myrskyt

Keltaisilla risteillä on merkitty paloalueita, ja muut kirkkaat värit kuvaavat meren yli kulkeutuneen savun tiheyttä. Punaisilla alueilla savu on kaikkein tiheintä ja se harvenee eri värien (keltainen, vihreä, vaaleansininen, sininen) kautta violettiin, jonka kohdalla savua on vähiten.

Punaiset juovat puolestaan kuvaavat tornadojen kulkureittejä siten, että viivan paksuus kertoo niiden voimakkuuden. Rajuimmat tornadot keskittyivät Alabaman osavaltioon, mistä on myös otsikkokuvamme.

Alabamalaiseen Tuscaloosan kaupunkiin iski toiseksi ylimmän eli F4-luokan tornado. Fujitan asteikolla se merkitsee tuulennopeuksia, jotka voivat yltää 100 metriin sekunnissa eli yli 300 kilometriin tunnissa. Tutkamittausten avulla voitiin todeta, että kaikkein voimakkaimmat tornadot nostivat maasta irtotavaraa jopa seitsemän kilometrin korkeuteen.

Iowan yliopiston tutkijat Gregory Carmichael ja Pablo Saide totesivat, että tuona päivänä pilvien alaraja savun – tai tarkemmin sanottuna sen muodostavien hiukkasten – ansiosta oli matalammalla ja toisaalta "tuuliväänne" (wind shear) eli tuulen suunnan ja nopeuden muutos korkeuden mukana oli normaalia voimakkaampi. Yhdessä nämä kaksi ilmiötä vahvistivat tordanojen syntymekanismia.

Vaikka havainnot ovat peräisin aidosta sääilmiöstä, tutkijat käyttivät apuna tietokonemallinnusta. Yhdessä mallissa otettiin huomioon savun vaikutus Auringon säteilyyn ja pilvien muodostumiseen, toisessa se jätettiin huomiotta. Ensinmainittu malli tuotti havaitut ilmiöt tuulen ja pilvien käyttäytymisestä.

Savun vaikutusta sääoloihin on pohdittu aiemminkin, mutta nyt saatiin ensimmäisen kerran kokeellista havaintoaineistoa todellisesta tilanteesta. Aiemmin äärimmäisten sääilmiöiden ennustemalleissa ei ole otettu huomioon pienten hiukkasten vaikutusta, mutta nyt näyttää siltä, että se olisi hyvinkin tarpeen.

Tutkimuksesta kerrottiin American Geophysical Unionin tiedotteessa. 

Lisää tuhoisia syysmyrskyjä

Jo nyt suurin osa Suomen ja lauhkean ilmastovyöhykkeen lumi- ja vesisateista tulee Atlantilta Euroopan päälle liikkuvien matalapaineiden mukana. Näiden määrä on lisääntynyt ja syksyisin yhä useampi myrskyistä on alkujaan trooppisilta alueilta. Ne eivät ole toistaiseksi olleet yleisesti vielä pyörremyrskyluokkaa, vaikkakin esimerkiksi syksyllä 1993 Bretagnen rannikolle iskenyt myrsky täytti jo hurrikaanin kriteerit. Monet muutkin viime vuosina Ranskan rannikkoa piiskanneet syysmyrskyt ovat olleet lähellä pyörremyrskyä. Yhdysvalloissa hurrikaanit ovat siirtyneet jo selvästi pohjoisemmaksi, mistä tuore esimerkki on viime lokakuussa New Yorkin alueella mantereen päälle siirtynyt Sandy-hurrikaani.

Hollantilaistutkijoiden mukaan tulevaisuudessa myrskyt siirtyvät siis tulevaisuudessa paitsi pohjoisemmaksi, niin myös siirtyvät yhä useammin itään kohti Eurooppaa. Matkallaan ne keräävät vielä enemmän energiaa ja kosteutta valtamerestä, jolloin ne pysyvät pitempään hurrikaaniluokassa ja voivat jopa voimistua matkallaan.

Uudessa EC-Earth -nimisessä sää- ja ilmastomallissa ns. laskentahilan koko on vain 25 kilometriä, mikä tekee simulaatiosta niin paljon laskentatehoa vaativan, että sen tekeminen ei ole ollut aikaisemmin mahdollista. Nyt teho on riittävä ja simulaatiot antavat selvän kuvan siitä mitä on tapahtumassa – ja myös siitä, mitä on jo tapahtunut. Hollantilaistutkimukseen kannattaa siksi suhtautua hyvin vakavaasti.

Asia on erittäin tärkeä Alankomaissa, sillä jo nyt lievästi voimistuneet myrskyt ovat saaneet aikaan hälytyksiä maan patoverkostossa. Esimerkiksi viime syksynä matalapaineen, korkean vuoroveden ja voimakkaan syysmyrskyn aikaan tulvasuojajärjestelmä Deltawerken oli varotilassa ja massiiviset varotoimet lähes käynnistettiin. Suomeen osuessaan tulevat myrskyt ovat todennäköisesti jo vaimentuneita suurimmasta voimakkuudestaan, mutta ovat mahdollisesti hyvin tuhoisia.

Tutkimuksen tulokset julkistettiin 21.3. ilmestyneessä Geophysical Research Letters -julkaisussa artikkelissa "More hurricanes to hit Western Europe due to global warming" (doi:10.1002/grl.50360).

Oikealla olevassa kuvassa (KNMI, Future Weather project) näytetään miten myrskyjen reitit siirtyvät simulaatioissa selvästi pohjoisemmaksi ja idemmäksi, siis myös kohti Suomea. Pääkuvassa on syksyllä 2011 ollut hurrikaani Irene Nasan Aqua-satelliitin kuvaamana (NASA/GSFC/Jeff Schmaltz/MODIS Land Rapid Response Team). Irene saavutti kategorian 3 viisiportaisella hurrikaaniasteikolla, kun se rantautui Pohjois-Carolinassa.

Alkuperäinen uutinen hollanniksi: Zware herfststormen in Europa door orkanen in warmer klimaat.