polkupyörä

Keikarihevosesta hiilikuitukiituriin – onnea 200-vuotias polkupyörä!

Ti, 06/13/2017 - 23:55 Jari Mäkinen

Sunnuntaina 12. kesäkuuta ajettiin 40. Pirkan pyöräily, eräs maamme perinteisistä pyöräilytapahtumista. Se sopikin erinomaisesti historialliseen kontekstiin, sillä tasan 200 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen ajo menopelillä, jota voidaan pitää ensimmäisenä polkupyöränä.

Paitsi että kyseessä ei ollut polkupyörä, vaan potkupyörä. 

Saksalainen Karl Drais teki 200 vuotta sitten puusta kaksipyöräisen laitteen, jonka päällä saattoi istua ja mennä eteenpäin jaloilla vauhtia antaen. Hän nimesi laitteensa juoksukoneeksi ja keikarihevoseksi, ja vaikka sitä ei siis poljettukaan, oli se olemukseltaan niin paljon nykypolkupyörän kaltainen, että sitä saattaa pitää fillarin esiasteena.

Syynä laitteen keksimiseen oli ennen kaikkea se, että viljan hinta kääntyi nopeasti nousuun vuosina 1916 ja 1817, koska säätila ympäri maailman oli tuolloin hyvin huono. Sadoista tuli ennätyksellisen huonoja ja siksi esimerkiksi hevosen pitäminen tuli kalliiksi, koska sille piti joka tapauksessa ostaa ruokaa.

Niinpä Drais mietti vaihtoehtoisia kulkea paikasta toiseen ja kehitti pyöränsä. Ensimmäinen polkupyörä (jos sitä nyt voi kutsua polkupyöräksi) oli puurakenteinen pyöriään myöten, siinä oli nahkainen pitkä istuin ja metallinen ohjaustanko. Sen massa oli noin 22 kilogrammaa, mitä voi pitää varsin vähäisenä. 

Drais teki ensimmäisen julkisen ajelunsa tällä pyörällä 12. kesäkuuta vuonna 1817. Hän kulki kotoaan Mannheimista noin 20 kilometrin päässä olleeseen Schwetzingenin majataloon keskinopeudella, joka kuulemma oli noin 15 km/h.

Menopelit eivät kuitenkaan olleet saman tien menestys, vaan ennemminkin pettymys. Paitsi että pula-aika vaikeutti niiden tekemistä, törmäilivät ajajat jalankulkijoihin kapeilla, mukulakivisillä ja mudasta usein liukkailla teillä.

Pyörän suosio kuitenkin kasvoi jopa niin nopeasti, että vielä vuonna 1817 pyöräily jalankulkijoiden kanssa jaetuilla teillä kiellettiin Mannheimissa, ja seuraavana vuonna myös Pariisissa. Lontoossa pyöräily kiellettiin vuonna 1819.

Tällaisenaan potkupyörästä ei kuitenkaan tullut menestystä, vaan vasta kunnollinen polkupyörä ketjuvetoineen ja ilmapyörineen löi itsensä kunnolla läpi. Tämä vallankumous alkoi vuonna 1861 (kymmenen vuotta Draisin kuoleman jälkeen), kun nykyaikainen pedaali ja voimansiirto otettiin käyttöön.

Saksalaiset ovat luonnollisesti innoissaan polkupyörän satavuotisjuhlasta ja siksi siellä on perustettu erityinen nettisivu asialle: www.200jahre-fahrrad.de

(Muuten: rautateillä käytettävä resiina on saanut nimensä Draisinilta.)

Kansa ei yksinkertaisesti tiedä – tuloksena kokoelma täysin järjettömiä fillareita

Pe, 05/06/2016 - 19:01 Jari Mäkinen
Gianluca Giminin pyörämallinnos


Italian ympäriajo, klassikkokilpailu Giro d'Italia alkoi tänään, ja sen kunniaksi perjantain viihdejuttu käsittelee polkupyöriä. Tässä on kirjaimellisesti mielikuvituksellinen kokoelma erilaisia fillareita Italiasta.


Taiteilija Gianluca Gimini on kiinnostunut polkupyöristä jo pitkään, ja kiinnostukseensa liittyen hän on pyytänyt vuodesta 2009 alkaen tapaamiaan ihmisiä piirtämään luonnoksia polkupyöristä. Siis piirtämään pyörän noin vain nopeasti sellaisena, kuin he pyörän mielessään muistavat ja kuvittelevat.

Tuloksena on koko joukko piirroksia, jotka osoittavat kuinka vieraantuneita ihmiset ovat polkupyörästä ja sen tekniikasta – vaikka he käyttäisivätkin pyörää päivittäin.

Todistaakseen saamiensa piirrosten hupaisuuden, Gimini alkoi tekemään pyöristä CAD-ohjelman avulla realistisia hahmotelmia, jolloin tuloksena oli vieläkin omituisempia pyöriä: ketjut menevät miten sattuu, etupyöriä ei voi kääntää lainkaan, rungot ovat epämuodostuneita ja yleisesti ottaen vain murto-osa pyöristä on edes jossain määrin ajettavia. Jos ne siis olisivat oikeita, ei vain tietokonerenderointeja.

Taiteellisteknisen puolen lisäksi projektilla on kiinnostava psykologinen ulottuvuus: ympärillämme on monia arkisia asioita ja laitteita, joita emme oikeasti tunne lainkaan. 

Tiedetuubi suosittelee ihmettelemään ja päivittelemään kaikkea – etenkin ympäristömme aivan yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa polkupyöriä.

Alla on vielä pari Gianlucan tekemä mallinnusta ja niiden pohjana olleet piirrokset. Suuri määrä lisää niitä on hänen Behance-sivuillaan. Muita hänen töitään on herran kotisivuilla osoitteessa www.gianlucagimini.it.

Hirmuista haipakkaa polkupyörällä

Ti, 04/07/2015 - 22:41 Jarmo Korteniemi
Eric Barone ennätyspyöränsä kanssa. Kuva: Richard Bord / Pink Bike

Miltä tuntuisi kisata täyttä vauhtia paahtavan Pendolinon kanssa - polkupyörällä? Eric Barone voisi kenties kertoa. Mies nimittäin teki maaliskuun lopulla uuden polkupyöräilyn nopeuden maailmanennätyksen. Huippunopeudeksi mitattiin hulppeat 223,3 kilometriä tunnissa. Hieman suurempi kuin Pendolinon huippunopeus.

Barone ei tosin polkaissut pyörällään kertaakaan, vaan antoi painovoiman hoitaa homman. Ennätys tehtiin lumisessa rinteessä 28.3.2015 Varsissa, Kaakkois-Ranskan Alpeilla. Rinteen jyrkkyys oli noin 42 astetta.

Huimia kuvia henkeäsalpaavissa maisemissa tehdystä ennätysajosta voi ihastella Pink Biken sivuilta. Alla video Baronen huimasta ennätysajosta:

 

Edellinen ennätys - sekin Baronen aikaansaama - oli vain kilometrin tunnissa hitaampi. Tänä vuonna 55 vuotta täyttävä Barone uskoo yhä pystyvänsä puristamaan vauhtia vielä pienillä muutoksilla ainakin noin 230 km/h asti.

Ennätysvauhti on noin kymmenisen kertaa vauhdikkaampaa kuin normipyöräilijän meno. Alla näkyvään taulukkoon on kerätty lyhyt katsaus erilaisista pyöräilyennätyksistä. Listasta tosin puuttuu monia tavalla tai toisella avitettuja ennätyksiä. Joissain nimittäin pyörällä poljetaan edellä kulkevan moottoriajoneuvon turbulenssissa, jossa ei ole juurikaan ilmanvastusta. Toisissa pyöräilijä taas kiihdytetään koneellisesti suureen vauhtiin ennen loppukiriä. Kaikkein huimimmat vauhdit - yli 300 km/h - taas on yllättäen mitattu paikallaan, kuntopyörän tyylisellä laitteella.

Pyöräilijä ja pyöräilytyyli nopeus
Tavallinen kaupunkipyöräilijä tasaisella n. 20 km/h
Kunto- tai kilpapyöräilijä tasaisella n. 40 km/h
Polkupyörän nopeusennätys tasaisella (Jim Glover, 1986) 82,5 km/h
Nojapyörän nopeusennätys (Todd Reichert, 2015) 139,45 km/h
Polkupyörän nopeusennätys rinteessä (Eric Barone, 2015) 223,3 km/h

Päivitys 30.9.2015: Nojapyörän nopeusennätys päivitetty uusimpaan. Entinen 133,8 km/h oli vuodelta 2013, polkijana Sebastiaan Bowier.

Otsikkokuva: Richard Bord / Pink Bike

Lähde: Pink Bike

 

Giron fillarit nyt ja ennen

Pe, 05/16/2014 - 17:21 Jari Mäkinen
Lapierre Aircode

Eräs pyöräilyn klassikkokilpailuista, jokakeväinen Giro d'Italia on parhaillaan menossa, ja mukana on taas pitkästä aikaa suomalaisväriä. Ranskalaisessa FDJ-tiimissä ajava Jussi Veikkanen oli eilisen, 247 kilometrillään kisan pisimmän Sassanosta Montecassinoon ajetun etapin jälkeen tilalla 102 hieman yli kahdeksan minuutin päässä johtajavasta australialaisesta Michael Matthewsista. Suomalaisen sijoitus tuntuu huonolta, mutta Veikkasen tehtävä onkin tukea muita tiimin ajajia, ja siinä hän on onnistunut erinomaisesti: tallikaveri Nacer Bouhanni voitti etapin tiistaina.

Veikkasen alla on nyt Lapierre-pyöränvalmistajan uutuusfillari Aircode, joka on sinapistaan tunnetusta Dijonista kotoisin olevan yhtiön ensimmäinen erityisen aerodynaaminen kilpapyörä, niin sanottu aero-pyörä. Toki jo aikaisemminkin ilmavastus on otettu huomioon, mutta nyt putkia on litistetty ja viilattu sellaisiksi, että pyörä paitsi on aerodynaamisempi, niin myös näyttää virtaviivaisemmalta (mikä kilpapyörien myynnissä on tärkeä tekijä). Fillari on hiilikuiturunkoinen, varustettu Shimanon sähköisellä Di2-vaihteistolla ja painaa vain kuutisen kiloa.

Alla on hieman erilaisia pyöriä, kuvattuna viime vuonna Girossa, Bussetossa, missä kaupungintalolla oli pieni vanhojen pyörien näyttely. Niistä näkee hyvin, että vaikka kilpapyörät ovat kehittyneet valtavasti, on perusperiaate edelleen sama.

Vuoden 1954 Bianchi oli aikansa huippua, ja tällä samaisella pyörällä kisattiin silloin Girossa. Siinä on virtaviivainen satula ja ohjaustanko, runko on kevyttä terästä ja edessä oleva juomapullo alumiinia. Pullon ympärille on laitettu vauhdikkaat ajolasit. Vaiheita Campagnolo Gran Sportissa oli viisi.

Fauber

Tämä on harvinaisuus: Chicagossa F.W. Fauberin vuonna 1901 tekemä kilpapyörä, aikansa eräs komeimmista fillareista. Yksi vaihde, tukeva teräsrunko, etupyörässä oleva jarru ja juomapullolaukku edessä tankoon kiinnitettynä. Pyörän massa oli parikymmentä kiloa, joten ei haitannut, vaikka pulloina oli tavalliset lasiset juomapullot.

Girossa ei tällaisella pyörällä koskaan ajettu, koska kilpailua ei vielä tuolloin ollut olemassa. Italian ympäriajo on kisattu toukokuusta 1909 alkaen joka vuosi, lukuun ottamatta sotavuosia 1915–1918 ja 1941–1945. Ranskan Tour de France aloitettiin hieman aikaisemmin, vuonna 1903, joten ensimmäiset siinä käytetyt polkupyörät olivat hyvin samanlaisia kuin tämä komea Fauber.

Lisää vanhoista polkupyöristä voi lukea mm. The Online Bicycle Museumista, erinomaisesta fillarifriikkien nettisivustosta.

Maailmanennätyspolkupyörä VeloX3

Alankomaalainen Sebastiaan Bowier ja Delft Human Power Teamin VeloX3 -polkupyörä saavuttivat perjantaina 13. syyskuuta uuden nopeusennätyksen

Alankomaalainen Sebastiaan Bowier ja Delft Human Power Teamin VeloX3 -polkupyörä saavuttivat perjantaina 13. syyskuuta uuden nopeusennätyksen.

Yli 133 km/h ihmisvoimin vaatii huippusuunnittelua, mitä Tiedetuubi pääsi seuraamaan kesän 2013 aikana niin Delftin teknillisen yliopiston "Unelmahallissa", opiskelijaprojekteille omistetussa rakennuksessa, sekä testiradoilla ympäri Alankomaita.

Video is in English with Finnish subtitles and short speak in Finnish in the beginning.

Päivän kuva 22.5.2013: Lentoveljesten polkupyörä

Ke, 05/22/2013 - 10:49 Toimitus

Ensimmäisen kerran moottorivoimin lentoon nousseet Wright-veljekset Wilbur ja Orville olivat pääasialliselta toimeltaan polkupyörämekaanikkoja, ja he myös valmistivat pyöriä. Ei ollut mikään ihme, että Wrightien lentokoneessa oli paljon pyöristä lainattuja ajatuksia. Wright-fillareita ei ole kuiteknaan säilynyt maailmassa kuin viisi; yksi niistä on Washingtonissa Yhdysvaltain kansallisessa ilmailu- ja avaruusmuseossa.

Pyörä on yksivaihteinen, painaa parikymmentä kiloa ja sen ohjaustanko osuu polviin, mutta se edustaa aikansa (1900-luvun alun) huippua.

Kuva: National Air and Space Museum, Smithsonian Institution

Joakim Uimonen ja palkittu tankokannatin

Ti, 03/19/2013 - 15:32 Jari Mäkinen
Joakim Uimonen

Taiwanin jokavuotisilla polkupyörämessuilla annettiin muotoilupalkinnot Tern Verge S11i -taittopyörälle ja sen veistokselliselle ohjaustangon kannattimelle. Näiden suunnittelija löytyy yllättäen Suomen Turusta.

Kun kysyt fyysikolta miten polkupyörä pysyy pystyssä ja miten sillä voi oikein ajaa, niin saat vastaukseksi pitkän selityksen geometriaa, massan jakautumaa, gyroskooppivoimia ja ihmisen fysiologiaa. Perinteisesti on sanottu, että pyörien aikaansaama gyroskooppivoima olisi tärkein polkupyörää pystyssä pitävistä tekijöistä, mutta nykytiedon mukaan se on vain yksi seikka: ihmisen oma kyky hallita tasapainoaan on olennaisin asia, ja pyörän ollessa liikkeessä tasapainon pitäminen on vain helpompaa.

Fysiikan ja dynamiikan lisäksi tieteellisteknisesti kiinnostavaa polkupyörässä on luonnollisesti se, minkä värinen pyörä on. Ja miten se on tehty ja mistä materiaaleista. Näistä on varsin paljon tietoa Suomen Turussa, missä asuu taiwanilaisen Tern-yhtiön pääsuunnittelija Joakim Uimosen. Kun hänen kanssaan puhuu pyöristä, tulee fillarisuunnitteluun vielä yksi kiinnostava tekijä lisää: taittopyörien olemus. Tern kun on eräs maailman suurimmista taitettavien pyörien tekijöistä.

Näiden suosio lisääntyy kovaa vauhtia etenkin suurkaupungeissa. Pyörissä on yleensä pienet pyörät ja pitkät, korkeat putket satulaan ja ohjaustankoon. Niissä on rungon keskellä jykevä nivel, millä polkupyörän saa kasaan – parhaimmillaan sellaisen saa mahtumaan lentolaukun kokoiseen tilaan.

Jos polkupyörä on normaalistikin omalaatuinen suunniteltava – niin perinteinen ja yksinkertainen laite kuin se onkin - niin taittopyörä on erityisen hankala ja suunnittelijalla on edessään paljon erilaisia rajoituksia. Pienet renkaat, sarana keskellä runkoa ja osien pitää olla sellaisia, että pyörä menee helposti kasaan.

“Minulle nämä ovat tietysti vain haasteita", sanoo Uimonen ja jatkaa toteamalla, ettei sano näin vain tavan vuoksi, vaan koska se on oikeasti jännittävää. "Siis miten voidaan tehdä taitettava pyörä, joka paitsi taipuu pieneen kokoon niin on myös täysiverinen polkupyörä? Sen täytyy olla hyvän näköinen, kuin veistos, mutta sillä pitää olla myös hyvä ajaa.”

“Olemme tehneet pyöriimme monia omia ratkaisuitamme. Käytämme toki esimerkiksi vaihteistossa monia osia, jotka hankimme niiden valmistamiseen erikoistuneilta yhtiöiltä, mutta muun muassa takavaihtajamme on tehty sellaisiksi, että ne ovat kevyempiä, kapeampia ja sopivat pyöriimme paremmin. Olemme myös yhdistäneet napavaihteen ja perinteisen ratasvaihteen siten, että emme tarvitse eturattaassa vaihtajaa lainkaan.”

Uimonen esittelee mielellään myös kalliimman pyöräversion pystyputkea ja veistoksellisesti taipuvaa Physis 3D -nimistä ohjaustangon pidikettä, joka voitti viimeksi päämuotoilupalkinnon Taiwanin tämänvuotisilla pyörämessuilla maaliskuun puolivälissä. “Nämä ovat onnistuneet erinomaisesti! Pystyputki on taottu yhdestä alumiinipalasta, jolloin se on yhtä ja samaa kappaletta, eikä siinä ole hitsaussaumoja.” Pidike puolestaan kääntyy näppärästi ylös ja alas, jolloin sen saa paitsi pienempään tilaan, niin myös laitettua sopivalle korkeudelle.”

Yleensä taittopyörien ajo-ominaisuudet eivät ole hyviä, koska ne on tehty keveiksi, ja runko sekä pyörät ovat matalalla. Uimonen sopii hyvin paitsi pyörien suunnittelijaksi, niin myös testaajaksi: kun roteva suomalaismies tekee pienen kierroksen uudella fillarilla ja oikein runttaa sillä, niin "se vastaa vuoden normaalia testiajoa”.

Uimonen on pitkän linjan pyöräsuunnittelija, joka oli aikanaan Tunturin suunnittelijana. Kun yhtiö ajoi alas oman suunnittelutoimintansa ja pyörien rakentamisen sekä kokoonpanon Suomessa, etsi Uimonen uusia tuulia ja päätyi puolisattumalta Taiwaniin, taittopyöriä jo pitkään tehneeseen Dahon-yhtiöön. Uimonen ajautui Dahonin jakaantumisen myötä syntyneen Ternin palvelukseen. Toimistoaan tosin Uimonen pitää Turussa, sillä nykytekniikan avulla ei enää ole mitään väliä, missä suunnittelija työtään tekee.

“Tietotekniikan avulla se on niin helppoa, kun voin olla jatkuvasti suoraan yhteydessä pääkonttoriin, lähetellä postilla piirroksia ja tiedostoja, ja olla videoyhteydessä milloin vain. Käyn itse asiassa Taiwanissa vain pari kertaa vuodessa.”

Jos Uimonen kaipaa mallikappaletta suunnittelemastaan osasta, niin hän tulostaa sen 3D-printterillä.

Toistaiseksi Tern-pyöriä ei tuoda Suomeen, mutta niihin voi törmätä Turussa, sillä Uimosella niitä on luonnollisesti useita. Autottoman Uimosen pyörätallista löytyy lisäksi myös amfibiopyörä ja rahtipyörä, jolla suurienkin ostosten kantaminen kotiin onnistuu hyvin. Uimonen on fillarifriikki, joka ajaa talvellakin. "Kyllä, ajan pyörällä ympäri vuoden.”

Kuuntele Joakim Uimosen haastattelu 29.9.2012 lähetetyssä Tiedeykkönen -ohjelmassa.