Galilein kuut Markus Hotakainen La, 11/01/2025 - 17:12
Galilein kuut 31.122024. Kuva: MH
Galilein kuut 31.122024. Kuva: MH
Galilein piirroksia Jupiterin kuista. Kuva: Sidereus Nuncius

Kirkkaasti eteläisellä taivaalla loistavaa Jupiteria kannattaa katsoa kiikarilla. Se paljastaa kuut, jotka Galileo Galilei näki 1600-luvun alussa. 

 

415 vuotta sitten, tarkkaan ottaen 7. tammikuuta 1610, italialainen tähtitieteilijä Galileo Galilei suuntasi uuden, entistä paremman kaukoputkensa kohti Jupiteria. 20-kertaisella suurennuksella sen molemmin puolin erottui pieniä valopisteitä. Illasta toiseen niiden sijainti planeetan suhteen muuttui, mutta toisella tavalla kuin tähtien, joiden suhteen Jupiter vaelsi hitaasti.

Galilei jatkoi planeetan tarkkailua illasta ja yöstä toiseen aina säiden salliessa, ja teki näkemästään huolellisia piirroksia. Valopisteet näyttivät seuraavan planeettaa, mutta eivät ihan uskollisesti. Toisinaan kaksi niistä oli Jupiterin toisella ja kaksi toisella puolella, joskus samalla puolella oli kolme valopistettä, välillä joku niistä oli kokonaan kateissa.

Galilein piirroksia Jupiterin kuista. Kuva: Sidereus Nuncius

Talven mittaan Galilei päätyi johtopäätökseen, joka osaltaan mullisti 1600-lukulaisen maailmankuvan: valopisteet eivät olleet tähtiä, vaan Jupiteria kiertäviä kuita. Nykynäkökulmasta asiassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta silloisen vakiintuneen ja katolisen kirkon vaaliman käsityksen mukaan Maa oli kaikkeuden keskus, jota kaikki muut taivaankappaleet kiersivät.

Galilei oli löytänyt neljä kuuta, jotka eivät kiertäneetkään Maata, vaan toista planeettaa, Jupiteria. Hän nimesi ne mesenaattinsa mukaan Medicin tähdiksi, mutta vakiintuneet nimensä – Io, Europa, Ganymedes ja Callisto – kiertolaiset saivat Galilein aikalaiselta Simon Mariukselta.

Havainnot kyseenalaistivat totena pidetyn ajatuksen, että Maa olisi maailmankaikkeuden keskipiste. No eipä ollut, mutta ihan helpolla käsitykset eivät muuttuneet. Sen sai omakohtaisesti kokea myös Galilei, joka elämänsä ehtoolla joutui luopumaan kerettiläisinä pidetyistä ajatuksistaan ja määrättiin kotiarestiin.

”Galilein kuut” näkyvät helposti kiikarillakin. Jupiter on näinä aikoina puoli kymmenen aikoihin illalla korkealla eteläisellä taivaalla Härän tähdistössä, hieman Hyadien avoimen tähtijoukon yläpuolella. Kameraoptiikalla kuut voi ikuistaa valokuvaan, ja niiden identiteetit voi helposti tarkistaa Sky & Telescope -lehden Jupiterin kuut -laskurilla.  

 

 

 

Mikä Marsissa välkkyy?

Huhtikuun alussa Marsin pinnalla vaeltava Curiosity-kulkija otti kuvia, joissa kaukaisuudessa näkyy kirkas valopiste. Kulkijan mastossa olevan navigointikameran oikean "silmän" kuvassa se näkyy selvästi, mutta vasen "silmä" ei sitä nähnyt. Valopiste näkyi kahtena peräkkäisenä päivänä lähes samalla kellonlyömällä samassa kohdassa ja kummallakin kerralla ainoastaan kameran toisessa kuvassa.

Ennen kuin kenenkään päässä alkaa muotoutua villejä salaliittoteorioita, kannattaa kuunnella, mitä kulkijan pääkameroista vastaava Justin Maki Nasan Jet Propulsion Laboratorysta sanoo: "Curiosityn lähettämien tuhansien otosten joukossa tulee liki viikoittain kuvia, joissa on kirkkaita pisteitä."

Todennäköisiä selityksiä valopisteille on kaksi. Ne voivat olla auringonvalon heijastuksia sileiksi hioutuneiden kivien pinnasta. Huhtikuun alun kuvissa Aurinko on taivaalla valopisteen suunnassa jokseenkin suoraan sen yläpuolella.

 

Toinen vaihtoehto on kosminen säteily, jonka energiset hiukkaset aiheuttavat kameroiden ccd-ilmaisimissa valonvälkähdyksiä. Ne näkyvät kuvissa joko pisteinä tai viiruina riippuen siitä, missä kulmassa hiukkanen sattuu ilmaisimeen osumaan.

Mikäli oheisissa kuvissa näkyvät valopisteet ovat heijastuksia, kiiltävä kivi on harjanteen rinteellä arviolta 160 metrin etäisyydellä kulkijasta. Mikäli ne näkyisivät kummassakin kuvassa, olisi etäisyyden määrittäminen helpompaa ja tarkempaa.

Lisää kuvia löytyy JPL:n sivuilta.

Kuvat NASA / JPL-Caltech