elokuva

Elokuvafestivaali Etelämantereella

Ma, 02/24/2014 - 23:46 By Jari Mäkinen
Etelämantereen elokuvafestivaali

   

Antarktis ei ole ihan tavallinen paikka, etenkään elokuvafestivaalille. Vaikka manner on vaarallinen, kaukana ja hankalasti saavutettavissa, järjestyksessään jo viides Etelänapamantereen lyhyt-, dokumentti- ja animaatio-elokuvafestivaali on juuri päättynyt.

Festivaalin ohjelmistossa oli 20 lyhytelokuvaa ja kaksi pitkää dokumentti-elokuvaa 13. maasta. Yleisöpalkinnon voitti Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin dokumenttielokuva Kovasikajuttu. Jo aiemminkin ympäri maailmaa tavallisemmilla elokuvafestivaaleilla palkittu elokuva kertoo "Pertti Kurikan Nimipäivät" -punkyhtyeen tarinaa ja nyt se sai siis myös maailman eteläisimmän elokuvafestarin yleisön halitoihinsa.

Ohjelmassa oli tänä vuonna 22 elokuvaa 16 maasta. Näistä animaatioita oli neljä, dokumenttielokuvia kuusi, kokeellisia neljä, näytelmäelokuvia seitsemän ja mukaan mahtui yksi musiikkivideokin. Täydellinen lista elokuvista on jutun lopussa. Etelämantereelle elokuvat vietiin kätevästi DVD-levyillä.

Festivaalin yleisönä toimi Suomen Aboa-asemalla vieraillut ja työtä tehnyt Finnarp 2013 retkikunta, eli Vesa Marttila, Petri Heinonen, Hanna Leisti, Esa Vimpari ja Lara Harrison.

Retkikunnalle festivaali tarjosi hyvän tavan rentoutua työntäyteisen ja kiireisen oleskelun aikana, sillä Etelämantereen lyhyen kesän aikana pitää saada paljon aikaan, eikä vapaa-aikaa siinä ole juurikaan.

Festivaalin maine on kiirinyt jo myös muille tutkimusasemille, sillä tänä vuonna elokuvat jatkavat Saksan Neumayer III sekä Britannian Halley VI tai Rothera -asemille. Näillä asemilla elokuvia katsotaan pitkän, kuukausia kestävän ja henkisesti varsin raastavan yön aikana.

Festivaalin ideoija ja johtaja on Simojukka Ruippo.

   

Tänä vuonna retkikunta teki vain vähän tutkimusta, sillä tärkein tehtävä oli  huoltaa ja varustaa Aboa-asemaa. Esimerkiksi sää- ja havaintoaseman energiajärjestelmää parannetaan, aseman voimakone huolletaan, jätteenpolttouuni asennetaan ja Aboan sääasema päivitetään.

Yllä olevassa kuvassa sääasema on saanut uudet aurinkopaneelit ja lisäksi sähköä sille tuottaa uusi tuuligeneraattori. Aurinko paistaa luonnollisesti vain Etelämantereen kesän aikaan, tosin silloin läpi vuorokauden, mutta tuulta mantereella riittää reilusti yli tarpeen. Myös nyt tuuli ja sankka lumipyry keskeyttivät työnteon useaksi päiväksi, jolloin miehistö pysytteli sisätiloissa. Tämä tarjosi hyvän hetken mm. GPS-vastaanottimen ja seismometrin keräämien tietojen tallentamiseen. Ympärivuotisten mittalaitteiden huoltaminen ja tiedonkeruu oli luonnollisesti eräs tärkeä tehtävä.

Retkikunnan työlistalla oli myös ottaa näytteitä maastosta ympäristöviranomaisten edellyttämää lähiympäristön tilan seurantaa varten. Tämä velvoitemonitorointi pitää suorittaa noin kymmenen vuoden välein ja sillä tarkkaillaan Aboa-asemalla tapahtuvan ihmistoiminnan vaikutusta maastoon.  Näytteenottopisteistä määritettiin ensin tarkat koordinaatit ja sen jälkeen näytteet kaivettiin esiin sekä laitettiin hermeettisesti talteen laboratoriossa myöhemmin analysoitaviksi.  Suuri osa näytteenottopaikoista oli lumettomalla alueella, mutta osaa jouduttiin kaivamaan esiin paksujen lumi- ja jääkerrosten alta.

Aboa-asema

   

Luonnollisesti retkikunta teki myös tutkimusta. Olennaisin tehtävistä oli lähettää kaksi uudentyyppistä C-MET -sääluotainta. Pallossa on kaksikerroksinen kuori: päällimmäisenä olevan, koko järjestelmää nostavan pallon sisällä on heliumtankkina toimiva toinen pallo, josta satelliittiyhteyden avulla säädellään ulkoisen pallon heliumin määrää, eli nostokykyä. Näin pallon ja sen kantaman säätietoja mittaavan luotaimen korkeutta voidaan säädellä ja ne saadaan lentämään jopa useita vuorokausia.

Ilmatieteen laitoksen lisäksi mukana hankkeessa ovat Norjan ilmatieteen laitos ja professori Paul Voss Massachusettsin Smith Collegesta, Yhdysvalloista. Hän ohjasi suomalaisten lähettämiä palloja niissä olleiden Iridium-satelliittipuhelinmodeemien kautta toiselta puolen maapalloa.

Retkikunta ennätti myös työn ohessa ihastelemaan maisema – sekä katsomaan elokuvafestivaalin teoksia.

Juuri tällä hetkellä retkikunta on matkalla kohti kohtia Saksan Neumayer- ja Norjan Troll-asemien kautta. Parhaillaan viisikko on jo Kapkaupungissa, mistä he palaavat Suomeen lauantaina.

 

Tiedetuubi kertoi retkikunnan matkan alkamisesta tammikuun alussa artikkelissa Suomalaisretkikunta matkalla Etelämantereelle.

Taustatiedot ja kuvat: www.antarctica.fi sekä Simojukka Ruippo.


Ohjelmistossa olleet elokuvat:

1. Antártica: Evaldo Mocarzel, D, 2013, Brazil, 71'00
2. Dances for the Milky Way, Lennart Meri's Film Journeys: Jaak Lõhmus, D, 2010, Estonia, 61'00
3. The Date: Jenni Toivoniemi, F, 2012, Finland, 7'20
4.The Devil's Ballroom: Henrik Martin Dahlsbakken, F, 2012, Norway, 15'30
5. Dubus: Alexei Dimitriev, E, 2005, Russia, 4'09
6. Eden: Suyu Lee, F, 2012, South Korea, 10'30
7. Fist of Jesus: Adrián Cordona & David Muñoz, F, 2012, Spain, 15'00
8. Hurdy Gurdy: Daniel Seideneder, A, 2011, Germany, 3'30
9. Inquire Within: Jay Rosenblatt, D, 2012, USA, 4'00
10. Irish Folk Furniture: Tony Donoghue, E, 2012, Ireland, 9'00

11. Kolona: Ujkan Hysaj, F, 2012, Kosovo, 22'00
12. Maailma nauraa mukana ( World laugh with us ): Mikael Kosmos, M, 2013, Finland, 4'19
13. Matthiola Smells like Parfume: Mikhail Zeleznikov, D, 2012, Russia, 20'00
14. Schedryk: Stepan Koval, A, 2011, Ukraine, 4'23
15. Oslo: Luis Ernesto Doñas, F, 2012, Cuba, 13'00
16. Out of Frame: Yorgos Zois, E, 2012, Greece, 10'36
17. The Punk Syndrome: Jukka Kärkkäinen & J-P Passi, D, 2012, Finland, 85'00
18. Ransom: Dustin Rees, A, 2012, Switzerland, 2'00
19. She: Seong-hyeo Moon, F, 2012, South Korea, 17'00
20. Unravel: Meghna Gupta, D, 2012, UK/India, 14'00

21. Velo - Mysterium: Jörg Staeger, E, 2013, Germany, 7'00
22. Wind: Robert Löbel, A, 2012, Germany, 3'49

A = Animaatio
D = Documenttielokuva
E = Kokeellinen elokuva (experimental)
F = Näytelmäelokuva (fiktio)
M = Musiikkivideo

J-03 / Lumikki ja jouluelokuvan tapaus

La, 12/21/2013 - 01:31 By Jari Mäkinen

Elokuvayhtiöillä on ollut jo pitkään tapana tuoda teattereihin erityisesti jouluisia perhe-elokuvia juuri ennen joulua. Yksi ensimmäisistä tällaisista elokuvista oli tänään vuonna 1937 ensi-iltaansa tullut Walt Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä (eli Snow White and the Seven Dwarfs). Kyseessä ei ollut mikä tahansa elokuva, vaan maailman ensimmäinen täysipitkä (83 minuuttia) animaatioelokuva. Se oli aikansa puhutuin elokuvatuotanto, niin ennen kuin jälkeen valmistumisensa.

Walt Disney oli Euroopassa vieraillessaan nähnyt teatterinomistajien yhdistäneen kuusi Mikki Hiiri -lyhytelokuvaa yhdeksi, ja Disney huomasi, että yleisö jaksoi katsoa lyhytfilmien lisäksi pitkiäkin animaatioita. Hän tajusi kuitenkin pitkän elokuvan vaativan enemmän taitoa kuin 7–8 minuutin lyhytpiirrettyjen. Hassunkuriset sinfoniat -animaatioelokuvien sarja valjastettiin pitkän piirroselokuvan tuotantoon vaadittavan tekniikan harjoittelukanavaksi. Elokuvattujen näyttelijöiden liikkeitä tutkittiin filmiruutu kerrallaan, värien käyttöä kehitettiin, ja taiteilijat oppivat jäljentämään erilaisia materiaaleja melkein valokuvantarkasti. Suurimpia ongelmia oli piirroselokuville tyypillinen kaksiulotteisuus, sillä syvyyden puute vähensi niiden uskottavuutta. Ratkaisuksi Disneyn teknikot kehittivät monitasokameran, jonka avulla tilan vaikutelma saatiin siirrettyä animaatioonkin.

Elokuvan tekeminen kesti noin kaksi ja puoli vuotta, ja sen kustannukset nousivat pilviin. Pelkästään ensimmäisenä tuotantovuonna budjetti oli 250 000 dollaria, mutta seuraavana vuonna se tuplaantui. Disney joutui panttaamaan talonsa elokuvan tekoon ottamien noin miljoonan dollarin lainojen pantiksi, ja tilanne olisi ollut hyvinkin hankala, elleivät Bank of American johtajat olisi ihastuneet näkemiinsä näytteisiin elokuvasta. Rahaa tekemiseen kului lopulta 1,5 miljoonaa dollaria, mikä oli huima summa tuolloin.

Disney oli Lumikkia tehdessään kunnianhimoinen ja pyrki täydellisyyteen. Jos - ja kun - hän ei ollut tyytyväinen johonkin jaksoon, se tehtiin uudestaan. Jotta studion animaattorit eivät olisi lähteneet kilpailijoiden leipiin kesken tuotannon, Disney kehitti bonusjärjestelmän, joka varmisti, että pisimpään palvelleet saisivat yhtä paljon palkkaa kuin hän ja Roy Disney.

Elokuva tuli viimein ensi-iltaan 21. joulukuuta 1937, siis tänään 76 vuotta sitten. Se jälkiäänitettiin kymmenelle kielelle ja levitettiin 46 maahan. Elokuvaa ylistettiin kaikkialla, paitsi Isossa-Britanniassa, jossa sensuuri kielsi sen lapsilta, koska pelättiin elokuvan aiheuttavan painajaisia lapsille. Ensimmäisellä esittämiskierroksella elokuvan näki noin sata miljoonaa ihmistä.

Lumikki ja seitsemän kääpiötä tuotti 175,3 miljoonaa dollaria ja olisi todennäköisesti tuottoisin animaatioelokuva, mikäli inflaatio otettaisiin huomioon.

Maailman pienin animaatioelokuva

Ke, 05/01/2013 - 12:13 By Toimitus
Kuvakaappaus animaatiosta "A Boy and His Atom"

Tässä on varmasti maailman pienin animaatiofilmi, koska se on tehty yksittäisiä atomeja liikuttamalla.

Animaatio nimeltä "A Boy and His Atom", Poika ja hänen atominsa on tehty IBM-yhtiössä puolileikillään ja puoliksi tekniikan demoamiseksi käyttämällä hyväksi tuhansia tarkalleen oikeille kohdilleen asetettuja atomeja, joiden sijaintia postimerkin kokoisen kuparilevyn päällä pystyttiin muuttamaan tunnelointimikroskoopilla. Videossa on 250 kuvaa, jotka muodostavat yhdessä tarinan pojasta, joka ystävystyy ja leikkii atomin kanssa.

Videon taustalla on IBM:n Almadenin tutkimuslaboratoriossa, Kalifornian San Josessa, tehty tutkimustyö, jonka tuloksena kehitettiin tapa siirtää atomeja erittäin ohuen neulan avulla juuri haluttuihin paikkoihin. Tämän "skannaavaksi tunnelointimikroskoopiksi" kutsutun laitteen massa on pari tonnia ja sen kohteena olevat atomit jäähdytetään 268 asteen pakkaseen. Sen kehittäminen toi Gerd Binnigille ja Heinrich Rohrerille fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 1986.

Jos laitteen kehittämiseen meni vuosia, kävi animaation tekeminen pikaisemmin: nelihenkinen ryhmä vietti sen parissa kaksi viikkoa ja kuuleman mukaan monet työpäivistä venyivät aamuvarhaisesta yöhön.

Koko video on alla; lisätietoja videon tekemisestä on toisessa IBM:n tänään julkistamassa videossa.