silmät

Aalto-yliopiston, Tübingenin yliopiston ja Manchesterin yliopiston tutkijat osoittavat tuoreessa Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että sauvasolujen synnyttämiä signaaleita voidaankin mitata sekä verkkokalvolta että aivoista paitsi hämärässä myös hyvin kirkkaassa valossa.

Tietyillä valojen kirkkausasteilla signaalit jopa voimistuvat valon kirkastuessa, kun niiden on tähän asti ajateltu saturoituvan kirkkaassa valossa kokonaan.

”Tutkimustulos kyseenalaistaa perinteisen jaon, jonka mukaan sauvasoluilla olisi merkitystä vain hämärässä", sanoo Aalto-yliopiston professori Petri Ala-Laurila.

"Itse asiassa sauvasoluilla on merkitystä aivan kaikissa tutkimissamme olosuhteissa ja niiden toimintakyky paranee pitkään jatkuvissa kirkkaammissa valaistusolosuhteissa. Toki on syytä edelleen muistaa, että tappisolut vastaavat pääosin näkemisestä kirkkaassa valossa ja sauvojen kontribuutio on erittäin pieni, mutta silti mitattavissa."

Ala-Laurila uskoo, että tulokset voivat parhaimmillaan myös auttaa löytämään uusia hoitomuotoja monokromaateille, eli potilaille, joilla ei ole toimivia tappisoluja.

”Kun sauva- ja tappisolujen toimintaa aletaan ymmärtää paremmin, voidaan myös pureutua silmäsairauksien syntymekanismeihin. Elinympäristöissämme on paljon kirkkaita valoja, joissa näkemisen on perinteisesti kuviteltu nojautuvan puhtaasti tappisoluihin. Sauvanäköä tehostamalla voisi löytää mielenkiintoisia uusia hoitomuotoja."

Tutkimusta varten rakennettu matemaattinen malli huomioi uusimman tiedon siitä, miten sauvasolut sopeutuvat eri kirkkausasteisiin.

Tutkimus suoritettiin Thomas Münchin (Tübingenin yliopisto) ja Rob Lucaksen(Manchesterin yliopisto), tutkimusryhmissä hiirillä, joilta on geneettisellä muuntelulla poistettu tappisolut. Aalto-yliopiston professori Petri Ala-Laurila osallistui tulosten matemaattiseen mallintamiseen.

Tulokset julkaistiin Nature Communications –tiedejulkaisussa. Linkki julkaisuun (nature.com)

*

Juttu on lähes suoraan Aalto-yliopiston tiedote.

Hentosudenkorentojen silmät ovat jännän kaukana toisistaan, ja romanialainen Remus Tiplea on selvästi mieltynyt niihin: hän on kuvannut sudenkorjentoja vuodesta 2009 alkaen ja julkaissut niitä mm. National Geographicin Your Shot -kuvasivustolla.

Remuksen kuvissa yleensä kohteina olevat, hyvin hellyyttävät hentosudenkorennot ovat sudenkorjentojen toinen alalahko. Siinä missä sudenkorennot yleensä elävät melko pitkään, on hentosudenkorentojen elinkaari vain joistakin päivistä jokuseen viikkoon – tämä antaa kuviin oman, omalaatuisen tunnelmansa (jos siis asian tietää).

Wikipedia kertoo, että suomalaisista sudenkorentolajeista isot ukonkorennot ovat pitkäikäisimpiä, mutta idänkirsikorento on ennätys alallaan: keijukorentoihin kuuluvat kirsikorennot (Sympecma) kuoriutuvat syyskesällä, talvehtivat aikuisina ja lisääntyvät vasta talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Toukkakehitys kirsikorennoilla on nopea ja vie vain pari kuukautta, keväällä (huhti-kesäkuussa) munitut munat kuoriutuvat jo saman vuoden heinä-elokuussa.

Lisää kuvia on täällä: National Geographic / Your Shot / Remus Tiplea

On nykyisin varsin harvinaista, että ihmiseltä löytyy uusi elin. Näin on kuitenkin nyt käynyt: ihmisen silmästä on löytynyt aiemmin tuntematon, 15 mikrometriä paksu kerros.

Nottinghamin yliopiston professori Harminder Dua tutki kuolleiden, silmänsä tieteelle lahjoittaneiden ihmisten sarveiskalvoja ja löysi niiden alta hyvin ohuen kerroksen, mitä ei aiemmin osattu tai pystytty erottamaan sarveiskalvosta omaksi osakseen. Sarveiskalvossa oli aiemmin kaikkiaan viisi tunnettua osaa, joita Dua erotteli toisistaan pumppaamalla kerrosten väliin hellävaroen hieman ilmaa ja katsomalla kerroksia elektronimikroskoopilla.

Kerros on läpinäkyvä, vain 15 metrin miljoonasosaa paksu, ja sen Dua nimesi – ei kovinkaan yllättäen – Duan kerrokseksi. "Oftalmologian oppikirjat pitää nyt kirjoittaa uusiksi", hehkutti Dua silmätautiopin alaan kuuluvasta Ophthalmology -lehdessä julkaistussa artikkelissaan ja epäilee, että se, että kerroksen olemassaolo nyt tunnetaan, auttaa sarveiskalvosiirtopotilaiden parantumista ja ehkäisee leikkauksissa helposti tulevia komplikaatioita.

Kuva: Flickr / Dezz (Creative Commons -lisenssillä)

Kuvassa on hyppyhämähäkkinaaraan (Salticidae) pää, missä on neljä silmää. Niitä on paitsi neljä, niin myös silmät ovat ovat suhteessa varsin suuret. Todennäköisesti hyppyhämähäkeillä on kaikista niveljalkaisista paras näköaisti. Pään etuosan suurilla pistesilmillä on tarkka mutta kapea näkökenttä, jota pienemmät silmät kuitenkin levittävät. Ne suuntaavat katseensa silmien kääntämisen sijaan verkkokalvoa siirtämällä.

Testien mukaan hyppyhämähäkit kykenevät näkemään valon polarisaation ja ultraviolettivalon aallonpituuksia. Näköaistin tiedonkäsittely viekin suuren osan niiden aivokapasiteetista.

Kuva: Thomas Shahan