Kone lähti matkaan yöllä paitsi siksi, että näin se voi käyttää matkansa aluksi akkuihin ladattua virtaa ennen kuin Aurinko alkoi  lataamaan akkuja, ja koska lentoliikenne New Yorkin taivaalla on yöllä rauhallista.

Hitaalla, alitehoisella ja varsin kookkaalla koneella lentäminen tavallisen lentoliikenteen seassa olisi ollut varsin jännittävää.

Edessä Piccardilla oli noin 90 tuntia kestävä lento, sillä hänen odotetaan laskeutuvan Espanjan Sevillaan 23. kesäkuuta. Sevilla määräytyi tämän etapin määränpääksi Atlantin päällä vallitsevien tuulien mukaan.

Lento kestää siis neljä yötä ja päivää, ja on Solar Impulse 2:n maailmanympärilennon toiseksi pisin lento. Tätä vaativampi oli vain koneen toisen pilotin, André Borchbergin tekemä Tyynen valtameren ylilento Japanista Havaijille.

Tuon viime heinäkuussa tapahtuneen lennon aikana koneen akut vaurioituivat ylikuumenemisen vuoksi, mutta tällä kerralla näin ei pitäisi tapahtua, koska yli talven kestäneiden korjausten ansiosta akut toimivat nyt paremmin ja ongelma tunnetaan muutenkin jopa epämukavan hyvin. Nähtävästi akut ylikuumenivat osittain myös käyttövirheen vuoksi, mutta siitä ei kannata syyttää Borschbergiä, sillä hän teki juuri sillä tavalla kuin Piccardkin olisi tehnyt tuolla lennolla. 

Borschbergin lento kesti viisi yötä ja viisi päivää, eli vuorokauden pitempään kuin nyt alkanut lento yli Atlantin.

Joka tapauksessa lento on nytkin haastava ja laittaa lentäjän koetukselle. Piccard ei voi nukkua kuin nokkaunia, hän syö vain kevyttä kenttäruokaa ja tekee tarpeensa ammoisten astronauttien tapaan vaippoihin. 

Koneen toimintahäiriö tai lentovirhe Atlantin päällä voi olla pahimmillaan hengenvaarallinen, vaikkakin konetta seurataan satelliittilinkillä koko ajan ja Piccardin tukena on Monacossa oleva lennonjohto insinööreineen, lääkäreineen ja meteorologeineen.

Sää on matkan toinen epävarmuus. Vaikka lento aloitettiin juuri nyt siksi, että sää oli suotuisa koko reitin pituudelta, voi säätilassa tapahtua yllättäen myös muutoksia. Kone ei esimerkiksi pysty lentämään voimakasta tuulta vastaan, ja suihkuvirtaukset voivat sysätä sitä nopeastikin sivuun reitiltä. Onneksi näitä pystytään ennakoimaan varsin hyvin.

Sevillan jälkeen kone jatkaa kohti Abu Dhabia, minne sen odotetaan saapuvan heinäkuun alussa. Onko edessä Atlantin jälkeen yksi vain kaksi – vai useampikin – lento ennen Arabiemiraatteja, jää vielä nähtäväksi.

Meneillään olevaa lentoa voi katsella Solar Impulsen reaaliaikaisessa seurannassa.

Tarkalleen ottaen koneen pyörät koskettivat John F. Kennedyn lentoaseman kiitorataa lauantaiyönä 11. kesäkuuta klo 3.59 paikallista aikaa, eli klo 11 aamupäivällä Suomen aikaa. 

André Borschbergin tekemä 265 kilometriä pitkä lento Pennsylvaniasta Lehigh Valleyn lentoasemalta kesti vain neljä tuntia ja 41 minuuttia, ja tästä kohtalaisen suuri osa kului lennon lopussa New Yorkin kiertelyyn. Kuten San Franciscoon saapuessaan, konetta seurasi helikopteri ja toisia lentokoneita, jotka ottivat kauniita kuvia sähkölentokoneesta ikonisten maisemien päällä. Yksi näistä kuvista on päivän kuva, missä kone lentää Vapaudenpatsaan päällä.

Saattaa tuntua kummalliselta, että Solar Impulse lensi New Yorkiin keskellä yötä, mutta siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että yöllä muu ilmaliikenne on varsin vähäistä, joten Borschberg saattoi kierrellä kaupungin päällä lähes yksin. JFK:n lentoasemallakaan liikennettä ei ole kuin nimeksi yöllä. Toiseksi yölento on omiaan osoittamaan sähkölentämisen mahdollisuuksia – kone pysyi ilmassa ilman auringonpaistettakin. Tosin tällä kerralla sähkö, jolla kone lensi, ei ollut varmaankaan aurinkopaneeleilla tuotettua, vaan verkkovirrasta akkuihin ladattua. Eli saivartelijat voisivat todeta, että kone lensi nyt mahdollisesti hiilivoimalla...

Tämä oli kaikkiaan 14. lento koneen matkalla ympäri maapallon. Jäljellä on tämänhetkisen suunnitelman mukaan enää kolme etappia, joilla kone lennetään ensin Atlantin yli Eurooppaan tai Pohjois-Afrikkaan, mistä lento jatkaa yhden pysäkin periaatteella Abu Dhabiin, mistä matka alkoi maaliskuussa 2015.

Se, milloin koneen toinen lentäjä Bertrand Piccard pääsee tekemään pitkän yksinlennon aurinkosähkökoneella yli Atlantin, riippuu sääolosuhteista. Samoin määränpää riippuu vallitsevista tuulista.

Ja mitä tuuliin tulee, niin vertaamalla alla olevaa karttaa eiliseen pasaatituulista kertoneeseen päivän kuvaan huomaa heti miksi kone on lentänyt juuri tähän tapaan ympäri planeettamme...

Tällä hetkellä Solar Impulse 2 on New Yorkin laitamailla Pennsylvaniassa  Lehigh Valleyn lentokentällä, minne se saapui keskiviikon ja torstain välisenä yönä Suomen aikaa ja illan juuri pimennyttyä klo 20:49 paikallista aikaa. Otsikkokuvassa kone on juuri laskeutumassa kentälle 16 tuntia ja 49 minuuttia kestäneen lennon päätteeksi.

Matkaan kone lähti tälle 13. etapilleen Ohiosta, Daytonista, keskiviikkoaamuna. Lähtö viivästyi vuorokaudella, koska lentokone osui maassa ollessaan hangaariin, ja koneelle tehtiin sen jälkeen tarkistuksia. Kun kaikki oli kunnossa ja pikku kolarista selvittiin säikähdyksellä, pääsi sähkökone starttaamaan matkaan tällä kertaa Bertrand Piccardin ohjaamana.

Konetta seuraa koko ajan pieni ryhmä tavallisella lentokoneella, jonka mukana kulkee myös kevytrakenteinen, nopeasti rakennettava hangaari, joka toimii koneen suojana välilaskupaikoissa, joissa sille ei ole tarjolla tarpeeksi suurta hangaaria.

Alla olevassa kuvassa konetta siirretään hangaarinsa sisälle Daytonissa.

Kone lähti hetki sitten matkaan Kaliforniasta Piilaakson keskellä olevalta Mountain Viewin lentokentältä, legendaariselta Moffet Fieldiltä, ja on menossa nyt André Borschbergin ohjaamana kohti Arizonaa. 

Kyseessä on koneen kymmenes hyppäys eteenpäin matkallaan kohti Abu Dhabia ja yllättävä sellainen: suunnitelman mukaan kone olisi tehnyt Yhdysvaltain halki lentäessään vain yhden pysähdyksen mantereen keskiosissa ennen saapumistaan New Yorkiin. Nyt kuitenkin kohteena on Phoenix Arizonassa.

Lentomatka ei olekaan nyt pitkä, vain hieman yli tuhat kilometriä, ja sen kone taittaa arviolta 16 tunnissa. Kohde ei ole lennon puuhamiehille Borschbergille ja Bernard Piccardille tuntematon, sillä koneen prototyyppiversio Solar Impulse 1 kävi siellä lentäessään Amerikan halki vuonna 2013.

Näillä näkymin kone viipyy vain lyhyen aikaa Arizonassa.

"Tarkoituksemme on näyttää konetta ja kertoa ihmisille cleantechistä matkan varrella", totesi Piccard koneen lähtiessä lentoon ja antoi ymmärtää, että mahdollisia uusiakin yllätyspysähdyksiä voi olla matkalla.

Meneillään olevaa lentoa voi seurata suorana Solar Impulsen nettisivuilla.

Kone lähti maailmanympärilentonsa yhdeksännelle etapille viime torstaina Havaijilta, missä se oli joutunut odottelemaan viime keväänä alkaneen matkansa jatkumista yhdeksän kuukauden ajan. Määränpää Kaliforniassa oli San Franciscon lahden eteläosassa, aivan Piilaakson ytimessä oleva Mountain View.

Sähkölentokoneen akut vaurioituivat viime heinäkuun alussa tehdyllä pitkällä lennolla Japanista Havaijille, ja korjausten sekä suotuisten sääolojen odottamisen jälkeen matka pääsi jatkumaan vasta nyt.

Tällä kerralla kaikki sujui erinomaisesti, joskin jo aikaisemmin kone on osoittautunut hyvin luotettavaksi ja toimintavarmaksi, ellei inhimillisestä erehdyksestä johtunutta akkujen ylikuumentumista oteta huomioon.

Viime vuoden maaliskuussa alkaneella matkalla oli myös muita vastoinkäymisiä, sillä hankalat sääolot viivyttivät matkantekoa odotettua enemmän ja Japanissa, Nagoyassa, ollut myrsky vaurioitti myös lievästi konetta. Jo silloin matkan jatkamista jouduttiin viivyttelemään korjausten vuoksi.

Bertrand Piccardin tekemä lento Yhdysvaltain länsirannikolle eteni jotakuinkin samaa vauhtia kuin autolla olisi ajanut. Siksi lentoon kului kaksi ja puoli vuorokautta.

Sääolot olivat tällä kerralla erittäin hyvät ja kone saapui jopa hieman etuajassa San Franciscon luokse, joten Piccard joutui kaartelemaan ja kiertelemään Tyynen valtameren päällä ennen lentoaan legendaarisen kaupungin päälle. Siellä konetta oli odottamassa toinen lentokone, mistä Solar Impulse 2:n lipuminen hitaasti Golden Gate -sillan ja San Franciscon rantaviivan yli kuvattiin.

Itse asiassa koneet tekivät monta kierrosta ja kaarrosta kaupungin luona, jotta kuvamateriaalia saataisiin tarpeeksi. Tähänkin mennessä kuvaaminen ja media-aktiivisuus ovat olleet hyvin huomiota herättäviä maailmanympärilennolla. Muun muassa lennon aikana Piccardin twitter-tilille tuli niin paljon viestejä ja kuvia, että jos hän olisi lähettänyt ne kaikki itse, ei hän olisi ennättänyt lentämään konettaan kuin satunnaisesti.

Kuvauslennot San Franciscon luona näkyivät selvästi mm. Flightradar24 -palvelussa:

Yhdeksän kuukautta kestäneiden korjausten jälkeen kone on taas lentokuntoinen. Leikki jouduttiin viime vuona jättämään kesken koneen akkujen ylikuumennettua lennolla Japanista Havaijille, sillä vaikka akut olisi vaihdettu uusiin nopeammin, eivät sääolosuhteet olleet enää suotuisia lennon jatkamiselle. 

Solar Impulse 2 on erinomainen lentokone, mutta se toimii maailmanympärilennollaan koko ajan suorituskykynsä rajoilla. Se ei kykenisi puskemaan kovaa vastatuulta vastaan, vaan ennemminkin päinvastoin: sen reitti ja lentokorkeus pyritään valitsemaan lennon aikana siten, että luonto auttaisi menoa mahdollisimman hyvin.

Lento Japanin Nagoyasta Havaijille kesti viisi yötä ja päivää, ja se oli koko maailmanympärilennon pisin yksittäinen osuus. Nyt edessä oleva lento Amerikan mantereelle Kalaeloan lentoasemalta Honolulusta, Havaijilta, Moffettin tunnetulle lentokentälle Mountain Viewissä, Kaliforniassa, kestää laskelmien mukaan 62 tuntia, eli jotakuinkin kaksi ja puoli vuorokautta.

Tarkoituksena on lähteä matkaan juuri ennen auringonnousua, jolloin laskeutuminen tapahtuisi sopivasti Auringon laskiessa. Näin kone voisi lennollaan käyttää hyväkseen mahdollisimman paljon päivänpaistetta.

Lentoa voi seurata reaaliajassa Solar Impulsen nettisivuilla ja kerromme Tiedetuubissakin lennon tapahtumista ennen sunnuntaina aamulla Suomen aikaa tapahtuvaa laskeutumista.

Solar Impulse 2, aurinkopaneeleeneista virtaa saava sähkölentokone, on tehnyt historiallista maailmanympärilentoaan viime maaliskuusta alkaen, mutta kone joutuu nyt keskeyttämään lentonsa – onneksi vain väliaikaisesti.

Kone saapui Havaijilla 3. heinäkuuta ennätyksellisen pitkän, 117 tuntia ja 52 minuuttia kestäneen Japanista alkaneen lennon päätteeksi, ja tarkoitus oli jatkaa matkaa Yhdysvaltain mantereelle vielä elokuussa. 

Nyt kuitenkin lennon seuraava etappi on lykätty ainakin ensi vuoden huhtikuuhun ja kone viettää ensi talven Havaijin yliopiston hangaarissa Honolulun Kalaeloan lentokentällä.

Syynä seuraavan etapin ja matkan jatkamisen lykkäämiseen yhdeksällä kuukaudella ovat korjaukset, joita koneen akkuihin joudutaan tekemään. Koneen litiumioniakut ylikuumenivat viisi päivää kestäneen Tyynen valtameren ylityksen aikana sen verran paljon, että suuri osa akuista joudutaan vaihtamaan.

Jo edellisen etapin alussa huomattiin, että akut ylikuumenivat, koska ne oli suojattu lämpöeristeellä hieman liian hyvin. Lämpötila 10 kilometrin korkeudessa, missä kone on suunniteltu taittamaan osan pitkistä lennoistaan, on hyvin matala, jopa noin −60 °C, minkä vuoksi eristäminen on tarpeen. Samalla kuitenkin aktiivisesti toimivat akut lämpenevät, ja kuten kävi ilmi, ei akkujen lämpöeristystä suunniteltaessa nopeahkojen lentokorkeuden vaihteluiden aiheuttamaa akkujen lämpiämistä suhteellisen matalalla lämpimissä ilmanaloissa lennettäessä otettu tarpeeksi huomioon. 

Lentäjä André Borschberg sekä lentoa seuranneet insinöörit joutuivatkin tasapainoilemaan akkujen lämpötilan hallinnan kanssa käytännössä koko pitkän ennätyslennon ajan sen jälkeen, kun lämpötila lähti nousuun koneen lähettyä matkaan Nagoyasta lämpimässä säässä.

Koneen ja sen sähkölaitteiden perussuunnittelu on kuitenkin osoittautunut toimivaksi, eikä koneessa ole ollut muita olennaisia vikoja. 

Akkuja korjataan ja joitain niistä vaihdetaan uusiin nyt seuraavien kuukausien aikana, minkä lisäksi samalla eristeisiin tehdään muutoksia ja siivissä moottorien luona oleviin akkupaketteihin saatetaan asentaa lämpötilanhallintalaitteita.

On mahdollista, että jos kone olisi voinut lentää edellisen ennätyspitkän etappinsa suunnitellusti Kiinasta suoraan Havaijille, ei akkujen lämpötila olisi muodostunut ongelmaksi. Nyt kone joutui kaartamaan Japaniin, Nagoyaan, odottamaan lennon jatkoa, kun valtameren päälle laadittu sääennuste muuttui kesken lennon epäsuotuisaksi. 

Ennätyspitkä yksinlento aurinkosähköllä huonossa säässä ja mahdollisesti voimakkaissa vastatuulissa olisi ollut mahdollisesti vaarallinen, joten kone odotti Japanissa matkan jatkamista.

Airbus olikin tehnyt lennosta korkeaprofiilisen PR-tempauksen, sillä hyvässä säässä leppoisasti lennellen koneella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia hypätä Kanaalin yli ja sen akuissa oli runsaasti sähköä jäljellä lennon jälkeen.

Lento sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun ranskalainen pilotti Hugues Duval ennätti lentämään matkan jo edellisenä iltana pienellä sahkököyttöisellä MC15E Cri-Cri -koneella.

Lennosta kertoi mm. The Telegraph. Lento ei nähtävästi ylettynytkään yli Kanaalin, vaan kone palasi pian takaisin. 

Airbus oli lopulta siis ensimmäinen, mutta ei ilman lisädraamaa: slovenialainen lentokoneenvalmistaja Pipistrel oli aikeissa tehdä Kanaalilennon jo aiemmin samalla viikolla, mutta Airbusin kanssa E-Fan -hankkeessa mukana moottorivalmistajana oleva Siemens esti kuitenkin lennon erittäin epäurheilijamaisella tavalla kieltämällä moottorinsa käytön Pipistreliltä. Kerroimme tästä edellisessä jutussamme tästä aiheesta.

Kanaalilento onkin kiinnostava lähinnä historiallisessa mielessä, sillä ensimmäisen kerran yli Kanaalin lennettiin 25. heinäkuuta 1909. Louis Blériot'n lento Blériot XI -koneella oli oikeasti vaarallinen ja rohkea, ja viitoitti tietä ilmailun tulevaisuuteen. Nyt sähkölento oli lähinnä näytösluontoinen.

Sähköllä toimivat lentokoneet ovat tulossa, ja muutamat valmistajat ovat tekemässä ja jo markkinoimassa sähkökoneitaan. Airbusin tytäryhtiö Voltair on aloittamassa E-Fanin pohjalta tehdyn kaksipaikkaisen koneen sarjatuotannon vuonna 2017 ja sitä seuraa suurempi nelipaikkainen versio vuonna 2019.  

Ensimmäisenä toimituksiin ennättänee kuitenkin Pipistrel, mutta sen koneet ovat pienempiä ja kevyempiä kuin Airbusin suunnittelemat.

Airbus-konsortion kehittämä sähkölentokone E-Fan on tehnyt jo yli sata lentoa ja valmistautuu parhaillaan historiallisesti jännittävään näytökseen: lentämään Englannin kanaalin ylitse. 

Lento tapahtuu (säiden suosiessa) 10. heinäkuuta, jolloin E-Fan nousee Britannian puolelta Lyddistä noin kello 11.15 Suomen aikaa lentoon ja saapuu noin 45 minuutin lennon jälkeen Ranskaan Calais'n lentoasemalle. Matkaa kertyy noin 37 kilometriä.

Kanaalin ylilento on luonnollisesti historiallisesti merkittävä tapaus, sillä sen jälkeen kun Louis Blériot ylitti Kanaalin lentäen ensimmäisenä 25. heinäkuuta 1909 Blériot XI -koneellaan, ovat kaikki erilaiset lentolaitteet esitelleet kykyjään juuri lentämällä Kanaalin yli. Ja nyt on vuorossa sähkölentokone.

Samaan aikaan kun Solar Impulse 2 -sähkölentokone on lentänyt Tyynen valtameren ylitse, voi helposti ajatella, että Kanaalin ylitys ei olisi mikään ongelma sähkövoimalla. Se ei olisikaan Solar Impulse -erikoiskoneelle, joka on tehty juuri pitkänmatkanlentoon ja joka voi ladata akkujaan lennon aikana, mutta periaatteessa "normaaliksi" lentokoneeksi suunnitellulle E-Fanille se on suuri askel. Koneen toiminta-aika on normaalilennossa vain vähän päälle lennon pituus, eikä se voi ladata akkujaan matkalla. 

Koska koneesta on jo paljon kokemuksia ja koska sääolot matkalla tunnetaan hyvin, ei lennolla tule todennäköisesti olemaan yllätyksiä. Lisäksi koneen huippunopeus mahdollistaisi Kanaalin ylilennon lähes varttitunnissa, joten ongelmatapauksessa E-fan voisi hurauttaa perille varsin nopeasti ja turvallisesti. 

Kanaalissa ei ole kutenkaan varalaskupaikkoja, joten ongelmatapauksissa pitää lentäjän joko pystyä liitämään perille tai osata kääntyä ajoissa takaisin. 

Lentoa voi seurata perjantaina suorana netissä osoitteessa wemakeitfly.airbusgroup.com.

Aurinkolentokone Solar Impulse 2 laskeutui tänään Havaijille Honoluluun Kalaeolan lentoasemalle ennätyksellisen pitkän lentonsa päätteeksi klo 18:55 Suomen aikaa. 

Kone oli ilmassa Tyynen valtameren lähes viisi päivää ja yötä, sillä André Borschberg lähti sillä matkaan viime sunnuntaina illalla. Lentoaikaa tuli 117 tuntia ja 51 minuuttia tuntia, millä kone ja sen lentäjä ovat tehneet monta ennätystä: ajassa mitattuna pisimpään kestänyt ilman välitankkausta tehty lento ja pisimpään kestänyt yksinlento, sekä luonnollisesti pisin sekä kauimmin kestänyt koskaan sähkölentokoneella tehty lento. 

Kyseessä oli myös pisin Solar Impulsen maailmanympärilennon etapeista. Se oli myös oikeasti vaarallinen ja haastava. Lento ei olisi onnistunut huonoissa sääoloissa, joten jos sää olisi muuttunut äkillisesti, olisi lento ollut vaarassa. Vaikka reitin varrella oli muutamia yksittäisiä saaria keskellä aavaa ulappaa, olisi äärimmäisessä tapauksessa Borschberg joutunut hyppäämään mereen ja odottamaan pelastusta.

Koneen tekniikka olisi voinut myös pettää tai yllättävät yläpilvet olisivat peittäneet auringonpaistetta siinä määrin, että koneen aurinkopaneelit eivät olisi tuottaneet tarpeeksi sähköä akkuihin ladattavaksi.