Me Tiedetuubissa pidämme museoista. Niissä voi katsoa taaksepäin historiaan, ihmetellä menneiden aikojen asioita ja esineitä, mutta myös tähytä tulevaisuuteen ja miettiä, miten oikeastaan elämme nytkin historian keskellä. Kuinka antiikkisilta nyt modernit laitteet tuntuvatkaan varmasti muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Eipä siis aikaakaan, kun nauramme esimerkiksi autoissa oleville polttomoottoreille, jotka toimivat sylinterien sisälle kahlituilla räjähdyksillä! Ainakin itse en voi olla enää käynnistämättä autoa ilman mielikuvaa ammoisista höyrykoneista.

Monissa museoissa katsotaankin suoraan tulevaisuuteen. 

Vuoden 2018 Kansainvälisen museopäivän teema on Hyperconnected museums: New approaches, new publics.

Kansainvälinen teema on myös Suomen Museoviikon pääteema tiivistettynä ytimekkäästi kahteen sanaan: Verkostot esille. Tämä näkyykin museoviikolla ja sen tapahtumissa. 

Yli 60 museota Ainolasta Ilmatorjuntamuseon kautta Lenin-museoon sekä merimuseoihin ovat mukana viettämässä museoviikkoa ja järjestävät sen tiimoilta näyttelyitä, opastuksia, kesänäyttelyiden avautumisia, luentotilaisuuksia, esitelmiä ja työpajoja.

Lista museoista ja kalenteri eri tapahtumista on osoitteessa museoviikko.fi.

Päivän kuvana on kuvakaappaus Marine-viruksen tuottamasta animaatiosta. Sitä voi pitää jopa naivistisena taiteena ja meille jo 1980-luvulta tietokoneiden kanssa näpränneille se tuo luonnollisesti mieleen senaikaiset kuvaruudut ja grafiikkamahdollisuudet.

Näissä viruksissa onkin retrohenkinen tunnelma juuri siksi, että ne ovat MS-DOS -käyttöjärjestelmässä pyöriviä haittaohjelmia, pääasiassa viruksia.

Suurin osa haittaohjelmista on tosin "tylsiä" tekstivuodatuksia, jotka tulivat ruutuun viruksen saastutettua systeemin ja totesivat, että kone on nyt saastunut. Toisinaan kyseessä oli animaatio, toisinaan pelkkä kuva. 

Tuonaikaiset virukset olivat yleensä varsin vaatimattomia ja vaarattomia nykyaikaisiin haittaohjelmiin verrattuna, etenkin kun toisinaan virus ei oikeastaan tehnyt muuta kuin näytti tekstiä tai kuvaa. Osa toki oli vaarallisia (onneksi vain tietokoneelle ja sen sisältämille tiedoille), mutta nettimuseossa niistä voi nauttia turvallisesti, sillä ohjelmista on poistettu kaikki haitalliset osat.

Arkistossa ei siis ole vain pelkkiä kuvia viruksien saastuttamien tietokoneiden näyttöruuduista, vaan itse virukset vaarattomiksi muunnettuina. Niitä ja niiden toimintaa voi katsoa MS-DOS -emulaattorin avulla, eli nettisivulla oleva kuvaruutu toimii kuin oikea antiikkinen tietokone ja virus on siellä todella toiminnassa. 

Alla on vielä klassinen CRASH-virus toiminnassa.

Siihen ja suureen määrään muita viruksia voi siis tutustua täällä:
The Malware Museum.

Lontoon Bloomsburyssä sijaitseva museo oli aikanaan valtava, eikä pieni se ole edelleenkään: museossa on 13 miljoonaa esinettä, minkä lisäksi samassa organisaatiossa nykyisin olevissa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa on 70 miljoonaa näyttelyesinettä ja Iso-Britannian kansalliskirjastossa on peräti 150 miljoonaa. Kuten yleensä museoissa, ei läheskään kaikki esineistä ole kerralla näytteillä, vaan huolellisesti tallessa jälkipolvia varten museon varastoissa.

Silti British Museumissa on niin paljon nähtävää, että siellä viettäisi helposti parikin päivää.

Museon juuret ovat siis 257 vuoden takana, jolloin tutkimusmatkailija ja luonnontutkija Sir Hans Sloanen keräämät 71 000 esinettä ympäri maailman hankittiin kuningas Yrjö II:n antamalla määräyksellä valtion haltuun. Suurin osa esineistä oli kasvi- ja eläinnäytteitä, mutta mukana oli myös etnografisia esineitä.

Aluksi museo oli "kuriositeettikabinetti", minne otettiin vastaan yleisön edustajia pienissä ryhmissä kiertokäynneille. Vuonna 1881 museo muutti nykyiseen rakennukseensa ja se aloitti esineidensä kunnollisen tieteellisen tutkimuksen 1920-luvulla.

Erityisen kuuluisa museo on Egyptiä esittelevästä kokoelmastaan, minkä tunnetuin esine on vuonna 1874 esille laitettu Rosettan kivi. Se, kuten muutamat muut museossa olevat esineet ovat herättäneet myös kiistoja, koska suurin osa etenkin museon alkuperäisestä kokoelmasta on siirtomaa-ajan jäljiltä ja periaatteessa varastettu alkuperäisistä maistaan .

British Museum on paitsi hyvin perinteinen, niin myös hyvä esimerkki siitä, miten museo voi muuttua ja sopeutua nykyaikaan. Museo remontoitiin täysin vuosituhannen vaihteessa ja sen näyttävä sisääntuloaula (kuva alla) on avoin kaikille – myös heille, jotka eivät viitsi tai ennätä mennä tutustumaan museoon.

Mutta museo kannattaa kiertää, on sitten kiinnostunut näytteillä olevista asioista tai museosta sinällään. 

Lisätietoja museosta: www.britishmuseum.org (sis. museon näyttelyesineiden esittely).

Tiedemuseoon ei kannata mennä kiireen kanssa. Pintapuolinenkin tutustuminen massiivisiin kokoelmiin vie tuntikausia ja perusteellinen läpikäynti vaatii useita käyntejä.

Alakerrassa kävijät ottaa vastaan valtavien höyrykoneiden armeija. Ne ovat keskeinen osa sitä keksintöjen sarjaa, joka teollisen vallankumouksen kautta on tuonut meidät nykypäivän moderniin maailmaan.

Alakerrassa ovat myös avaruusosasto sekä ”menopelihalli”, jossa on lentokoneita katossa, autoja pitkin seiniä, veneitä valmiina kiitävään lähtöön – vain vesi puuttuu – ja Apollo 10 -komentomoduuli. Näillä osastoilla ei ole kovin paljon ”hands on” -tyyppisiä kohteita, joissa itse voisi omin käsin tehdä asioita, mutta muutama kuitenkin.

Apollo-kuumoduulin vieressä oleva ”kokeilepa itse kiertää mutteri pulttiin paksut avaruuspuvun hansikkaat käsissä” -simulaattori on ilmeisen suosittu, sillä etusormet ovat kuluneet hanskoista puhki.

Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo on kiistatta maailman paras alan museo, ja niinpä jokaisen ilmailuhullun ja avaruusfriikin pakkoliike Washington DC:n tienoilla on poiketa Valkoisen Talon naapuriin, National Air and Space Museumiin, sekä sen lisärakennukseen kaupungin ulkopuolella Dullesin lentoaseman naapurissa.

Tiedossa on paitsi ajankulua useammaksikin päiväksi, niin myös monia ainutlaatuisia laitteita ihmisen lentohistorian varrelta.

Museon kokoelmissa on pitkälti yli 35000 erilaista laitetta ja esinettä, joista tosin näytteillä on vain murto-osa, noin 2500. Vaikka museo ei ole fyysiseltä kooltaan yhtä suuri kuin vaikkapa Le Bourget'n ilmailumuseo Pariisin liepeillä Ranskassa, on se ainutlaatuisempi, sillä jo sisääntuloaulassa yleisö törmää historian ensimmäiseen yliäänikoneeseen, Apollo 11:n komentomoduliin sekä SpaceShip1:een, ensimmäiseen yksityisesti tehtyyn avaruuslentokoneeseen.

Eikä siinä ole vasta kuin alkupalat, sillä kaksikerroksisen, kuin valtavista rakennuspalikoista ja lasiseinistä tehdyn museon näyttely esittelee koko lentämisen historian ja kirjon ilmalaivoista avaruussukkulaan. Museossa käy noin yhdeksän miljoonaa kävijää vuodessa.

Yhdysvaltain kansallisen lentohistoriamuseon juuret ovat vuodessa 1946, jolloin presidentti Harry Truman allekirjoitti kongressin määräyksen siitä, että maan ilmailuhistoria täytyy saada talteen. Erilaisia laitteita ja esineitä oli levällään ympäri maata, ja oli olemassa riski, että ne tuhoutuvat. Osa museon kokoelmista on kuitenkin peräisin ulkomailta ja hyvinkin kaukaa historiasta: yhä edelleen museon vanhimmat esineet ovat kiinalaiset leijat, jotka olivat vuonna 1876 näyttelyssä Philadelphiassa ja Smithsonian-instituutin sihteeri Spencer Fullerton Baird vakuutti kiinalaiset siitä, ettei niitä kannattanut viedä takaisin Kiinaan suureiden kustannusten vuoksi.

Kokoelma päätettiin sijoittaa pääkaupunki Washingtoniin ja nimen omaan osaksi Smithsonianin laajaa museokokoelmaa. Avaruusajan alettua ilmailu laajennettiin myös avaruuteen, museolle tehtiin oma rakennuksensa ja avaruus otettiin mukaan myös sen nimeen.

Euroopassa ei ole yhtä suureellista avaruushistoriaa esiteltäväksi kuin on Atlantin toisella puolella, mutta myös täällä on muutamia kiinnostavia avaruusmuseoita.

Suomea läheisin sijaitsee Hollannissa, Noorwijkissä, Euroopan avaruusjärjestön ESTEC-avaruustekniikkakeskuksen luona. Space Expo on aivan ESTECin vieressä ja sen tarkoitus oli alun perin toimia ESTECin vierailijakeskuksena. Niin se tekee edelleenkin, tosin nyt enemmän omin voimin, tosin sen perusnäyttely perustuu ESTECissä kehittyihin ja testattuihin satelliitteihin sekä luotaimiin. Space Expossa on myös avaruusaseman laboratoriomodulin täysikokoinen kopio, Apollo-kuuhunlaskeutumisaluksen mallikappale sekä Sojuz-kapselin simulaattori, jolla voi kokea laukaisun avaruuteen.

Space Expo perustettiin Euroopan suurimman avaruuskeskuksen ESTECin (European Space Research and Technology Centre) vierailijakeskukseksi. ESTECissä on paljon eri avaruusohjelmien hallintoa, mutta siellä myös kehitetään avaruustekniikkaa ja testataan satelliitteja. Niinpä siellä on suuria laboratorioita ja Euroopan kookkain avaruussimulaattori - suuri tyhjökammio, missä matkitaan avaruuden olosuhteita – sekä täristimiä ja akustisia huoneita, joilla jäljitellään laukaisun rasituksia. Parasta Space Expossa ovat luonnollisesti kiertokäynnit ESTECin puolelle. Jos aikaa riittää, kannattaa käydä myös Leidenin monissa tiedeaiheisissa museoissa!

Museo sijaitsee aivan Euroopan avaruustutkimus- ja tekniikkakeskus ESTECin vieressä Noordwijkissä, noin 40 km lounaaseen Amsterdamista. Paikalle pääsee kätevimmin ottamalla junan Leidenin rautatieasemalle ja sieltä bussilla numero 30 ESTECiin. Space Expon pysäkki on aivan rakennuksen edessä, avaruustekniikkakeskuksen pysäkistä edellinen. Matka Amsterdamista Leideniin kestää noin 40 minuuttia ja bussimatka noin 20 minuuttia. 

Suuri osa junista kulkee myös Schipholin lentoaseman kautta, joten sieltä ennättää käydä Space Expossa vaikka jatkolentoa odotellessa.

Autolla paikalle pääsee parhaiten poikkeamalla A4-moottoritieltä A44-tielle ja kääntymällä sieltä Leidenin luona Katwijkin tai Noordwijkin suuntaan. Niitä yhdistävältä N206-tieltä on hyvä opastus ESTECiin.

Space Expo on avoinna joka päivä (paitsi maanantaisin) klo 10:00 – 5:00.

www.space-expo.nl

Jos matkasi suuntautuu Pekingiin, kannattaa Kiinan muurin, Taivaallisen rauhan aukion ja Taivaan temppelin lisäksi uhrata ainakin puoli päivää Kiinalaisen tieteen ja tekniikan museolle. Siellä on nähtävissä muun muassa Shenzhou 3:n maahanpaluukapseli ja paljon muuta avaruuslentoihin liittyvää materiaalia.

Museo sijaitsee Pekingin kolmannen kehätien pohjoispuolella kartalla katsottuna jokseenkin kehän keskivaiheilla. Vuonna 1988 avatussa museossa on pysyvän Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän näyttelyn lisäksi paljon opetuksellisia näyttelyosastoja, vaihtuvia näyttelyitä sekä IMAX-teatteri. Kiinalaisethan ovat olleet aikanaan edelläkävijöitä monella alalla ja heitä on kiittäminen ruudista, tarkoista tähtitaivaan tapahtumien havainnoista, kompassista, paperista, painamisesta sekä pronssin sulattamisesta ja valamisesta - muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Kunniakasta historiaa on seurannut hiljaisempi vaihe, kunnes nyt Kiina on taas vauhdissa. Ja sen näkee museossa esiteltävien laitteiden lisäksi yleisössä: paikalle tulee bussilasteittain koululaisia, jotka perusfysiikan lisäksi opettelevat mikropiirien tekemistä ja - kyllä - lentoa avaruuteen.

Museon osoite: 1, Beisanhuan Zhonglu, Peking. 100006

Paikalle pääsee busseilla 300, 302, 367, 380, 387, 406, 407, 422, 702, 718, 725, 730, 731, 734, 735, 801, 825, 830, 831, 834, 835 ja 967, mutta kiinaa taitamattomien kannattaa ajaa taksilla (pyydä kirjoittamaan museon nimi ja osoite hotellissa paperille). Taksikyyti Pekingissä on suomalaisittain erittäin edullista.

Avoinna: 9:00 - 16: 30 (Maanantaisin suljettu, mutta avoinna kansallisina juhlapäivinä)

Lisätietoa netissä: www.cstm.org.cn

Turisti ei pääse lähellekään NASAn avaruuskeskuksia omin nokkinensa, mutta monen keskuksen vieressä on puoleensavetävä vierailijakeskus suurine parkkipaikkoineen. Niistä järjestetään kyllä kiertokäyntejä keskuksenkin puolelle, jolloin kävijät voidaan viedä hallitusti vain oikeisiin paikkoihin valvovien silmien alla.

Näiden kaupallisten tiedekeskusten ja avaruuspuistojen piirteitä yhdistävien paikkojen nimet on lisäksi valittu yleensä siten, että ne muistuttavat läheisesti NASAn kyseisessä paikassa olevaa keskusta, mutta ovat hieman erilaisia.

Näistä kaksi on aivan omassa luokassaan: Johnsonin avaruuslentokeskuksen Space Center Houston Teksasissa, Houstonin eteläpuolella, sekä Kennedy Space Center Floridassa. 

Floridan avaruusteemapuisto

Kennedyn avaruuskeskus Atlantin rannalla liki viivasuoran tien päässä Orlandosta on Yhdysvaltain avaruushistorian kenties tärkein paikka: maan ensimmäiset avaruusraketit sekä miehitetyt avaruusalukset Mercuryt ja Geminit laukaistiin Cape Canaveralin rakettitukikohdasta ja sen viereen rakennettiin Kennedyn avaruuskeskus Apollo-ohjelmaa varten. Myöhemmin sukkulat laukaistiin kaikki myös sieltä matkaan.

Alue on matalakasvuista ja soista ranta-aluetta, missä varsinaisen mantereen ulkopuolella kulkee pieni maakaistale. Kun etelästä Miamin suunnasta ajaa ylös ja valitsee sisämaassa kulkevan moottoritien sijaan pienemmän tien aivan rannassa, näkee hyvin kuinka rantakaistaleen ja sisämaan väliin levittäytyy vähitellen hieman laajempi vesialue, jonka ylitse siellä täällä kulkee silta.

Lopulta sisävesi levenee kilometrien levyiseksi ja siihen ilmestyy kokonainen maapala: Merritt Island, missä sijaitsee Kennedyn avaruuskeskus, eli Cape Kennedy. Samalla kohdalla itse ranta kurottaa ulommas Atlantiin, ja kun 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain armeija etsi sopivaa paikkaa uusien ohjusten laukaisuun, niin valinta osui siihen. Se puolestaan on Cape Canaveral.

Virallisesti alue on luonnonpuistoa, missä linnut ja alueen alkuperäisasukkaat alligaattorit voivat liikkua vapaasti. Myös vierailijakeskus on luonnonsuojelualueella, joten asfalttiparkkipaikan ulkopuolella kannattaa katsoa ympärilleen, kun avaa auton oven. Kuten monissa varoituskylteissä sanotaan, ei alligaattorien kanssa kannata leikkiä!

Monen monta erilaista rakettia rivissä

Kun Apollo-ohjelma eli huippuaikojaan 1960-luvun lopussa ja suuret ihmispaljoudet kerääntyivät katsomaan rakettien laukaisuita avaruuskeskukseen, päätettiin paikalle perustaa erityinen vierailijakeskus. Se avattiin vuonna 1967 ja on ollut siitä alkaen eräs Floridan suosituimmista matkailukohteista. Viime aikoina siellä on käynyt noin 1,5 miljoonaa kävijää vuodessa. 

Se, että Floridasta on laukaisu raketteja avaruuteen, näkyy selvästi myös vierailijakeskuksessa, sillä sen näyttävin osa on rakettipuisto. Siellä seisovat ensimmäiset amerikkalaisastronautit taivaalle lähettäneet Mercury ja Atlas, sekä koko joukko uudempia kantoraketteja. Niille tekee seuraa täysikokoinen, laukaisuvalmis avaruussukkula näköismallina ja myös aivan oikea, käytöstä poistettu avaruussukkula Atlantis. Kävijät voivat kävellä myös Apollo-aikaista laukaisualustan hissistä aluksen luokse vienyttä siltaa pitkin ja kuvitella miltä on tuntunut astella yli sadan metrin korkeudessa pieneen alukseen, joka nousee pian raketin nokassa kohti Kuuta.

Cape Canaveralista laukaistaan nykyisellään usein satelliitteja ja luotaimia avaruuteen, joten kun paikalle suunnittelee matkaa, kannattaa se ajoittaa laukaisun aikaan. Monasti aivan laukaisun aikaan vierailijakeskus on sujlettu turvasyistä.

Ellei paikalle osu oikean laukaisun aikaan, voi sellaisen kokea simulaattorissa. IMAX-teatteri tarjoaa avaruusmaisemia ja “tavallinen” elokuvateatteri näyttää huikeita huippuhetkiä amerikkalaisten avaruushistoriasta: Apollo-aikaa ja mahtipontisia käyrätorvifanfaareita riittää.

Bussit vievät myös itse avaruuskeskuksen puolelle, mikä on käynnin ainutlaatuisin osa. Kiertokäynti kulkee ikonisten Apollo- ja sukkulalaukaisualustojen, raketteja alustoille kuljettaneiden telaketjuilla liikkuneiden kuljettimien ja jättisuuren rakettien kokoonpanohallin kautta Saturnus 5 -kantoraketin luokse. Näiden kaikkein näkeminen omin silmin paikan päällä on elämys, mitä amerikkalainen sokerikuorrutuskaan ei voi laimentaa.

Paikalla saa kulumaan helposti yhden päivän, ja sen voi päättää vierailemalla keskuksen kaupassa, joka väittää olevansa maailman suurin avaruusaiheisten tavaroiden myymälä. Puodissa on tarjolla yli 40 000 enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tavaraa, jotka ovat ostettavissa myös kaupan nettisivuilla.

Pariisissa sijaitsee sympaattinen tiede- ja tekniikkamuseo, jonka kiertämiseen ei tarvita useaa päivää, mutta joka jaksaa yllättää yksityiskohdillaan. Kolmannessa kaupunginosassa sijaitseva Musée des arts et métiers, "Taitojen ja käsityöammattien konservatorion museo", on pyhä paikka tekniikasta innostuneelle – ei vähiten siitä syystä, että museon suuri halli on sijoitettu vanhaan kirkkoon.

Pariisi ja ranskalaiset yhdistetään yleensä kauneuteen, hyvään syömiseen ja toinen toistaan seuraaviin lakkoihin, joita muita kieliä taitamattomat gallialaiset järjestävät yhtenään. No, kaikessa on osa totuutta (jopa kieliäkin puhuvat nykyisin!), mutta ranskalaiset ovat ja ovat olleet aikoinaan myös taitavia tekniikassa ja tieteessä. Vaikka teollinen vallankumous tapahtui Englannissa, kävivät silloiset britti-insinöörit usein Kanaalin toisella puolella ottamassa oppia teknisten laitteiden suunnittelusta ja valmistamisesta. 1800-luvun lopulla Ranska oli insinööritieteiden alalla ykkösmaa koko maailmassa, mistä eräänä esimerkkinä Pariisissa seisoo Effel-torni, eräs komeimmista rakennustaidon ja kauneuden yhteensulautumista. Ja metro, eli Chemin du fer métropolitain, kuljetti jo tuolloin, kuten nytkin, turistit nopeasti Riemukaarta katsomaan.

Viime vuosisadan alussa ranskalaisten ote herpaantui, maa taantui ja heräsi ruususen unestaan vasta Toisen maailmansodan jälkeen, kun kenraali de Gaulle piiskasi laiskistuneet maanmiehensä panostamaan tekniikkaan ja tutkimukseen. Syntyi Caravelle, kunnianhimoinen ydinvoimaohjelma, Concorde ja lopulta muun muassa Ariane-kantorakettiohjelma. TGV-luotijunat, Airbusit, Citroën kaasujousineen ja etuvetoineen, Minitel, ensimmäiset pankkikortit ja monet muut keksinnöt kertovat omaa kieltään siitä, että patongin, punaviinin ja hapatettujen maitotuotteiden voimalla saadaan hammasrattaatkin oikeaan järjestykseen.

200-vuotias käsityökoulu

Pariisin tiede- ja tekniikkamuseo on virallisesti osa oppilaitosta, joka perustettiin jo vuonna 1794. Ranskan vallankumouksen jälkeisen parlamentin jäsen apotti Grégoire halusi vaalia teknisten laitteiden, koneiden ja tieteellisten instrumenttien valmistamisessa vaadittavaa ksäityötaitoa ja teki aloitteen koulusta, jossa kerättäisiin alan tietämystä ja koulutettaisiin uusia teknisten taitojen käsityöläisiä.

Koulu sai hienolta kalskahtavan nimen Conservatoire National des Arts et Métiers, taitojen ja käsityöammattien kansallinen konservatorio, ja se toimii yhä edelleen. Luonne on tosin muuttunut, sillä aikanaan se oli insinööritieteiden ylin oppilaitos, kun nyt se on luokiteltavissa enemmänkin keskiasteen teknisten alojen oppilaitokseksi, jonka toiminta on levittäytynyt läpi Ranskan. Koululla on seitsemän koulutussuuntaa, 500 erilaista ammattia opetusohjelmassaan, kahdekan erillistä tutkimuslaitosta ja sen kirjoilla on noin 70 000 oppilasta vuodessa.

Opetuksen lisäksi CNAM:in tehtäviin alusta alkaen kuului myös aikansa taidonnäytteiden kerääminen ja tallettaminen myöhempien sukupolvien ihailtavaksi. Tiedon ja taidon lisäksi apotti Grégoiren ja hänen aikalaistensa motiivi oli taiteellinen, sillä laitteet olivat usein varsinaisia teoksia. Tiede ja tekniikka estetisoitiin, jolloin oli luonnollista, että teknisiä laitteita asetettiin näytteille kuin taidenäyttelyissä.