psykologia

Osoite on yksinkertaisesti Berggasse 19, missä Freud asui ja työskenteli vuodesta 1891 toisen maailmansodan melskeisiin saakka. Kansallissosialistit pakottivat hänet pakenemaan perheineen Itävallasta kesäkuun 4. päivänä 1938 Lontooseen, missä Freud vietti loppuelämänsä. Muuton aikaan Freud oli jo yli 80-vuotias, ja hän kuoli seuraavana vuonna, syyskuussa 1939.

Freud oli Berggassen aikaan jo kuuluisa. Psykoanalyysin "kantatapaus", eli ns. Anna O:n tapaus oli jo vuonna 1880-luvun alussa ja Freud oli hoitanut hyvin tuloksin "hermotautipotilaita" uudella, keskustelevalla tavallaan (potilaitaan myös sisätautilääkärien tapaan koputellen ja kuunnellen) 1880-luvun puolivälistä alkaen.

Hoitokeinoina olivat myös hypnoosi ja sähkösokit, mutta Freud käytti yhtä enemmän ja enemmän psykoanalyysiä, johon kuului muun muassa unien tulkinta ja seksuaalisuus. 

Freud järjesti Berggassella myös vuodesta 1902 alkaen nuorten wieniläislääkärien "keskiviikkotapaamisia", jotka veivät psykoanalyysiä pitemmälle ja tekivät siitä tunnetumpaa. Vuodesta 1907 alkaen Freud alkoi saada myös maailmanmainetta, ja lopulta hänestä tuli alansa kenties tunnetein henkilö – Freud-nimen tuntevat oikeastaan kaikki.

Belfastissa, Pohjois-Irlannissa olevan Queen's Universityn tutkijat ovat kiehnänneet kissojen kanssa ihan toden teolla.

Tutkijat Louise McDowell, Deborah Wells ja Peter Hepper tutkivat 44 kissaa ja huomasivat, että ne eivät olleet yhtä tiukasti tottuneita käyttämään ensisijaisesti jompaa kumpaa etutassuaan.

Silti pieni ero löytyi: uroskissoille ei tassulla ollut juuri merkitystä, mutta naaraista selvästi suurempi osa oli oikeatassuisia. Tutkimus ilmestyi juuri Animal Behaviour -julkaisussa.

Merkittävää tutkimuksessa on se, että monissa aikaisemmissa eläimien "kätisyyttä" koskeneissa tutkimuksissa ovat kokeet olleet puolipakotettuja. Eläimille teetettiin siis testejä laboratorio-olosuhteissa tai vastaavissa, ja niiden reaktiot rekisteröitiin. Nyt kissoja tutkittiin kuitenkin niiden normaaleissa kotioloissa.

24 uroskissaa ja 20 naaraskissaa elivät ja tekivät temppujaan siis kuten tavallisesti, mutta huomaamattoman tarkkailun alaisina.

Taiteilija Gianluca Gimini on kiinnostunut polkupyöristä jo pitkään, ja kiinnostukseensa liittyen hän on pyytänyt vuodesta 2009 alkaen tapaamiaan ihmisiä piirtämään luonnoksia polkupyöristä. Siis piirtämään pyörän noin vain nopeasti sellaisena, kuin he pyörän mielessään muistavat ja kuvittelevat.

Tuloksena on koko joukko piirroksia, jotka osoittavat kuinka vieraantuneita ihmiset ovat polkupyörästä ja sen tekniikasta – vaikka he käyttäisivätkin pyörää päivittäin.

Todistaakseen saamiensa piirrosten hupaisuuden, Gimini alkoi tekemään pyöristä CAD-ohjelman avulla realistisia hahmotelmia, jolloin tuloksena oli vieläkin omituisempia pyöriä: ketjut menevät miten sattuu, etupyöriä ei voi kääntää lainkaan, rungot ovat epämuodostuneita ja yleisesti ottaen vain murto-osa pyöristä on edes jossain määrin ajettavia. Jos ne siis olisivat oikeita, ei vain tietokonerenderointeja.

Taiteellisteknisen puolen lisäksi projektilla on kiinnostava psykologinen ulottuvuus: ympärillämme on monia arkisia asioita ja laitteita, joita emme oikeasti tunne lainkaan. 

Tiedetuubi suosittelee ihmettelemään ja päivittelemään kaikkea – etenkin ympäristömme aivan yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa polkupyöriä.

Alla on vielä pari Gianlucan tekemä mallinnusta ja niiden pohjana olleet piirrokset. Suuri määrä lisää niitä on hänen Behance-sivuillaan. Muita hänen töitään on herran kotisivuilla osoitteessa www.gianlucagimini.it.

Tuntuuko siltä, että paremmat bileet ovat aina jossain muualla? Se voi toki pitää paikkansakin, mutta tuntemuksensa kanssa ei tarvitse olla enää yksin. Kyseessä on FoMO, “fear of missing out” eli pelko siitä, että jää jostakin paitsi.

Pelkotila ei ole uusi asia – kukapa ei olisi joskus tuntenut missaavansa jotain tärkeää – mutta sosiaalisen median myötä se on tullut yhä yleisemmäksi ja samalla kiinnostavammaksi. Jopa niin kiinnostavaksi, että ilmiötä on alettu tutkia tieteellisesti.

Andrew Przybylskin johtama tutkimusryhmä on kehittänyt Essexin yliopistossa testin, jolla FoMOn vakavuutta on mahdollista mitata. Testitulosten mukaan FoMO vaivaa pahiten alle 30-vuotiaita, mikä ei ole ollenkaan yllättävää. Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käyttäjistä noin kolmannes on ikäryhmässä 18–34 vuotta.

Toisaalta kaksi kolmannesta on yli 34-vuotiaita, joten FoMO ei johdu niinkään sosiaalisesta mediasta vaan iästä. Tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttö ei aiheutakaan FoMOa, vaan päinvastoin: FoMOsta kärsivillä se on syy käyttää sosiaalista mediaa.

Przybylskin ryhmä, jossa on tutkijoita Essexin yliopiston lisäksi Kalifornian ja Rochesterin yliopistoista Yhdysvalloista, on todennut FoMOlla olevan monia itsestään selviltä vaikuttavia piirteitä, mutta jotkut niistä ovat jossain määrin yllättäviä.

FoMO on yleisintä ja vakavinta nuorilla ja erityisesti nuorilla miehillä. Pelkotilan vakavuuteen vaikuttaa elämisen laatu ja etenkin se, millaiseksi oman elämänsä mieltää. FoMOsta kärsivien suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on aktiivisesta käytöstä huolimatta usein ristiriitaista.

Toisaalta FoMO on myös itseään toteuttava ennustus. Przybylskin mukaan FoMO voi muodostua niin vakavaksi, että muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä seuratessaan ei huomaa tekevänsä itse mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoisia asioita.

Tulokset julkaistaan heinäkuussa Computers in Human Behavior -lehdessä ja se on ensimmäinen FoMOsta tehty laaja tutkimus. Vaikka pelkotila sinänsä ei olekaan uusi, käsite nousi esiin vasta muutama vuosi sitten, kun sosiaalisen median käyttö yleistyi ja helpottui entisestään älypuhelinten ansiosta.

FoMO-testin voi tehdä osoitteessa www.ratemyfomo.com. Testi on englanninkielinen.