On perjantai ja edessä on jälleen viikonloppu. Jos et tiedä mitä tekisit, mutta haluaisit rauhoittua, niin tässä tulee hyvä ja yllättävän kaunis puuhavinkki: tee alumiinifoliopallo.
Japanilaisteinien parissa on nyt muodissa alumiinifoliopallojen tekeminen. Miksi ja mistä tämä on alkuisin on jäänyt itse ilmiön varjoon, sillä netti pursuaa nyt kuvia ja videoita, joissa tehdään näitä kiiltäviä alumiinipalloja.
Homma käy hyvin helposti. Osta pakkaus alumiinifoliota kaupasta (sen hinta on parisen euroa kaupasta, foliosta ja folion määrästä riippuen). Tee foliosta iso pallo rullaamalla sitä pois rullasta ja myttäämällä saman tien tasaisesti joka puolelle palloa.
Kun folio on pallossa, ala puristaa palloa kasaan. Kun käsivoimat eivät enää riitä, ota avuksi vasara: naputtele sillä joka puolelta pöydän päällä olevaa palloa siten, että alumiini tiivistyy ja pallon muoto on mahdollisimman pyöreä. Jos pallossa on jossain kohtaa kuhmu, niin nakuttele vasaralla siitä kuhmua alas.
Kun et enää pysty tiivistämään palloa, ota vaikkapa hopealusikoiden tai auton kiillotusainetta sekä sieni, jolla voit hinkata pallon pintaa.
Hinkkaa, hinkkaa, hinkkaa ja hinkkaa. Joka puolelta, tasaisesti. Voit ottaa välillä mikrokuituliinan ja kiillottaa palloa myös sillä.
Mitä pitempään jaksat hinkata, sitä kauniinpi pallosta tulee.
Lopulta – jos olet onnistunut hyvin – on käsissäsi lumoavan kaunis metallikuula.
Alla vielä YouTubettaja SKYtomo näyttää miten homma onnistuu:
Jotkut tekevät hieman isompia palloja, kuten WolfieRaps:
Alumiinin kiillottaminen on tärkeä osa alumiinisten lentokoneiden huoltoa ja esimerkiksi Airveteran Finland pitää vuosittain aina talkoita kauniin DC-3 -koneensa kiillottamiseksi. Ainoa tapa saada kone kiiltämään kauniisti on puunata sitä käsin!
Jos pelkkä kiiltävä alumiinipinta kiinnostaa, niin juomatölkista saa hiottua todellä vätin näköisiä!
Alumiinista tehdään myös peilejä, eli sen pinnan voi kiillottaa todella kirkkaaksi. Jos haluat myös itse hifistellä alumiinifoliopallon kanssa, niin täällä on paljon kiillotusvinkkejä.
Muuten: liikaa ei kannata alumiinin kanssa leikkiä, siillä se on lievästi myrkyllinen aine. Pitkäaikainen altistus voi johtaa hermosolujen tuhoutumiseen ja hermoston rappeutumissairauksiin. Muun muassa Parkinsonin tautia ja seniiliä dementiaa sairastavien aivosoluista on löydetty korkeita alumiinipitoisuuksia.
Muutamien pallojen tekemisestä ei kuitenkaan ole haittaa – etenkin kun suurempia määriä alumiinia on ympärillämme koko ajan joka puolella.
Oletko kiireinen tai rahapulassa, mutta mieli tekee matkustaa. Japanilainen First Airlines voi auttaa – mutta valitettavasti tämän virtuaalitodellisuuslentoyhtiön palveluita käyttääkseen täytyy mennä Japaniin.
Perjantain kevytjuttumme esittelee yhtiön, jonka toimintaidea on yksinkertainen: se tarjoaa virtuaalisen matkustuskokemuksen ilman kaikkea matkaamiseen liittyvää häslinkiä ja hiilidioksidin suihkuttamista ilmakehään.
Matkustajat lentävät nimittäin virtuaalisesti oikeassa lentokoneympäristössä. Tarjolla on Airbusin istuimet, joko ensimmäisessä luokassa tai liikemiesluokassa, ateriat ja matkustamohenkilökunta.
Maisemat tarjotaan virtuaalitodellisuuslaseilla, joilla matkustajat pääsevät käymään mm. Pariisissa, Roomassa, New Yorkissa ja Havaijilla. 360°-kaupunkikierros on tarjolla heti "lennon" jälkeen, mukavasti omalla istuimella ilman kaikkea vaivaa, mikä tulee passintarkastuksesta, jonottamisista ja lentoasemakuljetuksista.
"Meillä on asiakkaina paljon ikäihmisiä, jotka haluaisivat matkustaa, mutta eivät enää pysty", toteaa yhtiön johtaja Hiroaki Abe The Japan Timesin artikkelissa.
Toistaiseksi yhtiön "lentokoneessa" on kahdeksan ykkösluokan matkustajapaikkaa ja neljä business-istuinta. Matka maksaa noin 45 euroa ykkösluokassa.
Hintaa voi pitää oikeastaan edullisena, sillä – ainakin jutun ja siinä (sekä alla) olevan videon mukaan – ateriat ovat ihan kunnollisia. Yhtiö toteaa, että niitä on tekemässä jopa oma, paikalla "lentokoneessa" oleva kokki.
Virtuaalimatkat ovat olleet siinä määrin suosittuja, että yhtiö aikoo tarjota pian myös kotimaanmatkoja, eli laittaa valittavaksi virtuaalilaseihin Japanin maisemia.
Perjantain kunniaksi rullaamme esiin jälleen kevyen, mutta kiinnostavan aiheen: kiusantekorobotit. Jos et jaksa tai ehdi tehdä kiusaa kumppanillesi, voi teknologia tulla tässäkin avuksi!
Svetisiläis-meksikolainen taiteilija Nicole Pérez on kehittänyt kolme pientä robottia, joiden ainoa tehtävä on tehdä parisuhteiden pieniä kiusoittelutoimia.
Muovipintaiset, hellän ja mukavan tuntuiset laitteet on suunniteltu esimerkiksi tuhraamaan huulipunaa tyynyyn, nipistämään ja tökkimään – eli tekemään juuri sellaisia tehtäviä, joita heteronormatiivisen pariskunnan naisjäsen perinteisesti tekee.
Kyseessä on luonnollisesti taideprojekti, jonka tarkoituksena on tutkia robottien ja ihmisen välisiä suhteita.
Misbehaving (ro)bots -projekti kysyy missä määrin robotit voivat korvata ihmisen myös intiimeissä parisuhteen toimissa. Nopeasti ajatellen intiimit toimet tarkoittavat seksiä, mutta parisuhteessa on paljon muutakin, kuten esimerkiksi kiusoittelu. Se toisaalta häiritsee, mutta samalla tuottaa suurta tyydytystä.
Pérezin mukaan virtuaalitodellisuus, lisätyn todellisuuden ja keinoälyn kehittyminen on johtamassa siihen, että se mitä koemme "todelliseksi" on pian hämärtymässä. Robotit ja muut ei-inhimilliset kumppanit ovat tulossa pian elämäämme. ja ne voivat joissain tapauksissa olla jopa houkuttelevampia kuin inhimilliset ihmiset.
Robotit kun saa pois päältä ja päälle silloin kun haluaa, ja ne saa tekemään vain sitä mitä haluamme, siten kun haluamme.
Laitteillaan Pérez haluaa osoittaa sen, että kaipaamme elämässämme myös piirteitä, jotka helposti jäisivät keinotekoisilta partnereilta tekemättä. Voi olla, että kaipaamme robotilta myös ei-toivottuja piirteitä – kenties jopa sitä, että se tuottaisi meille tuskaa, jos tuo tuska on vain itse asiassa miellyttävää. Juuri sellaista, kuin on esimerkiksi korvan puraisu.
Robotit pitää suunnitella olemaan myös epäkäytännöllisiä ja tekemään sinänsä ihan hyödyttömiä asioita, kuten vaikkapa juuri tuhraamaan huulipunaa tyynyyn tai jotain muuta vastaavaa.
Ja voi olla, kenties, että kaikesta huolimatta oikea ihminen on parempi kumppani kuin paraskaan robotti!
Misbehaving (Ro)Bots from Nicole Perez on Vimeo.
Maailmalta tulee uutisia pyörremyrskyistä, tulvista, maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista ja muista mullistuksista. Suomessa ne ovat epätodennäköisiä, mutta pelokkaille on tarjolla nyt apua: pelastuskapseli, jonka voi laittaa vaikka takapihalle taiu parvekkeelle pahan päivän varalle.
On perjantai, joten on sopiva aika tonkia esiin kaikista maailman keksinnöistä yksi hupaisa sellainen: pelastuskapseli, jonka sinäkin voit hankkia. Vaikka idea kuullostaa lievästi naurettavalta, voi jossain päin maailmaa tämä olla hyvinkin kätevä myös muille kuin kroonisesti kaikkea pelkääville.
Lentokoneinsinööri Julian Sharpe katseli vuonna 2004 kuvia Intian valtameren tsunamituhoista ja keksi suunnitella pienen pelastuskapselin, millainen olisi voinut pelastaa ihmishenkiä kaikenlaisissa luonnonmullistuksissa.
Tuloksena oli sukelluskellon näköinen pallo, jonka perusmallin sisällä on kaksi paikkaa. Tukeva alumiinista tehty, mutta olennaisesti sukelluskelloa kevyempi, vedessä jopa kelluva pallo on vesi- ja ilmatiivis, kestää suuriakin iskuja ja laavaa. Sen sisällä oleva ilma, ruoka ja vesi voi pitää asukkaansa hengissä viiden päivän ajan – tuossa ajassa onnettomuuden/myrskyn/tuhon pahimman vaiheen pitäisi olla ohitse.
Siltä varalta, että tulva tai maanvyöry siirtää pallon kauas paikaltaan, on siinä GPS-paikannus ja hätälähetin.
Kapseleita on tarjolla eri kokoisia kaksipaikkaisesta kymmenelle henkilölle tarkoitettuun. Sparpen Survival Capsules -yhtiö myy kirkkaan punaiseksi maalattuja kapseleitaan alkaen 14 000 dollarin hintaan (noin 11 300 euron) ja yhtiö väittää kapseleiden kestävän melkein kaikki kuviteltavissa olevat katastrofit.
Alla on yhtiön tekemä video kapselin valmistuksesta ja testaamisesta.
Ja nyt musiikkkia nörteille, olkaa hyvä!
Levykeasemilla ja muilla sähkömoottoreilla tehty soitanta on jo tuttua hommaa, mutta kuten tiedetään, ei musiikilla ole rajoja: näppärä hakkeri saa vaikka printterin laulamaan. Lasertulostimen sijaan vanha matriisiprintteri on erinomainen soitin, ja sillä voi soittaa iänikuisen Tähtien Sodan Imperial Marchin sijaan vaikka klassikoita!
Paras esimerkki tästä on (oletettavasti saksalainen) nimimerkki Midi Desaster, joka on saanut printterin soittamaan muun muassa Mozartin Pienen yösoiton.
Lisää musiikkia ja erilasisia kappaleita on hänen sivullaan: vimeo.com/mididesaster
Jos näistä videoista etsimällä etsii jotain huonoa, niin ne ovat aika tylsiä. Sen sijaan alla on video, missä teslakäämeillä soitetaan Ghostbusters-elokuvan tunnus varsin näyttävästi. Vaikuttavaa!
On perjantain iltapäivä, joten on aika kevytjutulle. Tai oikeastaan kyse ei ole ihan kevyestä jutusta, sillä tämän laitteen käyttäjälle tulee varmasti hiki.
Kyseessä on Kiinan koilliskulmassa sijaitsevan Dalianin kaupungin teknillisen yliopiston opiskelijoiden tekemä poljettava pesukone.
Tavallisessa pesukoneessahan suuri osa energiasta kuluu veden lämmittämiseen ja pesurummun pyörittämiseen, joten mikäli käytössä on lämmintä vettä, pystyy tällä pesukoneella pesemään pyykkiä ilman verkkovirtaa.
Itse asiassa laite tuottaa myös sähköä, sillä siinä on generaattori. Sen virta tallennetaan akkuun, mistä käyttäjä voi vaikkapa ladata kännykkänsä. Tai käyttää myöhemmin pesukonetta ilman polkemista.
Laite ei ole vielä markkinoilla, ja voi olla, että yrittämisestä huolimatta se ei ole tulossakaan. Laite keksittiin jo muutama vuosi sitten, eikä nyttemmin laitteesta ole kuulunut mitään.
Paitsi netissä, missä kuvat laitteesta kiertävät koko ajan.
Joka tapauksessa spinning-pyörän ja pesukoneen hybridille voisi olla kysyntää, sillä tämän avulla voisi joko kuntoilun ja arkiaskareen yhdistää kätevällä tavalla, tai sitten sillä voisi yksinkertaisesti pestä pyykkiä siellä, missä ei vieressä ole töpseliä.
Tai sitten masiina ei ole aikuisten oikeasti mistään kotoisin: monet arkiset laitteet kuluttavat sen verran paljon energiaa, että polkemisella niiden käyttäminen on varsin työlästä.
Tästä hyvä esimerkki on koe, missä kilpapyöräilijä paahtoi leipää polkemalla. Pesukoneen liitäntäteho on tyypillisesti yli 2000 W ja ammattilaispyöräilijät tuottavat parhaimmillaan hetkellisesti noin 450 W:n tehon, joten vaikka pyykkiä ei olisi paljon ja veden lämmitys voidaan unohtaa, kenties kiinalaisopiskelijoiden polkupyöräpesukone on liian raskas käytettäväksi.
Mutta silti, kaunis ajatus – ja pieni ajattelu on paikallaan myös tällaisia ideoita netissä ihmetellessä!
Tiedetuubi © 2012-2024
