Tällä viikolla jaetaan jälleen Nobel-kunniaa – ja tulee myös kovasti pettymyksiä, kun palkinnotta jääneet harmittelevat kohtaloaan. Perinteiseen tapaan ensimmäinen palkinnoista meni lääketieteeseen: sen saavat jaetusti amerikkalainen James P. Allison ja japanilainen Tasuku Honjo “löydöistään syövän hoitamisessa immuunipuolustuksen negatiivisen säätelyn avulla".
Palkinnosta päättävän Nobel-lautakunnan mukaan kaksikko on tehnyt uraa uurtavaa työtä taistelussa syöpää vastaan. Heidän työnsä liittyy siihen, miten elimistön oma immuunipuolustusjärjestelmä saadaan hyökkäämään syöpäsoluja vastaan siten.
Lautakunta vertaa löytöä siihen, että immuunisysteemin jarrut voidaan vapauttaa hyökkäämään syöpää vastaan.
James P. Allison on tutkinut proteiinia, joka toimii tällaisena immuunisysteemin jarruna. Hän huomasi miten proteiini saadaan toimimaan siten, että immuunijärjestelmää voidaan käyttää apuna toimivassa syöpähoidossa. Allison toimii Houstonissa olevassa Texasin yliopiston MD Andersonin syöpätutkimuskeskuksessa.
Otsikkokuvassa työryhmänsä kanssa Kioton yliopistossa juhliva Tasuku Honjo on tehnyt samanlaista työtä immuunisuojasolujen proteiinin kanssa, mutta hänen menetelmässään "jarru vapautetaan" hieman eri tavalla. Hänenkin kehittämänsä syöpähoito on osoittautunut hyvin tehokkaaksi.
Lisätietoja palkintoperusteista ja voittajien työstä on Nobel-säätiön tiedotteessa.
Nobel-palkintojen julkistusviikko jatkuu siten, että huomenna tiistaina on vuorossa fysiikan palkinto. Keskiviikkona kerrotaan kemian palkinnon saaja tai saajat, ja perjantaina mennään Osloon, missä ilmoitetaan rauhanpalkinnon saaja. Taloustieteen palkinnosta ilmoitetaan puolestaan ensi viikon maanantaina.
Kirjallisuuden palkintoa ei tänä vuonna jaeta lainkaan – tai siis virallisesti palkinnon antamista on "lykätty toistaiseksi".
Otsikkokuva: Nobel-säätiön twitter-tili.
Suorana labrasta siirtyy Jyväskylästä Kuopioon, missä sijaitsee Itä-Suomen yliopiston A.I. Virtanen - instituutti. Sieltä meille twiittailee tämän viikon ajan Sanna Kettunen, eli @Kettu_S.
"Mie olen koulutukseltani biologi, ollut aina kiinnostunut eläinbiologiasta ja fysiologiasta", kertoo Sanna, joka on tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston AIV-instituutissa.
A.I. Virtanen -instituutti on vuonna 1989 perustettu ikääntymiseen, elintapoihin ja terveyteen yleisesti keskittynyt biolääketieteen tutkimuslaitos, missä on 18 tutkimusryhmää.
"Tämähän on tosiaan iso yksikkö ja sisältää monta tutkimusryhmää, jotka jakautuu karkeasti neurotieteisiin ja kardiovaskulaari- sekä metaboliasairauksien tutkimukseen. Minä olen niitä sydänpuolen tutkijoita."
Sanna kertoo päätyneensä instituutin molekulaarisen lääketieteen tutkimusryhmään gradututkijana ja jääneensä yksinkertaisesti sille tielle.
Mitä AIV-instituutissa tehdään ja millaisten asioiden parissa Sanna puuhailee – siitä enemmän näissä twiiteissä!
Suorana labrasta lähtee jälleen ulkomaille! Anna-Maija Penttinen on tohtoritutkijana Montréalin yliopistossa ja lupaa tällä viikolla viestejä paitsi Parkinsonin taudin tutkimuksesta, niin myös elämästään Kanadassa.
Anna.-Maina väitteli tohtoriksi viime syksynä Helsingin yliopistosta. Hänen aiheenaan olivat elimistön omat proteiinit, hermokasvutekijät, ja se, miten ne voivat hidastaa Parkinsonin taudin etenemistä.
"Parkinsonin taudissa keskiaivojen dopamiinia tuottavat hermosolut tuhoutuvat toistaiseksi tuntemattomasta syystä", selittää Anna-Maija.
"Tällä hetkellä taudin hoito on vain oireiden lievittämistä, mutta parannuskeinoa sairauteen ei ole."
Väittelynsä jälkeen Anna-Maija muutti Kanadaan, Montrealiin, jossa hän on tällä hetkellä tällä hetkellä tutkijatohtorina Université de Montréalissa.
"Tutkin täällä Parkinsonin taudin autoimmuunimekanismeja, eli yritän selvittää miksi dopamiinia tuottavat hermosolut tuhoutuvat ja miten kehon oma immuunijärjestelmä säätelee tätä prosessia."
Anna-Maija kertoo ajautuneensa neurotieteen pariin vähän vahingossa.
"Väitöskirjaa aloittaessani tiesin noin suurin piirtein missä päin kehoa aivot sijaitsevat, mutta ajattelin että nytpähän ainakin opin jotain uutta. Opin aika paljonkin. Ei minusta tutkijaakaan pitänyt tulla. On vain vaikea olla sanomatta ei, kun on mahdollisuus kokeilla tai tehdä jotain uutta. Sen vuoksi kai suostuin tekemään #suoranalabrastakin."
Alla kooste viikon twiiteistä:
Vuoden 2017 Nobel-juhlallisuudet Tukholmassa päättyivät eilen sunnuntaina palkintojen jakoseremoniaan ja suureen juhlaillalliseen. Palkitut saapuivat kuitenkin paikalle naapurimaahamme jo edeltävällä viikolla, ja perinteiseen tapaan he pitivät silloin myös esitelmät aiheista, joista palkinnot heille myönnettiin.
Lääketieteen palkinto oli tänä vuonna täysi yllätys, sillä sen saivat Jeffrey Hall, Michael Young ja Michael Rosbash saivat sen niin sanotun sirkadiaanisen rytmin tutkimuksistaan. Kyseessä on meilläkin oleva sisäinen kello, joka säätelee erilaisia toimintoja kehon lämpötilasta liikkumiskykyyn, mielialaan ja aivotoimintaan.
Palkinto meni siis tällä kerralla puhtaalle perustutkimukselle, jolla tosin on hyvin suoria ja konkreettisia yhteyksiä arkiseen elämäämme. Tämä ei suinkaan koske vain ihmisiä, sillä kaikilla eläimillä ja kasveilla on solutason mekanismeja, jotka huolehtivat siitä, että biologinen kello toimii.
Yllä olevalla videolla Jeffrey Hall kertoo tutkimuksen taustoista ja juuri siitä, mikä merkitys yleisesti ottaen on perustutkimuksella. Ja miten siitä yllättäen tuleekin hyvin jänniä ja tärkeitä tuloksia.
Alla puolestaan Michaelit Young ja Rosbash kertovat sisäisestä kellosta ja sen merkityksestä tarkemmin.
Vuoden 2017 Nobel-juhlallisuudet Tukholmassa päättyivät eilen sunnuntaina palkintojen jakoseremoniaan ja suureen juhlaillalliseen. Palkitut saapuivat kuitenkin paikalle naapurimaahamme jo edeltävällä viikolla, ja perinteiseen tapaan he pitivät silloin myös esitelmät aiheista, joista palkinnot heille myönnettiin.
Kermian palkinnon saivat Richard Henderson, Jacques Dubochet ja Joachim Frank, jotka pitivät esitelmänsä hieman lääketieteenkin puoleen kallistuvasta työstään solujen salaisuuksien löytämisessä: he kehittivät elektronimikroskoopia käyttäviä menetelmiä, jolla voidaan tutkia biologisia rakenteita paljon aikaisempaa tarkemmin ja paremmin.
Hendersonsin esitelmä on ylimpänä, ja Dubochet sekä Frank alla.
Viime viikolla Suorana labrasta vieraili Lyonissa kielitieteellisessä kokouksessa, mutta nyt ollaan koko viikko Pariisissa. Lääketieteelliseen tekniikkaan ja neurotieteisiin meidät vie Tommi Himberg, eli @tijh.
Tommi Himberg on tutkijatohtori Aalto-yliopiston Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella. Hänen erikoisalansa on sosiaalinen neurotiede ja erityisesti yhdessä tanssivat, musisoivat tai keskenään keskustelevat ihmiset sekä heihän vuorovaikutuksensa.
Juuri nyt marraskuussa Tommi on vierailevana professorina Pariisin 8. yliopistossa, tutkimassa ryhmäliikeimprovisaatiota ja sen vaikutuksia, joten luvassa lienee myös kansainvälisyyttä ja hieman laajemmin tutkimuksen tekemiseen muissa maissa liittyviä twiittejä.
Tommi toimii myös Nuorten tiedeakatemian puheenjohtajana, joten kenties hän vilauttaa mukaan myös tiedepolitiikkaa...
Tämänvuotisen Nobelin palkinnon lääketieteen tai fysiologian alalla tulee nyt ensi lauantaina Tukholmassa pidettävässä juhlallisessa seremoniassa saamaan japanilainen Yoshinori Ohsumi.
Hän, kuten muutkin palkitut, ovat pitäneet eilen keskiviikkona ja tänään torstaina esitelmiä tutkimusaiheista, joista he palkintonsa voittivat. Ohsumi oli vuorossa ensimmäisenä eilen, ja hänen aiheenaan olivat omituiset kannibaalisolut (joista kirjoitimme näin lokakuussa). Hänen esitelmänsä virallinen nimi oli "for his discoveries of mechanisms for autophagy".
Tämänvuotinen Suomen Akatemian Akatemiapalkinto yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta annettiin viime torstaina portugalilaissyntyiselle, Helsingin yliopiston Viikin kampuksella apulaisprofessorina toimivalle dosentille, akatemiatutkija Hélder Santosille.
Hän on erikoistunut työryhmineen lääketieteelliseen nanoteknologiaan – monitieteelliseen tutkimukseen, jonka tavoitteena on kehittää uudenlaisia täsmälääkkeitä.
“Olen pohjimmiltani kemisti, sillä kiinnostuin siitä jo nuorena ja menin lukemaan alaa Porton yliopistoon”, kertoo Hélder.
Hän valmistui sieltä vuonna 2003, minkä jälkeen hän halusi erikoistua fysikaaliseen kemiaan, eli katsomaan kemiaa fyysikon näkökulmista ja fysiikan menetelmin.
Koska tämä ei ollut mahdollista Portossa, hän etsi sopivia yliopistoja, ja päätyi Suomeen, Aalto-yliopistoon. Vuonna 2003 se tosin oli vielä Teknillinen korkeakoulu. Viiden vuoden puristuksen jälkeen hän valmistui sieltä tohtoriksi vuonna 2007.
Sopiva tohtoritutkijan paikka löytyi Otaniemen sijaan Viikistä, Helsingin yliopiston Farmaseuttisen kemian ja teknologian osastolta.
Siellä Hélderin ura eteni raketin lailla, hänestä tuli vuonna 2009 akatemiatutkija ja nyt hänellä on nimeään kantava tutkimusryhmä.
“Yhdistämme työssämme siis kahta eri asiaa, lääketiedettä ja nanoteknologiaa”, selittää Hélder. “Teemme pieniä, huokoisia nanokokoisia kappaleita, jotka pystyvät toimittamaan lääkeainetta kehossamme juuri oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan – ja häviämään sen jälkeen kun ne ovat tehneet tehtävänsä.”
Hélder vertaa piistä rakennettuja nanopartikkeleitaan sokeripalaan: siihen laitetaan lääkeainetta, joka imeytyy sokeriin, ja sen jälkeen sokeripala itse sulaa pois, kun se on tehnyt tehtävänsä.
Nykyisin lääkkeet leviävät normaalisti tasaisesti joka puolelle kehoa, joten esimerkiksi maksaan vaikuttava lääkeaine vaikuttaa myös ihoon. Tämä voi saada aikaan sivuvaikutuksia, tai ainakin heikentää lääkkeen tehoa. Mikäli lääkeaine voitaisiin toimittaa vain siihen paikkaan, missä sen tulee vaikuttaa, voitaisiin käyttää uudenlaisia, parempia lääkeaineita, ja niitä tarvittaisiin vähemmän.
Lääkkeiden lisäksi merkkiaineiden täsmätoimituksella elimistön sisällä on suuri merkitys lääketieteelliselle kuvantamiselle – tulokset olisivat tarkempia, hinta putoaisi ja potilaan mukavuus paranisi sekä mahdolliset haittavaikutukset vähenisivät.
Kummastakin on erityistä hyötyä syöpien hoidossa, kun kuvannus ja lääkitseminen voidaan kohdentaa suoraan kasvainkudokseen.
“Pyrimme valmistamaan piistä juuri sopivanlaisia nanokokoisia kappaleita, jotta tietynlaiset lääke- tai merkkiaineet voivat kiinnittyä niihin. Niiden muodon ja koon tulee olla siis juuri sopivia, ja niiden rakenteen huokoinen.”
Nanokokoinen tarkoittaa noin 400 kertaa hiuksen paksuutta pienempää, eli kooltaan alle 200 nanometriä olevia kappaleita.
“Työmme on hyvin monitieteellistä, sillä tarvitsemme materiaalitieteilijöitä kehittämään ainetta, joka on huokoista ja liukenevaa; lääketieteilijöitä, jotka tekevät lääkkeen; sekä insinöörejä, jotka pystyvät yhdistämään nämä kaksi maailmaa.”
Hélder saa Akatemiapalkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, koska hänen tutkimusryhmänsä kehittämällä tekniikalla voi olla hyvinkin suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lääkkeiden täsmätoimitus pelastaa ihmishenkiä, parantaa monien ihmisten elämän laatua ja vähentää hoitojen kustannuksia.
“Lisäksi lääkkeet tulevaisuudessa voivat olla henkilökohtaisesti suunniteltuja, jolloin ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Voit vain mennä apteekkiin, ja he antavat juuri sinulle suunniteltuja, täsmäkohdentuvia nanotekniikkaan perustuvia lääkkeitä.”
Viime aikoina tutkimusryhmäänsä johtava Hélder ei ole juurikaan tekemään itse tutkimusta, mutta hän ei valita. Hänen ryhmäänsä pyritään joka puolelta maailmaa, ja hän saa useita hakemuksia joka päivä – ja koska hän voi valita mielestään parhaimpia, on ryhmä hyvin kansainvälinen. Joukkoon mahtuu itse asiassa vain yksi suomalainen.
Tieto Akatemiapalkinnosta tuli Hélderille yllätyksenä: “Olen hyvin kiitollinen tästä huomionosoituksesta, mutta pitää muistaa, että me olemme tiimi. Tämä palkinto kuuluu kaikille täällä Viikin kampuksella!”
Tiedetuubin Jari Mäkinen on tehnyt yllä olevan esittelyvideon Suomen Akatemialle.
Tutkijat löysivät uudella tekniikalla aineita, joiden avulla keho säätelee kantasolujen toimintaa. Jahka asiaa tutkitaan lisää, löydön toivotaan vielä joskus auttavan esimerkiksi leukemian hoidossa.
Kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt useita uusia kantasolujen toimintaan vaikuttavia molekyylejä. Työssä, joka julkaistiin arvostetussa Cell Stem Cell -tiedelehdessä, oli mukana myös suomalaistutkijoita Turusta.
Tutkimuksen pääpaino on kolmessa kantasoluihin vaikuttavassa aineessa, sekä niiden epäsuorassa löytökeinossa. Aineet tunnetaan jo entuudestaan, mutta uudella keinolla ne pystyttiin linkittämään kantasoluihin.
Turussa perehdyttiin siihen, kuinka erään tällaisen aineen puuttuminen oikein vaikuttaa elimistön toimintaan. Embigiini-nimisen reseptorin puutos aiheutti hiirillä kantasolujen voimakasta lisääntymistä. Embigiinin eritys siis rajoittaa kantasolujen jakaantumista. Koehiiriltä aineen valmistusmahdollisuus oli muuntogeenisesti poistettu.
Tutkijoiden mukaan myös toiset kaksi molekyyliä, angiogeniini ja interleukiini 18, toimivat hieman vastaavalla tavalla. Niitä erittyy normaaleista soluista kantasolujen lähellä, ja ne ohjaavat mitä kantasolut "haluavat" tehdä: niiden jakaantumista, erilaistumista tai lepotilassa olemista. Vastaavalla tavalla toimivia aineita on löydetty aiemminkin.
Kantasolujen toimintaa voidaan siis säädellä kyseisten aineiden avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aineilla terästettyä kantasolumönjää sivelemällä voitaisiin vaikkapa kasvattaa uusia raajoja katkenneiden tilalle. Hyötynäkökulmia kuitenkin on jo näköpiirissä, tai ainakin haaveissa.
Uudet tutkimustulokset voivat tulevaisuudessa tehostaa esimerkiksi kantasolusiirtoja. Tietämällä mistä naruista vedellä, eli minkä aineen eritystä kannattaa hillitä ja mitä tehostaa, kantasolujen aktivoituminen voidaan ehkä saada nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Kantasolusiirtoja tehdään esimerkiksi leukemiapotilaille.
Kantasolut ovat vielä erikoistumattomia soluja, joista keho valmistaa tarpeen mukaan erilaisiin tehtäviin sopivia. Tutkimuksessa perehdyttiin luuytimen hematopoieettisiin kantasoluihin. Niistä syntyy ihmisellä päivittäin noin 100 miljardia uutta verisolua.
Tutkimuksessa katsottiin yksittäisiä soluja ja selvitettiin, millaisia RNA-pätkiä niistä löytyy. Mitä lähempänä kantasolua tutkittu solu oli, sitä enemmän niistä löytyi angiogeniiniä, interleukiini 18:a sekä embigiiniä. Tutkijoiden toiveena on, että saman tekniikan avulla voidaan löytää muitakin kantasolujen ulkopuolisia, mutta niihin selvästi vaikuttavia aineita.
Tämä juttu perustuu sekä tiedeartikkelin yhteenvetoon että Turun yliopiston tiedotteeseen. Jälkimmäisen voi lukea vaikkapa asiasta ensimmäisenä kertoneen Aamuset'n sivuilta.
Otsikkokuva (Nortwest Association for Biomedical Research / Flickr) ei liity tutkimukseen.
Espanjalainen tutkijaryhmä kertoo Naturen Scientific Reports -sarjassa julkaistussa tutkimuksessaan onnistuneensa muuttamaan ihmisen ihon soluja sukusoluiksi. Uusi menetelmä lupaa uuden menetelmän lapsettomuushoitoon, mutta herättää varmasti jälleen uudenlaisia eettisiä kysymyksiä.
Valencian yliopiston tutkijat lisäsivät kuutta sukusoluihin liittyvää geeniä (jotka tunnetaan koodinimillä PRDM1, PRDM14, LIN28A, DAZL, VASA ja SYCP3) ihosta irrotettujen solujen joukkoon, ja noin kuukauden kestäneen muutoksen jälkeen solut olivat muuttuneet enemmän tai vähemmän miehen sukusolujen kaltaisiksi.
Syntyneet solut eivät kuitenkaan – ainakaan toistaiseksi – ole kykeneviä hedelmöittämään munasolua ja vain 1% syntyneistä soluista oli käynyt läpi solunjakautumisen normaalisti. Sen sijaan solut sopivat jo tällaisinaan hyvin sukusolujen ja niiden toiminnan tutkimiseen.
Erilaiset uudet menetelmät sukusolujen käsittelyssä menevät tällä haavaa nopeasti eteenpäin, sillä juuri alkuvuodesta kiinalaisryhmä kertoi onnistuneensa hedelmöittämään hiirien munasoluja laboratoriossa tehdyillä sukusoluilla. Tuloksena oli terveitä hiiriä, jotka kehittyivät normaalisti.
Espanjalaisten tutkimus puolestaan pohjautuu japanilaisen Shinya Yamanakan ja brittiläisen John Gordonin vuonna 2012 Nobel-palkittuun tutkimukseen, jonka mukaan jo kehittyneitä "aikuisia" soluja voidaan muuttaa erilaisiksi kantasolujen kaltaisiksi kehittyviksi soluiksi, joita voidaan ohjata muuttumaan halutun laisiksi.
Ihosolut ovat osoittautuneet tässä varsin sopiviksi, ja muun muassa kaksi vuotta sitten kanadalaisryhmä onnistui muuttamaan niitä toimiviksi maksasoluiksi.
Tämä solun toiminnan muuttaminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisiin mullistaviin hoitoihin vastaisuudessa.
Espanjalaisten tutkijoiden työ koskettaa erityisesti lapsettomuudesta kärsiviä pareja, joilla on vaikeuksia tuottaa sukusoluja.
Sukusoluihin ja lisääntymishoitoihin liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin hyvin erilaista eri maissa ja lakien tulkinnoissa on suuria eroja. Keinotekoisten sukusolujen tuleminen tähän lisäksi ei varmastikaan helpota tätä pitkälti uskonnon säestämää keskustelua.
Kuva: Wikipedia
Tiedetuubi © 2012-2024
