Yllätysten joulukalenteri: Pilvi painaa miljoona tonnia

Pilviä
Pilviä

Kaunis sinitaivaalla leijuva pilvi näyttää kevyeltä hattaralta, mutta sen massa saattaa olla tuhansia tonneja. Mutta miten se pysyy taivaalla ja näyttää niin kevyeltä?

Lasketaan!

Yhden pilven tilavuus saattaa olla kuutiokilometrin luokkaa. Se kuulostaa suurelta luvulta, mutta jos pilvi on jotakuinkin kilometrin kanttiinsa, niin siitä tulee tuo 1 km3. Siis 1000 x 1000 x 1000 kuutiometriä.

Pilvet koostuvat pääasiassa pienistä vesipisaroista tai jääkiteistä, jotka leijuvat ilmassa. Pilven keskimääräinen tiheys on noin 0,5 g/m3, mikä on noin 0,4 % vähemmän kuin ilma pilvien ympärillä. Koska pilvi on ilmaa kehyempi, pysyy se ilmassa.

Kun lasketaan näistä pilvelle massa (1 000 000 000 mx 0,5 g/m3), niin päästään yli noin 500 000 kiloon, eli 500 tonniin.

Isot ukkospilvet voivat olla kilometrejä kooltaan leveyssuunnassa ja kurottaa yli kymmenen kilometrin korkeuteen. Niiden tilavuus voi olla siten helposti noin 20 kertaa enemmän, eli 10 000 tonnia.

Laaja sadejärjestelmä voi olla useita kilometrejä paksu ja peittää satoja kilometrejä, jolloin sen massa voi olla tosiaan miljoonia tonneja.

Toisin sanoen: pilvessä on miljoonia tonneja vettä.

Suuresta massastaan huolimatta tuokin jättipilvi on ilmaa kevyempää, joten se pysyy ilmassa.

Vaikka tuollaiset suuret pilvilautat näyttävät synkiltä ja painavilta, tyypillinen pilvi on hattaramaista ja vaikuttaa hyvin kevyeltä massastaan huolimatta.

Keveyden vaikutelma tulee paitsi ilmassa leijumisesta, niin myös siitä, että vesipisarat tai jääkiteet hajottavat auringonvalon kaikkiin suuntiin. Näyttää siltä, kuin ne eivät painaisi paljon. Lisäksi pilvissä ilma liikkuu ylös ja alas, muodostaen ja hajottaen, muuttaen koko ajan pilveä. Tämä liike ja pilvien muutosten nopeus lisäävät vaikutelmaa keveydestä.

Mikä on tämä ufopilvi mantelimausteella? Jarmo Korteniemi Ma, 06/07/2015 - 10:40
Kuva: Omnisource5 / Wikimedia commons
Kuva: Omnisource5 / Wikimedia commons

Päivän kuvaMantelipilvi on lähes aina hätkähdyttävä näky, jota pitää katsoa toisenkin kerran. Se syntyy kostean ilmavirran kohdatessa laajan esteen - vaikkapa vuoren tai säärintaman. Törmäyksessä syntyy seisova aalto. Jos ilman lämpötila laskee aallon yläosissa kastepisteeseen, vesihöyry alkaa siellä tiivistyä vesipisaroiksi ja pilvi muodostuu. Vastaavasti pilven takareunan tietämillä ilman laskeutuu ja lämpenee, ja pisarat haihtuvat uudelleen höyryksi.

Mantelipilvet voivat olla hyvinkin korkeita ja monitasoisia. Ne voivat myös matkata pitkiäkin matkoja seuduille, joissa niitä ei voisi syntyä. Tottumattomat "tunnistavat" mantelipilviä ikävän usein lentäviksi lautasiksi (huimia esimerkkejä mm. täällä).

Alla Tromssan lähistöllä otettu kuva, josta syntytapa käy paremmin ilmi. Otsikkokuva on otettu Dublinin taivaalta (Omnisource5 / Wikimedia commons).

Gaian laukaisu Timo Prustin kokemana

Gaia nousee lentoon
Gaia nousee lentoon

Gaian tieteellinen johtaja on suomalainen Timo Prusti, joka kertoo seuraavassa tekstissä kokemuksistaan laukaisun aikaan Kouroussa. Hän esiintyi ESAn suorassa webbilähetyksessä ja oli mukana useissa TV-ohjelmissa heti laukaisun jälkeen, mutta hän ennätti kirjoittaa myös tämä tekstin eilen juuri ennen paluutaan Eurooppaan.

Gaia laukaistiin 19. joulukuuta 2013 kello 9:12:19 UTC. Koko viikon oli ollut useita sadekuuroja, ja sama epävakaa sää jatkui myös laukaisupäivänä, jolloin aikaisin aamulla kuuden maissa paikallisaikaa Kouroussa pyyhkivät useat kuurot laukaisualueen ylitse.

Taivas kuitenkin selkeni juuri ennen laukaisua, ja Gaia nousi matkaan hyvien tähtien merkeissä, sillä laukaisun aikaan aamulla taivaalla ei ollut juuri lainkaan pilviä.

Tänään 20. joulukuuta tätä kirjoitettaessa on taas sadellut, eikä Gaian laukaisusta olisi nähty kuin ehkä 10 sekuntia ennenkuin raketti olisi kadonnut pilviin.

Ennen laukaisua

Kaksi viikkoa Kouroussa on ollut hyvin intensiivistä aikaa. Gaia oli syksyn ajan laukaisukeskuksen S1-rakennuksessa, jossa satelliitit voivat olla niin kauan kun tankkeja ei olla täytetty. Siellä tehtiin myös viimeinen aurinkosuojan avaustesti lokakuussa, kun edellisen kerran olin paikan päällä.

Kun tulin uudelleen paikalle, oli Gaia jo tankattu ja siirretty S5-rakennukseen. Sojuz-kantoraketin yli vaihe Fregat, joka oli itse asiassa alun perin tarkoitettu toiselle satelliitille, oli jo odottamassa S3-rakennuksessa Gaiaa myös tankattuna.

S3 on tila, joka on tarkoitettu kaikkein herkimmin räjähtävien polttoaineiden käsittelyyn. Fregatin vieressä oli jo odottamassa Gaiaa varten erityisesti valmistettu raketin nokkakartio. Koska Gaia täytti melko tarkkaan koko nokkatilan, jouduimme tekemään erikoisen nokkakartion, mistä oli varmuuden vuoksi "kaiverrettu" hieman tilaa lisää reunoista, koska laukaisussa satelliitin ja seinien välissä täytyy olla riittävästi tilaa myös värähtelyille.

Gaia siirrettiin S3-rakennukseen, asetettiin Fregatin päälle ja koko nokkaosa pistettiin nokkakartion sisälle.

Lauantaina 14. joulukuuta Sojuz-raketti vietiin kiskoja pitkin laukaisualustalle. Toimenpide alkoi aamulla kuudelta, kun kokoonpanohallin ovet avattiin ja muutaman tunnin päästä vaakasuorassa rautatievaunun päällä ollut raketti oli siirretty ja nostettu pystyyn. Se oli mielenkiintoinen tapahtuma, etenkin kun sain seurata sitä aivan vierestä.

Samana iltana tuli jo nokkaosa, jossa siis Gaia ja Fregat olivat päällekkäin nokkakartion sisällä. Kahdeksan aikaan illalla venäläinen Soyuzin laukaisusta vastannut henkilökunta ruuvasi käsin nokkaosan kiinni Sojuziin 102 pultilla – he eivät käyttäneen mitään pneumaattisia koneita. Viimeisen kiristyksen teki yksi henkilö, jotta ruuvit ovat samalla voimalla kiinnitettyjä.

Sunnuntaista keskiviikkoon oli rauhallisempaa, koska suurin osa ajasta käytettiin miljoonan ja yhden asian tarkastamiseen.

Gaia lähtee matkaan!

Lähtölaskenta alkoi 13 tuntia ennen laukaisua. Niinpä ESAn insinöörikollegat ja Gaian rakentaneet Astriumin insinöörit istuivat tuoleihinsa Kouroun laukaisukeskuksen lähtövalvontarakennuksen Jupiterin kontrollihuoneessa keskiviikon iltapäivällä kello viiden aikaan. Itse seurasin heidän istumisiaan kun olin samana yönä valmistelemassa Arianespacen suoraa televisiolähetystä laukaisusta. Opettelin toimittaja Joshua Jampolin kanssa TV-maailman kikkoja, jotta pystyin suorittamaan tehtäväni englanninkielisen selostuksen tieteellisenä tukena.

Torstaiaamuna aikaisin ennen laukaisua kaikki olivat pirteitä. Tämä taisi johtua adrenaliinista. Päivä nousi klo 6:12:19 paikallista aikaa, kun seurasin laukaisua Jupiter rakennuksen parvekkeelta. Kuin Aurinko olisi noussut lännestä, mutta pian pystyi huomaamaan, että kyseessä olikin Auringon sijaan kirkkaasti loistanut Sojuz VS06, jonka kärjessä oli Gaia.

Itään päin suuntautunut laukaisu kaartui komeasti parvekkeen yli ja kohti oikean Auringon nousua idän puolella. Ensimmäinen vaihe lopetti toimintansa juuri oikeaan aikaan, jolloin neljä apurakettia irrotettiin raketista. Aamuauringossa ne sitten tuikkivat kuin pienet, alaspäin putoavat tähdet, kun samaan aikaan loppuosa raketista jatkoi kiihdytystä ylöspäin.

Arianespacen osuus Gaian saamisessa avaruuteen on laukaisu, mukaan lukien Fregatin osuus. Gaia tarvitsi kaksi Fregatin moottorin polttoa, joista ensimmäisellä Gaia saatiin ympyräradalle Maan ympärillä ja toisella se sysättiin kohti Lagrangen pistettä L2 vievälle radalle. Tuo piste on Gaian operointipaikka.

42 minuuttia laukaisun jälkeen Fregat oli tehnyt tehtävänsä ja irrottautui Gaiasta. Gaia oli vapaa ja Arianespace otti aplodit vastaan onnistuneesta laukaisusta.

Meillä oli kuitenkin vielä runsaasti töitä, sillä nyt oli Gaian vuoro toimia. Noin tunti ja vartti laukaisun jälkeen Gaian aurinkosuoja, eli "hame", avattiin ja puolitoista tuntia laukaisun jälkeen tiesimme, että Gaia oli saatu havaintokuntoon. Hame oli avautunut.

Tänään 20. joulukuuta olemme tehneet niin sanotun kakkospäivän operaation, missä hienosäädimme rataa kohti L2 pistettä Gaian omilla raketeilla. Tämä onnistui yhtä täsmällisesti kuin kaikki muutkin tähän asti tehdyt operaatiot Gaialla.

Sen jälkeen Gaia käännettiin 45 asteen kulmaan Aurinkoa kohti, eli olemme nyt operaatioasennossa ja vauhdilla menossa 1,5 miljoonan kilometrin päässä olevan L2-pisteen ymparillä olevalle radalle.

Kiitokset kaikille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän joulun parhaan lahjan – Gaian!

Timo Prusti

Lue myös Tiedetuubin Gaia-juttuja ja laukaisuseurantaa osoitteessa www.tiedetuubi.fi/gaia

Päivän kuva 15.4.2013: F-22 rikkoo äänivallin

Erinomainen otos hetkestä, jolloin Yhdysvaltain uusi, monien ongelmien ja roiman budjettiylityksen kanssa painiva F-22 Raptor -hävittäjä ylittää äänivallin koelennolla Alaskanlahden taivaalla. Paineaallon kartomainen muoto näkyy erinomaisesti paitsi siipien etureunassa, niin myös kohdissa, missä siipien kapeampi kohta alkaa sekä missä se loppuu ja siivet alkavat levitä. Pilvi on – kuten muutkin taivaan pilvet – pieniä vesipisaroita, jotka sokkiaallon alipaine puristaa ilman kosteudesta.

Kuva: Yhdysvaltain merivoimat / Ronald Dejarnett