Tim Peake

Suomensukuinen astronautti on potretissa kaikkein vasemmanpuoleisin. Hänestä myötäpäivään katsottuna muut ovat Oleg Skriposka ja Aleksei Ovshinin, Jeff Williams, Juri Malenshenko ja viimein alimmaisena oleva Euroopan avaruusjärjestön brittiastronautti Tim Peake.

Kahden Timin kanssa palaava Malenshenko lähtivät Sojuz-aluksellaan Kansainväliseltä avaruusasemalta aamulla klo 7.52 Suomen aikaa ja suunnitelman mukaan laskeutuminen Kazakstanin arolle tapahtuu klo 12.14 Suomen aikaa.

Sojuz on erittäin luotettava alus, joten paluun turvallisuudesta ja onnistumisesta ei kannata olla huolissaan. Sen sijaan usein aikaisemmin on huomattu, että paluu on kaikkea muuta kuin mukava ennen kaikkea pitkille ja kookkaille avaruuslentäjille. Avaruudessa ollessa ihminen "pitenee" kun painottomuudessa selkäranka ei painaudu kasaan, ja vaikka tämä pituuden lisäys otetaan huomioon esimerkiksi avaruusaluksen istuimien muotoa suunniteltaessa, voi kyyti olla silti epämukava. Tästä kenties äärimmäisin esimerkki on ollut ESAn italialaisastronautti Paolo Nespoli, iso mies, joka tunsi olevansa koko laskeutumisen ajan epämukavaan asentoon vääntyneenä ja hänen päänsä jyskytti pienen aluksen seinään joko rajun laskeutumisen ajan.

Sojuz ei ole sisätiloiltaan suurempi kuin pikkuauton etupenkit, mutta siihen on pakkautunut kolme ihmistä pulleissa avaruuspuvuissaan. Alus syöksyy avaruudesta ilmakehän yläosiin noin 25-kertaisella äänen nopeudella, jonka jälkeen nopeus hidastuu voimakkaasti ilmanvastuksen vuoksi. Kitkakuumennus hellii aluksen ulkopintaa huimalla noin 1500°C:n lämpötilalla. Kun ensimmäinen laskuvarjoista avautuu, tuntevat avaruuslentäjät kovan nykäisyn, mutta kun varsinainen päälaskuvarjo avautuu, on tunne kuin benji-hyppääjällä. 

Laskeutuminen Maan pinnalle parhaimmillaankin on kuin kaupunkinopeudella ajettu autokolari. Se tuntuu varsin huimalta rauhallisen laskuvarjon alla tapahtuneen leijumisen jälkeen.

Kaiken tämän jälkeen kolmikkoa odottaa painottomuuden jälkeen erittäin voimakkaalta tuntuva normaali painovoima. Että tervetuloa takaisin!

Yllä olevassa kuvassa avaruuslentäjät ovat Cygnus-rahtialuksen sisällä. Se kuljetti asemalle noin 3,5 tonnia ruokaa, varusteita, vaatteita ja tarvikkeita, joita etenkin tulevat miehistöt tarvitsevat.

Asemalle jäänyt kolmikko joutuu olemaan yksistään avaruudessa vain pari viikkoa, ennen kuin seuraava kolmikko lähtee matkaan. Anatoli Ivanishin, Kate Rubins ja Takuya Onishi nousevat Sojuz-aluksellaan asemalle heinäkuun 7. päivänä. Seuraava eurooppalainen avaruudessa on ranskalainen Thomas Pesquet, jonka lento alkaa tämänhetkisen suunnitelman mukaan marraskuun 15. päivänä.

Mitä tulee vielä laskeutumiseen, niin alla on varsin seikkaperäinen sitä selittävä video:

Kuvan on ottanut parhaillaan avaruusasemalla oleva Euroopan avaruusjärjestön astronautti Tim Peake, joka viiden asemalla olevan kollegansa kanssa viettää paljon aikaa avaruusaseman niin sanotussa kupolissa – seitsemällä suurella ikkunalla varustetussa havaintoasemassa, mistä näkee mainiosti ympäriinsä. Paikka on tehty paitsi maapallon ja avaruuden maisemien ihailuun, niin myös saapuvien avaruusalusten tarkkailuun sekä avaruuskävelyiden avustamiseen.

Huhtikuun lopulla kuvia ottaessaan Tim äkkäsi yhdessä ikkunoista pienen tuhrun, joka paljastui nopeasti mikrometeoroidin törmäysjäljeksi. Suurennettuna se näyttää omituiselta galaksilta, mutta myös hieman samanlaiselta kuin nastan iskujälki tuulilasissa. Nastan sijaan avaruusasemaan törmännyt pikku hitunen oli kenties jostain ammoisesta komeetasta irronnut hiekkarannan hiekanjyvää pienempi murunen.

Mitään vaaraa näin pienten hitusten törmäyksistä ei ole. Kupolin jokaisessa ikkunassa on monta kerrosta, ja ne on tehty kestämään suuremmatkin iskut. Avaruusaseman moduulien ulkopinnat on suojattu erityisin kilvin, jotka kestävät kookkaampienkin murusten törmäykset. Lisäksi kilvet ja uloimmat ikkunat ovat vaihdettavia, joten jos niissä havaitaan suurempia vaurioita, ne voidaan korvata uusilla. 

Arvioiden mukaan avaruusasema on saanut tähän mennessä noin 100 000 tällaista pientä kraatteria!

Myös pienemmät satelliitit on tehty kestämään tällaiset pienet törmäykset.

On tosin mahdollista, että hieman pienempi kappale joskus osuu avaruusasemassa tai muussa avaruusaluksessa juuri tärkeään kohtaan, missä ei ole sen suurempaa suojausta. Silloin se saattaa saada aikaan harmia, kenties jopa toimintahäiriön. Ja luonnollisesti avaruudessa on myös kappaleita, jotka ovat kookkaampia – onneksi ne ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.

Suurin haitta näistä mikrometeoroideista on aurinkopaneeleille, sillä pikku iskut vähentävät niiden tehoa.

Kenties paras laite mikrometeoroidien törmäysten tutkimiseen on ollut Hubblen avaruusteleskooppi. Tarkemmin ajateltuna tämä ei ole mikään yllätys: se on ollut avaruudessa jo kun astronautit ovat käyneet huoltamassa sitä useampaan kertaan, on sitä tutkittu sekä sen iskunkestävä metallipinta on kuvattu  joka kerta hyvin tarkasti. Lisäksi sen aurinkopaneelit on vaihdettu ja käytetyt tuotiin takaisin Maahan. 

Alla on tarkka kuva Hubblen pinnasta ja siihen merkittynä kaikki pikku iskupaikat. Neljännesvuosisadan aikana iskuja on tullut aika paljon!

Viime tiistaina kansainväliselle avaruusasemalle saapuneen miehistön työrupeama on alkanut jännittävästi.

Ensin heidän telakoitumisensa asemalle vaati komentaja Juri Melenshenkon väliin puuttumisen, kun automaattiohjaus oli viemässä Sojuz-alusta sivuun suunnitellulta reitiltään. Tässä sinällään ei ollut mitään traagista, sillä miehistö harjoittelee runsaasti erilaisia epänormaaleita tilanteita varten, ja siirtyminen käsiohjaukseen kävi kätevästi. Mikäli alus olisi jatkanut itsekseen, eikä mikään turvamenetelmistä olisi toiminut, se olisi tosin saattanut törmätä asemaan.

Tapausta voi toki paisutella mielessään koko aseman turvallisuutta uhanneeksi katastrofiksi, mutta sitä se ei ollut: Sojuz-alusten pienet toimintahäiriöt tosin herättävät huolta.

Nyt miehistöllä on edessään toinen välitöntä reagointia vaativa tilanne, joka tosin ei ole mitenkään traaginen.

Avaruusaseman pitkässä keskusmastossa oleva, raiteilla sen pinnalla pituussuunnassa liikkuva huoltotöissä käytettävä robottialusta on jumiutunut paikoilleen. Koska se on tällä hetkellä jumissa, mutta ei asianmukaisesti lukittuna paikalleen, on olemassa vaara, että kun avaruusasema tekee asennonmuutosta, pääsisi se irralleen ja voisi olla harmiksi. 

Avaruusasema joutuu tekemään asennonmuutoksia viimeistään ensi viikolla, kun seuraava rahtialus on tulossa asemalle. Venäläinen Progress MS -alus on tarkoitus laukaista maanantaina ja se telakoituu suunnitelman mukaan asemaan keskiviikkona. Silloin aseman asentoa joudutaan muuttamaan, jotta asema on sopivassa asennossa telakoitumista varten.

Lisäksi avaruusasema voi joutua tekemään ratamuutoksen koska tahansa esimerkiksi yllättäen havaitun avaruusromun väistämiseksi. 

Siksi avaruusasemalla valmistaudutaan nyt suunnittelemattomaan avaruuskävelyyn, jonka tekisivät aseman komentaja Scott Kelly ja asemalle juuri saapunut "sisunautti" Timothy Kopra. Avaruuskävely tehdään näillä näkymin joko maanantaina tai tiistaina, ja sen aikana ESAn brittiastronautti Tim Peake jää vastuuseen aseman "läntisestä osasta" ja avustaa toimissa aseman sisältä.

Heidän tehtävänään on katsoa mikä lavettia jumittaa ja koettaa saada se jälleen liikkumaan. Todennäköisesti yksi lavetin käsikäyttöisistä jarruista on napsahtanut päälle jostain syystä ja sen avaaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista.

Kaikki avaruusasemalle lähtevät astronautit on koulutettu yllättäviä korjaustoimia ja avaruuskävelyitä varten, joten tilanne ei ole vaarallinen. Avaruuskävelyt vaativat kuitenkin aina erikoisjärjestelyjä ja ovat mahdollisesti vaarallisia, joten ulos lähetetään aina vähintään kaksi astronauttia, jotka voivat avustaa tarpeen tulleen toisiaan. Kolmas avaruuslentäjä tarkkailee ja avustaa heitä aina sisällä, nykyisin yleensä aseman kupolissa, mistä näkee hyvin laajalle aseman ympärillä.

Joskus sitä sattuu olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten tämä Lufthansa-lehtoyhtiön lento matkalla Soulista Frankfurtiin. 

Lento LH 713 oli viime tiistaina 15. joulukuuta matkalentokorkeudessaan Venäjän päällä, noin 100 km itään Novosibirskistä, kun koneesta nähtiin taivaalla upea valoilmiö. Se oli kohti avaruutta kipuava Sojuz-kantoraketti, jonka kyydissä olivat ESAn brittiastronautti Tim Peake, NASAn suomalaissukuinen astronautti Tim Kopra ja kuvien ottohetkelläkin Sojuzin ohjaimissa ollut kosmonautti Juri Malenshenko.

Rakettilaukaisuiden aikaan lentoliikenne pidetään turvallisen matkan päässä kantoraketista, joten kukaan ei ollut lähelläkään vaaraa.

Näky oli kuitenkin hieno, sillä Sojuz oli koneesta katsottuna kirkas valopiste, joka kipusi ylöspäin taivaalla rakettimoottorien liekkien valaisema savuvana perässään. Vana on levinnyt, koska raketti oli jo ilmakehän yläosissa, missä moottorin suuttimesta pääsevät pakokaasut leviävät laajaksi hännäksi raketin taakse ohuessa ilmassa.

Koneen lentäjät Michael Schwarz ja Frank Barma onnistuivat nappaamaan nämä kuvat laukaisusta – ja vaikka heillä on työpaikallaan normaalistikin upeat maisemat, on avaruusraketin näkeminen näin hienosti varsin harvinaista!

Video raketin laukaisusta maanpäällisestä kuvakulmasta ja Sojuzin sisällä olleista kameroista on täällä.

Jokajoulukuinen miehistönvaihto kansainvälisellä avaruusasemalla on jälleen käynnissä, kun kolme avaruuslentäjää palasi viime perjantaina takaisin Maahan. 

NASAn Kjell Lindgren, Venäjän Oleg Kononenko ja japanilainen Kimiya Yui palasivat Sojuz-aluksellaan turvallisesti takaisin kotiplaneetan kamaralle oltuaan avaruudessa 141 päivää.

Avaruusasemalle jäivät vuoden mittaista lentoaan tekevät Scott Kelly ja Mihail Kornienko sekä syyskuussa asemalle saapunut Sergei Volkov.

Seuraava kolmehenkinen miehistö, järjestyksessään jo 47. avaruusaseman pysyvä miehistö, on parhaillaan Baikonurin kosmodromissa ja heidän kantorakettinsa rullattiin sunnuntaina laukaisualustalle. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmikko laukaistaan matkaan tiistaina.

Sisunautin toinen lento

Tämä miehistö on suomalaisittain kiinnostava, koska yksi sen jäsen on suomensukuinen Timothy Kopra. Kun hän teki ensimmäisen avaruuslentonsa vuonna 2009, hänen lentoaan seurattiin aktiivisesti myös Suomessa ja häntä alettiin (hieman naurettavasti) kutsumaan sisunautiksi, vaikkakin hänen yhteytensä Suomeen ovat olleet varsin ohuet.

Kopran suku on kotoisin Karjalan Valkjärveltä, josta Timin isoisä Antti Kopra lähti vuonna 1910 Amerikkaan. Isä Lennart Kopra puhui vielä sujuvasti suomea, mutta Tim itse ei oppinut kuin muutamia sanoja. Hän on vieraillut Suomessa muutaman kerran.

Ensimmäisellä avaruuslennollaan Kopralla oli mukana Kalevala-mitali ja tällä kerralla hän ottaa mukaansa Sibelius-mitalin.

Siinä missä Kopran ensimmäinen avaruuslento kesti vain noin kaksi kuukautta ja hän lensi silloin asemalle sekä palasi sieltä avaruussukkulalla, on nyt hänellä edessään kyyti Sojuz-aluksella sekä puolivuotinen pesti avaruudessa.

Itse asiassa hänen oli tarkoitus lentää avaruuteen uudelleen jo vuonna 2011, mutta hän loukkaantui kaaduttuaan polkupyörällä ja joutui jättämään lennon väliin.