeammin ja nopeammin, kunnes ollessaan noin 80 kilometrin korkeudessa se alkaa hajota ilmakehään suurella nopeudella syöksyessään ja voimakkaasti kuumentuessaan.

Suurin osa ilmakehään putoavista satelliiteista ja muista kappaleista tuhoutuu kokonaan ilmanvastuksen ja suuren kuumuuden vuoksi. Esimerkiksi tänään 30. tammikuuta putoaa myös seitsemän Starlink-satelliittia sekä Yhdysvaltain puolustushallinnon koneellinen satelliitti Blackjack Aces-4. 

Delftin yliopiston Tudat-ennuste arvioi putoamispaikan hyvin tarkasti; rakettivaihe putosi jotakuinkin keltaisen renkaan osoittamaan paikkaan. Suomeen se ei olisi voinut pudota.

Vaikka rakettivaihetta on seurattu tarkasti viime aikoina mm. EU:n Avaruustilannekeskuksen käytössä olevilla kaukoputkilla (otsikkokuvassa on puolalaisen Chilessä sijaitsevan seurantateleskoopin ottama kuva 28. tammikuulta), ei sitä voida tarkkailla kuitenkaan koko aikaa. 

Putoamispaikka voidaan kuitenkin arvioida. Rakettivaihe kiertää Maata päiväntasaajan suhteen 56,94° kallellaan olevalla radalla, joten putoamispaikka voi olla vain alueella, joka ulottuu päiväntasaajalta noin 57° pohjoiseen ja etelään. Myös lentorata voidaan laskea ennen ja jälkeen ennustetun putoamisajan. Putoaminen voi tapahtua vain lentoradan kohdalla, joten esimerkiksi Suomeen kiinalaisraketti ei voi pudota. 

Viime kierroksillaan se kulkee mm. Skotlannin, Tanskan, Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan päältä. 

Koska suurin osa maapallosta on merta, on kaikkein todennäköisintä, että rakettivaiheen rippeet molskahtavat veteen. Ja näin siis tapahtuikin.

Vastuulliset rakettilaukaisijat, kuten eurooppalainen Arianespace ja amerikkalainen SpaceX, ohjaavat rakettivaiheet putoamaan hallitusti alas sen jälkeen, kun hyötykuorma on toimitettu avaruuteen ja raketti on tehtävänsä tehnyt. 

Toisinaan siinä ei kuitenkaan onnistuta. Esimerkiksi Ariane 6:n ensilennolla käytetty raketin ylempi vaihe epäonnistui rakettimoottorinsa poltossa, joten vaihe on edelleen avaruudessa. Samoin viime vuonna SpaceX:n Falcon 9:n ylemmän vaiheen rakettimoottori ei toiminut suunnitellusti ja rakettivaihe putosi alas hallitsemattomasti Puolan päällä. Raketin jäänteitä löydettiin Maan pinnalta, mutta onneksi kukaan tai mikään ei jäänyt niiden alle.

Saksalainen Isar Aerospace on kehittämässä Spectrum-nimistä pientä kantorakettia, joka pystyy viemään noin tonnin massaltaan olevan kuorman matalalle kiertoradalle. Raketin nokkakartion halkaisija on kaksi metriä, joten sen sisälle mahtuu hyvin kohtalaisen kookkaatkin piensatelliitit tai koko joukko pienempiä satelliitteja.

Myös muutamat muut yhtiöt (mm. Rocket Factory Augsburg, Skyrora, Maiaspace, PDL Space ja Orbex) kehittävät uusia, pienikokoisia raketteja. Näiden saaminen käyttöön on suuri lisä Euroopan omavaraisuuteen avaruustoiminnassa ja useampien rakettien saaminen käyttöön lisää luotettavuutta. 

Isar Aerospacella on laukaisualusta Norjan Lofooteilla Andøyan saarella. Merkittävää tässä onkin uuden raketin lisäksi juuri laukaisupaikka: pian avaruuteen voidaan laukaista satelliitteja myös Euroopan mantereelta. Andøya sopii erinomaisesti maapallon napojen kautta kulkeville radoille lähetettävien satelliittien laukaisuun.

Yhtiö suunnittelee laukaisevansa rakettejaan myöhemmin myös Kouroun avaruuskeskuksesta, siis samasta paikasta Ranskan Guyanassa Etelä-Amerikassa, mistä laukaistaan nyt Ariane- ja Vega-raketteja. Muut uudet rakettiyhtiöt tulevat käyttämään myös Skotlannissa olevia laukaisualustoja Kouroun lisäksi.

Pian siis Euroopasta voidaan laukaista satelliitteja useastakin paikasta ja useilla erilaisilla raketeilla. Ranskalaisen Maiaspacen raketti on lisäksi Falcon 9:n tapaan osittain uudelleenkäytettävä.

Ensilento epäonnistui (mikä ei ollut yllätys)

Isar Aerospace teki raketillaan ensilennon maaliskuussa 2025, mutta tuo laukaisu ei onnistunut. Raketti putosi alas vain noin puolen minuutin kuluttua laukaisusta, mutta onneksi mereen – ei laukaisualustan päälle.

Se, että uuden rakettiyhtiön suunnitteleman ja tekemän uuden raketin laukaisu uudelta laukaisulta ei onnistunut, ei ollut suinkaan yllätys. Varsin harva raketin ensilento onnistuu, vaikka taustalla olisi kokenutkin yhtiö.  Laukaisuyritys sinällään oli kuitenkin suuri askel eteenpäin: Isar sai lyhyestäkin lennosta paljon tietoja ja ennen kaikkea kokemusta raketin laukaisuvalmisteluista ja laukaisemisesta. 

Uusi yritys maaliskuussa

Isar aikoi tehdä uuden laukaisuyrityksen  21. – 23. tammikuuta välisenä aikana. Tätä "Onward and Upward" -nimen saanutta laukaisua siirrettiin kuitenkin venttiilivian vuoksi myöhempään ajankohtaan, ja 30. tammikuuta yhtiö ilmoitti pyrkivänsä nyt laukaisemaan raketin aikaisintaan 19. maaliskuuta. 

Raketin kyydissä on viisi pientä mikrosatelliittia, CubeSatia, ja yksi tekninen koejärjestely. Satelliitit valittiin mukaan Saksan avaruusjärjestö DLR:n kilpailussa.  

Euroopan avaruusjärjestön Boost! -ohjelma tukee laukaisua taloudellisesti.

Kaikki varmaankin tietävät SpaceX-yhtiön Starlink-tietoliikennesatelliittiverkoston, missä on jo lähes 10 000 satelliittia.

Maailmanlaajuisesti Starlinkilla on yli 8 miljoonaa aktiivista asiakasta, joista Euroopassa arviolta 650 000. Suomessakin lienee kymmeniä tuhansia Starlink-asiakkaita.

Amazonin Leo (entinen Project Kuiper) rynnistää kuitenkin vauhdilla mukaan taivaalta tulevan suurnopeusinternetin markkinoille.

Tuorein yhtiön satelliittien laukaisu tapahtui 16. joulukuuta 2025, kun United Launch Alliancen Atlas V -raketti vei 27 uutta satelliittia avaruuteen. Nyt yhtiöllä on avaruudessa 180 satelliittia. Otsikkokuvassa satelliitteja sisältävää raketin nokkakartiota kuljetetaan laukaisualustalle.

Toistaiseksi verkko ei ole vielä avoin, vaan se on vain testaaja-asiakkaiden käytössä. Yksityisille ja yrityksille palvelu avautuu näillä näkymin vuonna 2026. Amazonin tavoitteena on 3236 satelliittia, joiden olennainen ero Starlinkiin on ratakorkeus: siinä missä Starlinkit kiertävät varsin alhaalla, noin 550 kilometrissä, ovat Amazon Leo -satelliitit 590–630 kilometrin korkeudessa. Yksittäisten satelliittien kattavuusalue maapallon pinnalla on sieltä suurempi.

SpaceX:n etu on oma Falcon 9 -raketti, jolla yhtiö on voinut laukaista satelliittejaan nopeaan tahtiin. Amazon käyttää paitsi ULA:n ja SpaceX:n laukaisupalveluja, niin on myös tilannut Arianespacelta 18 lentoa Ariane 6 raketilla. Ensimmäinen näistä tapahtuu vuoden 2026 alussa. 

Starlinkillä on valtava etumatka satelliittien määrässä, käyttäjissä ja kattavuudessa, mutta Amazon Leo voi nousta varteenotettavaksi haastajaksi hinnoittelullaan sekä sen vuoksi, että yhtiötä ei omista Elon Musk.

Myöhemmin Amazon käyttää myös Blue Originin New Glenn -rakettia – Amazon ja Blue Origin ovat Jeff Besozin perustamia yhtiöitä. New Glenn teki vuonna 2025 kaksi lentoa, joista viimeisin onnistui täsmälleen suunnitellusti: New Glennin ensimmäinen vaihe laskeutui lentonsa jälkeen takaisin ja on valmis uuteen lentoon. 

Eurooppalainen vaihtoehto on jo käytössä

Tietoliikennekonstellaatioista puhuttaessa kannattaa muistaa myös eurooppalainen Eutelsat ja sen nykyisin omistama OneWeb. Siihen kuuluu jo noin 650 satelliittia, joilla yhtiö tarjoaa jo nyt maailmanlaajuisen internetin täysin operationaalisesti.

OneWeb on kuitenkin tuntemattomampi, koska eurooppalaiset toimijat tupataan yleensä unohtamaan ja siksi, että se ei myy palvelujaan suoraan kuluttajille vaan teleoperaattoreille, hallituksille ja yhtiöille.

OneWebin olennainen ero Starlinkin ja Amazon Leon välillä on satelliittien ratakorkeus: se on noin 1200 km. Se tarjoaa erittäin hyvän kattavuuden, mutta saa aikaan myös latenssia eli viivettä yhteydessä. Siinä missä Starlinkin viiveaika on tyypillisesti 25-45 millisekuntia, on OneWebillä se normaalisti yli 50 ms. OneWeb kattaa myös paremmin hyvin pohjoiset ja eteläiset alueet.

OneWebin etu on myös Eutelsatin geostarionaariradoilla olevat satelliitit, jotka täydentävät palvelua. Eutelsat tilasi joulukuussa 2024 sata uutta toisen sukupolven satelliittia, joissa on mukana myös 5G-integraatio, ja niiden laukaisut alkavat vuonna 2026.

Raketin ensilento tapahtui tänä aamuna (laukaisu 3. joulukuuta 2025 klo 6:02) Suomen aikaa. Zhuque-3 onnistui kuljettamaan hyötykuormansa kiertoradalle, mutta ensimmäinen vaihe syöksyi liekehtien alas. 

Tilanne on siis samanlainen kuin Blue Origin -yhtiön New Glenn -raketilla, jonka ensimmäinen vaihe tuhoutui ensilennolla, mutta satelliitti saatiin vietyä hyvin kiertoradalle. Myös SpaceX epäonnistui seitsemän kertaa ennen kuin laskeutumiset alkoivat sujua hyvin luotettavasti.

Jos Zhuque-3 saadaan toimimaan yhtä hyvin kuin SpaceX on saanut Falcon 9:n, on kyseessä suuri askel kiinalaiselle avaruustoiminnalle.

Kiinan kaupallinen avaruussektori on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Yli 10 yksityistä yhtiötä kehittää uudelleenkäytettäviä raketteja, joilla tarkoituksena on alentaa satelliittien laukaisukustannuksia ainakin kolmannekseen nykyisestä. 

SpaceX on ollut kiinalaisille suuri inspiroija. Valtion rakettiyhtiö CALT on tekemässä myös Starship-aluksen kaltaista, kokoista ja näköistä rakettia Long March 9, joka on tarkoitus ottaa käyttöön 2030-luvun alussa.

Elon Muskin perustama SpaceX on noussut 20 vuodessa maailman suurimmaksi avaruustoimijaksi ja sillä on ollut lähes monopolin kaltainen asema läntisen maailnan rakettilaukaisijana jo useiden vuosien ajan. 

Nyt tilanne on muuttumassa: Amazon-verkkokaupasta tunnetun Jeff Besozin Blue Origin onnistui 13.11. illalla Suomen aikaa ensimmäistä kertaa saamaan rakettivaiheen takaisin alas ja mahdollisesti käytettäväksi uudelleen. Yhtiön New Glenn -raketti onnistui laukaisemaan Nasan kaksi luotainta kohti Marsia ja lisäksi raketin ensimmäinen vaihe laskeutui Atlantilla olleen lavetin päälle.

Periaate on siis sama kuin SpaceX:n Falcon 9 -raketeilla: ensimmäinen vaihe on kantoraketin kallein, raskain ja monimutkaisin osa, joten niiden uudelleenkäytöllä saadaan suuria säästöjä laukaisun hintaan.

Blue Origin on käyttänyt pienempää, täysin uudelleenkäytettävää New Shepard -rakettia jo kymmenen vuoden ajan avaruusturistilentoihin. Lennot nousevat kyllä juuri ja juuri avaruuden puolelle (virallisesti raja on 100 kilometrissä), mutta raketti ja matkustajia kuljettava kapseli palaavat saman tien alas. 

Kiertoradalle hyötykuorman lähettäminen vaatii paljon suuremman ja voimakkaamman raketin, mutta New Shepardin avulla Blue Origin on saanut paljon kokemusta rakettien laukaisemisesta ja lasketutumisista takaisin.

New Shepard on olennaisesti kookkaampi. Se on myös suurempi kuin Falcon 9 – jotakuinkin sen ja SpaceX:n uuden Starshipin keskiarvo.

Falcon 9 on noin 70 metriä korkea ja 3,7 metriä halkaisijaltaan, New Glenn on 98 metriä ja 7 metriä, ja Starship 120 metriä sekä 9 metriä halkaisijaltaan.

Kaikissa on suuri esimmäinen vaihe ja toinen vaihe, joka Falcon 9:ssä ja New Glennissä on (ainakin toistaiseksi) kertakäyttöinen.

Falcon 9 voi nostaa matalalle kiertoradalle 23 tonnia (tai 27 tonnia, kun ensimmäistä vaihetta ei käytetä uudelleen). New Glenn pystyy laukaisemaan 45 tonnia ja Starship 100-150 tonnia. Geostationaariradalle vievälle siirtoradalle Falcon 9 pystyy viemään 8,3 tonnia (tai 9,2 tonnia), New Glenn 13,6 tonnia ja Starship 21 tonnia. 

Kun suunnaksi otetaan Kuu, niin Falcon 9 saa sysättyä kohti sitä noin neljä tonnia, New Glenn 7 tonnia ja Starship on hieman eri tapaus, koska ylempää vaihetta uudelleen avaruudessa tankkaamalla se voi viedä noin 100 tonnia. 

Moottoreina Falcon 9:ssä on yhdeksän kappaletta kerosiinia ja nestehappea käyttäviä SpaceX:n Merlin 1D -moottoreita, kun taas New Glennissä on seitsemän voimakkaampaa Blue Originin omaa BE-4 -moottoria, jotka käyttävät Starshipin tapaan nestemäistä metaania ja happea. Starshipissä on 33 Raptor-moottoria.

Lähtövalmiina täyteen tankattuna Falcon 9:n massa on noin 550 tonnia, New Glennin 1200 tonnia ja Starshipin 5000 tonnia.

Blue Origin aikoo käyttää rakettiiaan myös Amazonin Kuiper-tietoliikennesatelliittiverkoston satelliitteja, eli tässäkin suhteessa yhtiö tekee samaa kuin SpaceX. Kuiperista on tulossa kilpailija SpaceX:n Starlinkille.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan tämä nyt laskeutunut New Glennin ensimmäinen vaihe tekee myös seuraavan lennon ensi vuoden alussa. Sen kuormana on juuri Kuiper-satelliitteja.

Toistaiseksi Blue Origin ei suunnittele laukaisevansa raketteja yhtä usein kuin SpaceX. Ensi vuonna tarkoitus on tehdä kymmenen laukaisua ja vuonna 2027 kenties 12. Sen jälkeen tavoite on yli 20 laukaisua vuodessa.

Katso laukaisu uudelleen ja lue lisää New Glenn -raketista: https://www.blueorigin.com/missions/ng-2

Tasaluvut ovat aika hyviä hetkiä pohtia asioita, kuten esimerkiksi rakettien uudelleenkäyttöä. Kun SpaceX kertoi noin 20 vuotta (jo kaksi vuosikymmentä!) sitten tekevänsä Falcon 9 -rakettina osittain uudelleenkäytettäväksi, niin monet asiantuntijat nauroivat partoihinsa.

Nyt ei enää naurata, sillä Falcon 9 on mullistanut satelliittien laukaisubisneksen ja raketit lentävät avaruuteen useita kertoja viikossa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman uudelleenkäytettäviä ensimmäisiä vaiheita.

Viime maanantaina (4. elokuuta 2025) klo 10.57 Suomen aikaa nousi lentoon jo 450. uudelleenkäytettyä rakettivaihetta käyttänyt Falcon 9. Floridasta, Cape Canaveralista laukaisu raketti vei taivaalle taas kerran lisää Starlink -tietoliikennesatelliitteja. Ilman Starlinkien laukaisuita eivat Falconin olisi voineet lentää näin paljon, eikä niistä olisi saatu näin paljon kokemusta – mutta toisaalta, ilman Falcon 9 -rakettia Starlink-verkoston rakentaminen ei olisi ollut mahdollista tähän tahtiin.

Starlink ja Falcon 9 liittyvätkin läheisesti toisiinsa ja ovat toisiaan täydentäviä menestystarinoita.

Tämä 450. lento oli myös toisella tapaa ennätyksellinen, sillä tämä ensimmäinen vaihe eli boosteri oli tehnyt tätä ennen jo 27 lentoa. Tämä oli siis sen 28. lento, ja sekin meni hyvin: kuten nykyisin tuppaa käymään lähes poikkeuksetta. Noin 8,5 minuuttia laukaisun jälkeen boosteri numero B1080 laskeutui SpaceX:n merellä odottaneelle lavetille,  ‘Just Read the Instructions’ -alukselle. 

Aiemmin B1080 oli kyytinyt aikaisemmin mm. Axiom Space avaruusturisteja, Avaruusasemalle suuntaavia astronautteja, Euroopan avaruusjärjestön Euclid -avaruusobservatoriota sekä 14 kertaa Starlink-satelliitteja. 

Vain osittain uudelleenkäytettävä

Perinteisesti satelliitteja ja avaruusaluksia kiertoradalle rahtaavat kantoraketit ovat olleet kertakäyttöisiä. Ne koostuvat osista, vaiheista, jotka pudotetaan yksinkertaisesti pois sen jälkeen, kun niiden työt on tehty. Jokainen ylimääräinen kilogramma kannattaa hylätä heti kun sitä ei tavita.

Tyypillisesti raketeissa on päällekkäin kahdesta neljään vaihetta, jotka toimivat toinen toisensa jälkeen. Ensimmäinen vaihe on näistä suurin ja kallein osa. Se nostaa raketin korkealle ja kiihdyttää sen suureen nopeuteen, mistä ylemmät raketin osat jatkavat eteenpäin.

Kun SpaceX alkoi suunnitella Falcon 9 -rakettia vuonna 2005, oli tavoitteena ensimmäisten vaiheiden uudelleenkäyttö. Suurin osa alan perinteisistä toimijoista ja "asiantuntijoista" epäili, että se ei onnistu – ja jos onnistuu, niin tästä ei tule koskaan olemaan kannattavaa. Rakettivaiheiden kunnostaminen lennon jälkeen uutta lentoa varten olisi liian kallista.

No, ainoa uudelleenkäytettävä avaruuslaite sitä ennen oli avaruussukkula, ja sen valmistelu uutta lentoa varten olikin hidasta ja kallista. 

Kyseessä oli kuitenkin aivan erilainen kapine: sukkula oli miehitetty alus, joka kiersi maapalloa ja tuli sieltä alas läpi koko ilmakehän, kun taas kantoraketin ensimmäinen vaihe on yksinkertaisempi, sitä eivät koske ihmisiä kuljettavien lentojen korkeat turvallisuusvaatimukset, eikä vaihe tule alas "kuin" noin sadan kilometrin korkeudesta paljon pienemmällä nopeudella.

Lisähaastetta toi myös tapa, miten SpaceX halusi tuoda vaiheet takaisin: pystysuoraan laskeutumalla paitsi kiinteälle maalle, niin myös merellä oleville, lähes jalkapallokentän kokoisille kelluville, automaattisesti sekä etäohjattuna kulkeville laveteille (aluksen pinta-ala on 90 m × 50 m, jalkapallokentän 105 m × 68 m).

Ensimmäiset ensimmäisten vaiheiden laskeutumisyritykset – ja harjoitukset – laukaisupaikan vieressä Floridassa olevalle laskeutumisalueelle ja Atlantilla oleville laveteille epäonnistuivat, mutta joulukuussa 2015 laskeutuminen onnistui. Tuo tapahtui kiinteälle maalle. Merellä olevan lavetin päälle onnistuttiin laskeutumaan onnistuneesti ensimmäisen kerran huhtikuussa 2016.

Ensimmäinen laukaisu jo aiemmin lentäneellä rakettivaiheella tapahtui maaliskuussa 2017, joka käytti tuota huhtikuussa 2016 laskeutunutta rakettia. 

Se osoitti, että rakettien uudelleenkäyttö oli teknisesti mahdollista. 

Pian toiminta osoittautui myös kannattavaksi, sillä rakettivaiheita ei täytynyt monien parannusten jälkeen korjata niin paljoa kuin ensimmäisillä lennoilla. Melkeinpä huoltaminen ja tarkistukset riittävät nykyisin. Ennätys laskeutumisesta uuteen lentoon on ensimmäisellä vaiheella, eli boosterilla numero B1067. Se laukaisu 4. maaliskuuta 2022 Starlink-satelliitteja avaruuteen ja teki uuden lennon 21. maaliskuuta. Aikaa tässä välissä oli kulunut vain 17 päivää.

Siinä missä alun perin vaiheiden oletettiin kestävän kymmenen lentoa, nykyversioiden oletetaan pystyvän tekemään ainakin 40 lentoa.

Veteraani oli 27 lentoa tehnyt B1067 aina tähän maanantain aamupäivään Suomen aikaa, kun B1080 teki yhden lennon enemmän. B1067:stä tulee näillä näkyminen ensimmäinen 29 lentoa tehnyt ensimmäinen vaihe vielä nyt elokuussa.

Mitä numeroihin tulee, niin tämä oli 131. laskeutuminen tälle alukselle ja 485. kantoraketin laskeutuminen tähän mennessä – kaikkia vaiheita ei ole käytetty uudelleen. SpaceX on rakentanut kaikkiaan 102 boosteria.

Aina ensimmäisiä vaiheita ei käytetä uudelleen, sillä jos hyötykuorma on erityisen raskas tai lentorata vaatii sitä, että vaiheiden ajoaineet käytetään viimeiseen tippaan saakka, niin silloin vaiheiden annetaan pudota mereen. Siis rakettia käytetään kuin perinteisiä kantoraketteja.

Palaaminen takaisin vaatii sitä, että vaiheessa on jäljellä hieman kerosiinia ja nestehappea, joilla rakettimoottoreita voidaan käytää palaamisen aikana. Tosin SpaceX on keksinyt kikan laittaa niitä mukaan hieman normaalia enemmän: ne jäähdytetään mahdollisimman kylmiksi, jolloin ne ovat tiheämpiä.

Ainakin kolme boosteria on julkisesti nähtävänä. Yksi on B1019, joka seisoo SpaceX:n päämajan pihalla Kaliforniassa. B1023 on Kennedyn avaruuskeskuksen yleisökeskuksessa, ja se onkin jännä: se on Falcon Heavy -raketin sivuboosterina käytetty versio. Falcon 9:n raskaassa versiossa on kolme ensimmäistä vaihetta, jotka kaikki voivat tulla takaisin ja käyttää uudelleen. Lisäksi esillä on ainakin B1029Space Center Houstonissa, Texasissa.

X-37B on minisukkula, joka laukaistaan avaruuteen perinteisellä kantoraketilla, mutta sukkula laskeutuu alas lentokoneen tapaan ja on uudelleenkäytettävä. Erityisen kiinnostavaa aluksessa on myös se, että se pystyy olemaan avaruudessa hyvin pitkän aikaa ja muuttamaan rataansa hyvinkin olennaisesti. 

Boeing-yhtiö on tehnyt kaksi sukkulaa, jotka ovat lentäneet jotakuinkin vuoron perään.  Ensimmäinen lento tapahtui vuonna 2010, ja pisin lento, vuosina 2020-2022 tehty kuudes lento, kesti peräti liki 909 vuorokautta.

Edellinen lento, järjestyksessään jo seitsemäs, alkoi 29. joulukuuta 2023 ja päättyi tämän vuoden maaliskuun 7. päivänä. Alus oli siis avaruudessa hieman yli 434 vuorokautta, eli noin vuoden ja kolme kuukautta.

Tällä edellisellä lennolla salamyhkäisyyden verhoa avattiin myös hieman, sillä Yhdysvaltain avaruusvoimat julkaisi ensimmäisen kerran lennon aikana avaruudesta otetun kuvan. Tähän mennessä julkaisut harvat kuvat ovat olleet tarkasti valittuja otoksia ennen ja jälkeen lentojen.

Tämän vuoden (2025) helmikuussa julkaistussa kuvassa näkyy hieman sukkulan rahtiruuman sisäseinää ja hieman aurinkopaneelia, joka tuottaa alukselle sähköä. Kiinnostavinta on kuitenkin maapallo, sillä se on varsin pieni. Kuvan viestinä onkin se, että alus oli käynyt hyvin korkealle ulottuneella radalla. 

Avaruusvoimat ilmoittikin, että X-37B oli käynyt korkeammalla kuin geostationaarirata (missä on paljon tietoliikennesatelliitteja), todennäköisesti jopa noin 38 000 kilometerin korkeudessa. Lennolla testattiin myös ilmajarrutusta, eli manöveeriä. jolla alus ohjataa varsin matalalle kiertoradalle, jolloin ilmakehän rippeiden kitka auttaa ratanopeuden hidastamisessa. Tempun tarkoitus oli muuttaa rataa mahdollisimman vähän polttoainetta käyttämällä. 

Alus siis voisi käydä helposti tutkailemassa tai korjaamassa – tai vahingoittamassa – niinkin korkealla olevia satelliitteja. 

Nyt X-37B -sukkulaa numero 1 valmistellaan siis uuteen lentoon, joka alkaa todennäköisesti 21. elokuuta. Rakettina on Floridasta laukaistava SpaceX:n Falcon 9.

Avaruusvoimien mukaan alus testaa lentonsa aikana "maailman suorituskykyisintä avaruudessa käytettyä kvantti-inertia-anturia" ja laserin avulla tehtävää tiedonvälitystä.

Kummatkin liittyvät läheisesti jo nyt nähtävissä oleviin uhkiin avaruudessa. Vihollinen pystyy häiritsemään satelliittipaikannussysteemiä ja normaalia radioaalloilla tehtävää tietoliikennettä, joten aluksen pitää pystyä itsenäisesti määrittämään sijaintinsa GPS-häirinnästä riippumatta ja radioliikennesokaisusta välittämättä. Laserin avulla voidaan myös välittää enemmän tietoa.

Tulevan lennon kestosta ei ole vielä tietoa.

X-37B ei ole todellakaan suuri. Se on vain vähän pitempi kuin yleisilmailukone Cessna 172, joskin sen siipien kärkiväli on vain noin puolet siitä. Sen pituus on 8,8 metriä, leveys 4,6 metriä ja korkeus 2,9 metriä. Massa laukaisun aikaan tankattuna on vain viitisen tonnia. Todellinen minisukkula!

Ensimmäinen eurooppalainen sääsatelliitti Meteosat 1 laukaisiin avaruuteen marraskuussa 1977, ja siitä alkaen avaruudesta tulleet kuvat ja tiedot ovat olleet olennainen osa sääennustamista myös Suomessa. 

Satelliitti sijaitsi geostationaariradalla noin 36 000 kilometrin korkeudessa nollameridiaanin kohdalla, joten se kiersi maapallon sopivasti 24 tunnissa siten, että Eurooppa ja Afrikka olivat juuri sopivasti sen kameroiden kuvakentässä.

Myöhemmin havaintoja tehtiin myös muualta, kun Euroopan päällä ollut satelliitti korvattiin uudella ja samalla vanhempi satelliitti siirrettiin toiseen paikkaan. Näitä ensimmäisen sukupolven satelliitteja lähetettiin avaruuteen kaikkiaan seitsemän, kunnes 14. kesäkuuta 2006 Meteosat 7 lopetti toimintansa.

Sen tehtävät otti hoitaakseen toisen sukupolven satelliitti, Meteosat-8, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 2002. 

Ja viime vuoden joulukuussa kapula siirtyi eteenpäin kolmannen sukupolven Meteosatille, joka on olemukseltaan aivan erilainen kuin aiemmat. Kun aiemmin satelliitit olivat sylinterimäisiä ja kamera pyyhkäisi yli maapallon sitä mukaa kuin satelliitti pyöri, niin nyt kolmiakselistabiloitujen satelliittien instrumentit voivat katsoa pysyvästi kohti Maata.

Lisäksi kamerat ja havaintolaitteet voivat olla parempia.

MTG-I (vasemmalla) ja MTG-S ovat hyvin samanlaisia. Kuva: ESA.

MTG-satelliitit ovat kooltaan 2,3 x 2,8 x 5,2 m. Leveyttä niillä on avaruudessa aurinkopaneelit avattuna noin 12 metriä. Niiden massa on noin 1800 kiloa, tosin laukaisun aikaan mukana on myös pari tonnia ajoainetta.

Kuvantavassa MTG-I -satelliitissa on tarkka kamera ja salamamittalaite, joka pystyy havaitsemaan ukkosmyrskyjen syntymistä ja kehittymistä myös alueilla, joille maanpääliset salamalaskurit eivät yllä. 

Skannerisatelliitissa, hieman yleistäen, tarkka kameralaitteisto on korvattu huipputarkalla infrapunaspektrometrillä, joka pystyy paitsi kuvaamaan tarkasti eri aallonpituusalueilla, niin myös siivuttamaan ilmakehän pystysuunnassa viipaleisiin. Se voi siis muodostaa ikään kuin tarkan kolmiulotteisen kuvan ilmakehästä ja tehdä sen uudelleen ja uudelleen noin puolen tunnin välein.

Kameran sijaan skannerisatelliitissa on nimensä mukaisesti skanneri, IRS-infrapunaskanneri, joka sondaa ilmakehää ja mittaa sen lämpötilaa ja kosteutta. Se toimii tarkkailemalla Maan ilmakehästä heijastuvaa ja säteilevää infrapunasäteilyä eri aallonpituuksilla. Laite siis ikään kuin kuvaa maapalloa hyvin monilla eri aallonpituuskanavilla samanaikaisesti, ja kun eri aallonpituudet kertovat omaa tarinaansa eri korkeudella olevasta vesihöyrystä ja lämpötilasta, saadaan aikaan kuin läpileikkaus ilmakehästä.

Huimaa.

Sentinel-4A on puolestaan laite, joka tutkii Euroopan ilmanlaatua ja kasvihuonekaasuja. 

Yhdessä MTG-I ja MTG-S tuottavat noin 50 kertaa enemmän dataa kuin aiempi toisen sukupolven Meteosat.

”Ilmastonmuutoksen aiheuttaessa yhä useampia ja voimakkaampia sääilmiöitä, on tällainen tarkka ja oikea-aikainen ennustaminen entistäkin tärkeämpää", sanoi Peter Braesicke, Saksan säätieteellisen laitoksen DWD:n tutkimus- ja kehitysjohtaja. 

"Satelliitit tarjoavat suuren osan ennusteidemme taustalla olevasta olennaisesta datasta, ja olemme siksi erityisen innoissamme MTG-S:stä. Sen havainnot mahdollistavat tarkemmat ja oikea-aikaisemmat vakavien säävaroitukset, minkä lisäksi ne tukevat monia muita sovelluksia – ilmastotutkimusten parantamisesta ilmailun ja merenkulun turvallisuuden tehostamiseen.”

MTG-S1 testattavana. Kuva:ESA.

Yhdessä MTG-I ja MTG-S ovat lyömätön parivaljakko. Niiden avulla meteorologit voivat nähdä esimerkiksi voimakkaiden myrskyjen syntyä jo ennen kuin pelkästään kuvia katsomalla näkisi. Salamakamera voi seurata myrskyrintamien syntyä ja niiden kehittymistä voidaan jopa ennakoida. MTG-S:n spektrometri tuottaa jatkuvasti raakamateriaalia lyhyen- ja keskipitkänajan sääennusteille. 

Sentinel-4 on mittalaite, jota Eumetsat operoi Euroopan unionin puolesta. Yhden mittalaitteen lähettäminen geostationaariradalle noin 36 000 kilometrin korkeuteen olisi ollut hankalaa ja kallista, joten on parempi käyttää Meteosatia  apuna. Kyydin lisäksi Sentinel-4 saa sähköä ja tietoliikenneyhteydet Meteosatilta.

Sentinel-4:n tehtävänä on mitata ja kartoittaa Euroopan päällä olevia saasteita ja aerosoleja. Se mittaa esimerkiksi otsonia (O₃), typpidioksidia (NO₂), rikkidioksidia (SO₂) ja hiilimonoksidia (CO). Se tuottaa kartan Euroopan saastetilanteesta kerran tunnissa, ja sen avulla EU-maat voivat reagoida nopeasti esimerkiksi saastepiikkeihin ja antaa terveysvaroituksia.

Myös sääennustajat hyötyvät näistä tiedoista.

Seuraava kuvantava satelliitti, MTG-I2 laukaistaan näillä näkymin ensi vuoden syyskuussa, joten koko kolmikko on toiminnassa parin vuoden päästä. Kuvantavilla satelliiteilla on pieni ero: uusi tulee ottamaan kuvia vieläkin nopeammassa tahdissa, joten säätiedosta tulee silloin lähes reaaliaikaista.

Eumetsatin Jochen Grandell kertoo alla olevalla videolla tarkemmin uusista satelliiteista ja niiden tuomasta avusta meteorologeille.