Jouluseimi - millainen olisi sen kotimainen versio?

Su, 12/25/2016 - 10:09 By Jarmo Korteniemi

Miltä näyttäisi täysin kotimainen jouluseimi? Siis sellainen, joka kuvaisi keskitalvisena iltana 2000 vuotta sitten syntyneen lapsen oloja, mutta nykyisen Suomen alueella?

Joulun kunniaksi julkaisemme kevyen kolmiosaisen sarjan jouluseimestä. Tässä ensimmäisessä osassa pohdimme, miltä moinen näyttäisi erilaisesta vinkkelistä. Kuvitellaan hetki, että kuvaelma käsittelisikin tyypillisen täkäläisen perheen perheenlisäyksen hetkeä, kauan sitten. 

Suomessa elettiin 2000 vuotta sitten varhaista rautakautta. Merenpinta oli paikasta riippuen 6–20 metriä nykyistä korkeammalla. Lämpötila vastasi maakerroksista löytyneide kasvijäänteiden perusteella jotakuinkin nykyistä: talvipäivänseisauksen aikaan saattaisi olla lunta, tai sitten ei.

Kuten Lähi-Idässäkin, myös Suomessa eli noina aikoina monia heimoja. Läheisetkin kulttuurit ja uskomukset toki saattoivat poiketa toisistaan, mutta normaali elo välttämättä ei, kovinkaan paljoa. Ainakaan vastasyntyneen kannalta.

Idyllisimmillään "meikäläisessä jouluseimessä" voisi olla vaikkapa nuotiopiiri lämpöisen turvekammin sisällä. Lapsen ympärillä istuskelisi taljoilla ehkäpä saamelaisperhe – onhan heillä täällä pisin asutushistoria.

Kuvaelmasta löytyisi varmaankin jokin metsästyksessä käytetty koira, vaikkapa isäntäväen jaloista tyytyväisenä kerälle kääriytyneenä. Onhan koira kuitenkin vanhin ja ehkäpä se kaikkein merkittävinkin ihmisen eläinkumppaneista. Ne on kesytetty tiettävästi kahdesti: noin 15 000 vuotta sitten Euroopassa ja 7 000 vuotta sitten Aasiassa. Paljon vanhempiakin merkkejä koirista on, jopa yli 30 000 vuoden takaa, mutta niitä ei pidetä tieteellisesti vedenpitävinä.

Asumuksen lumista ulkoseinää vasten nojaisivat sukset sekä ahkio. Pihalla saattaisi seisoskella myös vetoporo, vaikkei varsinaista poronhoitoa tuolloin vielä harrastettukaan. Tunturipeuran metsästys muuttui nimittäin hieman kesympien porojen ajamiseksi ja ajoittaiseksi tarhaamiseksi vasta 1500-luvulla.

Jeesuslapsesta tai enkeleistä perhe ei olisi tietysti kuullutkaan. "Taivaallisia" ilmiöitä tällaisessa kotoisassa kuvaelmaversiossa voisi korostaa vaikkapa revontulikruunulla, tuoreen tulokkaan puolesta loitsuvalla shamaanilla, tai menneiden aikojen tarinoita hiljaa joikaavalla vanhuksella.

Vaan toisaalta – kukapa niistä todellisista oloista noin kauan sitten varmasti tietää. Historia on kirjoitettu uusiksi tässä välissä jo aika monta kertaa, kaikkien kansojen osalta.

Lue myös muut osat seimisarjastamme: Ensimmäinen jouluseimi ja Eläinten kesytys.

Otsikkokuva: Turvekammi Pohjois-Norjan Vestre Jakobselvissä 1800-luvun lopulla.

Haluatko edistää koirien hyvinvointia ja samalla tiedettä?

Pe, 08/12/2016 - 14:56 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Joel Henner / Flickr

Onko sinulla koira? Helsingin yliopiston koirien geenitutkimusryhmä haluaa kuulla koiriesi käytöksestä!

Helsingin yliopiston tutkijat kaipaavat apuasi.

Genetiikan tutkimusryhmässä on meneillään tutkimus, jossa kartoitetaan koirien käyttäytymistä. Tutkimukseen osallistuminen tapahtuu yksinkertaiseen nettikyselyyn vastaamalla.

Kyselyn tavoite on kartoittaa kokemuksia koirien taipumuksista ja reaktioista eri tilanteissa. Kyselyllä selvitetään mitkä asiat vaikuttavat esimerkiksi suhtautumiseen koviin ääniin, vieraisiin ihmisiin tai uusiin tilanteisiin. Kysely soveltuu kaikille koirille ja roduille, riippumatta koiran luonteesta tai iästä.

Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan kuukausittain 50 € lahjakortti. Lisäksi koirien omistajat saavat mahdolliset geenilöytöjen myötä syntyvät tulokset käyttöönsä ilman korvausta.

Vinkkaathan tutkimuksesta kaikille koirallisille kavereillekin! Kyselyastauksia uupuu nimittäin vielä paljon, ihan kaikilta roduilta. Tilastoja johtavalle suomenlapinkoiralle niitä tarvitaan enää vain 100, mutta hännänhuippuna kulkevalta jämtlanninpystykorvalta niitä puuttuu vielä yli 600!

Jokaisen rodun osanottajia tarvittaisiin 400–650 kappaletta, jotta analyysi olisi tilastollisesti luotettava ja rotujen tiedot keskenään vertailukelpoisia. Alla esimerkkinä muutaman suositun rodun aineiston tilanne (tumma osuus) elokuun 2016 alussa.

Mikä rotu saa tavoitteen täyteen ensimmäisenä?

Lomakkeen täytön aikana voi myös itse oppia. Monelle koiran oudolle ja hassullekin toimintamallille löytyy nimi, ja usein syykin.

Lomakkeeseen pääsee käsiksi tutkimusryhmän nettisivuilta (linkki). Jokaiselle koiralle täytetään oma lomake. Vastaamiseen kuluu arviolta 10 - 15 minuuttia.

Annetut tiedot käsitellään luottamuksellisesti, eikä yksittäisen koiran tietoja julkaista.

Lisätietoja: käyttäytymistutkimuksen nettisivut​ (linkki) sekä tutkijat Sini Sulkama ja Hannes Lohi (sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi).

Ps. Jos haluat auttaa varsinaisia geenitutkimuksia, voit toimittaa koirastasi myös verinäytteen tutkijoille. Näytteenoton voi hoitaa normaalin eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Tietoa roduista ja projekteista projektin verkkosivuilta (linkki).

Otsikkokuva: Joel Henner / Flickr (vaihdettu klo 19:00, entinen alla, a la Fake Plastic Alice / Flickr)

Kuva: Fake Plastic Alice / Flickr

Koirien sperman laatu on romahtanut

To, 08/11/2016 - 22:47 By Toimitus

Koirien sperman laatu on laskenut huimasti kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana, toteaa brittitutkijoiden juuri julkaistu artikkeli. Ihmisen paras ystävä seuraa siis tässäkin mielessä samaa trendiä kuin ihminenkin.

Nottinghamin yliopistossa tehty tutkimus auttaa osaltaan selvittämään syytä siihen, miksi ihmisilläkin sperman laadun on havaittu heikentyneen viime aikoina.

Tutkijat keräsivät 26 vuoden aikana sukusoluja 42-97 koiralta (määrä vaihteli vuosittain) yhteistyössä koirien astutuskeskuksen kanssa. 

Solujen laatua mitattiin niiden liikkuvuutta analysoimalla, ja tulokset olivat hyvin selviä. Vuosien 1988 ja 1998 välisenä aikana sperman liikkuvuus väheni 2,5 % ja vuosina 2002-2014 hieman vähemmän, 1,2 %.

Sperman laadun heikkenemisen lisäksi samana aikana syntyneillä urospuolisilla koiranpennuilla oli yhä enemmän sairautta, jossa kivekset eivät pudonneet normaalisti kivespusseihin.

Tiistaina Naturen Scientific Reports -sarjassa julkaistu artikkeli toteaa, että syynä saattavat olla ympäristötekijät – aivan kuten ihmistenkin sperman laadun heikkenemisessä. Tärkein näistä tekijöistä on ruoassa olevat kemikaalit.

Kaikkia ruoassa olevia kemikaaleja ei voi syyttää, mutta esimerkiksi hyönteismyrkkyjen on havaittu haittaavan sperman normaalia kehittymistä.

Linkki artikkeliin: Scientific Reports, doi: 10.1038/srep31281

Otsikkokuva: Flickr / fruitbody1

Kuinka ensimmäinen avaruuskoira Laika kuolikaan?

Ti, 11/03/2015 - 13:02 By Markus Hotakainen
Laika-koira unkarilaisessa postimerkissä

Päivän kuva

Budapestissä on parhaillaan käynnissä Euroopan tiedejournalistien konferenssi, joten päivän kuvaksi sopii unkarilainen postimerkki tasan 58 vuotta sitten avaruuteen laukaistusta Laika-koirasta.

Päivää vaille kuukausi ensimmäisen satelliitin eli Sputnik 1:n jälkeen Neuvostoliitto ampui avaruuteen Sputnik 2:n. Sen mukana matkasi sekarotuinen kulkukoira, joka sai nimekseen Laika. Tosin Yhdysvalloissa siitä käytettiin nimeä Muttnik, jossa alkuosa mutt on suomeksi rakkikoira tai sekarotuinen piski.

Sputnik 2 kiersi Maata viiden kuukauden ajan, mutta Laikan matka päättyi paljon nopeammin. Ajalle tyypillisesti Neuvostoliitto ei lennon yksityiskohdista kovin paljon kertonut ja esimerkiksi Laikan kuolinsyy ja -ajankohta paljastui vasta kuluvan vuosituhannen puolella.

Koirarukka menehtyi jo muutama tunti laukaisun jälkeen. Syynä ei ollut hapenpuute tai ruoan mukana annettu myrkky, kuten aikoinaan vaihtoehtoisina tarinoina kerrottiin, vaan kuumuus ja oudon tilanteen aiheuttama stressi. 

Eläimiä oli lähetetty avaruuteen jo ennen Laikaa, mutta ne olivat tehneet ainoastaan lyhyen loikan avaruuden rajoille. Laika pääsi – tai pikemminkin joutui – ensimmäisenä Maata kiertävälle radalle saakka.

Myöhempien avaruuskoirien kohtalo oli vähemmän karu. Esimerkiksi loppukesästä 1960 kiertoradalle laukaistut Strelka ja Belka pääsivät ehjin nahoin takaisin maanpinnalle – epäilemättä kokemuksen järkyttäminä.

Tee-se-itse -projekti: Hiljainen ja sisäsiisti lemmikki

Kiinnostaako lemmikki, mutta sen jälkien siivoaminen taas sitten ei? Eikä ehkä ulkoiluttaminenkaan? Ei hätää, varsin säyseän ja helppohoitoisen lemmikin voi tehdä myös itse. Paperimassasta!

Lemmikin eksoottisuusasteen voi päättää aivan itse. Toisella videolla valmistetaan söpö hauveli, toisessa lohikäärme.

Eläinten perusmuoto saadaan videoilla aikaan rytätystä paperista, mutta sen voi tehdä melkein mistä tahansa: kanaverkosta, pahvista tai vaikkapa vanhoista villasukista. Päälle levitettävää paperimassaa voi myös valmistaa aivan itse -- vaikkapa Marttojen tavalla tai Mikkelin kansalaisopiston opetusvideon mukaan.

Löytö Egyptissä: Kahdeksan miljoonaa muumioitunutta koiraa

Ti, 06/23/2015 - 05:00 By Jarmo Korteniemi
Valokuva: P. T. Nicholson

Arkeologit ovat löytäneet Egyptistä noin kahdeksan miljoonan koiran muumioituneet jäänteet. Huimassa luvussa on mukana sekä vastasyntyneitä pentuja että täysikasvuisia koiria. Eläinmuumiot löytyivät muinaisen temppelin vieressä olevista katakombeista.

Temppeli oli aikoinaan omistettu sakaalipäiselle kuolemanjumala Anubikselle. Tutkijoiden mukaan löytö kertoo hyvin laajasta ja merkittävästä eläinkultista. Se ylläpiti niin seudun kulttuuria kuin talouttakin.

Katakombit on louhittu muutama vuosisata ennen ajanlaskun alkua.

Löytö julkistettiin Antiquity -tiedejulkaisun kesäkuun numerossa (artikkeli on maksumuurin takana).

Koirien karu kohtalo

Eläimiä ei varsinaisesti uhrattu. Tutkijoiden mukaan ne toimivat pikemminkin hurskaina viestinviejinä jumalille. Lopputulos oli kuitenkin koirien kannalta sama.

Monet koirista muumioitiin vain tuntien tai päivien ikäisinä. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet pentujen kuolinsyitä. Muiden pienten muumioiden - vaikkapa kissojen - niska oli useimmiten murrettu, mutta koiranpennuissa ei ollut vastaavia merkkejä. Arkelogit päättelivät, ettei pentuja ehkä tapettu suoraan. Voi olla, että ne vain kuolivat kylmään, janoon tai nälkään erossa emoistaan. Riippumatta siitä kuinka pennut sitten heittivätkin henkensä, niitä luultavasti tehtailtiin juuri muumiointitarkoitusta varten.

Osa vanhemmista koirista haudattiin puuarkuissa. Erityisen prameat hautajaismenot saaneiden yksilöiden oletetaan olleen temppelikoiria.

Useimmat löydetyistä muumioista ovat jo pahoin hajonneet, joko ajan hampaan takia tai haudanryöstäjien toimesta. Osa luurangoista on otettu uudiskäyttöön - lannoitteena.

Tutkijat arvioivat alkuperäisen muumioiden määrän (7,8 miljoonaa) laskennallisesti: perimmäiset käytävät ovat yhä noin metrin paksuisten muumiokasojen peitossa. He tunnistivat pieniltä tutkimusaloilta hieman yli 6000 eläintä.

Yllättävä bonusfossiili

Katakombit sijaitsevat Sakkarassa noin 30 kilometriä Kairosta etelään. Niilin rannalla sijaitseva alue toimi tärkeänä hautausseutuna muutaman tuhannen vuoden ajan, Memfisin pääkaupunkiaikoina.

Cardiffin yliopiston arkeologi Paul Nicholsonin johtama ryhmä pääsi tutkimaan koirakatakombeja ensimmäisenä. Vaikka luolat on merkitty jo vuoden 1897 kartalle, kukaan ei ole aiemmin vaivautunut perehtymään kunnolla niiden sisältöön. Nyt tutkijat kartoittivat kuitenkin pienimmätkin mutkat: Kiveen louhittu luolasto koostuu 173 metriä pitkästä pääkäytävästä ja noin viidestäkymmenestä 10 - 80 metrin pituisesta sivukäytävästä. Useat sivukäytävät ovat romahtaneet, joten todellinen muumioiden määrä lienee vielä raportoituakin suurempi.

Sivukäytävän numero kahdeksan katossa tutkijoita odotti vielä lisäyllätys: jonkin suuren otuksen luuranko. Vaikka fossiilin tutkimukset ovat yhä kesken, se kuuluu todennäköisesti jollekin 48 miljoonaa vuotta sitten kuolleelle manaattien ja dugongien sukulaiselle. Fossiili on ensimmäinen Sakkaran muodostumasta löydetty selkärankaisen jäänne.

Katakombit on rakennettu varhaisen eoseenikauden kiviin, jotka muodostuivat aikoinaan matalaan laguuniin kertyneistä sedimenteistä.  On vielä epäselvää, mahtoivatko luolien kaivajat noteerata kattokoristetta, vai kaivettiinko luola vain sattumalta fossiilin läpi.

Valokuva: S. Williams
Kuva: Jacques de Morgan / S. Mills, S. Williams and H. Nouwens / Antiquity Trust

Massaturismia ylläpitänyt eläinkultti?

Tunnistetuista 6000 muumiosta 92 % oli koirien jäänteitä. Pari prosenttia oli sakaaleja ja kettuja, mikä on helppo selittää: Nykyistä eläinlajien kirjoa ei vielä tunnettu, joten muumioitavat eläimet valittiin samantyyppisen ulkomuodon perusteella. Joukossa oli lisäksi myös paljon (5,5 %) kissojen ja muutamia haukkojen muumioita, mikä viittaa muiden jumaluuksien palvontaan. Koirakatakombien lähellä on muitakin luolastoja, joihin on muumioitu monia palvottuja eläimiä, kuten iibis-haikaroita, haukkoja, paviaaneja ja härkiä.

"[Sakkaran] alue on nykyään viehättävä aavikko, jonka hiekasta nousee pyramideja ja muutamia muita monumentteja", Nicholson kuvailee. Hänen mukaansa alue näytti kuitenkin täysin toisenlaiselta muutamia satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. "Liikenne oli vilkasta, ja alueella oli pysyvä eläinkulttien ylläpitämä yhteisö", professori maalailee.

Sakkarassa sijaitsi tutkijoiden mukaan jos jonkinlaisille jumaluuksille omistettuja temppeleitä ja katakombeja, joiden ympärillä luultavasti sykki vilkas elinkeinoelämä. Pyhiinvaeltajat ja tavalliset ihmiset tarvitsivat paitsi viestinviejiä ja kiitoslahjoja jumalille, myös ruokaa, juomaa ja majapaikkoja. Alueelta löytyikin myös kauppiaita, pappeja, ennustajia ja oppaita. Ja tietysti koirien ja muiden eläinten kasvattajia, joiden tuotteet oli varattu jumalille, katakombeihin muumioitaviksi.

Eläinkultit olivat vuosisatojen ajan suosittuja Egyptissä. Ne näyttävät olleen erityisen egyptiläinen ilmiö, ja tutkijoiden tulkinnan mukaan omaperäinen uskonto luultavasti yhdisti egyptiläisiä, samalla kun maan valloittivat ensin muut kansat vuoron perään valloittivat maan.

Eläinten palvonta hiipui lopulta roomalaisvallan aikana noin ajanlaskumme alun tienoilla. Niihin aikoihin elänyt runoilija Juvenalis kirjoitti satiirissaan: "Volusius, kukapa ei tiedä mitä hirviömäisiä jumalia hullu Egypti palvoo? Yksi seutu ihailee krokotiilia, toiset taas arvostavat käärmeitä hotkivia iibiksiä. [...] Yhdellä alueella palvotaan kissaa, toisella jokikalaa, kolmannella kokonaiset kaupungit pyhittävät koiran."

Lähteet: Juttu perustuu tutkimusartikkeliin sekä Livesciencen juttuihin vuosilta 2011 ja 2015.

Otsikkokuva: 1. Kokonainen koiramuumio katakombin häiritsemättömänä säilyneessä osassa (P. T. Nicholson).
Jutun kuvat: 2. Näkymä koirakatakombin pääkäytävän varrelta (P. T. Nicholson). 3. Koiran jäänteitä katakombissa (S. Williams). 4. Kartta koirakatakombista (Jacques de Morganin kartta vuodelta 1897 erottuu harmaalla; 2010-luvun tarkempi kartoitus / S. Mills, S. Williams and H. Nouwens / Antiquity Trust).
Kuva alla: 5. Anubis johdattamassa kuollutta sydämen punnitukseen (British Museumissa nähtävillä oleva papyruskäärö).

Koira, jolla on pyörät

Pe, 11/14/2014 - 20:07 By Toimitus
TurboRoo

TurboRoo on chihuahua-koira, joka syntyi ilman etukäpäliä. Se vietiin Indianapoliksessa, Indianassa, Yhdysvalloissa, sijaitsevalle eläinlääkäriasemalle neljä viikkoa vanhana pentuna, ja sen ensimmäinen omistaja oli – aiheestakin – huolissaan siitä, että pennulla ei ollut kuin kaksi jalkaa. Pentu sai pian uudet vanhemmat, eläinlääkäriasemalla työskennelleen Ashleyn ja hänen miehensä Rayn. He keksivät teettää koiralle 3D-tulostetun muotin, joka sopii koiran etukäpälien paikalle ja mihin voidaan kiinnittää rullalaudan renkaat. Koska nuori koira kasvoi nopeasti, tämä voitiin tehdä vasta sitten, kun nimen TurboRoo saanut koira oli kuusi kuukautta vanha.

Nyt TurboRoo rullailee iloisena ympäriinsä, eikä ymmärräkään, että hänellä on pieni vamma.

Koiraa esiteltiin viime kuussa Purina-koiranruokayhtiön järjestämässä tilaisuudessa, missä oli mukana myös muutamia muita sympaattisia lemmikkieläimiä, jotka ovat saaneet uuden elämän näppärien apuneuvojen avulla.

Alla on video tilaisuudesta:

TurboRoota voi seurata myös sen omalla nettisivulla ja sosiaalisessa mediassa:

http://www.turboroo.com
http://instagram.com/turbo.roo
https://www.facebook.com/Turbo.roo

TurboRoo ilman proteesiaan.