tähdenlennot | Tiedetuubi

Maahan iskeytyviä kappaleita koko ajan tarkkaileva SkySentinel -hanke oli luonnollisesti täydessä toimessa viime viikon Perseidien tähdenlentoparven aikaan. Sen ottamia kuvia on julkistettu eilen – ja ne näyttävät selvästi, että kyseessä oli paikoitellen varsin näyttävä tapaus.

SkySentinel on pääosin opiskelijavoimin toteutettava hanke, missä 58 laajakulmakameraa tarkkailee koko ajan taivasta ja niiden ottamissa kuvissa voidaan nähdä tähdenlentoja ja muita taivaalla tapahtuvia ilmiöitä. Tarkoituksena on saada selville tarkasti, kuinka paljon ainetta avaruudesta törmää Maahan, missä ja milloin.

Kamerat verkostolle on kehittänyt Sandia, eräs Yhdysvaltain kansallisista laboratorioista, ja varsinaisen työn tekevät opiskelijat ympäri mantereen.

Tosin tiedotuksessaan SkySentinel kertoo kameroidensa kattavan koko maailman, mutta kyse on amerikkalaisesta ympäripyöreydestä, sillä (ainakin toistaiseksi) kameroita on USA:n lisäksi Kanadassa, Brasiliassa, Meksikossa, Intiassa ja Taiwanilla.

Verkoston ottamista perseidestä julkaistiin tänään siis kuvia, joita voi katsella kätevästi mm. tässä koostevideossa. Useista kuvista koostetut kuvat näyttävät hyvin, että tähdenlentoparvi tuotti paljon kirkkaita bolideja ja muita tähdenlentoja.

Kansainvälisen meteoriorganisaation IMO:n havaintojen mukaan perseidien huippu osui lopulta jotakuinkin keskiyöhön elokuun 11. ja 12. päivien välissä, jolloin ns. ZHR-luku oli parhaimmillaan 290.

ZHR ilmaisee täydellisissä olosuhteissa kaikkialla taivaalla teoreettisesti näkyvien tähdenlentojen määrän, eli todellisuudessa luku on hieman alempi.

Joka tapauksessa taivaalla oli tuolloin keskimääräisesti viisi tähdenlentoa minuutissa. Käytännössä siis usein näkyvissä oli ajoittaan useampiakin.

Perseidellä oli toinenkin huippu, joka osui 12.8. aamuyöhön. Silloin ZHR nousi muutamaan kertaan yli 200:n.

Perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä, mutta sen ehdoton huippukohta osui viime viikon loppuun. Nyt aktiivisuus on jo matalalla, eikä ilman apuneuvoja taivaan tähdenlentoa enää huomaa perseidiksi.

Perseidien tähdenlentoparven aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, joka ohitti Maan kiertoradan edellisen kerran vuonna 1992 ja tulee seuraavan kerran Maan radan luokse vasta vuonna 2126. Komeetta on jättänyt radalleen paljon pieniä hitusia, joihin Maa radallaan liikkuessa törmää.

Tänä vuonna tähdenlentoja näkyi normaalia enemmän, koska kohta komeetan jätösvanassa, johon Maa nyt osui, oli hieman normaalia tiheämpi. Niin tiheä se ei kuitenkaan ollut, että pienistä hitusista olisi ollut meille tai Maata kiertäville satelliiteille vaaraa. Tuloksena oli vain tavanomaista enemmän tähdenlentoja.

SkySentinel on yksi tutkimushankkeista, joiden tehtävänä on kartoittaa tarkasti kaikkea Maahan törmäävää ainetta ja auttaa osaltaan arvioimaan avaruudessa olevien kappaleiden maapallolle aiheuttamaa uhkaa. Kyseessä on avoimen tutkimuksen hanke, jonka tietokanta on kaikkien halukkaiden käytössä.

Yllä olevassa kuvassa on Victoriassa, Kanadassa, olevan kameran ottamista kuvista tehty kooste. Otsikkokuvassa on puolestaan Albuquerquen kameran kuvien kooste, jossa näkyy tähdenlentojen lisäksi runsaasti yli lentäleitä lentokoneita. Kuvista kerrottiin mm. Floridan teknillisen yliopiston tiedotteessa.

Jari Mäkinen

Tämänvuotinen perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä noin viikon verran, mutta sen aktiivisuusmaksimi on eittämättä ohi. Se osui nähtävästi torstain ja perjantain (11.-12.8.) väliseen yöhön, jolloin parhaimmillaan taivaalla oli keskimäärin neljä tähdenlentoa minuutissa.

Hienolta näytti, vaikka ihan iltapäivälehtien hehkuttamaan massiiviseen meteorimyrskyyn ei siis päästy – mutta ei sellaista kukaan ennustanutkaan.

Ennakkoarvoiden mukaan tämänvuotisista perseidien tähdenlentoparvesta oli tulossa hieman keskimääräistä aktiivisempi, samaan tapaan kuin esimerkiksi vuosina 1980. 1992 ja 2004. Kun normaalisti perseidien ns. ZHR-luku on noin 80-90, ennusteissa povattiin yli sadan olevia arvoja.

ZHR, eli Zenithal Hourly Rate kertoo teoreettisen arvon sille, kuinka monta tähdenlentoa voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella. Oikeasti luku on siis pienempi, sillä todellisiin havaintoihin vaikuttaa moni asia valosaasteesta pilvisyyteen, havaintoasennosta väsyneisyyteen.

Kansainvälisen meteoriorganisaation keräämien tietojen mukaan korkein raportoitu ZHR-luku oli 283 ja se saavutettiin yöllä 12. elokuuta klo 2.26 Suomen aikaa. Aktiivisuus oli kuitenkin korkealla tasolla muutamien tuntien ajan, kunnes meteorien määrä putosi aamuyön tunteina matalimmillaan ZRH-lukuun noin 30.

Aktiivisimpaan aikaan taivaalla näkyikin useita meteoreja kerrallaan ja hetkittäin meno oli varsin villiä. Ryöpäshdyksen jälkeen tosin usein oli hetken aikaa hiljaisempaa, jolloin tunnin keskiarvoksi tuli tuo noin kolme-neljä tähdenlentoa minuutissa.

Tämän huippuajan jälkeen aktiivisuus putosi, eikä noussut enää viime yönä samalle tasolle.

Perseidien aiheuttaja on komeetta 109P/Swift-Tuttle, jonka ammoisen radan läpi maapallo kulki. Tuolloin radalle jääneet pienet, komeetasta irronneet hituset törmäsivät Maan ilmakehään noin 39 000 kilometrin tuntinopeudella ja tuhoutuivat siinä ilman kitkakuumennuksessa.

Vuoden aikana on useita tällaisia tähdenlentoparvia, jotka toistuvat aina samoihin aikoihin, koska maapallo kulkee tuolloin komeetan radan läpi tai hyvin läheltä sitä.

Perseidit ovat eräs näyttävimmistä parvista. Syynä on paitsi tähdenlentojen korkea määrä (avaruudessa on paljon pieniä kivi- ja jäämurusia tuolla kohdalla), niin myös se, että parvi osuu elokuuhun, jolloin illat (täällä pohjoisella pallonpuolella) ovat jo pimeähköjä, mutta edelleen lämpimiä. Niitä on siis mukava katsella.

Tutkijoille tähdenlennot eivät ole enää kovin kiinnostavia, mutta harrastajille ne tarjoavat hyvän syyn tähytä taivaalle ja ottaa kauniita kuvia sekä videoita.

Seuraava suurempi tähdenlentoparvi on orionidit lokakuussa (16.-27., huippu 21.10.) ja geminidit joulukuussa (12.–14.).

Näistä jälkimmäinen on keskimääräiseltä aktiivisuudeltaan perseidien luokkaa, sillä meteoreja tunnissa on noin 40-50. Orionideilla luku on noin 20-25. Orionidit liittyvät Halleyn komeettaan ja geminidit 3200 Phaethon -pyrstötähteen.

Muita huomattavia tähdenlentoparvia ovat kvadrantidit (eli bootidit) tammikuun alussa ja Eta Aquariidit toukokuussa. Kuuluisa parvi on myös marraskuun leonidit, jonka aktiivisuus vaihtelee hyvin pienestä erityisen suureen; vuonna 1998 leonidien ZHR oli huoma 2500 ja seuraavan kerran korkeisiin lukuihin päästään arvioiden mukaan vuonna 2022, jolloin ZHR voisi olla 300.

Vuoden 1998 leonidit ovat eräs upeimmista koskaan kuvatuista tähdenlentoparvista. Yllä oleva kuva – joka ei siis ole kooste useammasta kuvasta – otettiin NASAn tutkimuskoneesta.

Otsikkokuva: Flickr / David Kingham (kooste 23 kuvasta vuoden 2012 perseideistä)

Jutun ingressiä on korjattu la klo 18: Elokuun 11.-12. päivien välinen yö oli luonnollisesti to-pe, ei ke-to, kuten alun perin tekstissä kirjoitettiin.

Video: Perseidejä Teneriffalla – ennuste täksi yöksi Suomeenkin on hyvin lupaava!

Perseidien tähdenlentoparven maksimi osui jo eiliselle, mutta aktiivisuuden oletetaan jatkuvan vielä tänään.

Jari Mäkinen

12.08.2016

Kansainvälisen meteoriorganisaation (IMO, International Meteor Organization) reaaliaikainen seuranta on näyttänyt jo jonkin aikaa nousevaa käyrää, joten jos pilvitilanne suinkin antaa myöten, kannattaa tänään illalla ja yölläkin tähytä taivaalle.

Eikä vain vilkaista: tähdenlentojen havaitseminen vaatii rauhallisuutta ja sitä, että jaksaa tuijottaa samaan suuntaan jonkin aikaa. Paras tapa havaita onkin maata selällään (vaikka retkipatjan päällä) ja katsoa jotakuinkin suoraan ylöspäin – silloin näkökenttään osuu maksimimäärä tähdenlentoja.

Kameraan tähdenlentoja saa aikavalotuksella ja mieluiten time-lapse -menetelmällä. Kamera suunnataan johonkin suuntaan taivaalla ja annetaan ottaa peräjälkeen kuvia. Näistä saa koostettua tietokoneella näyttävän näköisiä videoita.

Yllä on tällainen tehtynä viime yön havainnoista Teneriffalla, Teidevuorella olevalla observatoriolla. Videon on tehnyt Kanarian astrofysikaalinen instituutti.

IMO:n havainnoissa yksittäiset havaitsijat ovat raportoineet jo yli 200 tähdenlentoa tunnissa olevia lukuja, mutta virallinen ZRH-luku on ollut parhaimmillaan tänään aamulla 189. Se on noin sata suurempi kuin viime vuonna.

Lyhenne ZHR tulee sanoista Zenithal Hourly Rate, ja te on teoreettinen luku tähdenlennoille, jotka voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella.

Oikeasti luku on siis pienempi. Tänä yönä mahdollisesti tähdenlentoja voisi näkyä siis pari minuutissa, mitä ei voi pitää mitenkään meteorimyrskynä, mutta joka tavalliseen yöhön verrattuna on todella paljon!

Kuvia tämän vuoden perseideistä on mm. NASAn sivuilla, Ursan Taivaanvahdissa ja IMO:n sivuilla.

Suosituimmat tänään

Tiedetuubi

Yllätysten joulukalenteri 2024: Pilvi painaa miljoona tonnia

Starshipin kuudes koelento – banaani kertoo, mitä tapahtui

Näetkö punaista – vai vihreää? Osa I

Pusukala muistuttaa, että huulipunassa on kalaa

Osa 4: Vain yksi on joukosta poissa

Viisaammatkin voivat mennä vipuun, kun asiaa ei ajatella ihan loppuun saakka. Vuodenvaihteessa Lontoon Science Museumin sähköpostiuutiskirjeessä mainostettiin museon verkkokaupan kaukoputkia.

"Kaukoputket valmiina! 48 tunnin ajan annamme 10 prosentin alennuksen kaikista kaukoputkistamme, jotta voit valmistautua tähtien katseluun vuonna 2015!"

Okei, kiva juttu. Museokaupasta löytyy lähes markettitasoisia muutaman kympin vehkeitä, mutta myös satoja puntia maksavia kunnon kaukoputkia goto-jalustoineen kaikkineen. Ja perinteisesti kiinnostavia tähtitaivaan tapahtumia on käytetty täkyinä teleskooppien markkinoinnissa, ei siinäkään mitään.

Mainosjargon jatkuu: "Jos teet tilauksen tänään [tiistaina] ennen kello yhtä iltapäivällä ja valitset 'seuraavan arkipäivän toimituksen', saat kaukoputkesi jo huomenna eli ajoissa katsellaksesi kvadrantidien meteoriparvea tulevana viikonloppuna."

Just. Taitaa olla tiedossa rankkoja reklamaatioita: tähdenlentoja ei katsella kaukoputkella. Tai voi tietysti yrittää, mutta älköön kukaan sitten valittako, ettei ole tullut varoitetuksi.

Jos otetaan esimerkiksi museokaupan valikoimaan kuuluva Celestronin 150-millinen Omni XLT -peilikaukoputki ja 56-millinen laajakulmainen Super Plössl -okulaari, saadaan näkökentän läpimitaksi melkein neljä astetta – siis kahdeksan kertaa Kuun näennäinen läpimitta. Aikamoinen näkymä siis.

Mutta miten se vertautuu koko taivaankannen pinta-alaan? Kuten kuvaan merkitystä näkökenttää markkeeraavasta rinkulasta näkyy, huonosti. Ainakin jos kaukoputkella on aikomus nähdä tähdenlentoja. Sopivasti pyöristäen ja sieventäen neljän asteen läpimittainen näkökenttä vastaa taivaanpallolla noin 12,5 neliöasteen pinta-alaa. Se on ainoastaan 0,06 prosenttia päämme päällä kaartuvan taivaan kokonaispinta-alasta.

Millä todennäköisyydeltä tuollaiseen näkökenttään osuu tähdenlento? Se ei ole suoraan pinta-alan prosenttiosuudeksi saatu 0,06, sillä meteoriparven tähdenlennot eivät jakaudu tasaisesti ympäri taivasta. Perspektiivin vaikutuksesta ne näyttävät tulevan parven säteilypisteestä eli radiantista.

Radiantin kohdalla tähdenlennot tulevat kohti ja näkyvät vain välkähtävinä valopisteinä, hieman radiantista sivuun lyhyinä valojuovina. Mitä kauemmas säteilypisteestä mennään, sitä pidempänä avaruuden kivensirun piirtämä tuliura taivaalla näkyy. Silloin myös tähdenlennolla on paremmat mahdollisuudet sattua kaukoputken näkökenttään.

Todennäköisyys on kuitenkin niin pieni, että omalla 35-vuotisella tähtientarkkailijan urallani en ole koskaan nähnyt tähdenlentoa kaukoputkella. Toisaalta en ole sitä erityisesti yrittänytkään. Ja toivon mukaan kukaan "kvadrantidialennusta" hyödyntänytkään ei yritä. Pettymys voi olla suuri, sillä tähdenlennot näkyvät kaikkein parhaiten pelkin paljain silmin avoimen ja pimeän – sekä pilvettömän – taivaan alla.

Kvadrantidien maksimi osuu ensi yöhön (3.-4.1.), mutta pilvet taitavat estää meteorien ihailun. Ja jos sattuukin olemaan selkeää, melkein täysikuu kumottaa korkealla taivaalla ja hukuttaa himmeimmät tähdenlennot loisteeseensa. Kaikesta huolimatta: onnea metsästykseen!