hurrikaani

Tutkijat mittasivat Anolis scriptus -lajin liskojen ominaisuuksia Länsi-Intian saaristossa juuri ennen kahta voimakasta hirmumyrskyä. Myrskyjen laannuttua he palasivat saarille takaisin jatkaakseen analysointia. Mittausten välillä oli kulunut vain kuusi viikkoa.

Myrskystä selvinneet liskot olivat keskimäärin pienempiä kuin aiemmin. Mikä mielenkiintoisinta, niiden reisiluut olivat suhteessa aiempaa lyhyempiä ja tarttumista edesauttavat varvasanturat taas suuremmat. Pienet, lyhytreitisemmät ja isovarpaiset selvisivät siis hurrikaanista paremmin.

Ennen myrskyjä otettiin mitat 71 liskon kehoista, mukaan lukien kokonaispituus ja raajojen luiden pituudet. Myrskyjen jälkeen samat mitat otettiin 93 yksilöltä. Vaikka sekä näytemäärät että muutokset eivät olleet erityisen suuria, tiettyjen kehon kokosuhteiden muuttuminen populaatiossa erottui tilastoanalyysissä merkittävänä.

Viime yönä Suomen aikaa Meksikon keskiosiin Tyynen valtameren puolelta meren päältä siirtynyt ennätyshurrikaani Patricia on hiipunut trooppiseksi myrskyksi. Sen odotetaan heikkenevän edelleen kulkiessaan Meksikon vuoristoalueiden ylitse lauantain kuluessa. 

Vuoriston ylitys tosin saattaa lisätä myrskyn vesipitoisuutta, joten se saattaa tuottaa myöhemmin Meksikossa ja Yhdysvaltain eteläosissa erittäin voimakkaita sateita. 

Koska myrsky on tähän saakka kulkenut harvaan asuttujen alueiden päällä, on se tuottanut pelättyä vähemmän tuhoja. Siitä huolimatta se oli ennätyksellisen voimakas viidennen kategorian hurrikaani tullessaan maan päälle lounaisessa Meksikossa Cuixmalassa iltapäivällä klo 6:15 paikallista (yöllä klo 2:15 Suomen aikaa). Sen keskimääräinen tuulen nopeus oli silloin automaattisten mittausten mukaan 265 km/h ja suurimmat puuskat olivat liki 340 km/h.

Aiemmin päivällä tuulen keskinopeus oli suurempikin, jopa 320 kilometriä tunnissa, ja sen paine oli ennätyksellisen matala, vain 879 hPa. Silloin Patricia löi kaikki hurrikaanien (siis Amerikan mantereen itä- tai läntisellä puolella olevien pyörremyrskyjen) mitatut ennätykset.

Tyynellä valtamerellä hurrikaanikausi on ollut erittäin voimakas ja nähtävästi ennätyksellinen El Niño lämpimine meren pintalämpöineen on syynä aktiviteettiin. Kun meren lämpötila on paikoitellen yli 30°C, ovat näinä aikoina olosuhteet otolliset pyörremyrskyjen syntymiseen.

Myrskykeskusta on tutkittu tavallista enemmän niin avaruudesta satelliitein kuin myös lentokonein.

Kenties vaikuttavimman kuvan siitä on ottanut Kansainvälisellä avaruusasemalla oleva Scott Kelly, jonka otos valtavan suuresta myrskykeskuksesta sen ollessa voimakkaimmillaan on otsikkokuvana.

Lennossa ovat olleet niin Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n "Hurricane Hunters", Lockheed WP-3D Orion, kuin myös NASAn käytössä oleva, salaisesta vakoilukoneesta tehty erittäin korkealla lentävä tutkimuskone WB-57 (alla).

Tyynen valtameren hurrikaanikausi on voimakkain ja aktiivisin mitä on koskaan mitattu. Nyt sen tuorein suuri hurrikaani Patricia on myös virallisesti voimakkain Amerikan puolella koskaan mitattu pyörremyrsky.

Perjantaiaamuna tällä hetkellä meren päällä kohti Meksikoa suuntaavan myrskyn tuulennopeus ylsi huimaan 320 kilometriin tunnissa.

Ennusteen mukaan myrsky rantautuu tänään illalla paikallista aikaa (yöllä Suomen aikaa) Meksikon Jaliscon maakuntaan. Se kuuluu siis voimakkaimpaan viidennen kategorian luokkaan ja sen odotetaan aiheuttavan suurta tuhoa. Meksikossa onkin aloitettu jo laajamittaiset varotoimet myrskyn todennäköisimmin uhkaavilla alueilla.

Muun muassa Puerto Vallartan rantakaupungissa ja Meksikon toiseksi suurimmassa kaupungissa, Guadalajarassa, suoritetaan evakuointeja. Puerto Vallartan iski vuonna 1959 tätä olennaisesti miedompi hurrikaani, joka jätti jälkeensä noin 1800 kuollutta.

Paitsi että Patrician tuulien nopeudet ovat todella suuria, on myös sen ilmanpaine matalampi kuin on mitattu: tätä ennen matalin matalapaine oli hurrikaani Wilma kymmenisen vuotta sitten. Sen ilmanpaine oli 882 hPa, kun nyt Patricia on 880 hPa (880 mbar). Paine ja tuulet liittyvätkin yhteen, sillä tuulen nopeus tulee juuri suuresta paine-erosta.

Todennäköisesti myrskyn silmässä paine on vielä pienempi, sillä sieltä ei ole saatu vielä mittauksia.

Tuulen ja kaatosateiden lisäksi hurrikaanin aiheuttama voimakas merenkäynti saa aikaan tuhoa rannikkoseuduilla. Aaltojen odotetaan olevan noin 12-metrisiä.

Atlantin alueen trooppiset myrskyt syntyvät yleensä päiväntasaajan tienoilla, hieman sen pohjoispuolella, valtameren puolivälissä tai lähempänä Afrikkaa, mistä ne liikkuvat vähitellen länteen, kohti Amerikkaa. Samalla ne yleensä nousevat pohjoisemmaksi, jolloin niiden reitti osoittaa Karibian saaria ja Yhdysvaltoja. Mikäli matalapaineen tuulten nopeuden suurin minuutin keskiarvo kymmenen metrin korkeudella on yli 32 m/s, kutsutaan matalapainetta trooppiseksi myrskyksi, ja hurrikaaniksi, jos tuuli ylittää 33 m/s.

Kuvassa on 6000 vuodesta 1842 alkaen havaittua trooppista matalapainetta piirrettynä Pohjois-Atlantin kartalle; kuva on napattu Yhdysvaltain Ilmasto- ja meritutkimuskeskus NOAA:n erinomaisesta hurrikaanien reittitietokannasta, missä jokainen voi piirtää oman karttansa.

Atlantin hurrikaanikausi alkaa yleensä kesäkuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa. Tänä vuonna kauden aloitti trooppinen myrsky Andrea, joka aiheutti kaatosateita ja tulvia Kuubassa ja Floridassa 5.-7. kesäkuuta. Vielä keväällä kaudesta odotettiin keskimääräistä aktiivisempaa (9 hurricanes, joista neljä olisi voimakkaita), koska meren pintaveden lämpötila oli normaalia korkeampi ja näinä aikoina ei ole El Niño -ilmiötä. Keskikesällä ennustetta korjattiin huomattavasti alemmaksi, koska meren keskimääräiset pintalämpötilat olivat laskeneet ja alkukauden aktiivisuus oli myös huomattavasti normaalia matalampaa. Elokuun alussa NOAA:n hurrikaanikeskus nosti taas ennustettaan hieman ylemmäs ja nyt koko kauden aikana odotetaan 13-19 myrskyä, joille annetaan nimet. Näistä 6-9 nousevat hurrikaaniluokkaan ja näistä 3-5 olisivat suuria sellaisia. Syinä ennusteen korjaamiseen mainitaan varsin kostea kesä läntisessä Afrikassa ja jälleen keskiarvoa ylemmäksi nousseet meriveden lämpätilat.

Tämän kauden trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien nimet tiedetään jo ennalta, sillä ne poimitaan järjestyksessä listalta: Andrea, Barry, Chantal, Dorian, Erin, Fernand, Gabrielle, Humberto, Ingrid, Jerry, Karen, Lorenzo, Melissa, Nestor, Olga, Pablo, Rebekah, Sebastien, Tanya, Van ja Wendy (vuorotellen miesten ja naisten nimiä).

Kuusi aakkosjärjestyksessä tehtyä nimilistaa kiertää niin, että samat nimet tulevat käyttöön kuuden vuoden välein, joten nyt käytetään samoja nimiä kuin 2007. Aakkoslistasta on kuitenkin poistettu kirjaimet Q, U, X, Y ja Z, koska niillä alkavia nimiä ei ole englannin kielessä tarpeeksi. Paljon tuhoa aiheuttaneiden tai jotenkin muuten huomattavien myrskyjen nimet on "jäädytetty", kuten kuuluisien joukkuepelaajien pelinumerot. Jos vuodessa havaitaan enemmän kuin 21 hirmumyrskyä, niiden niminä aletaan käyttää kreikkalaisia kirjaimia (alpha, beta, gamma...).

Vaikka tänä iltana onkin osittainen kuunpimennys, joka on syvimmillään kello 23.07, kuvan varsinainen kohde on Kuun sijasta hurrikaani Emilyn myrskynsilmä, joka näkyy kuoppana muuten tasaisessa pilvimassassa. Kuva on otettu Kansainväliseltä avaruusasemalta 16. heinäkuuta 2005. Meksikonlahdella ja Karibianmerellä riehunut Emily oli kuvanottohetkellä jo kategorian 4 hirmumyrsky, jossa tuulennopeus nousi lähes 250 kilometriin tunnissa eli melkein 70 metriin sekunnissa. Myrsky kuitenkin voimistui vielä saman päivän aikana korkeimpaan eli kategoriaan 5.