Tätä kysymystä on pohdittu pitkään ja hartaasti, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet todennäköisen vastauksen. Brenda Larisonin (UCLA, University of California, Los Angeles) johtama ryhmä on päätynyt siihen, että raidoitus liittyy seeprojen elinoloihin ja niiden ruumiinlämmön säätelyyn.
Tutkimustulosten tulkinnassa mennään niin pitkälle, että seepran elinalueen keskilämpötilasta voidaan päätellä raidoituksen määrä ja voimakkuus. Helpointa on tietenkin katsoa, millainen raidoitus seeproilla eri alueilla on, mutta tutkijat ovat löytäneet myös vahvan yhteyden näiden kahden tekijän väliltä.
Itse asiassa yhteyksiä on useampiakin. Tutkimusryhmässä mukana olleen Thomas Smithin (UCLA) mukaan aiemmissa tarkasteluissa on keskitytty etsimään yhtä ainoaa tekijää, joka vaikuttaisi seeprojen raidoitukseen, mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä.
Seepran raidoitus vaihtelee yksilöstä toiseen samaan tapaan kuin sormenjäljet ihmisillä, mutta lisäksi se kertoo olosuhteista alueilla, joilla eri seepralajit ja niiden alalajit asustavat. Tutkimuksessa tarkasteltiin seeproja Etelä-Afrikassa, Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Zimbabwessa.
Larisonin ryhmän tutkimuksessa keskityttiin aroseepraan, joka on seepralajeista yleisin. Sillä on hyvin vaihteleva raidoitus. Joillakin elinalueilla raidat ovat leveitä ja voimakkaita, toisilla seuduilla niitä on vähemmän ja ne ovat kapeampia, ja esimerkiksi jaloissa ei ole raidoitusta välttämättä lainkaan.
Karttaan on merkitty aroseepran eri variaatioiden elinalueet Afrikassa. Vasemmalla on takajalkojen raidoituksen voimakkuus (punainen = leveät raidat, tummansininen = kapeat raidat) ja oikealla raidoituksen yleinen luonne (punainen = voimakas raidoitus, tummansininen = vähäinen raidoitus).
