Kuvassa olevat pikku veijarit ovat auringonkukka (Helianthus annuus), aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea), jalomalva (Sidalcea malviflora), kultanauhalilja (Lilium auratum), kultahelokki (Oenothera fruticosa) ja risiini (Ricinus communis).
Auringonkukkasiitepölypartikkelit ovat kuvassa pieniä punaisia väkäpintaisia, aitoelämänlangat suuria vihreitä palluroita, jalomalvat puolestaan keltaisia suuria piikkipalleroita, kultanauhaliljat soikeita, vihreitä papumaisia, helokki punainen kolmikyttyräinen ja risiinit pieniä vihreän kuulan näköisiä silopintaisia palloja.
Kuva on noin 500-kertainen suurennos, eli soikeat, hieman värjätyiltä' pesusieniltä näyttävät kultanauhalinjan siitepölyhituset ovat kooltaan noin 50 μm – siis 0,05 mm.
Kukkien seksiä
Kun puhutaan siitepölystä, on kyse kasvien lisääntymisestä. Siis oikeasti kukista ja mehiläisistä.
Aloitetaan selitys kukasta: kukka on yksinkertaisesti suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa, jossa syntyvät siemenet. Se on kasvussaan rajoittunut verso, jonka osat ovat kukkapohjus sekä verholehdet, terälehdet, hedelehdet ja emilehdet.
Hedettä voi pitää kasvien koiraspuolisena suvullisen lisääntymisen välineenä ja emi on puolestaan naaraspuolinen lisääntymiselin. Siitepöly on puolestaan kuin spermaa, vaikkakin on muodoltaan jauhetta, joka syntyy heteiden ns. ponsissa.
Siitepölyn yksittäiset hiukkaset sisältävät kasvin koiraspuolisen sukusolun. Tuulen tai hyönteisten kuljettamana tai muulla tavoin siitepölyhiukkanen joutuu emin ns. luotille, ja siitä kasvaa siemenaiheeseen tunkeutuva siiteputki. Sen välityksellä siittiösolu joutuu munasoluun, minkä jälkeen tapahtuu hedelmöitys. Paljassiemenisillä siitepöly joutuu suoraan siemenaiheeseen.
Koska kasvit eivät voi liikkua toistensa luokse ja kuljettaa siitepölyä itse heteestä emiin, on luonto keksinyt kaksi näppärää tapaa hoitaa homma: siitepöly leviää joko ilman kautta tuulen mukana tai hyönteisten välityksellä. On myös kukkia, joiden pölytyksestä huolehtivat lepakot tai linnut (esimerkiksi kolibrit).
Tuulipölytteisiä ovat esimerkiksi kaikki heinäkasvit ja havupuut sekä monet lehtipuutkin kuten koivut ja lepät. Niiden kukat ovat yleensä ulkonäöltään vaatimattomia. Sitä vastoin hyönteispölytteiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä suurilla, värikkäillä terälehdillä. Hyönteispölytteisten kasvien kukat erittävät myös mettä ja erilaisia tuoksuja, jotta hyönteiset tulisivat varmasti vierailemaan niissä.
