Auringossa tapahtui 28.-29. joulukuuta useita purkauksia, joiden seurauksena planeettainväliseen avaruuteen ryöpsähti massapurkauksia. Kaksi niistä suuntasi kohti maapalloa, ja saivat odotetusti aikaan G4-luokan avaruusmyrskyn.

Komeita revontulia nähtiinkin paitsi Suomessa, niin myös muissa pohjoismaissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa – oikeastaan kaikkialla pohjoisella pallonpuolella revontuliovaalin alapuolella, missä vain oli selkeää.

Taivaan ilotulitus löi vertoja raketeille ja muille maanpäälisille värivaloille.

Auringon koronassa olevat aukot saavat nyt aikaan sen, että revontulia aikaansaavia varattuja hiukkasia puskee kohti Maata myös lähipäivinä tavallista enemmän. 

Tilannetta kannattaa seurata paitsi katsomalla itse taivaalle, niin myös Ilmatieteen laitoksen Avaruussääkeskuksen nettisivujen kautta.

Aivan kuten ennusteet lupasivat, iskeytyi 28. joulukuuta Auringosta lähtenyt massapurkaus Maahan viime yönä, mutta se jäi ennusteita vaisummaksi. Se saapui myös hieman myöhemmin kuin oletettiin, "vasta" kello 2.30 Suomen aikaa viime yönä. Aurinkotuulta avaruudessa nuuskiva ACE-satelliitti havaitsi sen jo hieman aiemmin, klo 2.02. Varsinaiset merkit geomagneettisesta myrskystä saatiin noin klo 2.50.

Kuten otsikkokuvassa oleva kaavio näyttää, oli massapurkaus jakautunut selvästi kahteen osaan matkallaan planeettainvälisessä avaruudessa, ja Maa osui näiden kahden kerääntymän väliin.

Geomagneettinen häiriö oli siis ennakoitua pienempi, mutta se saa aikaan parhaillaan Kanadan ja Alaskan päällä hienoja revontulia. Viime yönä taivaan valoja olisi näkynyt Suomessakin Keski-Suomea myöten, jos taivas olisi ollut selkeä. Tilanne ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen.

Tänään ollut avaruusmyrsky sai lentoliikenteen Ruotsissa kokonaan sekaisin tänään iltapäivällä, kertoo Expressen. Sähkömagneettisen häiriön vuoksi lentoliikennettä seuraavaan tutkaverkkoon tuli vika, joka vähensi ensin 25% kapasiteetista ja sitten enemmän. Lopulta klo 16:30 paikallista aikaa (17:30 Suomen aikaa) Ruotsin ilmailuviranomainen piti asiasta kriisikokouksen ja koko liikenne seisahtui noin klo 17 paikallista aikaa.

Ruotsin ilmailuhallinnon Swedavian mukaan tilanne on kuitenkin ohi, mutta lennoissa on edelleen myöhästymisiä. 

Käynnissä on parhaillaan voimakas magneettinen myrsky ja esimerkiksi Suomessa olevat magnetometrit ovat punaisella. Aurinkotuulen nopeus on juuri nyt varsin suuri ja niin sanottu K-indeksi (joka ilmaisee sähkömagneettisen myrskyn voimakkuutta) on varsin koholla.

Jo aiemmin päivällä Ilmatieteen laitos ennusti tälle illalle revontulia näkyväksi, ja niitä on näkynyt jo eilen useilla paikoilla eteläisessäkin Suomessa. 

Auringosta saapui nopean aurinkotuulen rintama Maahan toissa päivänä, ja sen mukana magneettikenttään on tullut paljon korkeaenergiaisia hiukkasia. Näiden odotetaan aiheuttavan geomagneettisia häiriöitä on odotettavissa ainakin tämän päivän ja huomisen aikana. 

Marraskuun 9. päivänä vuonna 1989 Auringossa tapahtui purkaus, jossa vapautui energiaa saman verran kuin päivätähtemme säteilee sekunnin kymmenyksessä. Seuraavana päivänä sattui samanlainen, mutta vielä voimakkaampi koronan massapurkaus. Avaruuteen sinkoutui miljardeja tonneja sähköisesti varattuja hiukkasia, jotka liikkuivat miljoonien kilometrien tuntinopeudella kohti Maata.

13. maaliskuuta hiukkaspilvi iskeytyi Maan magneettikenttään ja sai aikaan kirkkaita revontulia. Yötaivaalla tanssineiden valoverhojen taustalla oli kuitenkin tuhoisa myrsky. Maan ilmakehään syöksyvät varatut hiukkaset saivat aikaan sähkövirtoja, jotka laukoivat Pohjois-Amerikassa sähköverkkojen suojareleitä. 

Miljoonat taloudet jäivät ilman sähköä kiristyvässä pakkasessa. Ihmiset heräsivät aamulla vilpoisissa kodeissa ja vaikka 80-luvun lopulla sivilisaatiomme ei vielä ollut niin riippuvainen tietotekniikasta kuin nykyisin, kylmyys ja pimeys muistuttivat siitä, miten haavoittuvainen ihmiskunta on.

Sähköjä pätkinyt avaruusmyrsky ei ollut laatuaan ensimmäinen eikä viimeinen. Auringonpurkausten seuraukset ovat kuitenkin kaiken aikaa vakavampia. Sähköverkkojen lisäksi ne vaikuttavat gps-järjestelmiin, jotka ovat keskeisiä monien yhteiskunnan toimintojen kannalta.

Ongelmana on se, että tällaisia myrskyjä on melkein mahdoton ennustaa. Kun Auringossa tapahtuu purkaus, tieto siitä saapuu Maahan alle yhdeksässä minuutissa: sen verran valolta kestää taittaa noin 150 miljoonan kilometrin matka Auringosta Maahan.

Avaruuteen sinkoutuneet hiukkaset etenevät huimalla nopeudella, mutta silti paljon valoa hitaammin. Kuten vuoden 1989 myrskyssä, hiukkaspilvi on Maan etäisyydellä vasta joitakin päiviä myöhemmin. Sitä osataan siis odottaa.