Tämä ei enää todellakaan naurata. Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump on ennättänyt jo paitsi suututtamaan suuren osan maailmaa, erityisesti naiset, tutkijat ja vähemmistöt, mutta lisäksi aikaa ihmisen itse aiheuttamaan maailmantuhoon mittaavaa kelloa on siirretty hänen vuokseen eteenpäin kylmän sodan aikaisiin arvoihin. Kello on nyt kaksi ja puoli minuuttia vaille maailmanloppu.
Maailmanlopun kello täyttää tänä vuonna 70 vuotta – ja "juhlavuoden" kunniaksi sitä on siirretty puoli minuuttia eteenpäin.
Kello ei ole ollut näin lähellä puoltayötä 50 vuoteen, eli kylmän sodan tuimimpien aikojen.
Kyseessä on amerikkalaisen ydintutkijoidentiedotuslehden Bulletin of the Atomic Scientistin vuonna 1947 käyttöön ottama kellovertaus sille, kuinka lähellä maailma on ydintuhoa. Klo 24, eli puoliyö, tarkoittaa sitä, että ihmiskunta tuhoutuu.
Vuodesta 1947 alkaen lehden “Tiede- ja turvallisuuslautakunta” on kokoontunut kahdesti vuodessa keskustelemaan kellonaikaan tehtävistä muutoksista.
Nykyisin sitä hallitaan Chicagon yliopistossa ja kello on viime vuodet näyttänyt lukua 23.57, eli kolme minuuttia vaille maailmanloppua.
Alkuperäisen ydinaseiden käytön aiheuttaman täystuhon lisäksi kellon aikamäärityksessä otetaan nykyisin huomioon myös ilmaston muuttuminen ja monta muutakin asiaa, joista kerroimme mm. tässä jutussa vuonna 2015.
Kelloa tarkistetaan aina näin tammikuussa, ja tänä vuonna tutkijat joutuivat ottamaan huomioon myös kovasti muuttuneen poliittisen tilanteen Yhdysvalloissa ja ennen kaikkea sen, että maan ohjaksissa on egovammainen pikkulapsi.
Lisäksi kellotutkijat nostavat tämänvuotista päätöstään perustellessa esiin valheuutiset ja tieteellisen tiedon väheksynnän.
Koko päätösteksti kaikessa kauheudessaan on luettavissa The Bulletinin tänään julkaisemassa lausunnossa.
Chicagon yliopistossa tikittävän tuomiopäivän kellon viisarit osoittavat tällä hetkellä kolmea minuuttia vaille puolenyön, eli maailmanloppuun on sen mukaan enää kolme minuuttia teoreettisessa laskelmassa, joka jakaa todennäköisyyden kellotaulun 12 tuntiin.
Amerikkalainen ydintutkijoiden tiedotuslehti Bulletin of the Atomic Scientist, joka otti kellovertauksen käyttöön vuonna 1947 ja siitä alkaen lehden “Tiede- ja turvallisuuslautakunta” on kokoontunut kahdesti vuodessa keskustelemaan olisiko kellonaikaa syytä muuttaa.
Edellisen kerran isoviisaria väännettiin viime tammikuussa, jolloin sitä siirrettiin paria minuuttia lähemmän tuhoa, siis puoltayötä. Kerroimme tästä Tiedetuubissakin.
Alun perin ainoa viisareiden asentoon vaikuttava tekijä oli ydinsota, koska kello tehtävänä oli ensisijaisesti varoittaa maailmanlaajuisen ydintuhon vaarasta, mutta nyt kellon asentoon vaikuttaa moni muukin asia.
Selventääkseen näitä muita asioita on Bulletin of the Atomic Scientists -julkaisu avannut nyt nettiin sivuston, joka kertoo havainnollisesti kaikenlaisista meitä uhkaavista katastrofeista. Inhottavinta sivustossa on se, että nämä uhkakuvat ovat erittäin konkreettisia: ydinaseiden määrän lisäksi sivusto näyttää kuinka paljon ydinmateriaalia on kadoksissa eri syistä johtuen, miten plutoniumia ja uraania säilytetään, kuinka ilmastonmuutos etenee ja vaarantaa tulevaisuutemme, sekä valaisee myös bioturvallisuutta ja uusia, mahdollisesti vaarallisia tekniikoita.
Tuomiopäivän kellon nettisivu on kaameaa luettavaa, ja siksi niin kiinnostavaa. Tämän vuoksi sitä ei voi missään nimessä suositella henkilöille, joilla on taipumus paisutella mielessään vaaroja ja menettää yöunensa erilaisten uhkakuvien vuoksi.
Etenkin kylmän sodan aikaan kuuluisaksi tullut ns. Tuomiopäivän kello on edelleen käynnissä, ja sitä hilattiin tänään kaksi minuuttia eteenpäin. Nyt se on kolme minuuttia vaille puolenyön, eli hetken, jolloin ihmiskunta tuhoaisi itse itsensä.
Kellon viisareita vääntäää amerikkalainen yditutkijoiden tiedotuslehti Bulletin of the Atomic Scientist, joka otti Chicagon yliopistossa sijaitsevan kellotaulun käyttöön vuonna 1947 osoittamaan sitä, kuinka lähellä koko ihmiskunnan tuhoava ydinsota on. Nyttemmin itsetuhoon on otettu huomioon muitakin seikkoja kuin globaali ydinsota.
Näin oli esimerkiksi tällä kerralla: ryhmän johtaja Kennette Benedict kertoi syiksi viisarin siirtämiseen ilmastonmuutoksen vakavuuden, maailman ydinaseiden modernisoinnin niiden hävittämisen sijaan sekä maailmanpolitiikassa lisääntyneen jännityksen.
Tätä lähempänä puoltayötä kello on ollut vain kerran, vuonna 1953, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat keskenään vetypommin kehittämisessä.
Kun kello ottiin käyttöön kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1947, asetettiin se osoittamaan hetkeä seitsemän vaille puolenyön, siis klo 23:53. Sen jälkeen kellonaikaa on muutettu 21 kertaa, viimeksi tammikuussa 2012, jolloin viisaria siirrettiin minuutilla eteenpäin aikaan 23:55.
Hetkelliset ajankohtaiset jännitteet tai tapahtumat eivät vaikuta viisarien asentoon, vaan Bulletin of the Atomic Scientists -julkaisun “Tiede- ja turvallisuuslautakunta” kokoontuu kahdesti vuodessa keskustelemaan olisiko kellonaikaa syytä muuttaa. Jotta tuomiopäivän kello ei menettäisi arvoaan, muutetaan sen asentoa vain painavista syistä ja harvoin.
Kauimpana isoviisari on ollut pystyasennosta vuonna 1991, kun START-sopimuksen syntymisen liennytys sai kellon ottamaan takapakkia asentoon 23:43.
Kelloa pidetään myös hieman synkkämielisenä ja pessimistisenä, mutta siihen on looginen syynsä: lautakunnan toimeksiantona on ottaa huomioon synkkiä tulevaisuuskuvia ja teorettista mahdollisuutta niiden toteutumiseen; miellyttäviä tai muuten positiivisia maailmanloppuja ei juuri ole. Toisaalta kannattaa ottaa huomioon se, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen aikaansaama uhka ei ole yhtä dramaattinen kuin vaikkapa ydinsodan tuhot. Niinpä jos kello näyttäisi joskus puoltayötä, osoittaisi se lähinnä apokalypsin olevan täysin mahdollisen.
Kelloaika itsessään ei onneksi saa aikaan tuhoa.
Toivottavasti.
