psykologia

Kuusi miestä suljettiin puoleksitoista vuodeksi metallisäiliöön – ennätyspitkä eristys vei vapaaehtoiset hulluuden rajamaille

Mars500-miehistöä maskit naamalla

Kymmenen vuotta sitten valmisteltiin Moskovan esikaupunkialueella avaruuslääketieteeseen erikoistuneessa IBMP-instituutissa hyvin erikoislaatuista ihmiskoetta. Mars500 -kokeessa kuusi nuorta miestä laitettaisiin 520 vuorokaudeksi simuloimaan avaruuslentoa Marsiin.

Jari Mäkisen tekemä Tiedeykkönen kertoo kokeesta tarkemmin kahden eurooppalaisosanottajan päiväkirjamerkintöjen avulla ja samasta asiasta on myös juttu YLE Tieteen nettisivuilla:
yle.fi/aihe/artikkeli/2020/04/03/kuusi-miesta-suljettiin-puoleksitoista-vuodeksi-metallisailioon-mita-mars500

Tagit

Kuuluisa sohva, eli kallonkutistajan luona Wienissä

La, 12/01/2018 - 07:48 Jari Mäkinen
Freudin sohva Wienissä

Miksi psykoanalyytikoilla on aina sohva, jolla potilas istuu ja selittää tuntemuksiaan? Ja miksi – etenkin stereotypioissa – heillä on aina parta ja sikari? Koska Sigmund Freudilla oli. Päivän tiedeteemainen museo on kuuluisan kallonkutistajan kotimuseo Wienissä.

”JoulukalenteriOsoite on yksinkertaisesti Berggasse 19, missä Freud asui ja työskenteli vuodesta 1891 toisen maailmansodan melskeisiin saakka. Kansallissosialistit pakottivat hänet pakenemaan perheineen Itävallasta kesäkuun 4. päivänä 1938 Lontooseen, missä Freud vietti loppuelämänsä. Muuton aikaan Freud oli jo yli 80-vuotias, ja hän kuoli seuraavana vuonna, syyskuussa 1939.

Freud oli Berggassen aikaan jo kuuluisa. Psykoanalyysin "kantatapaus", eli ns. Anna O:n tapaus oli jo vuonna 1880-luvun alussa ja Freud oli hoitanut hyvin tuloksin "hermotautipotilaita" uudella, keskustelevalla tavallaan (potilaitaan myös sisätautilääkärien tapaan koputellen ja kuunnellen) 1880-luvun puolivälistä alkaen.

Hoitokeinoina olivat myös hypnoosi ja sähkösokit, mutta Freud käytti yhtä enemmän ja enemmän psykoanalyysiä, johon kuului muun muassa unien tulkinta ja seksuaalisuus. 

Freud järjesti Berggassella myös vuodesta 1902 alkaen nuorten wieniläislääkärien "keskiviikkotapaamisia", jotka veivät psykoanalyysiä pitemmälle ja tekivät siitä tunnetumpaa. Vuodesta 1907 alkaen Freud alkoi saada myös maailmanmainetta, ja lopulta hänestä tuli alansa kenties tunnetein henkilö – Freud-nimen tuntevat oikeastaan kaikki.

Freud-museon sisäänkäynti

Berggasse 19 on kotimuseo, joskin koko talo on muutettu Freud-museoksi. Taloa ei voi olla huomaamatta Berggassella kävellessä, koska sen edessä on suuri punavalkoinen kyltti, ja kun toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan kotimuseoon nousee portaita pitkin, on portaikko muutettu niiden sisäänkäynniksi. Katutasossa on yllättäen Freud-niminen kahvila, joka espresso-omenatorttu-testin perusteella on hyvä ja siten suositeltava etappi ennen tai jälkeen vierailua.

Museo jakautuu selvästi kahteen osaan: toisessa kerroksessa olevaan Freudin perheen kotiin ja vastaanottotilaan, sekä kolmanteen kerrokseen tehtyyn Freudin elämästä ja työstä kertovaan näyttelyyn.

Freud-museon yksi huone

Suurin osa museon tavaroista on peräisin Anna Freudilta, joka auttoi vuonna 1971 sisustamaan museon. Esillä on aitoja, alkuperäisiä Freudin käyttämiä tavaroita ja huonekaluja, mutta etenkin osassa huonekaluja on jouduttu turvautumaan vastaavanlaisiin. Osa huonekaluista on myös peräisin Freudin varastoon jääneestä antiikkihuonekalukokoelmasta, joten halut ovat Freudin, mutta eivät alkuperäisillä paikoillaan.

Tunnelma on kuitenkin saatu niin autenttiseksi kuin yleisölle avoimessa kotimuseossa on mahdollista. Ainoa häiritsevä tekijä on seinille kerätyt lehtileikkeet, Freudin kirjoituksen ja muut muistoesineet, joita on siis myös kodin seinillä tapaan, jolla Freud itse tuskin aikanaan niitä olisi esille laittanut. Toisaalta museo ei ole suuri, ja yläkerran näyttely on jo sellaisenaan täyteen pakattu, joten on hyvä, että esineet ja muut ovat esillä jossakin. Ja mikä ettei paikoissa, joihin ne liittyvät kotona.

Museossa on myös pieni elokuvateatteri, jossa esitetään hyvin tehtyä filmiä Freudista. Anna Freudin kommentit tekevät siitä hyvin henkilökohtaisen ja tuovat esiin kuuluisan psykoanalyytikon inhimillisenkin puolen.

Siis: jos olette kesälomamatkalla Itävallassa, niin pieni piipahdus Wienin Sigmund Freud -museoon on matkan väärti. Siellä voi huomata muun muassa sen, että otsikkokuvassa oleva Freudin sohva oli kaikkea muuta kuin muvaka sohva – se oli ennemminkin potilaslavetti.

Museon nettisivut ovat osoitteessa: www.freud-museum.at

Juttu on julkaistu alun perin 4. heinäkuuta 2016.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Kissanaaras on oikeatassuinen

Ke, 01/24/2018 - 10:44 Toimitus
Kissa. Kuva: Flickr / Rachel Hobday

Suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä. Mutta miten on kissojen kanssa? Tutkijoiden mukaan kissojen(kin) tassupreferenssi voi olla merkki stressinsietokyvystä.

Belfastissa, Pohjois-Irlannissa olevan Queen's Universityn tutkijat ovat kiehnänneet kissojen kanssa ihan toden teolla.

Tutkijat Louise McDowell, Deborah Wells ja Peter Hepper tutkivat 44 kissaa ja huomasivat, että ne eivät olleet yhtä tiukasti tottuneita käyttämään ensisijaisesti jompaa kumpaa etutassuaan.

Silti pieni ero löytyi: uroskissoille ei tassulla ollut juuri merkitystä, mutta naaraista selvästi suurempi osa oli oikeatassuisia. Tutkimus ilmestyi juuri Animal Behaviour -julkaisussa.

Merkittävää tutkimuksessa on se, että monissa aikaisemmissa eläimien "kätisyyttä" koskeneissa tutkimuksissa ovat kokeet olleet puolipakotettuja. Eläimille teetettiin siis testejä laboratorio-olosuhteissa tai vastaavissa, ja niiden reaktiot rekisteröitiin. Nyt kissoja tutkittiin kuitenkin niiden normaaleissa kotioloissa.

24 uroskissaa ja 20 naaraskissaa elivät ja tekivät temppujaan siis kuten tavallisesti, mutta huomaamattoman tarkkailun alaisina.

 

Eläinten luontainen "kätisyys" tulee esiin mm. niiden astuessa portaita alas, kiipeävät esteiden yli tai tavoittelevat jotain asiaa käpälällään. 

Kissoille tehtiin kotioloissa myös pieniä "pakotuskokeita" siten, että niiden piti kurottaa ruokaa hankalan tornin sisältä.

Suurin osa kissoista käytti ensisijaisesti toista tassuaan: 73 % ruokaa tavoitellessa, 70 % astuessa alas ja 66 % kiivetessä kohteen yli. Tämä selvä "kätisyys" oli selvä luonteenpiirre, joka tuli esille niin luontaisissa kuin "pakotetuissa" toimissa.

Tulosten mukaan hieman yllättäen uroskissat olivat enemmän vasentassuisia ja naaraat oikeatassuisia.

Deborah Wells olettaa yliopistonsa tiedotteessa, että syy voi olla hormoneissa sekä eri sukupuolten välisissä pienissä hermostoarkkitehtuurin eroissa.

Hänen mukaansa on myös viitteitä siitä, että "kätisyys" kertoo eläimen stressinsietokyvystä. Vasenta raajaansa preferoivat tai ne, joille asialla ei ole merkitystä, ovat mahdollisesti hieman leväperäisempiä ja joutuvat helpommin mieron tielle, kun taas oikeaa raajaansa ennen kaikkea käyttävät ovat säntillisempiä. 

Olisi tosin jännää tietää, miten tätä on mitattu kissoilla. Wellsin mukaan kuitenkin koirista on havaittu aiemmin se, että "vasenkätiset" ovat yleensä pessimistisempiä kuin "oikeakätiset". 

Otsikkokuva: Flickr / Rachel Hobday

Video: Täällä syntyi psykoanalyysi

Nyt niitä tulee: Jari Mäkisen aikanaan Prisma Studioon tekemiä pikkujuttuja saadaan Tiedetuubiin. Ensimmäisenä vuorossa on sarja tieteenhistorian tärkeistä paikoista.

Psykoanalyysin kehittäneen Sigmund Freudin työhuone Wienissä on nykyisin museo, missä voi tutustua paitsi kuuluisaan tutkijalääkäriin, niin myös hänen työhönsä, elämäänsä ja psykologiaan. Osoite on Bergstraße 9. 

Mikäli et ennätä käymään paikalla, niin tällä videolla sinne pääsee etäkäynnille kätevästi. Paikasta voi myös lukea lisää Tiedetuubin tiedekiinnostavuuskartan jutussa.

Juttu on lähetetty YLEn Prisma Studiossa vuonna 2011 ja julkaistaan uudelleen luvan kanssa Tiedetuubissa.

Video: Tällainen tanssi on todistettu tieteellisesti seksikkääksi

Tieteen tehtävänä on paitsi ymmärtää maailmaa ja sen ilmiöitä paremmin, niin myös tuoda ratkaisuita sekä selityksiä käytännön asioihin.

Juuri näin tapahtuu tässä Naturen Scientific Reports -sarjassa julkaistussa artikkelissa, joka keskittyy selvittämään heteronormatiivisesti sitä, millainen on kaikkein seksikkäin naisen tanssi. 

Kyse on psykologiasta ja ihmismielen toiminnan selvittämisestä, mutta tutkimus antaa myös käytännön esimerkin siitä, miten naisen kannattaa tanssia miestä miellyttääkseen.

Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin analysoineet miehen seksikkäintä tanssia, joten tässä suhteessa tutkimus on tasapuolinen.

Tällä kerralla Northumbrian yliopiston psykologit pyysivät 39 naispuolista opiskelijaa tanssimaan Robbie Williamsin musiikin tahdissa ja tanssit muutettiin henkilökohtaisista ruumiinpiirteistä vapaan avatarin esittämiksi. 

Heteromiehistä ja -naisista koostunut arviointiryhmä arvioi tansseja, ja arvioiden perusteella voitiin tehdä yllä oleva malliesimerkki seksikkääksi koetusta tanssista.

Sen olennaisia piirteitä ovat laajat olkapäiden heilahtelut sekä epäsymmetriset jalkojen liikkeet.

Tutkijat tosin huomauttavat, että tanssi on hyvin kulttuurisidonnaista. Näin ollen tällainen tanssi ei välttämättä olisi suuri hitti esimerkiksi Afrikassa.

Samoin kannattaa muistaa, että kun tässä tutkimuksessa henkilökohtaiset piirteet pyrittiin eliminoimaan käyttämällä avataria, on niillä tosielämässä erittäin suuri merkitys. Esimerkiksi silmäniskuja tai miellyttävää hymyä ei tällä tanssijalla ole.

Avainsanat

Video: Vuoden kestänyt Mars-komennus päättyi

Yllä olevalla videolla esitellään HI-SEAS -tutkimushankkeen tiloja Mauna Loa -tulivuoden rinteellä noin 2500 metrin korkeudessa, missä tänään aamulla Suomen aikaa päättyi yli vuoden kestänyt avaruuslennon matkimiskoe.

Nyt aamulla Suomen aikaa päättyneessä vuoden kestävässä kokeessa oli mukana kuusi vapaaehtoista, joista neljä oli amerikkalaisia (lentäjä, arkkitehti, toimittaja ja maaperätutkija), yksi ranskalainen astrobiologi ja saksalainen fyysikko.

He olivat sulkeutuneet asemaansa viime elokuussa ja elivät siellä siitä alkaen siellä samaan tapaan kuin astronauttien oletettaisiin olevan Marsissa: he olivat vain asemansa sisällä varsin askeettisissa oloissa ja poistuivat sieltä ainoastaan kerran viikossa "avaruuspuvut" päällään marsmaiseen ympäristöönsä.

Vuoden aikana he söivät vain pakastekuivattuja ja muuten hyvin säilyvää ruokaa, eli juuri sellaista ravintoa, mitä pitkäkestoisella Mars-lennollakin syötäisiin. Vettä ja sähköä oli saatavissa vain rajoitetusti, aivan kuten Mars-asemallakin.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen



Kyseessä oli jo neljäs tutkimukseen osallistunut ryhmä. Edelliset miehistöt ovat olleet asemansa sisällä lyhyempiä aikoja. Edellinen, viime vuoden elokuussa "lentonsa" päättänyt ryhmä vietti eristyksissä kahdeksan kuukautta. Yllä olevan videon on tehnyt tuo edellinen, kahdeksan kuukautta asemalla ollut ryhmä.

Tätä HI-SEAS -tutkimushanketta toteuttaa Havaijin yliopisto suurelta osin Nasan rahoituksen turvin. Nimi HI-SEAS tulee sanoista Hawaii Space Exploration Analog and Simulation.

Kokeessa jäljiteltiin ainoastaan oleskelua Marsissa ja sen tärkein tarkoitus oli avaruustekniikan testaamisen sijaan selvittää miten ihmiset käyttäytyvät olosuhteissa, jotka ovat Mars-lennon kaltaiset. Tässä kokeessa siis keskityttiin ainoastaan mahdollisen Mars-lennon tutkimusvaiheeseen, eli aikaan, jolloin miehistö on Marsin pinnalla. Se oli siis tässä mielessä yksinkertaisempi kuin esimerkiksi puolitoista vuotta kestänyt Mars500-koe vuosina 2010-2011.

Heidän kupumainen asumuksensakin oli hyvin samanlainen mitä tulevista Mars-asemista kuvitellaan, joskin se ei ollut ilmatiivis ja samaan tapaan suojattu ympäristöään vastaan kuin Marsissa pitää olla. Yllä olevalla videolla esitellään sitä tarkemmin.

Kansa ei yksinkertaisesti tiedä – tuloksena kokoelma täysin järjettömiä fillareita

Pe, 05/06/2016 - 19:01 Jari Mäkinen
Gianluca Giminin pyörämallinnos


Italian ympäriajo, klassikkokilpailu Giro d'Italia alkoi tänään, ja sen kunniaksi perjantain viihdejuttu käsittelee polkupyöriä. Tässä on kirjaimellisesti mielikuvituksellinen kokoelma erilaisia fillareita Italiasta.


Taiteilija Gianluca Gimini on kiinnostunut polkupyöristä jo pitkään, ja kiinnostukseensa liittyen hän on pyytänyt vuodesta 2009 alkaen tapaamiaan ihmisiä piirtämään luonnoksia polkupyöristä. Siis piirtämään pyörän noin vain nopeasti sellaisena, kuin he pyörän mielessään muistavat ja kuvittelevat.

Tuloksena on koko joukko piirroksia, jotka osoittavat kuinka vieraantuneita ihmiset ovat polkupyörästä ja sen tekniikasta – vaikka he käyttäisivätkin pyörää päivittäin.

Todistaakseen saamiensa piirrosten hupaisuuden, Gimini alkoi tekemään pyöristä CAD-ohjelman avulla realistisia hahmotelmia, jolloin tuloksena oli vieläkin omituisempia pyöriä: ketjut menevät miten sattuu, etupyöriä ei voi kääntää lainkaan, rungot ovat epämuodostuneita ja yleisesti ottaen vain murto-osa pyöristä on edes jossain määrin ajettavia. Jos ne siis olisivat oikeita, ei vain tietokonerenderointeja.

Taiteellisteknisen puolen lisäksi projektilla on kiinnostava psykologinen ulottuvuus: ympärillämme on monia arkisia asioita ja laitteita, joita emme oikeasti tunne lainkaan. 

Tiedetuubi suosittelee ihmettelemään ja päivittelemään kaikkea – etenkin ympäristömme aivan yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa polkupyöriä.

Alla on vielä pari Gianlucan tekemä mallinnusta ja niiden pohjana olleet piirrokset. Suuri määrä lisää niitä on hänen Behance-sivuillaan. Muita hänen töitään on herran kotisivuilla osoitteessa www.gianlucagimini.it.

Somelaisten vitsaus: FoMO

To, 05/02/2013 - 11:10 Markus Hotakainen

Tuntuuko siltä, että paremmat bileet ovat aina jossain muualla? Se voi toki pitää paikkansakin, mutta tuntemuksensa kanssa ei tarvitse olla enää yksin. Kyseessä on FoMO, “fear of missing out” eli pelko siitä, että jää jostakin paitsi.

Pelkotila ei ole uusi asia – kukapa ei olisi joskus tuntenut missaavansa jotain tärkeää – mutta sosiaalisen median myötä se on tullut yhä yleisemmäksi ja samalla kiinnostavammaksi. Jopa niin kiinnostavaksi, että ilmiötä on alettu tutkia tieteellisesti.

Andrew Przybylskin johtama tutkimusryhmä on kehittänyt Essexin yliopistossa testin, jolla FoMOn vakavuutta on mahdollista mitata. Testitulosten mukaan FoMO vaivaa pahiten alle 30-vuotiaita, mikä ei ole ollenkaan yllättävää. Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käyttäjistä noin kolmannes on ikäryhmässä 18–34 vuotta.

Toisaalta kaksi kolmannesta on yli 34-vuotiaita, joten FoMO ei johdu niinkään sosiaalisesta mediasta vaan iästä. Tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttö ei aiheutakaan FoMOa, vaan päinvastoin: FoMOsta kärsivillä se on syy käyttää sosiaalista mediaa.

Przybylskin ryhmä, jossa on tutkijoita Essexin yliopiston lisäksi Kalifornian ja Rochesterin yliopistoista Yhdysvalloista, on todennut FoMOlla olevan monia itsestään selviltä vaikuttavia piirteitä, mutta jotkut niistä ovat jossain määrin yllättäviä.

FoMO on yleisintä ja vakavinta nuorilla ja erityisesti nuorilla miehillä. Pelkotilan vakavuuteen vaikuttaa elämisen laatu ja etenkin se, millaiseksi oman elämänsä mieltää. FoMOsta kärsivien suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on aktiivisesta käytöstä huolimatta usein ristiriitaista.

Toisaalta FoMO on myös itseään toteuttava ennustus. Przybylskin mukaan FoMO voi muodostua niin vakavaksi, että muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä seuratessaan ei huomaa tekevänsä itse mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoisia asioita.

Tulokset julkaistaan heinäkuussa Computers in Human Behavior -lehdessä ja se on ensimmäinen FoMOsta tehty laaja tutkimus. Vaikka pelkotila sinänsä ei olekaan uusi, käsite nousi esiin vasta muutama vuosi sitten, kun sosiaalisen median käyttö yleistyi ja helpottui entisestään älypuhelinten ansiosta.

FoMO-testin voi tehdä osoitteessa www.ratemyfomo.com. Testi on englanninkielinen.