Salaperäinen vihreä välähdys: mikä tekee viimeisestä auringonsäteestä värikkään?

La, 04/30/2016 - 10:05 By Jari Mäkinen
Valokuva vihreästä välähdyksestä

Lauantain kuva jatkaa eilistä ilmakehän valoilmöt -teemaa ja tulee kaukomailta. Siinä näkyvä ilmiö, niin sanottu vihreä välähdys, on silti havaittavissa toisinaan myös Suomessa. Sopivissa olosuhteissa horisontin taa laskevan Auringon viimeiset säteet oat vihreitä. Miksi?

Päivän kuvaLähellä horisonttia oleva Aurinko näyttää punaiselta siksi, että siitä tuleva valo kulkee varsin pitkän matkan Maan ilmakehässä. Ilmassa olevat molekyylit sirottavat lyhytaallonpituista sinistä valoa enemmän kuin pitempiaaltoista punaista, jolloin Aurinko näyttää olevan punertava.

Ilmassa oleva kosteus, pöly, hiekka ja saasteet vaikuttavat Auringon ja sen lähitienoiden punaisuuteen yleensä siten, että väri vain korostuu. 

Mutta mukana on myös sinertävää, sillä se ei suinkaan siroa pois kokonaan. Sirottamisen lisäksi ilmakehä myös taittaa valoa ja taipumisen määrä riippuu aallonpituudesta. Näin ollen lähellä horisonttia Aurinkoja on näkyvissä itse asiassa useita, eri värisiä sellaisia, joskin punainen on ylivoimaisesti selvin. Se, että laskeva Aurinko näyttää väreilevän, johtuu pääosin ilmakehän liikkeistä ja eri kerroksista, mutta myös siitä, että nämä eri "kuvat" näkyvät kaikki päällekkäin aavistuksen verran eri korkeudella. 

Toisinaan, kun ilma on puhdas ja kirkas, tulee hieman punaista ylempänä oleva sinivihreä kiekko myös näkyviin, ja erityisen hyvin se näkyy juuri silloin, kun punainen Aurinko on laskenut juuri ja juuri horisontin alapuolelle, mutta vihertävä kiekko on vielä näkyvissä. Kyseessä on silmänräpäys, jolloin Auringon viime säteet ovat vihreitä ja toisinaan vihreä näyttää suorastaan välähtävän.

Auringon laskun lisäksi sama ilmiö on havaittavissa Auringon noustessa, mutta koska vihreä tulee juuri ennen punaista silloin, on sen havaitseminen paljon vaikeampaa.

Tämäkin asia selviää Ilmatieteen laitoksen mainiolta Ilmakehä-ABC -sivustolta. Ursan Taivaanvahdissa on myös suomalaisia väläyshavaintoja.

Alla on vielä auringonlasku ja vihertävä väläys Bretagnessa, Ranskassa kuvattuna viime vuoden helmikuussa. Kuvaaja on YouTube-käyttäjä hoporion.

Ylhäisen ja Alhaisen kosteikkoseikkailu

Ti, 05/12/2015 - 19:03 By Anonyymi (ei varmistettu)

Rakennettu kosteikko kuhisee elämää ja voi olla kuin pieni järvi. Rannoilla pesivät linnut, mutaisesta maasta löytyy öttiäisiä ja kalastaja saa sieltä melkoisen saaliin.

Hämeenlinnassa, Tammelan ylänköalueen alavalla turvemaalla on nykyään hieno kosteikko, joka on kuin kirkasvetinen pieni järvi. Keskellä sitä sijaitsee pikkuinen saari.

Vitikankorven kosteikon maanomistaja Aaro-Matti Ylhäinen on syystäkin tyytyväinen. Hänen vanha kotitalonsa sijaitsee vain reilu sadan metrin päässä kosteikosta ja nyt sen ikkunasta avautuu hieno järvimaisema.

Linnuston tarkkailusta on tullut Ylhäisille uusi harrastus.

"Kiikarit ovat aina ikkunalaudalla", hän kertoo. "Järvellä on myös mukava soudella."

Jos naapurissa ei olisi hienoa uimarantaa, niin Ylhäinen epäilee, että hänen kosteikkonsa olisi suosittu uimapaikka kyläläisten keskuudessa.

Ylhäisten rakentama kosteikko on hyvä esimerkki rakennetusta riistakosteikosta, joka on erityisesti vesilintujen suosiossa. Vuosi sitten luodun kosteikon rannoille on myös alkanut muodostua uudenlaista kasvillisuutta, kuten esimerkiksi raatteita, saroja ja kortteita.

Kuva: Kotiseutukosteikkohankkeen vetäjä Mikko Alhainen kyllästyi joka keväisiin tulvavesiin ja rakensi tilalleen alavaa turvemaapeltoa suojelevan kosteikon.


Rakentaminen vaatii asiantuntemusta

Vitikankorven kosteikko valmistui viime vuoden keväällä. Sen vesipinta-ala on noin kaksi hehtaaria, syvimmät kohdat noin kaksi metriä ja valuma-alue 140 hehtaaria.  Keskellä oleva saari on itse rakennettu.

Kosteikon rakentaminen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä se vaati paljon patoamista ja kaivamista. Padon vettä pitävä ydin tehtiin savensekaisesta rahkaturpeesta. 

Vedenkorkeuden säätelyä ja tyhjennystä varten kosteikko tarvitsi munkkikaivon. Tulva-ajan vesien hallinta turvattiin rakentamalla kivetty pohjakynnys virtausuomineen. Rantojen moni-ilmeisyyttä lisättiin niemiä ja lahdelmia rakentamalla sekä rantaluiskia loiventamalla. Kosteikon vesiensuojeluarvoa parannettiin rakentamalla yläjuoksulle tyhjennettävissä oleva laskeutusallas sekä pidentämällä erilaisin rakenneratkaisuin veden viipymäaikaa.

Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 11 600 euroa, joista suurin osa kului kaivuutöihin. Tukea projekti sai Kotiseutukosteikko Life+ hankkeesta, niin että Ylhäiselle itselleen jäi maksettavaksi siitä vain tuhat euroa – jos omalle työlle ei lasketa hintaa. Talkootöinä hankkeessa tehtiin vaikka mitä.

Vesiensuojelukosteikko tasoitti kevättulvat

Vitikankorven kosteikon aloitteentekijänä toimi naapurista kotoisin oleva Mikko Alhainen, joka toimii Suomen Riistakeskuksessa Kotiseutukosteikko Life –hankkeen vetäjänä. Hän kertoo katselleensa jo pitkään Ylhäisten alavaa turvemaata, että tuossa olisi hyvä paikka kosteikolle.

Oman tilansa viereen hän rakensi kosteikon jo vuosia sitten kyllästyttyään keväisiin tulviin.  

"Suunnitelmat saivat alkunsa vuonna 2008, kun veden alle joutui kaikkiaan 15 hehtaaria peltoa", hän kertoo. 

Nyt tulvat ovat historiaa ja pellot pysyvät kuivina. Kotitalon ikkunasta näkyvällä turvemaapellolla on järveä muistuttava kolmen hehtaarin kosteikko, jonka rannoilla laiduntavat naapuritilan lampaat. 

Alhaisen kosteikko on hyvä esimerkki vesiensuojelukosteikosta. Se puhdistaa vettä ja pidättää myös tulvavesiä. Mikko Alhaisen mukaan vedenlaadun muutos paremmaksi voimakkaiden sateiden jälkeen on silminnähtävissä. Samalla vahvistuneet vesilintukannat tarjoavat monipuolisia metsästys- ja lintuharrastusmahdollisuuksia.

Hoitotoimina niitto ja laidunnus

Alhaisen mukaan kosteikko ei vaadi suuria hoitotoimia. Yksi töistä on kosteikon rantojen niittäminen. 

"Osmankäämit on poistettava juurineen ja jos sitä ei tee heti, niin seuraavana vuonna niitä saa niittää tuhansia kiloja", hän tietää. 

Myös rannoilla laiduntavilla 14 lainalampaalla on erittäin tärkeä rooli. Suomen ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan  laidunnus on tärkein yksittäinen kosteikon hoitotoimi sen ympäristöä monipuolistavan vaikutuksen vuoksi. Siitä hyötyvät kaikki linturyhmät mutta kaikkein eniten kahlaajat.

Raivaus- ja muiden pientöiden lisäksi Alhaisen ohjelman kuuluu pumpun huoltoa ja säätöä. Pumpusta aiheutuu myös muutaman sadan euron sähkölasku vuodessa. Kaikkiaan kosteikon rakentaminen tuli maksamaan 26 800 euroa, johon saatiin rahoitus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolta. 

Vuosi rakentamisesta kosteikko heräsi Alhaisen mukaan elämään. Sen vuoden kesäkuussa siellä oli hänen mukaansa parhaimmillaan yli sata vesilintua näkyvissä yhtä aikaa, ja suurin osa niistä oli poikasia.

Kesällä 2014 kosteikolla pesi hänen mukaansa nauru- ja pikkulokkeja, kalalokkeja ja kalatiiroja. Lisäksi siellä oli kymmeniä vesilintupareja, kuten sinisorsia, telkkiä, taveja, haapanoita ja harmaasorsia sekä lukuisia kahlaajia.

Alhainen kertoo yllättyneensä, miten hyvin kosteikon poikaskannat ovat lisääntyneet. Vedestä löytyy myös paljon erilaisia pieneliöitä, kuten vesisiiroja, kotiloita ja sukeltajakuoriasia.

"Jos joku laji lisääntyy liikaa, niin kosteikon voi myös väliaikaisesti kuivattaa."

Kosteikkohanke innostaa rakennustalkoisiin

Tutkijat ovat olleet pitkään huolissaan Suomen kosteikkojen tilasta. Riistakeskuksen mukaan Suomesta on viimeisten vuosisatojen aikana kadonnut noin 4000 järveä ja lukematon määrä pienempiä kosteikkoja, mikä uhkaa vesilintukantoja taantumisella.

Useimmat olemassa olevat kosteikot ovat jäänet huonolle hoidolle tai ovat jopa kasvaneet umpeen. Intoa, tahtoa ja rahaa niiden kunnostamiseen ei ole ollut.

Suomen Riistakeskuksen vuonna  2010 käynnistämä Kotiseutukosteikko Life –hanke on nyt saanut kuitenkin monet maanomistajat kunnostamaan ja rakentamaan niitä. Hankkeen vetäjän Mikko Alhaisen mukaan ydinidea on innostaa maanomistajia oman kosteikkoluontonsa hoitoon.

Suosio ylitti odotukset

Ensi vaiheessa hankkeessa  pyrittiin luomaan 30 mallikosteikkoa yhdessä maanomistajien ja paikallisten yhdistysten kanssa. -Kaikkiaan sovittujen kosteikkojen määrä nousi kuitenkin peräti 48:aan ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala lähes 300 hehtaariin, Alhainen iloitsee.

Kunnostettujen ja rakennettujen kosteikkojen suuresta määrästä huolimatta budjetti jäi alijäämäiseksi.

Alhaisen mukaan se johtuu talkootyön suuresta määrästä ja siitä, että maanomistajat ovat laittaneet hankkeisiin paljon rahaa. –Investoiminen omaan kosteikkoon on todella tärkeää, koska silloin se tuntuu omalta ja sitä tulee hoidettua paremmin.

Hankkeen vaikuttavuusseuranta perustuu Alhaisen mukaan vesilintuihin. Kohdelajeina ovat riistasorsat,  esimerkiksi sinisorsa, tavi, haapana ja telkkä. -Jos näillä vesilinnuilla esiintyy paljon pesiviä pareja ja poikastuotto on hyvä, niin silloin  kosteikon perusasiat ovat kunnossa ja siellä viihtyy monipuolisesti muukin kosteikkolajisto.

Alhaisen mukaan hankkeessa on saatu paljon hyviä kokemuksia kosteikon perustamisesta. –Seuraava tavoite on  maatalouden tulevan ohjelmakauden kosteikkotukien aiempaa laajempi käyttö. Toivottavasti Kotiseutukosteikko-hankkeen esimerkki innostaa kaikkia tulevien rahoitusmahdollisuuksien käyttöön.