valokuvaus

Vielä runsas viikko aikaa lähettää meille kuvia oudoista asioista ja osallistua kesäkuvakisaamme!

Kuva voi olla vaikkapa taivaalla näkyvästä kirkkaasta kohteesta, metsässä näkyvästä kummallisesta kasvista, eksoottisesta eläimestä, vedessä näkyvästä hahmosta tai ihan mistä vain. Tärkeintä on, että kuva ja tilanne ovat aitoja, sekä se, että me joudumme rassaamaan kuvan kanssa aivonystyröitämme edes hetken verran.

Selitämme julkisesti ne kuvat, jotka pystymme selittämään. Tai ainakin yritämme. 

Tähän saakka kuvia on tullut parisenkymmentä ja joukossa on muutamia hyvin kiinnostavia tapauksia. Julkaisemme niitä vasta syyskuun alussa. Toistaiseksi täysin selittämättömiä ei ole eteen sattunut, mutta muutamien kohdalla täytyy esittää varsin epämääräisiä arvauksia – nähtäväksi jää, ovatko selitykset riittäviä. Jos siis digitaalisessa arkistossa tai pöytälaatikossa on vielä omituisuuksia, niin niitä ennättää vielä lähettää elokuun loppuun mennessä.

Selittämättömät kuvat saavat tunnustusta. Nostamme sellaiselle hattujamme ja rapsutamme epätietoisina päitämme. Selittämättömän kuvan ottajalle annamme vielä kirjapalkinnonkin. Jos selittämättömiä kuvia on useampia, palkinnon saaja arvotaan.

Parhaimmassa tapauksessa kuva voi johtaa uuteen löytöönkin, jolloin kuvaaja saa paitsi lisää arvostusta, niin myös kenties nimensä aiemmin tuntemattomalle luonnonilmiölle!

Osallistumalla kuvaaja antaa Tiedetuubille oikeuden julkaista kuvan kisaan liittyvässä uutisoinnissa: selitysjutuissa, voittajien julkistuksessa ja muissa vastaavissa. Muusta mahdollisesta kuvan käytöstä sovimme kunkin kuvaajan kanssa erikseen. Osallistuvat kuvat voi lähettää meille Facebookin, Twitterin tai sähköpostin välityksellä -- lue tarkemmat ohjeet kisan säännöistä.

Tiedetuubin kesäkuvakisa loppuu siis kuun vaihteessa. Vielä ehtii siis osallistua!

Innokkeena muutamia esimerkkejä mahdollisista kuvauskohteista:

Yllä on ainoa nykypäiviin asti säilynyt kuva kuuluisasta pyssysankarista, Billy the Kidistä. Se on oiva esimerkki 1800-luvun loppupuolella suositusta ferrotypiasta. Siinä kuva valmistetaan rautapellille, joka on päällystetty valoherkällä aineella, hopeaa sisältävällä jodikollodiumilla.

Ferrotypiakuvaukselle on kaksi tapaa: "Märkä" keino on levittää hopeaa sisältävä kollodiumiemulsio levylle juuri ennen valotusta. Myöhemmin kehitettiin "kuiva" tapa, jossa aine levitettiin levylle hyytelömäisenä jo hyvissä ajoin. Tällöin aineen kuivuminen ei haitannut. Kummallakin tavalla emulsioon muodostuu alivalottunut negatiivi: hopeaionit poistuvat tummilta alueilta mutta jäävät jäljelle vaaleisiin kohtiin. Koska valotettavan levyn tausta oli lakattu hopeakertymiä tummemmaksi, valokuvasta tuli käytännössä heti positiivi. Kontrasti on toki nykymittapuulla huono ja tumma, muta kuva erottuu silti selvästi. Kuvaa vaalennettiin käyttämällä kiinnitteenä erittäin myrkyllistä kaliumsyanidia.

Kuvan valmistaminen kävi nopeasti, vain muutamassa minuutissa. Yksinkertaisuudessa oli tosin yksi ongelma: kuvattava kohde näkyy yksinkertaisesta optiikasta johtuen peilikuvana. Tästä johtuu legenda Billy the Kidin vasenkätisyydestä - tuossa ainoassa kuvassa hän näkyy peilikuvana. Billy the Kidistä on tehty - väärin perustein - jopa elokuvakin, jonka nimi on The Left Handed Gun.

Billy the Kid oli oikeakätinen. Oikealta nimeltään hän oli Henry McCarty, ja viimeisinä vuosinaan hän otti käyttöön nimen William H. Bonney. Myöhäisteininä hän sekaantui hevos- ja karjavarkauksiin, sitten aseellisiin välienselvittelyihin ja murhiin. Tiensä pään Billy kohtasi vuonna heinäkuun neljäntenätoista vuonna 1881. Hän oli tuolloin vasta muutamaa kuukautta vaille 22. Kuuluisa hänestä tuli vasta juuri ennen kuolemaansa, mutta legenda kasvoi vielä sen jälkeenkin. Kuten suurin osa "villin lännen" sankareista, Billynkin legendan perustui tekojen liioittelulle.

Otsikon kuva myytiin huutokaupassa 2,3 miljoonalla dollarilla vuonna 2011 yksityiselle keräilijälle. Kuva on otettu 1879–1880.

Aurinko oli korkeimmillaan pohjoisella taivaalla muutama viikko sitten, 21. kesäkuuta, mutta yhä edelleen päivät ovat pitkiä ja pohjoisessa Aurinko ei laske lankaan.

Juuri nyt onkin vielä sopiva aika virittää aurinkografi, eli Auringon liikettä taivaalla kuvaava neulanreikäkamera. Kuvan ottaminen kestää vain puoli vuotta, ja koska eräs kätevimmistä raaka-aineista kameran tekemiseen on oluttölkki, ei kannata aikailla.

Idea on yksinkertainen ja perustuu siihen, että pieni reikä toimii kuin kalansilmälinssi: se muodostaa pimeään tilaan vastakkaiselle seinälle kuvan toisella puolella olevasta maisemasta. Tämä camera obscura -menetelmä tunnettiin jo ammoisessa Kiinassa ja Kreikassa, ja ennen nykyaikaisia kameroita sitä käytettiin myös valokuvaamisessa.

Nykyisin menetelmin tätä voidaan käyttää jälleen valokuvaamiseen hyvin yksinkertaisesti, sillä filmin sijaan kuvan vangitsemiseen voi käyttää valoherkkää paperia. Ongelmana kuvaamisessa on tosin se, että valotusajat ovat helposti varsin pitkiä, koska kuva ei ole kovin valovoimainen. Tämän tosin voi kääntää hyödyksi, kuten tehdään aurinkografeissa. Niissä kuvaa valotetaan puoli vuotta, ja kun kamera on suunnattu kuvaamaan etelää, tallentuu paperille Auringon liike taivaalla. 

Kuvassa näkee siis hyvin kuinka Auringon korkeus muuttuu; miten nyt kesällä se nousee korkealle ja talvella viiltää taivaanrantaa.

Jotta liikeradat tulisivat hyvin esiin, kannattaa reikä laittaa umpeen aina välillä, sillä muutoin liikkuva Aurinko muodostaa vain selvästi ylivalottuneen alueen kuvassa.

Ammoisen Taideteollisen korkeakoulun lehtori Tarja Trygg kehitti tästä kuvaamisesta varsinaisen projektin ja kokosi kuvia ympäri maailmaa nettisivulleen www.solargraphy.com. Sivuilla on myös hyvät ohjeet (englanniksi) neulanreikäkameran tekemiseen. Suomeksi mainiot ohjeet löytyy myös Tähtitieteen e-resurssikeskus ARCturuksesta.

Itse suosittelemme näin kesähengessä hollantilaista tapaa tehdä aurinkografi: otetaan tyhjä oluttölkki (virvoitusjuomakin kelpaa) ja käytetään sitä filmipurkin tai muun vastaavan sijaan. Metalliseen pintaan on helppo saada reikä ja sen takaseinälle voi levittää suurehkon palan valokuvauspaperia. Purkki on myös helppo leikata vaikka saksilla auki ja kiinnittää taas yhteen valotiiviisti vaikkapa putkiteipillä.

Näitä kuvia kerättiin viime kuussa Middelburgin kaupungin tähtitornin järjestämässä hankkeessa ja yllä olevassa kuvassa on 12 näistä parhaista kuvista. Täysi 16 kuvan setti on täällä. Kuvat on koonnut yhteen Jan Koeman.

Alla on puolestaan eräs jännimmistä Traja Tryggin hankkeen Suomessa otetuista kuvista. Sen on tehnyt Eero Ali-Mattila Siuntiossa vuonna 2006. Valotusaika on tarkalleen 6.7. – 3.9.2006, eli vastaavan ennättää hyvin tehdä nytkin, jos kameran tekee tänään ja hommaa valokuvapaperia vaikka heti huomenna!

Tiedetuubi julistaa kesälle 2015 valokuvauskilpailun: kuvaa heinä- tai elokuussa 2015 jotain, mitä emme tuttaviemme kanssa osaa selittää, niin saatat voittaa hyvän kirjapalkinnon!

Netissä pyörii aina silloin tällöin kuvia, joissa on valokaaria, kummallisia tähtiä, vesipyörteitä tai muita kummallisia ilmiöitä, ja kuvien määrä tuppaa aina lisääntymään näin kesäaikaan, kun suomalaiset ovat muita vuodenaikoja enemmän luonnon helmassa.

Me Tiedetuubissa kuvaamme sekä tarkkailemme koko ajan luontoa, taivasta ja kaikkea muuta ympärillämme, emmekä törmää juuri koskaan mihinkään todella omituiseen. Silti saamme koko ajan raportteja kaikenlaisesta Suomen suvessa tapahtuvasta omituisesta toiminnasta.

Siksipä pyydämme kaikkia lähettämään meille kuvia tällaisista kummallisista asioista tai ilmiöistä! Jos emme osaa selittää mitä kuvassa on, niin voit voittaa komean kirjapalkinnon. Mikäli selittämättömiä ilmiöitä tulee useampia, niin arvomme pääpalkinnon ja annamme muille lohdutuspalkintoja.

Voit myös koittaa hämätä meitä!

Kaikista vähänkin omituisista tapauksista kuitenkin haluamme tarkat kuvaustiedot (kamera, objektiivi, valotusaika, aukko, paikka, ilmansuunta jne), joten varaudu toimittamaan nämä – esimerkiksi selittämättömien taivaanilmiöiden pohdintaan ilmasuunta, sijainti ja kellonaika ovat tärkeitä. Siksi kuvissa kannattaa pitää mukana vähintään niiden EXIF-tiedot.

Kätevin ja paras tapa osallistua kisaan on lähettää kuva joko Tiedetuubin Facebook-sivulla tai julkaista Twitterissä varustettuna avainsanoilla #kesakuvakisa ja #tiedetuubi tai @tiedetuubi. Voit lähettää kuvan myös sähköpostilla osoitteeseen toimitus@tiedetuubi.fi

Kisa-aika alkaa tänään ja jatkuu 31. elokuuta klo 23:59 Suomen aikaa saakka.

Säännöt:

- Yksi henkilö voi osallistua kisaan vaikka kuinka monella kuvalla.
- Kuvat tulee lähettää joko Tiedetuubin Facebook-sivulla, Twitterissä varustettuna avainsanoilla #kesakuvakisa ja #tiedetuubi tai @tiedetuubi, tai  sähköpostilla osoitteeseen toimitus@tiedetuubi.fi
- Kuvan tulee olla jossain yleisimmässä sähköisessä kuvamuodossa ja pienempi kuin 15MB.
- Kuvasta tulee ilmetä (tai tiedot tulee ainakin toimittaa pyydettäessä) paikka, aika, kuvausilmansuunta, käytetty kalusto sekä muut kuvaustiedot, jotka yleensä ovat kuvan EXIF-tiedostossa.
- Kuvat eivät saa olla muokattuja; kontrastia, kirkkautta yms. saa muuttaa, mutta ns. photoshoppaaminen ei ole sallittua.
- Kilpailuaika on 1.7.2015 klo 00:01 – 31.8.2015 klo 23:59 Suomen aikaa.
- Järjestäjät voivat kysyä neuvoa muilta asiantuntijoilta kuvien sisällön selvittämiseksi.
- Toimitus tai sen jäsenten lähisukulaiset eivät saa osallistua.
- Jurynä toimii Tiedetuubin toimitus ja sen tekemä päätös on lopullinen.
- Mikäli selittämättömiä kuvia tulee useita, arvotaan pääpalkinnon saaja ja jury päättää muiden palkintojen jaosta parhaaksi katsomallaan tavalla.
- Tiedetuubi saa ilmaisen käyttöoikeuden kuviin, mutta muilta osin kuvien tekijäoikeudet säilyvät kuvaajilla. Tarkennus: Käyttöoikeus koskee ainoastaan kisaan liittyvää uutisointia. Muusta mahdollisesta käytöstä sovimme kunkin kuvaajan kanssa erikseen.
- Vain "parhaimpien" (määrän päättää jury) selitykset julkaistaan.

Aina silloin tällöin tiede ja tieteiselokuvien visuaalinen maailma tarjoavat virikkeitä muotikuvaajille, kuten esimerkiksi hollantilaiselle Marc de Grootille, joka otti tässä olevat kuvat Grace Guozhista Voguen Alankomaiden painokselle kaksi vuotta sitten, syyskuussa 2012. Kuvissa näkyy futuristisia vaatteita kauniin japanilaisen mallin päällä erilaisissa tieteellishenkisissä paikoissa matemaattis-fysikaalisten projektioiden kanssa kuvattuna.

Tulos on kaunis, mutta sillä ei ole tieteen kanssa juuri muuta kuin visuaalisuus (ellei mennä valokuvaus- ja painotekniikkaan sen tarkemmin).

Hentosudenkorentojen silmät ovat jännän kaukana toisistaan, ja romanialainen Remus Tiplea on selvästi mieltynyt niihin: hän on kuvannut sudenkorjentoja vuodesta 2009 alkaen ja julkaissut niitä mm. National Geographicin Your Shot -kuvasivustolla.

Remuksen kuvissa yleensä kohteina olevat, hyvin hellyyttävät hentosudenkorennot ovat sudenkorjentojen toinen alalahko. Siinä missä sudenkorennot yleensä elävät melko pitkään, on hentosudenkorentojen elinkaari vain joistakin päivistä jokuseen viikkoon – tämä antaa kuviin oman, omalaatuisen tunnelmansa (jos siis asian tietää).

Wikipedia kertoo, että suomalaisista sudenkorentolajeista isot ukonkorennot ovat pitkäikäisimpiä, mutta idänkirsikorento on ennätys alallaan: keijukorentoihin kuuluvat kirsikorennot (Sympecma) kuoriutuvat syyskesällä, talvehtivat aikuisina ja lisääntyvät vasta talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Toukkakehitys kirsikorennoilla on nopea ja vie vain pari kuukautta, keväällä (huhti-kesäkuussa) munitut munat kuoriutuvat jo saman vuoden heinä-elokuussa.

Lisää kuvia on täällä: National Geographic / Your Shot / Remus Tiplea

Monet lukijoistamme ovat varmasti tottuneita katselemaan kalansilmäobjektiivilla otettuja kuvia, jotka esimerkiksi pientä huonetta tai koko taivaan täyttävää halonäytelmää kuvattaessa ovat kerrassaan mainioita.

Mutta mitäpä jos kokotaivaan kuvan ottaisikin alaspäin, ja sen koostaisi monista yksittäisistä, toisiinsa kiinnitetyistä kuvista? Silloin tuloksena on taidetta: hollantilainen Wouter van Buuren ja Kanadassa asuva Zainab Hussain ovat tehneet näin ja saaneet aikaiseksi omalaatuisen kauniita kuvia.

Siinä missä van Buurenin kuvissa maisema vääntyy pallomaisena keskellä olevan rakennuksen tai muun olennaisen kohteen ympärille, leikittelee Hussain kääntelemällä kameraansa ylös ja alas, jolloin tuloksena on palloja tai reikiä, riippuen siitä onko taivas reunalla vai keskellä. Kuvat tuntuvat kätkevän sisäänsä räjähtävää voimaa, aivan kuten pinkeäksi puhallettu ilmapallo, tai sitten keskellä oleva reikä voisi imeä katsojan sisäänsä.

Kuvat: yllä Zainab Hussain: West Chapters Planet (2012) ja alla Wouter van Buuren: Shanghai (2013).

Kokeileva mieli keksii aina kaikkea uutta ihmeteltäväksi. Kuten esimerkiksi mitä tapahtuisi, jos kostuttaisi porakoneeseen terän paikalle ruuvatun metallipuikon eri värisiin maaleihin ja pyöräyttäisi sitä oikein kunnolla?

Sveitsiläinen valokuvaaja Fabian Oefner on paitsi pohtinut asiaa, niin myös tehnyt niin. Ja saadakseen paremmin selville miten maali irtaantuu keskihakuisvoiman vaikutuksesta puikosta, hän kuvasi tapahtuman suurnopeuskameralla. Tuloksena on kauniita kuvia, jotka Oefner on nimennyt "Mustiksi aukoiksi", koska suoraan metallipuikon päästä kuvattuna porakoneen pyörimisliikkeen sinkoamat maalisoirot näyttävät kuin jokin olisi putoamassa mustaan aukkoon.

Kuten Oefner selittää nettisivullaan, maalin irtoaminen tapahtuu millisekunneissa porakoneen käynnistämisen jälkeen, joten tapahtuman tallentamiseen tarvittiin 40 000 kuvaa sekunnissa ottava kamera sekä voimakkaita salamavaloja, jotka välähtivät sensorin laukaisemana välittömästi poran käynnistymisen jälkeen.

"Inspiraatio näihin kuviin tuli amerikkalaiselta maaliroiskeista kuuluisan Jackson Pollockin töistä", selittää Oefner. "Päinvastoin kuin Pollockin töissä, jotka näyttävät hänen maalausprosessinsa tuloksen, nämä valokuvani keskittyvät toimintaan: siihen hetkeen, jolloin maali on vauhdissa. Itse prosessi tulee taiteeksi, kun toiminnallinen maalaus onkin maalin toimintaa."

Oefnerin nettisivuilla on myös muita jänniä kuvia, mutta tässä vielä yksi musta aukko vuonna 2013 tehdystä kuvasarjasta:

Tänään vietetään jälleen elokuvan vuosipäivää, sillä 22. maaliskuuta vuonna 1895 ranskalaisveljekset Auguste ja Louis Lumière esittivät julkisesti maailman ensimmäiset elävät kuvat.

Pariisissa osoitteeseen 44, rue de Rennes kerääntyneet kutsuvieraat näkivät silloin kolmeminuuttisen, lyhyistä filminpalasista kokoon harsitun 17 metriä fyysiseltä pituudeltaan olleen elokuvan nimeltä "La Sortie des ouvriers de l'usine Lumière". Nimensä mukaisesti elokuvassa perheen valokuvausvälinetehtaan (siellä valmistettiin mm. kemikaaleja ja valokuvauslevyjä) työntekijän poistuvat tehtaalta. Otsikkokuvassa on väritetty yksi ruutu alkuperäisestä mustavalkoisesta elokuvasta.

Veljesten isä Antoine Lumière oli maalari ja valokuvaaja, josta tuli eräs ensimmäisistä valokuvausalan teollisuusyrittäjästä, joten Augustella ja Louisilla oli hyvät mahdollisuudet jatkaa valokuvauksen parissa. He kunnostautuivatkin keksimällä jopa 170 erilaista alaan liittyvää patenttia, mutta heidän suurin kiinnostuksensa oli elokuva. Tässä vuosi 1895 oli käänteentekevä, sillä he keksivät silloin kinematografin.

Kyseessä oli helposti paikasta toiseen liikuteltava elokuvakamera, joka toimi myös juuri valotetun filmin kehityslaitteena. Lisäksi sitä saattoi käyttää elokuvaprojektorina. Olennainen osa keksintöä oli filmin reunassa olevat reiät, joiden avulla filmin siirtäminen onnistui kätevästi.

Kinematografi patentoitiin 13. helmikuuta 1895 ja Lyonissa sijainneelta tehtaalta lähtevät työläiset kuvattiin 19. maaliskuuta 1895.

Veljekset tekivät aluksi kymmenen lyhytfilmiä, joita esitettiin ensin kutsuvieraille, mutta vuoden lopussa, 28. joulukuuta 1895 Lumièret järjestivät ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen Pariisissa.

Kuvassa on Jupiter 2, lentävä lautanen, joka esiintyi 1960-luvulla tuotetussa TV-sarjassa Lost in Space ja joka on noussut kulttimaiseeseen - ei vähiten juuri tämän lentävän lautasen ansiosta.

Tosin tätä alusta ei ole olemassa, ainakaan tällaisena kuin se on kuvassa. Kuva on peräisin mainiolta nettisivustolta nimeltä Sci-Fi Air Show, missä on tieteiskirjallisuudessa, -sarjoissa ja -elokuvissa olleita avaruusaluksia esitettynä ikään kuin ne olisivat olleet esillä ilmailunäyttelyssä samaan tapaan kuin lentokoneet. Aluksista kertovat tekstit on kirjoitettu myös samaan tapaan kuin ilmailunäyttelyiden esittelyt, ja ovat luonnollisestikin osittain puuta heinää, mutta osittain perustuvat aluksista tarinoissa olleisiin tietoihin.

Esimerkiksi sivustolla on mainioita kuvamanipulaatioita Avaruusasema Alfan, Kotka-aluksesta. "Kotka on näyttelyn eräs suurimmista vetonauloista", kirjoittaa sivusto.

"Sen suunnitteli britti-insinööri Brian Johnson, ja se heijastelee suoraan McDonnell-Douglasin Moonbus -alusta (joka esiintyi myös Avaruusseikkailu 2001:ssä) ja se on selvästi sukua monien muiden Gerry Andersonin aikaisempien alusten kanssa. British Aerospace ja Rolls-Royce rakensivat aluksia vuosina 1974-75 Iso-Britanniassa, mutta monia niiden sisustan osia tehtiin Italiassa (mm. Marconi Electronic Systems ja Associazione Italiana di Aeronautica e Astronautica). TV-sarjaa varten tehtiin kolme lentokelpoista alusta."

Sci-Fi Air Show on ehdottomasti kurkistamisen arvoinen nettisivu!