valtameret

Toukokuun 8. päivänä Uuden-Seelannin ilmatieteen laitoksen asentama yksinäinen mittauspoiju Etelämerellä sai todella kyytiä: siihen iski 23,8 metriä korkea aalto.

Merenkävijät kertovat aina tarinoita yksittäisistä, valtavista aalloista ja sellaisia on saatu muutamia jopa kuvattuakin.

Mutta näin suurta aaltoa ei ole toistaiseksi tullut eteen eteläisellä pallonpuolella. Tiistaina 8. toukokuuta Etelämerellä noin 600 kilometriä Uudesta-Seelannista etelään keskellä aavaa valtamerta oleva mittauspoiju rekisteröi suurimman koskaan mitatun aallonkorkeuden.

23,8 metriä on seitsenkerroksisen talon korkeus, ja jos sellainen olisi iskenyt laivaan, niin se olisi ollut varmasti pulassa.

Kaikkein suurimmat aallot on kuitenkin mitattu Pohjois-Atlantilla. Brittien merentutkimusalus rekisteröi helmikuussa 2000 Skotlannin länsipuolella useita 18,5 metriä korkeita aaltoja ja yksittäisiä, joiden korkeus oli jopa 29,1 metriä.

Todennäköisesti suuria aaltoja on enemmänkin ja kenties suurempiakin, mutta niistä on vaikea saada tietoa. Mittauspoijuja on varsin harvassa ja valtameret ovat suuria.

Pientä vinkkiä asiasta on saatu satelliittihavaintojen avulla. Vuonna 2004 tutkijat kävivät läpi Envisat-satelliitin ko,men viikon aikana ottamia tutkakuvia maailman meriltä ja löysivät kymmenen yli 25-metristä aaltoa.

Nyt jättiaallon Etelämerellä havainnut poiju oli varsin uusi, sillä se asennettiin paikalleen vasta viime maaliskuussa.

Kuva: MetOceanNZ

Poiju mittaa vain 20 minuuttia kolmen tunnin välein, joten suuria aaltoja on todennäköisesti tuolloin enemmänkin. Kenties jopa suurempiakin.

Alkuviikosta alueella oli hyvin voimakas, nopeasti kehittyvä matalapaine, joka puskee liikkuessaan alla meren pinnalla samaan suuntaan kulkevia aaltoja ikään kuin mukanaan. Matalapaine lisää niiden vauhtia ja voimaa, jolloin ne saattavat kehittyä näinkin suuriksi.

Aallot jatkavat eteenpäin meren pinnalla, vaikka matalapaine heikkeneekin. Todennäköisesti tämäkin ennätysaalto rantautuu Pohjois-Amerikkaan voin viikon päästä.

Edellinen eteläisen pallonpuolen rekisteröity aallonkorkeusennätys on vuodelta 2012, jolloin australialainen poiju Tasmanian eteläpuolella kirjasi luvun 22,03 metriä.

Kauppa-alus kohtaa jättiaallon vuoden 1940 tienoilla Atlantilla. Kuva: NOAA

Epävirallisesti suurin tiedossa oleva aalto havaittiin vuonna 1826, kun ranskalainen tutkimusmatkailija Jules Dumont d'Urville kertoo havainneensa 33 metriä korkeita aaltoja Intian valtamerellä. Häntä arvosteltiin jälkikäteen, sillä kukaan ei uskonut niin suuria aaltoja olevan olemassa – jopa tunnettu tutkija François Arago laski, että aalto ei voi olla suurempi kuin 9,1 metriä.

No, hän oli väärässä ja voi olla, että Dumont d'Urville oli oikeassa; jättiaaltoja on olemassa ja kunhan tämä uusiseelantilaispoijukin pääsee tekemään mittauksiaan pitemmän aikaa, voidaan sielläkin havaita yli 30-metrisiä jättiläisiä.

Tagit

valtameret

merenkulku

merentutkimus

Uusi-Seelanti

Etelämeri

Tänään 8. kesäkuuta vietetään kansainvälistä meripäivää. World Oceans Day on ollut YK:n eräs virallisista maailman merkkipäivistä vuodesta 2008 alkaen, mutta epävirallisesti sitä on juhlistettu Rio de Janeirossa vuonna 1992 olleesta ympäristökokouksesta alkaen.

Päivän kuva Niinpä tänään vietetäänkin erilaisia meriin ja valtameriin liittyviä tapahtumia ympäri maailman. Tänä vuonna teemana on "Terveet meret, terve planeetta", ja useissa tapahtumissa kiinnitetäänkin huomiota merten saastumiseen.

Ellet pääse itse paikalle johonkin tapahtumista, niin päivän Facebook-sivulle on ainakin helppo hypätä ja seurata menoa twitterissä avainsanalla #worldoceansday.

Maailman luonnonsäätiön mukaan 80% merten saasteista on peräisin ihmisen kiinteän maan kamaralla tekemistä toimista, jotka työntävät meriin lannoitteita, öljyä, myrkyllisiä kemikaaleja ja kaikenlaista kiinteää jätettä, kuten erityisen haitallista muovia.

WWO:n tiedoista paljastuu myös se, että maailman saastunein meri on Meksikon lahti, jonka keskellä on pinta-alaltaan 16 000 – 20 000 km² oleva lähes kuollut alue. Pohjois-Atlantilla lilluu valtava roskalautta, jonka halkaisija on satoja kilometrejä ja missä on paikoitellen jopa 200 000 roskakappaletta neliökilometrillä.

Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Tyynen valtameren keskellä olevaan pääasiasta mikroskooppista muovia sisältävään jätelauttaan, joka on pinta-alaltaan arviolta 15 miljoonaa neliökilometriä – varovaisimpienkin laskelmien mukaan vähintään 700 000 km².

Yllä olevassa kuvassa on kuitenkin näkymä varsin puhtaalle merelle Etelä-Afrikassa. Siinä on Kapkaupungin eteläpuolella oleva Cape Point, mistä avautuu laaja ulappa, jonka vastaranta on Etelämanner. Paikassa eteläinen Atlantti ja Intian valtameri kohtaavat, ja vaikka sää olisi lämmin ja mukava, on haita vilisevä, rikas meri aina varsin kylmä.

Maailman meripäivää kannattaa juhlistaa katsomalla (taas kerran) Yann Arthus-Bertrandin ja Michael Pitiot'n mainio elokuva Planet Ocean, jonka YouTube-versio on alla upotettuna. Sen saa näkyviin myös koko ruudun kokoisena ja YouTuben puolelle hyppäämällä myös parempiresoluutioisena.

Tagit

Päivän kuvassa on tänään niin sanottu musta savuttaja.

Päivän kuva Mustat savuttajat ovat merenpohjassa, mannerlaattojen mereisissä saumakohdissa olevia purkausaukkoja, joista suihkuaa yli 400 asteen lämpötilassa olevaa vettä. Tumma väritys johtuu sulfideista, joita on liuennut maankuoresta kuumaan veteen.

Kilometrien syvyydessä vallitseva suuri paine pitää veden korkeasta lämpötilasta huolimatta nestemäisessä olomuodossa. Vesi on paitsi kuumaa myös hapanta, jokseenkin etikan luokkaa. Mustien savuttajien ympärillä on usein kukoistavia eliöyhdyskuntia, jotka käyttävät ravintonaan veteen liuenneita kemiallisia yhdisteitä.

Kiteytyneet metallisulfidit voivat muodostaa valtavia malmiesiintymiä merenpohjaan.

Ensimmäiset mustat savuttajat löydettiin vuonna 1977 Galápagossaarten lähistöltä. Nykyään niitä tiedetään olevan ainakin Atlantin valtameressä ja Tyynessä valtameressä, keskimäärin 2 100 metrin syvyydessä.

Jupiterin Europa-kuun 100 kilometriä syvän meren pohjassa arvellaan olevan vastaavanlaisia muodostelmia.

Tagit

Joka kerta, kun peset polyesteripohjaista vaatetta, huuhtoutuu pesuveden mukana noin 1900 pientä kuidunpalasta eteenpäin veden kiertokulussa. Joka ikinen muovipussi, myös maatuva sellainen, tuottaa suuren määrän muovihiukkasia. Ja joka kerta, kun käytät kosmetiikkaa, mihin on varta vasten lisätty muovihitusia, lisäät myös muoviroskan määrää ympäristössämme.

YK:n ympäristöohjelman arvion mukaan valtamerissä kelluu noin 13 000 muovin palaa jokaista neliökilometriä kohden, ja tästä suurin osa on tätä jatkuvasti pienemmiksi pilkkoutuvia muovinpalasia, niin sanottua mikromuovia.

Tämä mikromuovi on siinä mielessä ikävää, että muovi ei käytännössä hajoa ympäristössä kerran sinne jouduttuaan. Jätevedet kuljettavat mikromuovit nopeasti vesistöön, jossa ne hajoavat yhä pienemmiksi, eivätkä jätevedenpuhdistamot pysty suodattamaan niitä tehokkaasti.

Siinä missä suuret luonnossa olevat muoviriekaleet ja -kappaleet ovat haitallisia ja vaarallisia eläimille, ei mikromuovista sinällään ole toistaiseksi selvää tutkimustietoa. Mutta luonnollisestikaan se ei ole hyvä asia: tämä mikromuovi on levittäytynyt siinä määrin jo joka puolelle planeetallamme, että sitä on jopa lähes jokaisessa suupalassa, jonka syömme.

Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi normaalissa ravintolassa tarjottavassa simpukka-annoksessa on noin 500 mikromuovihitusta. Suomalaispöydissä muovia on erityisesti merikalatuotteissa; Helsingin ympäristökeskuksen tutkimukset osoittavat, että mikromuovia on lähes kaikista Helsingin merialueella kerätyistä pintavesi- ja sedimenttinäytteistä; MARLIN-projektin (Baltic Marine Litter Project) tutkimuksen mukaan puolestaan 75% kaikesta Suomen rannoilta löytyneestä jätteestä on muovia.

Ongelmana on myös se, että vaikka muovi sinällään ei olisi ehdottoman haitallista, se näyttää keräävän itseensä ympäristömyrkkyjä. Muovien myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoona kertaa suurempia verrattuna niitä ympäröivään veteen.

Mikromuovi ja kosmetiikka

Erityisen ikävää mikromuovi on tuotteissa, mihin sitä varta vasten lisätään. Tällaista on muun muassa kosmetiikka, missä muovimateriaaleja eritoten poishuuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa, kuten kuorintavoiteissa sekä myös hammastahnoissa.

Vaikka kosmetiikka-alalla pyritään yhä useammin korvaamaan mikromuoveja toisilla ainesosilla ja esimerkiksi EU-ympäristömerkki tulee kieltämään mikromuovit saippuoissa ja shampoissa varsin pian, on markkinoilla paljon mikromuoveja sisältäviä tuotteita.

Julkaisimme talvella testin suomalaisen CosmEthicsin mobiilisovelluksesta, joka auttaa kuluttajaa välttämään kosmetiikan haitallisia ja allergisoivia aineita. Nyt sovellus tunnistaa myös mikromuoveja sisältävät tuotteet.

Toimitusjohtaja Katariina Rantasen mukaan yhtiö on lisännyt tietokantaan kaikkiaan 16 erilaista muovia yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa ja tehnyt niistä valmiin ei-toivottujen aineiden listan, jonka kuluttaja voi halutessaan aktivoida.

Rantasen mukaan yhtiö laajentaa parhaillaan tietokantaa ja yrittää saada lisättyä sinne mahdollisimman monta tuotetta ainesosaluetteloineen.

“Tuotteita lisätään tietokantaan päivittäin noin sata, ja helmikuun lopussa niitä oli siellä jo noin 20 000”, hän kertoo.

Muovien estolistalla olevien 16 muovin joukossa ovat Rantasen mukaan esimerkiksi polypropyleeni ja polyetyleeni, joista jälkimmäistä käytetään hänen mukaansa kuorintavoiteissa edullisuuden ja hyvien kuorintaominaisuuksien takia.

“Kosmetiikkateollisuudella olisi mahdollisuus korvata kuorintavoiteiden mikromuovi luonnon omilla raaka-aineilla, kuten esimerkiksi siemenistä valmistetulla murskeella, mutta sitä ei useinkaan tehdä niiden kalleuden takia”, hän lisää.

Kännysovelluksella mikromuoveja vastaan

Vuonna 2013 perustettu Cosmethics työllistää vakituisesti kolme henkeä ja on Rantasen mukaan tällä hetkellä pitkälti yksityisten ja julkisten sijoittajien varassa. Tulevaisuudessa toiminnasta on tarkoitus saada kannattavaa affiliate-toiminnalla, jolloin kuluttaja voi ostaa applikaation kautta minkä tahansa haluamansa itselleen sopivan kosmetiikkatuotteen.

Sitten esittelynsä on sovellukseen lisätty uusia ns. estolistoja, joiden avulla käyttäjät voivat muokata sovellusta omien toiveidensa mukaiseksi. Esimerkiksi yhtiö on juuri saanut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta tiedot kaikista hajusteallergeeneista ja jo aikaisemmin sovellukseen on lisätty estolistat väriaineissa ja säilöntäaineissa käytettäville herkistäjille. Myös vegaaneille tarkoitettu lista eläinperäisten aineiden välttämiseksi.

Rantasen mukaan sovelluksella on myös jo oletusasetuksissa esto parabeeneille, formaldehydille ja ftalaateille, koska niillä on pitoisuutta koskevia raja-arvoja.

Marja Saarikko on kirjoittanut Cosmetics-osan.

Tagit

Tilaa aihepiirin valtameret RSS-syöte