lääketiede

Tutkijat tekivät spermaa ihosoluista

Su, 05/01/2016 - 20:56 By Toimitus
Munasolu hedelmöittyy


Espanjalainen tutkijaryhmä kertoo Naturen Scientific Reports -sarjassa julkaistussa tutkimuksessaan onnistuneensa muuttamaan ihmisen ihon soluja sukusoluiksi. Uusi menetelmä lupaa uuden menetelmän lapsettomuushoitoon, mutta herättää varmasti jälleen uudenlaisia eettisiä kysymyksiä.


Valencian yliopiston tutkijat lisäsivät kuutta sukusoluihin liittyvää geeniä (jotka tunnetaan koodinimillä PRDM1, PRDM14, LIN28A, DAZL, VASA ja SYCP3) ihosta irrotettujen solujen joukkoon, ja noin kuukauden kestäneen muutoksen jälkeen solut olivat muuttuneet enemmän tai vähemmän miehen sukusolujen kaltaisiksi.

Syntyneet solut eivät kuitenkaan – ainakaan toistaiseksi – ole kykeneviä hedelmöittämään munasolua ja vain 1% syntyneistä soluista oli käynyt läpi solunjakautumisen normaalisti. Sen sijaan solut sopivat jo tällaisinaan hyvin sukusolujen ja niiden toiminnan tutkimiseen.

Erilaiset uudet menetelmät sukusolujen käsittelyssä menevät tällä haavaa nopeasti eteenpäin, sillä juuri alkuvuodesta kiinalaisryhmä kertoi onnistuneensa hedelmöittämään hiirien munasoluja laboratoriossa tehdyillä sukusoluilla. Tuloksena oli terveitä hiiriä, jotka kehittyivät normaalisti.

Espanjalaisten tutkimus puolestaan pohjautuu japanilaisen Shinya Yamanakan ja brittiläisen John Gordonin vuonna 2012 Nobel-palkittuun tutkimukseen, jonka mukaan jo kehittyneitä "aikuisia" soluja voidaan muuttaa erilaisiksi kantasolujen kaltaisiksi kehittyviksi soluiksi, joita voidaan ohjata muuttumaan halutun laisiksi.

Ihosolut ovat osoittautuneet tässä varsin sopiviksi, ja muun muassa kaksi vuotta sitten kanadalaisryhmä onnistui muuttamaan niitä toimiviksi maksasoluiksi.

Tämä solun toiminnan muuttaminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisiin mullistaviin hoitoihin vastaisuudessa.

Espanjalaisten tutkijoiden työ koskettaa erityisesti lapsettomuudesta kärsiviä pareja, joilla on vaikeuksia tuottaa sukusoluja. 

Sukusoluihin ja lisääntymishoitoihin liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin hyvin erilaista eri maissa ja lakien tulkinnoissa on suuria eroja. Keinotekoisten sukusolujen tuleminen tähän lisäksi ei varmastikaan helpota tätä pitkälti uskonnon säestämää keskustelua.

Kuva: Wikipedia

Yhdysvaltain presidentin tekohampaat

Pe, 03/25/2016 - 09:41 By Jari Mäkinen
Washingtonin tekohampaat

Yhdysvaltain seuraavan presidentin valintaprosessin kampanjointeja seuratessa ei voi olla ihmettelemättä ehdokkaina kummassakin puolueessa olevien henkilöiden kykyä puhua koko ajan ja taukoamatta. Osa puhuu pääasiassa järkeviä, osa taas ei. Puhumista katsellessa huomio kääntyy suuhun ja se taas tuo mieleen tämän, varsin kiinnostavan esineen, joka kannattaa ottaa tänään päivän kuvaksi.

Päivän kuvaKun George Washington astui Yhdysvaltain presidentin virkaan vuonna 1789, oli hänellä jäljellä enää vain yksi hammas. Hän oli kärsinyt pitkään huonoista hampaista ja hammashygieniasta, vaikka hän oli koittanut käyttää mitä erilaisimpia tuolloin olleita hoitoja ja puhdistusmenetelmiä. Tuolloin hampaita ei juurikaan paikkailtu, vaan huonokuntoiset ja särkevät hampaat yksinkertaisesti kiskottiin pois.

Niinpä Washingtonille tehtiin tekohampaita. Ensimmäiset valmisti John Baker -niminen hammaslääkäri ja ne tehtiin norsunluusta. Hampaistossa oli paikka ainoalle suussa olleelle hampaalle, ja sen avulla kalusto sidottiin paikalleen.

Toiset, kuvassa olevat tekohampaan valmisti tohtori John Greenwood. Ne on tehty virtahevon luusta ja edellisten tapaan ne kiinnitettiin hampaaseen kultalangalla ja pienillä ruuveilla. Kun lopulta viimeinenkin hammas irtosi, jo mainetta niittänyt presidentti lahjoitti sen Greenwoodille, joka säilytti sitä erityisessä laatikossa muistona. Tekohampaita säilytetään nykyisin George Washingtonin kotimuseossa Mount Vernonissa, mistä kuvakin on peräisin.

Kun seuraavan kerran käsittelet dollarin seteliä, niin kiinnitä huomiota siihen painettuun Washingtonin kuvaan: hänen naamansa oli hieman vääntynyt hammasvaikeuksien vuoksi.

Uutta voimaa antibiooteille? Oululaistutkijat keksivät bakteerien suojausmekanismin

To, 03/17/2016 - 12:00 By Jari Mäkinen

Oulun yliopiston kasvimikrobiologian dosentti Anna Maria Pirttilän tutkimusryhmä on löytänyt uudenlaisen bakteerien puolustusmekanismin. 

Tietoa voidaan käyttää hyödyksi etsittäessä uusia antibiootteja tai lääkkeitä sellaisiin sairauksiin, jotka johtuvat hapen haitallisten muotojen eli niin sanottujen happiradikaalien toiminnasta. Tällaisia ovat muun muassa silmänpohjanrappeuma ja Alzheimerin tauti.

Tutkimuksen lähtökohtana oli ymmärtää, miten männyn ja bakteereiden välinen yhteiselo toimii. Kasvit ja eläimet puolustautuvat mikrobeja vastaan, olivatpa ne sitten hyviä tai pahoja. Ne tuottavat suuria määriä happiradikaaleja infektiokohtaan estääkseen mikrobien pääsyn eteenpäin.

Bakteerit ovat kehittäneet oman suojautumistavan happiradikaaleja vastaan. Bakteerien runsaana energiavarastona toimivan pitkän rasvahappoketjun, polyhydroksibutyraatin, havaittiin yllättäen toimivan antioksidanttina, kun se oli pilkottuna pieniin osiin.

Bakteerit kykenevät tuottamaan rasvahappoketjua todella suuria määriä, jopa 90 prosenttia solun massasta. Tämä kuvastaa miten tärkeä yhdiste on bakteerille silloin, kun antioksidanttia tarvitaan nopeasti suuria määriä.

Tiedon avulla voidaan etsiä sellaisia antibiootteja, jotka tuhoavat bakteereilta kyvyn tuottaa pitkää rasvahappoketjua.

Osana tohtorikoulutettava Janne Koskimäen kasvimikrobiologian alaan kuuluvaa väitöskirjaa, tutkimus osoitti tämän suojautumistavan olevan erittäin laajalle levinnyt bakteerikunnassa ja liittyvän yleisesti bakteerien kykyyn sietää vaikeita olosuhteita.

Tutkimuksessa havaittiin, että bakteerien energiavaraston hajotusprosessissa syntyneet lyhyet rasvahappoketjut hävittivät hapen myrkyllisintä muotoa, hydroksyyliradikaalia, jopa kolme kertaa tehokkaammin kuin tunnetuin solujen luonnollinen antioksidantti, glutationi, ja peräti yli kymmenen kertaa paremmin kuin C-vitamiini. Yhdisteiden havaittiin suojaavan myös hiivasoluja hapettavilta olosuhteilta.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin 14. maaliskuuta 2016 Nature Chemical Biology-lehdessä.

Saatuja tuloksia hyödynnetään parhaillaan Oulun yliopistossa käynnissä olevassa Tekesin TUTLi (tutkimuksesta uutta tietoa ja liiketoimintaa)-rahoitteisessa hankkeessa, jossa kehitetään hoitomuotoa silmänpohjanrappeumaan. Suomen Akatemia on tukenut Koskimäen tutkimusta.

Juttu perustuu käytännössä kokonaan Oulun yliopiston viestinnän artikkeliin, jonka on kirjoittanut Maarit Jokela.

Otsikkokuvassa yksittäiset Methylobacterium extorquens -bakteerin solut näkyvät harmaina. Solujen sisällä punaisena hohtavat pyöreät jyväset ovat polyhydroksibutyraattia.

Näin lapsi saa alkunsa

Su, 03/06/2016 - 09:44 By Jari Mäkinen


Päivän kuvana on ihmisen lisääntymiseen liittyvä kuva, joka sopii myös perheen pienimmille: näin spermaa laitetaan munasolun sisälle.


Päivän kuva25. heinäkuuta 1978 Englannissa syntynyt Louise Brown oli maailman ensimmäinen koeputkihedelmöityksellä aikaansaatu lapsi, eli tuosta alkaen lääketiede on voinut auttaa konkreettisesti lasta haluavia pariskuntia, jotka eivät ole lasta saaneet aikaiseksi luonnonmenetelmin. Vaikka aikanaan jotkut pitivät (ja kaipa jotkut pitävät edelleenkin) keinohedelmöityshoitoja jumalan varpaille astumisena, on erilaisia hedelmöitystekniikoita tullut 70-luvun lopun jälkeen kovasti lisää ja niiden tulokset ovat jo varsin hyvin. 

Yksi näistä menetelmistä on kuvassa näkyvä mikrohedelmöityshoito, jossa yksittäinen siittiö ruiskutetaan ohuella putkella suoraan munasolun sisään.

Se sopii erityisesti sellaisiin tapauksiin, kun miehen siemennesteessä on liian vähän siittiöitä tai ne ovat heikkolaatuisia. Jos siemennesteessä ei ole riittävästi siittiöitä, niin voidaan ottaa miehen sisältä kiveksistä tai siemenjohtimesta.

Periaatteessa menetelmä on hyvin yksinkertainen, sillä siemennestettä katsotaan mikroskoopin avulla, jolloin sopivalta tuntuva siittiö voidaan napata lasikapillaariin ja siirretään kypsän munasolun sisään mikroinjektiotekniikan avulla. 

Munasolu pidetään paikallaan mikropipetillä mikroskoopin alla olevalla maljalla.

Ensimmäiset onnistuneet raskaudet saatiin näin aikaan 1990-luvun alussa ja Suomessa ensimmäiset mikrohedelmöitysvauvat syntyivät vuonna 1993. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2013 (mistä on tuoreimmat julkaistut tilastot) Suomessa syntyi 2473 keinohedelmöitettyä lasta, mikä on noin 4,4 % kaikista syntyneistä lapsista. Kaikista hedelmöityshoidoista 18,7 prosenttia eteni elävän lapsen syntymään.

Hoitojen määrä on ollut viime vuosina laskussa – tai siis vuoteen 2013 saakka ainakin.

Tuskin maltamme odottaa uusia tilastoja!

Tasavirtaa aivoihin! – sähkösokkihoitoja ei ole unohdettu

To, 02/25/2016 - 12:23 By Jari Mäkinen


Kaikkien mielenterveyteen liittyvien tarinoiden ja uskomusten lempiaihe on sähköhoito. Vanhat sähkösokkikoneet olivat varsinaisia mentaalisia helvetinkoneita, mutta vaikka laitteet ovat nyt parempia, on kyseessä periaatteessa sama asia. Ja siis kyllä: sähköhoitoja annetaan edelleen, itse asiassa koko ajan enemmän ja enemmän!

1930-luvulla keksittiin, että päähän johdettu sähkövirta auttoi masennuspotilaita, kun epilepsiaa sairastavien skitsofreniapotilaiden psykoottisten oireiden havaittiin lievittyvän selvästi epileptisen kohtauksen jälkeen. Niinpä potilaille alettiin aiheuttaa epileptisia kohtauksia keinotekoisesti johtamalla aivojen läpi lievää sähkövirtaa. 

Menetelmä yleistyi 1940-luvulla ja Suomeen hoito tuli vuonna 1941, kun Kellokosken sairaalan ylilääkäri Paavali Alivirta hankki sinne sähkösokkikoneen. 

Kun lääkkeet tulivat 1960-luvulla tehokkaammiksi, väheni sähköhoitojen määrä, mutta niitä ei unohdettu kokonaan. Itse asiassa 2000-luvun lopussa sähköhoidon havaittiin olevan vaikeissa psykiatrisissa tapauksissa lääkehoitoa tehokkaampaa, ja nyttemmin sähköhoitoja on paitsi käytetty, niin myös tutkittu taas runsaammin.

Esimerkiksi Nokialla Pitkäniemen sairaalassa sähkösokkeja annetaan noin 1 500 kertaa vuodessa. Määrä on lähes kaksinkertaistunut 10 vuodessa.

Tuorein asiaa käsittelevä suomalaistutkimus tulee Kuopiosta, missä tutkitaan virallisesti sanottuna aivojen stimulaatiota heikon sähkövirran avulla.

Itä-Suomen yliopiston kliinisen lääketieteen yksikön tutkijat olettavat tuoreimmassa Duodecim-lehdessä julkaistussa katsausartikkelissaan, että sähköhoito voi olla tulevaisuudessa kiinteä osa useidenkin sairauksien hoitoa tai kuntoutusta.

Heikkoon sähkövirtaan perustuvilla aivojen stimulaatiomenetelmillä on saatu lupaavia vaikutuksia masennuksen hoidon lisäksi muun muassa aivohalvauskuntoutuksessa, sekä terveillä esimerkiksi muistin ja tunteiden säätelykyvyn tehostamisessa.

Tohtorikoulutettava Tuukka Kotilainen ja ma. professori Soili Lehto tarkastelivat tutkimuksessaan tähänastista tutkimustietoa ja lisätutkimuksen tarvetta erityisesti kolmen heikkoa sähkövirtaa hyödyntävän aivojen stimulaatiomenetelmän eli aivojen tasavirta-, vaihtovirta- ja kohinavirtastimulaation osalta.

"Näiden menetelmien etuihin kuuluvat laitteiston helppokäyttöisyys ja edullisuus", toteaa Tuukka Kotilainen Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.

"Lisäksi ne ovat turvallisina pidettyjä, kajoamattomia ja kivuttomia."

Nykymuotoiset heikkoa sähkövirtaa hyödyntävät, ei-kajoavat aivojen stimulaatiomenetelmät kehitettiin  vasta 2000-luvulla. Katsauksen mukaan lisää laadukkaita potilastutkimuksia tarvitaan, ennen kuin voidaan arvioida menetelmien soveltuvuutta laajemmin hoitokäyttöön.

"Stimulaatio kohdistetaan aivoihin pään pinnalle asetettujen elektrodien avulla", jatkaa kokeneempi kollega Lehto.

"Menetelmän ajatellaan vaikuttavan aivokuoren reagointiherkkyyteen ja muovautuvuuteen."

Eri tutkimuksissa aivojen tasavirtastimulaatiolla on onnistuttu muun muassa parantamaan terveiden koehenkilöiden oppimista, muistia ja kykyä säädellä tunteitaan.

"Vaikutuksia ei voi kuitenkaan ajatella näin yksioikoisesti", Kotilainen huomauttaa.

"On myös havaittu, että stimulaatio voi samanaikaisesti tehostaa suoritusta yhdellä, mutta heikentää sitä toisella älyllisen suorituskyvyn osa-alueella."

Masennuksen hoitotutkimuksissa aivojen tasavirtastimulaatiolla on saatu lupaavia tuloksia erityisesti lääkehoitoon yhdistettynä. Lupaavalta vaikuttaa myös stimulaation yhdistäminen harjoitteluun esimerkiksi aivohalvauskuntoutuspotilailla.  

Tutkimuksissa on kuitenkin ollut puutteita esimerkiksi sokkouttamisen osalta. Soukkouttaminen tarkoittaa sitä, että potilaan että tutkimushenkilökunnan mahdollisten ennakkokäsitysten vaikutusta tutkimuksen tuloksiin pyritään vähentämään.

"Stimulaatiolla on vahva lumevaikutus. Lisäksi useat lääkkeet muokkaavat ainakin tasavirtastimulaation vaikutusta, ja vaikutuksissa on yksilöllisiä eroja. Tutkimukset tulisi siis suunnitella tarkkaan luotettavien tulosten saamiseksi, Lehto korostaa.

Lehdon johtamassa Itä-Suomen yliopiston Kliinisen tutkimuskeskuksen Mind and Brain OptES-tutkimuksessa selvitetään laajemminkin heikkoon sähkövirtaan perustuvien aivojen stimulaatiomenetelmien vaikutusmekanismeja, ja pyritään kehittämään näille menetelmille uusia sovelluksia.

Epidemia saapuu raiteelle kolme

Ti, 02/23/2016 - 16:42 By Toimitus


Ennen muinoin maapallon kiertämiseen kului vuosi. Nyt se onnistuu vuorokaudessa. Siinä ajassa paitsi ihmiset ja tavarat, niin myös tarttuvat taudit ennättävät matkustaa vaikka toiselle puolelle maailmaa. Jos – tai kun – uusi tappava tartuntatauti lähtee leviämään, saattaa se riistäytyä globaaliksi pandemiaksi hyvinkin nopeasti.

Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus tarkoittaa myös virusten vapaata liikkuvuutta. Niin nyt puheissa oleva zikavirus kuin viime kesänä otsikoissa ollut MERS huolettavat siksi terveysviranomaisia ja lääketieteen asiantuntijoita huomattavasti aiempaa enemmän. 

"Kun hellitään ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, se tarkoittaa myös virusten ja bakteerien vapaata liikkuvuutta", toteaakin Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Epidemia yltyy, kun taudinaiheuttaja pääsee uuteen ympäristöön, jossa sille ei ole vastustuskykyä. Näin kävi esimerkiksi zikaviruksen kohdalla Etelä-Amerikassa. Raskauden aikana sairastettu zika aiheuttaa erittäin todennäköisesti vakavia kehityshäiriöitä sikiölle.

Liikkuvuuden lisäksi infektioiden leviämiselle altistaa kaupungistuminen. Kun on paljon ihmisiä lähekkäin, taudinaiheuttajat pääsevät nopeasti ihmisestä toiseen.

Virukset ovat vanha ja toistuva vaiva

Taudit ovat toki levinneet ennenkin. Esimerkiksi keltakuume tuli Afrikasta Etelä-Amerikkaan orjalaivojen mukana. Pahamaineisin zoonoosi eli eläimistä ihmisiin levinnyt tauti oli musta surma, jota levittivät rotat. Aiemmin pandemiat olivat harvinaisempia mutta toisaalta tuhoisampia, koska niitä vastaan ei osattu taistella.

"Nykyään taudit pystytään paljon paremmin toteamaan, nimeämään ja uutisoimaan", Vapalahti sanoo.

"On mahdollisuuksia hoitaa niitä ja rajoittaa niiden leviämistä. Ennen ne olivat mitä lie jumalan vitsauksia.

Ihmisiin tarttuvien virusten alkulähteitä ja levittäjiä ovat muun muassa lepakot, jyrsijät, linnut, hyttyset ja punkit. Tuotantoeläinten pitäminen isoissa yksiköissä on riski, joka mahdollistaa uusien eläinperäisten virusten muuntumisen ja tarttumisen ihmisiin.

Ilmastonmuutos vaikuttaa joidenkin levittäjien esiintymisalueisiin. Suomessa sekä puutiaisia että niiden levittämää aivokuumetta esiintyy nykyään entistä pohjoisempana.

Osa eläinperäisistä viruksista tarttuu eläimistä ihmisiin, mutta ei leviä ihmisestä toiseen. Osa taas pystyy muuntumaan niin, että leviäminen jatkuu ihmisten välillä. Jälkimmäisistä lähtevät liikkeelle vaarallisimmat pandemiat.

Myös virusten muuntumisessa on eroja. Influenssavirus muuntuu joka vuosi, ja rokotteita joudutaan jatkuvasti päivittämään.

Toiset virukset taas pysyvät enimmäkseen samanlaisina tai immuniteetti ainakin pärjää viruksen vähäisille muutoksille. Näitä ovat esimerkiksi puutiaisaivokuumeen aiheuttava TBE sekä todennäköisesti myös zikavirus. Vapalahti uskookin, että rokotteen kehittäminen zikaan on melko suoraviivainen juttu.

Voiko epidemioita sitten ehkäistä ennalta?

"Tärkeintä olisi päästä toteamaan infektio varhaisessa vaiheessa ja estää sen leviäminen ennen kuin muodostuu pitkiä tartuntaketjuja ihmisestä toiseen", Vapalahti vastaa.

"Kaikesta huolimatta useat epidemiat tulevat puskista. Länsi-Afrikan laajaa ebolaepidemiaa ei kukaan osannut ennakoida, eikä kukaan arvannut, että zika aiheuttaisi ongelmia sikiöille. Odota odottamatonta, se on paras neuvo."

Kuva: Eneas De Troya / Flickr (Kuvassa on meksikolainen ratsupoliisi hengityssuojain kasvoillaan vuonna 2009)

*

Juttu perustuu lähes suoraan Helsingin yliopiston tiedotteeseen.

Tartuntatauteja käsitellään myös Helsingin yliopiston Studia Generalia -luennolla 3.maaliskuuta. Silloin professori Jussi Huttunen kertoo lisää jutun aiheesta esitelmässään ”Miten taudit leviävät, kukoistavat ja kuolevat”.

Uusi paljastus zikaviruksesta: onko syynä epämuodostumiin hyttysmyrkky?

Ti, 02/16/2016 - 23:45 By Jari Mäkinen
Keltakuumehyttynen


Uutisissa kerrotaan parhaillaan huolestuttavia uutisia zikaviruksen leviämisestä ja sen aiheuttamista vauvojen epänormaalin pienistä päistä ja aivoista. Nyt kuitenkin erääksi mahdollisuudeksi epämuodostumiin on tarjolla hyttysmyrkky, joka oli tarkoitettu muun muassa zikaa tartuttavien hyönteisten tappamiseen.


Uusien väitteiden mukaan kyseessä olisi aine nimeltä pyriproksyfeeni (C20H19NO3), jonka valmistaja on maatalouskemiajätti Monsanton alihankkija Sumimoto Chemical.

Huhujen perustana on viime viikolla julkaistu argentiinalaisen hyönteismyrkkyjä vastustavan ryhmän kirjoitus, missä Sciencealert -sivuston mukaan todetaan, että ”alueilla, missä on kaikkein eniten sairastuneita ihmisiä, on levitetty viimeisen 18 kuukauden aikana hyttysille epämuodostumia aiheuttavaa myrkkyä (pyriproksyfeeni) juomaveteen.”

Koska lausunto on peräisin myrkkyjä vastustavalta ryhmältä, tulee siihen suhtautua kriittisesti, mutta heidän väitteisiinsä kannattaa tutustua tarkemmin.

Ryhmän mukaan ”ei ole sattumaa”, että ihmisten epämuodostumatapaukset ovat ennen kaikkea Brasiliassa alueilla, missä pyriproksyfeeniä on käytetty, kun Colombiassa, missä on Brasilian jälkeen eniten viruksen tartuntoja, ei ole havaittu epämuodostumia.

Kyse ei ole vain nettihuhuista: jo viime kuussa The Washington Post huomautti, että kaikki aivojen ja kallojen epämuodostumatapaukset eivät olleet yhdistettävissä zikavirukseen. Näin todetaan myös THL:n blogissa.

Pyriproksyfeeniä on käytetty trooppisilla alueilla, erityisesti Brasiliassa, hyttysten määrän vähentämiseen, koska hyttyset välittävät zikan lisäksi monia muita sairauksia, kuten denque-kuumetta ja chikungunyaa. Ainetta lisätään muun muassa juomaveteen, koska näin se leviää tehokkaasti.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan pyriproksyfeeni on turvallista ja Monsanto on ennättänyt tuomitsemaan aineen vaarallisuuden jo kategorisesti.

Brasiliassa aineen käyttäminen on kuitenkin toistaiseksi keskeytetty, varmuuden vuoksi.

Kuva: Zika on erityisen vaarallinen raskaana oleville, riskialueilla liikkuville naisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa harkitsemaan ei-välttämättömän matkan lykkäämistä epidemia-alueille, missä zikavirus leviää aktiivisesti. 

 

Brasilian viranomaiset ovat tähän mennessä varmistaneet 462 mikrokefaliatapausta, 41 tapauksessa zikavirusinfektio on varmistettu. Lähes 800 aiempaa mikrokefaliaepäilyä on osoittautunut vääräksi ja 3800 on vielä selvitysten alla.

Viranomaisten mukaan zikaviruksen ja vauvojen epämuodostumien välillä on varma yhteys, kun taas pyriproksyfeenin ja epämuodostumisen väliltä ei ole löydetty tieteellisesti yhteyttä. 

”Lisäksi on tärkeää huomata, että epämuodostumia on raportoitu myös alueilta, joilla ei ole käytetty pyriproksyfeeniä”, sanotaan brasilialaisten lausunnossa.

Koska ainetta käytetään myös muualla maailmassa, on myös omituista, että vastaavia tapauksia ei ole havaittu muualla. Esimerkiksi Euroopassa aine on ollut sallittu (joskaan ei juomavedessä) 1990-luvun lopulta alkaen ja sitä on tutkittu monin eri tutkimuksin.

Myös zikavirusinfektion mahdollista yhteyttä Guillain-Barrén oireyhtymään selvitetään edelleen. Yhteyden osoittaminen on kuitenkin hankalaa sillä kyseinen oireyhtymä on liitetty myös moneen alueella yleisesti esiintyvään infektiotautiin, kuten juuri dengue ja chikungunya.

Mistä zika on peräisin?

Zikavirus ei ole tutkijoille mikään uutuus. Se löydettiin ensimmäisen kerran Ugandasta 1950-luvulla ja se on ollut varsin harmiton tähän saakka. Keltakuumehyttysen (Aedes aegypti) välityksellä leviävä tauti aiheuttaa tyypillisesti kuumetta, lihaskipuja ja joskus silmätulehduksia, ja sitä voi pitää normaalia kausi-influenssaa vaarattomampana. 

Taudin itämisaika on 3–12 päivää.

Viruksen on kuitenkin havaittu olevan haitallisen raskaana oleville, sillä se saattaa aiheuttaa lapselle pienipäisyyttä ja kehitysvammaisuutta. 

Kartta zikaviruksen levinneisyydestä

Virus on levinnyt viime vuoden lopulla erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa, mistä satunnaisia tautitapauksia on levinnyt myös Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Tautia tavataan myös osissa Afrikkaa ja Aasiassa.

Viime vuosina joillain eteläisen Amerikan alueilla jopa 75% väestöstä on havaittu viruksen kantajiksi, mutta epämuodostumien määrä ei ole ollut missään niin suuri kuin nyt alueilla Brasiliassa, missä on käytetty laajalti pyriproksyfeeniä.

Hyttysmyrkytysten on arveltu olevan tehokkain tapa hillitä zikan (ja muiden hyttysten levittämien tautien) leviämistä, kunnes virusta vastaan on ennätetty kehittää rokote. Tähän arvellaan kuluvan vielä 18 kuukautta. 

Työtä tehdään noin 15 lääketieteen laboratoriossa ympäri maailman. Tähän mennessä kaikkein lupaavimmat rokotteet on tehty Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksessa ja intialaisessa Bharat Biotech -yhtiössä. 

Nyt kuitenkin rokotteen kehittämisen lisäksi täytyy tutkia aiempaa tarkemmin zikan ja pyriproksyfeenin välinen yhteys – ja kenties mikä muu mahdollisesti vaikuttaa asiaan, sillä tässäkään asiassa ei näytä olevan suoraviivaista selitystä.

Lue lisää zikaviruksesta THL:n blogissa ja THL:n zika-tietopaketista.

Tiede selitti viimein flunssan (ainakin melkein)

La, 02/13/2016 - 15:21 By Toimitus
Aivastus!

Influenssa- ja flunssaepidemioiden esiintyminen kylminä vuodenaikoina on arkijärjellä selvä, mutta tieteellisesti moniselitteinen asia. Matalan lämpötilan ohella keskeiseksi tekijäksi on havaittu matala absoluuttinen ilmankosteus. Taustalla on toisaalta infektioalttiuden kasvu, toisaalta mikrobeille suotuisat olosuhteet.

Influenssakausi alkaa Suomessa yleensä vuodenvaihteen tienoilla, ja tavallinen flunssakin on ennen kaikkea kylmän vuodenajan vitsaus. Arkipuheessa näitä hengitystieinfektioita nimitetään ”vilustumiseksi”, ja niiden välttämiskeino lienee jokaiselle lapsuudesta tuttu: lämmintä ylle, jotta et kylmety ja vilustu.

Kylmyyden ja hengitystieinfektioiden yhteys vaikuttaa siis itsestään selvältä kansanviisaudelta, mutta seikan tieteellinen varmistaminen ja selittäminen ovat päässeet vauhtiin vasta 2000-luvulla.

Tutkimusten tulokset käytännön elämän kannalta voi tiivistää näin: ääreisosat, varsinkin pää, kannattaa suojata talvella.

"Ja hengitystiesairaalla ihmisellä, kuten astmaatikolla, hengityssuojain voi pitää hengitysteiden lämpötilan ja kosteuden terveellisemmällä tasolla", sanoo flunssaan toden teolla tutustunut tutkinut dosentti Tiina Ikäheimo Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta.

”Maailmalla on tehty monia väestötutkimuksia, joiden mukaan matala lämpötila ja matala absoluuttinen ilmankosteus lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta hengitystieinfektioihin.”

Edeltävä ei flunssapotilaille (ja äidin neuvoja lapsena kuunnelleille) tule varsinaisena yllätyksenä, mutta Tiina Ikäheimo voi perustella asiaa tieteellisesti ja heittää mukaan lisätietoa. Näyttää siltä, että ilmankosteudella saattaa olla hengitystieinfektioissa jopa lämpötilaa merkittävämpi vaikutus. 

Myös eläinkokeet viittaavat kylmyyden ja kuivumisen vaikutukseen. Syy-seuraussuhde ei silti ole aukoton.

”Hengitystieinfektioiden vuodenaikaisvaihtelu voi johtua myös muista tekijöistä, kuten ihmisten kesää läheisemmästä toisensa lähellä olemisesta sekä yleisesti pakkautumisesta sisätiloihin talvisaikaan. Lämpötila- ja kosteuskysymyksellä on kuitenkin oma roolinsa.”

Nollakeli on vaaran vyöhyke

Ikäheimo kuuluu tutkimusryhmään, joka ensimmäisenä maailmassa selvitti lämpötilan ja ilmankosteuden vaikutusta hengitystieinfektioihin kylmässä, –30°C asti jäähtyvässä ilmastossa. Tutkimusaineisto kerättiin Kainuun prikaatissa vuosina 2004–2005 seuraamalla lähes 900 varusmiehen terveydentilaa.

Tutkimuksesta on valmistunut kaksi julkaisua, joista ensimmäinen käsittelee hengitystieinfektioita yleensä ja jälkimmäinen influenssaa.

Löydökset ovat hyvin samansuuntaisia: sekä influenssa että  virus- kuin bakteeriperäisetkin hengitystieinfektiot lisääntyivät, kun ilman absoluuttinen kosteus laski ja lämpötila painui noin +5 ja –5 asteen välille.

Tarkkoja arvojakin saatiin, esimerkiksi influenssan kohdalla 1°C lämpötilan lasku kolmena sairastumista edeltävänä päivänä lisäsi sairastumisriskiä 11 prosenttia. Veden määrän väheneminen 0,5 grammalla ilmakuutiometrissä puolestaan lisäsi riskiä 58 %.

Tutkimus kuitenkin huomauttaa, että ilmankosteuden ja lämpötilan keskinäisen riippuvuuden vuoksi niiden vaikutuksen tarkka erottelu ei välttämättä ole mielekästä. Tietty suurpiirteisyys koskee myös lämpötilarajoja, toteaa Tiina Ikäheimo.

”Olisi hienoa, jos voisi antaa yhden lämpötilan, jota kylmempää pitäisi varoa. Tämä oli kuitenkin yksittäinen tutkimus, jota ei voi vahvasti yleistää. Monissa tutkimuksissa hengitystieinfektiot lisääntyvät jo korkeammissa lämpötiloissa.”

Monen tekijän summa

Joka tapauksessa ilmankosteuden vaikutus näyttää lämpötilaakin merkittävämmältä.

”Mutta kun lämpötila laskee selvästi nollan alapuolelle, esimerkiksi –10 asteeseen, jolloin myös ilmankosteus on alhainen, hengitystieinfektioiden riski alkaa vähetä”, Ikäheimo kertoo.

Muista tutkimuksista tiedetään, että taudinaiheuttajamikrobeilla on ihanneolosuhteensa, joissa ne menestyvät parhaiten. Toisaalta kylmyys ja ilmankosteuden aleneminen ilmeisesti lisäävät infektioalttiutta hengitysteiden jäähtymisen ja kuivumisen kautta. Tarkempia mekanismeja ei täysin tunneta.

”Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että jäähtyminen ja kuivuminen vaikuttavat hengitysteiden värekarvojen liikkeeseen ja jopa vaurioittavat limakalvon pintaa, mikä voi herkistää infektioille”, Ikäheimo sanoo, mutta varoittaa liian suorista johtopäätöksistä.

”Ryhmäytymisellä on oma merkityksensä. Lisäksi on mahdollista, että ihmisen immuunipuolustusjärjestelmässä tapahtuu vuodenaikaisia muutoksia ja infektioita saadaan herkemmin talvisaikaan. Jopa se vaikuttaa, että hengitystieinfektiot leviävät usein pisaratartuntana ja kylmässä pisarat ovat pienikokoisempia ja pysyvät kauemmin ilmassa.”

Kylmässä hengitysteiden lämpötila voi laskea useamman asteen, varsinkin hengästyessä. Mutta asia voi olla myös kokonaisvaltaisempi.

”Tutkimusten perusteella on arveltu, että koko kehon viilentyminen lisää verisuonten supistumista myös hengitysteissä ja sitä kautta infektioalttiutta”, Ikäheimo sanoo.

 ”Lisäksi siihen, miten ihminen jäähtyy, vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, fyysinen kunto, krooniset sairaudet, ravitsemustila, nesteytys ja liikunnan laji. Ja mitä enemmän jäähdyt, sitä merkittävämpiä ovat vaikutukset.”

Vanhat keinot kunniassaan

Aihe on siis todella monitahoinen, ja tutkimus etenee osa-alue kerrallaan. Tuoreimpana työnään Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus on paneutunut  flunssaa aiheuttaviin rhinoviruksiin. Tässäkin viesti on sama, eli kylmyys ja matala ilmankosteus ovat pahasta.

Toistaiseksi käytettävissä ovat vain tutut pöpöntorjuntakeinot – influenssarokotus, pärskijöiden kaihtaminen, käsienpesu, kylmettymisen välttäminen. 

*

Artikkeli on suurelta osin kopioitu suoraan Oulun yliopiston viime joulukuussa julkaistusta tiedotteesta, jonka on kirjoittanut Jarno Mällinen.
Otsikkokuva: Allan Foster / Flickr

Om nom nom – elimistö auttaa popsimaan syöpäsolut rokotteen ohjaamana

Pe, 01/29/2016 - 09:41 By Jari Mäkinen
Kuvituskuvassa pilleri syö pöpöjä

Syöpäsolun osilla kuorrutettu virus kannustaa elimistön oman immuunipuolustuksen hyökkäämään kasvainten kimppuun. Temppuna on ikään kuin ohjelmoida puolustus etsimään ja tuhoamaan vieraita aineita.

 

Vielä viime marraskuun lopulla farmasian tiedekunnan tenure track -apulaisprofessori Vincenzo Cerullo pohti, mistä saada rahoitusta kehittämänsä uudenlaisen syövän parannuskeinon jatkokehittelyyn. Patenttiasiat etenivät, mutta rahaa puuttui.

"Sitten, melkeinpä yhden viikon aikana, kaikki alkoivat uskoa meihin yhtä aikaa", Cerullo hymyilee.

Cerullo on nyt saanut Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n kahden miljoonan euron consolidator-rahoituksen, joka on tarkoitettu tutkimuksessa jo kyntensä näyttäneille nuorille tutkijoille. Myös Novo Nordisk on alkajaisiksi tarjonnut puolen miljoonan euron rahoitusta, ja pienempiä rahoituseriä on tullut muualta. Esimerkiksi Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön muodostama Syöpäjärjestöt on rahoittanut tutkimusta 80 000 eurolla.

Naamioitu virus opettaa elimistön immuunijärjestelmää

Vincenzo Cerullon keksintö on periaatteessa yksinkertainen. Siinä hyödynnetään elimistön omaa puolustusjärjestelmää, joka on ohjelmoitu etsimään ja tuhoamaan vieraita aineita.

Normaalisti puolustus käy päivittäistä taistelua esimerkiksi viruksia vastaan. Viruksen pinnan rakenteiden perusteella elimistö tunnistaa asiaankuulumattomat vieraat ja toimittaa ne tuhottaviksi. Tästä Cerullo sai ajatuksen: Mitäpä, jos sinänsä harmittoman viruksen pinnalle liitettäisiin syöpäkasvaimille tyypillisten valkuaisaineiden osia – voisiko immuunipuolustus kohdistua suoraan syöpäkasvaimiin?

Nyt tähän ideaan perustuva syöpärokote PeptiCRAd on patentoitu yhdessä Helsingin Innovaatiopalvelut HIS:n kanssa. Rokotteen ytimessä on adenovirus, joka voidaan pinnoittaa lähestulkoon millaisilla valkuaisaineilla tahansa.

"Tällä reseptillä voidaan tehdä esimerkiksi potilaskohtainen rokote. Otamme potilaan omia syöpäsoluja, ja saamme aikaan juuri niitä vastaan vaikuttavan rokotteen."

Yhteistyökumppanitkin ovat jo valmiina, kun laboratoriovaiheesta ollaan etenemässä kliiniseen testaukseen.

"Itse asiassa kiinnostuneet lähestyivät HIS:iä ennen kuin HIS oli ehtinyt ottaa yhteyttä heihin, mikä kertoo paljon mielenkiinnon tasosta."

Lisäpotkua tutkimukselle on tuonut sekin, että Yhdysvaltain lääkintöviranomainen FDA hyväksyi viime lokakuussa ensimmäisen virukseen perustuvan syöpälääkkeen.

Tavoitteena olla heikoin lenkki

Nyt vähintään kuudeksi vuodeksi vakaan rahoituksen saanut Vincenzo Cerullon tutkimusryhmä ei ole laajenemassa merkittävästi.

"Haluamme parantaa laatua, emme juurikaan lisätä ryhmän kokoa", toteaa Cerullo. 

"Meillä on nyt avoinna kaksi post-doc-paikkaa ja kaksi paikkaa jatko-opiskelijoille. Valintakriteerit ovat tiukat, ja hakijoiden täytyy olla erinomaisia tullakseen valituiksi".

Korkeat vaatimukset tutkimusryhmän kokoonpanossa liittyvät myös Vincenzo Cerullon pitkäaikaiseen haaveeseen.

"Toiveissani on aina ollut johtaa sellaista tutkimusryhmää, jossa voisin hyvällä syyllä todeta olevani se joukon huonoin", Cerullo naurahtaa.

 

Vincenzo Cerullo

Juttu on Helsingin yliopiston tiedotuksen kirjoittama. Kuvat: Elina Raukko

Kivikautista ruttoa löytynyt Virosta

Su, 11/01/2015 - 15:45 By Jari Mäkinen
Kivikautinen hauta

Lokakuun 22. päivänä Cell-julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen aihe on hyvin halloween-henkinen: eurooppalaisten ja aasialaisten ihmisjäännösten hampaista otetuista näytteistä on löydetty merkkejä ammoisesta ruttoa aiheuttavasta bakteerista.

Rutto on siis kauan sitten ollutta – ei nyt leviävää.

Kyseessä on Yersinia pestis -bakteeri, jonka tiedetään aiheuttaneen monia ruttoepidemioita Euroopassa. Bakteeri aiheuttaa paiseruttoa, keuhkoruttoa ja veriruttoa.

Rutto on lähtöisin jyrsijöistä, joten sitä on ollut maapallolla varmasti jo ennen ihmistä. Se on siirtynyt ihmiseen todennäköisesti rottien ja niissä olevien kirppujen välittämänä. Tauti leviää puremien levittämänä.

Tällaisia epidemioita on ollut muun muassa noin 600-700-luvuilla sekä 1300-luvun puolivälissä, jolloin jopa puolet eurooppalaisista kuoli tässä ns. mustassa surmassa. Tuorein ruttoepidemia Suomessa oli 1700-luvun alussa ja viimeisin laaja epidemia oli Kiinassa ja Intiassa 1800-luvulla.

Nyt julkaistu tutkimus kuitenkin käsittelee varhaisempaa aikaa: sen mukaan rutosta oli harmia jo pronssikauden aikaan noin 3000-1500 ennen ajanlaskun alkua.

Tutkijat keräsivät näytteitä kaivauksilta ja museoista niin Euroopassa kuin Aasiassakin. Näitä muinaisia DNA-näytteitä saatiin 101 yksilöltä, ja näistä seitsemältä löydettiin merkkejä bakteerista (kuva yllä). 

Kaikkein vanhimmissa näytteissä bakteeri oli erilainen kuin myöhemmin. Yleensä rutossa taudinkantajana on toiminut kirppu, mutta vanhimmissa Yersinia pestis -bakteereissa ei olekaan geeniä, joka mahdollistaisi sen elämisen kirpussa.

Koska vain paiserutto voi tarttua kirppujen puremista, ovat vanhimmat rutot olleet todennäköisesti keuhkoruttoa ja veriruttoa, jotka voivat tarttua myös ilman kautta pisaratartuntana.

Lähin löytö Virosta

Yksi näistä bakteerilöydöistä osuu hyvin lähelle: se on Koillis-Virossa olevasta kalmistosta, johon haudattiin noin 4500 vuotta sitten noin kymmenen ihmistä.

Noina aikoina ihmiset liikkuivat laajalti ja myös Suomen alueelle saapui paljon ihmisiä eri puolilta. Eräs mahdollinen syy suuriin väestönsiirtymisiin voi olla se, että ihmiset ovat lähteneet pakoon tauteja: tutkimuksessa heitetäänkin ilmaan ajatus siitä, että myöhäiskivikaudella (ulottuu jonnekin noin 3500 eaa) ruttoepidemiat olisivat paitsi tappaneet suuren osan ihmisistä, niin myös olleet syynä populaatioiden liikkeisiin.

Arkeologiaan erikoistunut sivusto Kalmistopiiri kertoo kiinnostavasti tästä tutkimuksesta. Sivuston jutussa myös mainitaan, että Suomesta ruttonäytteitä ei ole saatu, koska myöhäiskivikautisissa haudoissa ei ole säilynyt jäänteitä. Sen sijaan tiedetään, että väestön määrä vähentyi rajusti noihin aikoihin myös Suomessa.

Kenties rutto riivasi esisuomalaisia jo silloin – myöhemminhän rutto oli täälläkin ikävän yleinen tuttavuus.

Lähde: Early Divergent Strains of Yersinia pests in Eurasia 5,000 Years Ago. Cell, Vol. 163, Issue 3: 571-582.

Otsikkokuvassa on Bretagnessa oleva Téviecin kivikautinen hauta, missä on mm. nämä kaksi nuorta naista kotiloista tehtyine koruineen.