Museoviikolla Lenin kohtaa ilmatorjunnan

Museoviikon logo
Museoviikon logo

Tänään perjantaina 18. toukokuuta on kansainvälinen museopäivä ja tämä koko viikko on Suomessa museoviikko. Se huipentuu huomenna lauantaina, jolloin monissa paikoissa vietetään museoiden yötä. Kannattaa mennä mukaan – ellei muuta niin siksi, että usein sisään pääsee ilmaiseksi!

Me Tiedetuubissa pidämme museoista. Niissä voi katsoa taaksepäin historiaan, ihmetellä menneiden aikojen asioita ja esineitä, mutta myös tähytä tulevaisuuteen ja miettiä, miten oikeastaan elämme nytkin historian keskellä. Kuinka antiikkisilta nyt modernit laitteet tuntuvatkaan varmasti muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Eipä siis aikaakaan, kun nauramme esimerkiksi autoissa oleville polttomoottoreille, jotka toimivat sylinterien sisälle kahlituilla räjähdyksillä! Ainakin itse en voi olla enää käynnistämättä autoa ilman mielikuvaa ammoisista höyrykoneista.

Monissa museoissa katsotaankin suoraan tulevaisuuteen. 

Vuoden 2018 Kansainvälisen museopäivän teema on Hyperconnected museums: New approaches, new publics.

Kansainvälinen teema on myös Suomen Museoviikon pääteema tiivistettynä ytimekkäästi kahteen sanaan: Verkostot esille. Tämä näkyykin museoviikolla ja sen tapahtumissa. 

Yli 60 museota Ainolasta Ilmatorjuntamuseon kautta Lenin-museoon sekä merimuseoihin ovat mukana viettämässä museoviikkoa ja järjestävät sen tiimoilta näyttelyitä, opastuksia, kesänäyttelyiden avautumisia, luentotilaisuuksia, esitelmiä ja työpajoja.

Lista museoista ja kalenteri eri tapahtumista on osoitteessa museoviikko.fi.

Tieteellisteknisessä mielessä kiinnostavimpia ovat esimerkiksi Alvar Aalto -museo, Arkkitehtuurimuseo, Forssan Luonnonhistoriallinen museo, Ilmatorjuntamuseo, Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, Viestikeskus Lokki Mikkelissä, Näyttelykeskus WeeGee (ja sen Futuro-näyttely!), Postimuseo, Päivälehden museo, Rauman merimuseo, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, Suomen Ilmailumuseo, Suomen maatalousmuseo Sarka, Suomen merimuseo, Suomen Rautatiemuseo, Tekniikan museo ja Valvillan tehdasmuseo.

Muitakin museoita maassamme on, ja vaikka ne eivät erityisesti ole mukana Museoviikolla, kannattaa niissäkin käydä.

Katso myös Tiedetuubin tiedekiinnostavuuskarttaa!

Näin kesälomia suunnitellessa kannatta vilkaista myös Tiedetuubin tiedekiinnostavuuskarttaa, missä on yli sata kiinnostavaa kohdetta ympäri maailman. Ja lisää tulee koko ajan, kunhan kesäkausi pääsee taas käyntiin.

Oletko vieraillut jossain paikassa, jota ei ole kartalla ja joka kannattaisi ottaa mukaan? Mikäli haluat lähettää kuvia tai kertoa laajemmin jostain kohteesta, niin laita sähköpostia: toimitus@tiedetuubi.fi.

Video: Tällainen on Hollannin upein tuulimylly sisältä

Video: Tällainen on Hollannin upein tuulimylly sisältä

Taas ihmetellään: nyt käydään katsomassa Leidenissä, Alankomaissa, olevaa De Valk -tyylimyllyä. Siis tuulimyllyä, joka on oikeasti mylly.

 

12.04.2018

Hollanti on kuuluisa myllyistään, eikä ihme, sillä niitä on edelleen jäljellä reippaasti yli tuhat. Aikanaan niitä on ollut paljon enemmän.

Näitä myllyjä on käytetty paitsi mylläämiseen, niin myös veden pumppaamiseen, sahaamiseen ja jopa tekstiiliteollisuuden voimanlähteeksi. Olennaista olikin se, että tuulivoimalla saatiin aikaan pyörivää liikettä, jota voitiin käyttää hyväksi.

Videolla käydään tuulimyllyssä, joka siis on oikeasti mylly, eikä ihan mikä tahansa sellainen: Leidenin De Valk on kansallinen muistomerkki, paras laatuaan. 

Se on edelleen toimintakuntoinen, eli aina välillä sen roottorin lapoihin viritetään purjeet ja sen annetaan paitsi pyöriä vapaasti, niin sillä myös jauhetaan. Sen jauhoa voi myös ostaa itselleen museon puodista.

Mylly on nyt jotakuinkin samassa muodossaan kuin 1800-luvun puolivälissä, mutta se rakennettiin jo satakunta vuotta aikaisemmin, vuonna 1743. Samalla paikalla oli aiemmin vuonna 1667 tehty puinen mylly

De Valk on yksi monista syistä hypätä Amsterdamista hieman muuallekin: erityisesti tiedefriikille Leiden on hieno kohde, kuten tekeillä olevassa toisessa videossa näytetään myöhemmin.

De Valk -mylly

Onko tietoturvasi kunnossa? Tässä on tietokonevirusten galleria.

Kuvakaappaus Marine-viruksen saastuttamasta koneesta
Kuvakaappaus Marine-viruksen saastuttamasta koneesta


Harvoin on ikävästä ja harmillisesta asiasta näin paljon iloa: nettiturva-asiantuntija Mikko Hyppönen on koonnut Internet Archive -sivustolle tietokoneviruksia vuosilta 1980-1990 ja mukana on useita niin teknisesti ja taiteellisesti upeita tekeleitä, että niitä voi vain ihailla!


Päivän kuvaPäivän kuvana on kuvakaappaus Marine-viruksen tuottamasta animaatiosta. Sitä voi pitää jopa naivistisena taiteena ja meille jo 1980-luvulta tietokoneiden kanssa näpränneille se tuo luonnollisesti mieleen senaikaiset kuvaruudut ja grafiikkamahdollisuudet.

Näissä viruksissa onkin retrohenkinen tunnelma juuri siksi, että ne ovat MS-DOS -käyttöjärjestelmässä pyöriviä haittaohjelmia, pääasiassa viruksia.

Suurin osa haittaohjelmista on tosin "tylsiä" tekstivuodatuksia, jotka tulivat ruutuun viruksen saastutettua systeemin ja totesivat, että kone on nyt saastunut. Toisinaan kyseessä oli animaatio, toisinaan pelkkä kuva. 

Tuonaikaiset virukset olivat yleensä varsin vaatimattomia ja vaarattomia nykyaikaisiin haittaohjelmiin verrattuna, etenkin kun toisinaan virus ei oikeastaan tehnyt muuta kuin näytti tekstiä tai kuvaa. Osa toki oli vaarallisia (onneksi vain tietokoneelle ja sen sisältämille tiedoille), mutta nettimuseossa niistä voi nauttia turvallisesti, sillä ohjelmista on poistettu kaikki haitalliset osat.

Arkistossa ei siis ole vain pelkkiä kuvia viruksien saastuttamien tietokoneiden näyttöruuduista, vaan itse virukset vaarattomiksi muunnettuina. Niitä ja niiden toimintaa voi katsoa MS-DOS -emulaattorin avulla, eli nettisivulla oleva kuvaruutu toimii kuin oikea antiikkinen tietokone ja virus on siellä todella toiminnassa. 

Alla on vielä klassinen CRASH-virus toiminnassa.

Siihen ja suureen määrään muita viruksia voi siis tutustua täällä:
The Malware Museum.

Onnea 257-vuotias British Museum!

Britihs museum - etupuoli
Britihs museum - etupuoli

Maailman vanhin yleisölle avoin kansallinen museo, British Museum, avattiin tänään vuonna 1759. Yhä edelleen museo on eräs maailman parhaimmista museoista – ehdoton käyntikohde jokaiselle Lontoon kävijälle!

Päivän kuvaLontoon Bloomsburyssä sijaitseva museo oli aikanaan valtava, eikä pieni se ole edelleenkään: museossa on 13 miljoonaa esinettä, minkä lisäksi samassa organisaatiossa nykyisin olevissa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa on 70 miljoonaa näyttelyesinettä ja Iso-Britannian kansalliskirjastossa on peräti 150 miljoonaa. Kuten yleensä museoissa, ei läheskään kaikki esineistä ole kerralla näytteillä, vaan huolellisesti tallessa jälkipolvia varten museon varastoissa.

Silti British Museumissa on niin paljon nähtävää, että siellä viettäisi helposti parikin päivää.

Museon juuret ovat siis 257 vuoden takana, jolloin tutkimusmatkailija ja luonnontutkija Sir Hans Sloanen keräämät 71 000 esinettä ympäri maailman hankittiin kuningas Yrjö II:n antamalla määräyksellä valtion haltuun. Suurin osa esineistä oli kasvi- ja eläinnäytteitä, mutta mukana oli myös etnografisia esineitä.

Aluksi museo oli "kuriositeettikabinetti", minne otettiin vastaan yleisön edustajia pienissä ryhmissä kiertokäynneille. Vuonna 1881 museo muutti nykyiseen rakennukseensa ja se aloitti esineidensä kunnollisen tieteellisen tutkimuksen 1920-luvulla.

Erityisen kuuluisa museo on Egyptiä esittelevästä kokoelmastaan, minkä tunnetuin esine on vuonna 1874 esille laitettu Rosettan kivi. Se, kuten muutamat muut museossa olevat esineet ovat herättäneet myös kiistoja, koska suurin osa etenkin museon alkuperäisestä kokoelmasta on siirtomaa-ajan jäljiltä ja periaatteessa varastettu alkuperäisistä maistaan .

British Museum on paitsi hyvin perinteinen, niin myös hyvä esimerkki siitä, miten museo voi muuttua ja sopeutua nykyaikaan. Museo remontoitiin täysin vuosituhannen vaihteessa ja sen näyttävä sisääntuloaula (kuva alla) on avoin kaikille – myös heille, jotka eivät viitsi tai ennätä mennä tutustumaan museoon.

Mutta museo kannattaa kiertää, on sitten kiinnostunut näytteillä olevista asioista tai museosta sinällään. 

Lisätietoja museosta: www.britishmuseum.org (sis. museon näyttelyesineiden esittely).

Lontoon tiedemuseo – kahdeksan kerrosta tiedettä ja tekniikkaa

Sisäkuva museon keskusaulasta
Sisäkuva museon keskusaulasta
Vetokaappi
Vanha instrumentti

Lontoossa Exhibition Roadin varrella on seissyt jo liki vuosisadan ajan jyhkeä rakennus, jonka sisuksissa pitää majaansa alkujaan vuonna 1857 perustettu Science Museum. Verovaroin ylläpidettyjen Britannian museoiden tapaan pääsymaksua ei ole, mutta sisääntuloaulassa olevissa kylteissä toivotaan muutaman punnan lahjoitusta. Se kannattaa antaa, sillä museo on lievästi sanottuna mahtava.

Tiedemuseoon ei kannata mennä kiireen kanssa. Pintapuolinenkin tutustuminen massiivisiin kokoelmiin vie tuntikausia ja perusteellinen läpikäynti vaatii useita käyntejä.

Alakerrassa kävijät ottaa vastaan valtavien höyrykoneiden armeija. Ne ovat keskeinen osa sitä keksintöjen sarjaa, joka teollisen vallankumouksen kautta on tuonut meidät nykypäivän moderniin maailmaan.

Alakerrassa ovat myös avaruusosasto sekä ”menopelihalli”, jossa on lentokoneita katossa, autoja pitkin seiniä, veneitä valmiina kiitävään lähtöön – vain vesi puuttuu – ja Apollo 10 -komentomoduuli. Näillä osastoilla ei ole kovin paljon ”hands on” -tyyppisiä kohteita, joissa itse voisi omin käsin tehdä asioita, mutta muutama kuitenkin.

Apollo-kuumoduulin vieressä oleva ”kokeilepa itse kiertää mutteri pulttiin paksut avaruuspuvun hansikkaat käsissä” -simulaattori on ilmeisen suosittu, sillä etusormet ovat kuluneet hanskoista puhki.

Vetokaappi

Kulkuneuvoja esittelevässä hallissa on myös monenlaista muuta vempeleistöä. Oikeastaan kiinnostavimpia ovat koko seinän peittävissä vitriineissä olevat arkipäivän esineet. Koosteet on järjestetty aikakausittain, mutta muuten esineet ovat sikin sokin – aivan kuten keskivertokodin tavarat todellisessa elämässäkin.

Jo ensimmäisten osastojen jälkeen on valmis turvautumaan museokahvilan tarjontaan, joka antaa voimia suunnata ylempiin kerroksiin.

Museon voi yrittää käydä läpi järjestelmällisesti, mutta paraskin yritys menee helposti kiville: kiinnostavaa nähtävää on niin paljon ja joka puolella, että hyvin pian kokonaisuudesta alkaa poimia helmiä kuin rusinoita pullasta.

Yksi iso tila oli omistettu lentosimulaattoreille. Kävijät voivat omakohtaisesti kokea lentämisen riemua sinne tänne kieppuvissa simulaattoreissa. Niiden ulkopuolella on isot näytöt, joista saattaa seurata virtuaalisen lentokoneen ohjaamosta avautuvaa kuvitteellista näkymää.

Kokemusta täydentää 3D-teatterissa pyörivä Red Arrows -taitolentoryhmän ilma-akrobatiaa esittelevä elokuva (vaikka museoon ei ole pääsymaksua, elokuviin täytyy ostaa lippu).

Vanha instrumentti

Ylivoimaisesti esteettisin on 1700-luvun tiedettä ja erityisesti tekniikkaa esittelevä osasto. Lasivitriineissä on toinen toistaan taidokkaammin toteutettuja mittalaitteita, optisia instrumentteja ja erilaisten kojeiden pienoismalleja.

Jälleen kerran voi vain ihmetellä, kuinka paljon asioita tiedettiin ja osattiin jo vuosisatoja sitten. Ja kuinka paljon aikaa ja vaivaa saatettiin uhrata ”turhaan” työhön, esineiden ylenpalttiseen koristeluun.

Museo on aina museo, joten suuri osa eri osastojen esineistöstä on lasivitriinien tai -seinien sisällä. Jos sormet alkavat syyhytä oikein tosissaan, voi hakeutua ”laukaisualustalle”. Kolmoskerroksen Launchpad on tiedekeskus Heurekan tyyppinen osasto, jonka yli 50 kohteessa voi tehdä itse erilaisia kokeita eri tieteen ja tekniikan aloilta.

Neuvoja saa ”selittäjiltä” (Explainers), jotka auliisti opastavat laitteiden käytössä ja pitävät myös erilaisia esityksiä, joissa tutustutaan kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin.

Huh! Tässä vaiheessa alkavat jalat painaa jo aika tavalla. Jos on aikeissa viettää museossa koko päivän, kannattaa välillä istahtaa alas ja katsastaa IMAX-teatterin tarjonta. Tällä hetkellä museossa pyörivät 3D-elokuvat pingviineistä, merten elämästä, Hubble-avaruusteleskoopista ja kolmen kärpäsen salamatkasta Kuuhun Apollo 11 -aluksen mukana.

Jos päivän kallistuessa kohti iltaa alkaa tuntua epätoivoisesti siltä, että jotain on vielä näkemättä, on taatusti oikeassa. Museon kokoelmissa on yli 300 000 esinettä, joten osa jää vääjäämättä väliin. Ja vaikka kaiken onnistuisi näkemäänkin, osan ehtii jo unohtaa ennen kuin museosta lähtee pois. Kaiken lisäksi näyttelyitä uusitaan jatkuvasti.

Marraskuussa avautuu osasto, joka esittelee CERNin LHC-kiihdyttimen toimintaa ja sillä tehtävää tutkimustyötä. Viimeistään silloin on tultava uudestaan.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Ilmailu- ja avaruushullun paratiisi

X-15 ennätyskone Washingtonin museossa
X-15 ennätyskone Washingtonin museossa
Sukkula Discovery

Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo on kiistatta maailman paras alan museo, ja niinpä jokaisen ilmailuhullun ja avaruusfriikin pakkoliike Washington DC:n tienoilla on poiketa Valkoisen Talon naapuriin, National Air and Space Museumiin, sekä sen lisärakennukseen kaupungin ulkopuolella Dullesin lentoaseman naapurissa.

Tiedossa on paitsi ajankulua useammaksikin päiväksi, niin myös monia ainutlaatuisia laitteita ihmisen lentohistorian varrelta.

Museon kokoelmissa on pitkälti yli 35000 erilaista laitetta ja esinettä, joista tosin näytteillä on vain murto-osa, noin 2500. Vaikka museo ei ole fyysiseltä kooltaan yhtä suuri kuin vaikkapa Le Bourget'n ilmailumuseo Pariisin liepeillä Ranskassa, on se ainutlaatuisempi, sillä jo sisääntuloaulassa yleisö törmää historian ensimmäiseen yliäänikoneeseen, Apollo 11:n komentomoduliin sekä SpaceShip1:een, ensimmäiseen yksityisesti tehtyyn avaruuslentokoneeseen.

Eikä siinä ole vasta kuin alkupalat, sillä kaksikerroksisen, kuin valtavista rakennuspalikoista ja lasiseinistä tehdyn museon näyttely esittelee koko lentämisen historian ja kirjon ilmalaivoista avaruussukkulaan. Museossa käy noin yhdeksän miljoonaa kävijää vuodessa.

Yhdysvaltain kansallisen lentohistoriamuseon juuret ovat vuodessa 1946, jolloin presidentti Harry Truman allekirjoitti kongressin määräyksen siitä, että maan ilmailuhistoria täytyy saada talteen. Erilaisia laitteita ja esineitä oli levällään ympäri maata, ja oli olemassa riski, että ne tuhoutuvat. Osa museon kokoelmista on kuitenkin peräisin ulkomailta ja hyvinkin kaukaa historiasta: yhä edelleen museon vanhimmat esineet ovat kiinalaiset leijat, jotka olivat vuonna 1876 näyttelyssä Philadelphiassa ja Smithsonian-instituutin sihteeri Spencer Fullerton Baird vakuutti kiinalaiset siitä, ettei niitä kannattanut viedä takaisin Kiinaan suureiden kustannusten vuoksi.

Kokoelma päätettiin sijoittaa pääkaupunki Washingtoniin ja nimen omaan osaksi Smithsonianin laajaa museokokoelmaa. Avaruusajan alettua ilmailu laajennettiin myös avaruuteen, museolle tehtiin oma rakennuksensa ja avaruus otettiin mukaan myös sen nimeen.

Kaksikerroksinen paratiisi

Ellei toimistoja ja hallintatiloja oteta lukuun, on museossa kaksi kerrosta – tosin varsin korkeita. Ensimmäisessä kerroksessa on kolme suurta toisenkin kerroksen läpi aina rakennuksen kattoon saakka ylettyvää salia, joista keskimmäinen toimii sisääntuloaulana; aulaan on sijoitettu tärkeitä amerikkalaisia lentämisen merkkipaaluja ja ajankohtaisuuksia.

Kahdesta muusta salista toisessa on näytteillä liikenneilmailun tärkeitä koneita, kuten Ford Trimotor ja DC-3, kun taas toinen sali keskittyy avaruuslaitteiden esittelyyn. Siellä on mm. Apollo-Sojuz aluskaksikko, Skylab -avaruusasema ja kantorakettien malleja sekä muuta avaruustavaraa. Aivan sen vieressä on Apollo-lennoilta käyttämättä jäänyt kuuhunlaskeutumismoduuli.

Muilta osin kaksi kerrosta on jaettu sitten pieniin osastoihin, joissa esitellään ilmailun ja avaruustekniikan eri osa-alueita. Ensimmäisessä kerroksessa on esim. helikoptereita, suihkukoneen historiaa, koelentäjien työn esittelyä, Maan havainnointia ja vakoilukoneita, kuualuksia, rakettimoottoreita, ilmailun pioneereja ja vaihtuvia näyttelyitä.

Toisen kerroksen tärkeimmät teemat ovat molempien maailmansotien lentokoneet, Apollo-lennot, elektroniikka lentokoneissa, planeettojen tutkimus, Wright-veljesten tutkimukset sekä lentokoneet, tutkimuslennot ja ilmailuaiheinen taide. Joka puolelle on ripusteltu erilaisia oikeankokoisia ja pienoismalleja, kuvia ja muuta mielenkiintoista. Varsinaisten näyttelyesineiden lisäksi museossa on planetaario ja IMAX-elokuvateatteri, sekä tietysti monta erilaista ravintolaa, hyvin varusteltuja matkamuistomyymälöitä sekä komea museokauppa.

Tarkkaan ottaen erilaisia näyttelyosastoja on 21.

Sukkula Discovery

Lisää herkkuja hankalan matkan päässä

Museon kokoelmat ovat sen verran mittavat, että kookkaimmat lentolaitteet on esillä Dullesin lentoaseman luokse vuonna 2003 avatussa suuressa näyttelykeskuksessa, joka on nimetty Steven F. Udvar-Hazy -keskukseksi rakentamisen mahdollistaneen rahoittajan mukaan.

Siellä on noin 200 lentokonetta ja lähes saman verran suurikokoisia avaruuslaitteita esillä kolmessa hangaarissa. Näistä yksi on omistettu avaruuslaitteille, ja sen keskellä on lähes kosketeltavissa avaruussukkula Discovery ympärillään huikea määrä avaruushistoriaa.

Muissa halleissa on erillä mm. Concorde, Boeing 707:n prototyyppi, ensimmäinen atomipommittaja Enola Gay ja SR-71 Blackbird -yliäänikone.

Keskuksessa voi myös seurata lentokoneiden entisöintiä. Lentokoneiden kunnostaminen on kuten vanhojen autojen restaurointia, ja työtä tekevätammattilaiset ovat paremminkin taiteilijoita kuin mekaanikkoja. Jos on tarpeen, niin he purkavat koneen palasiksi pienintä ruuvia ja mutteria myöten, minkä jälkeen osat puhdistetaan ja kiillotetaan tai maalataan. Lopuksi kone laitetaan taas kokoon.

Museo herättää pahennusta

National Air and Space Museum on herättänyt aina välillä keskustelua näyttelyillään erityisesti sodista, aseista ja rakettitekniikasta, jotka kaikki liittyvät läheisesti avaruuteen ja ilmailuun.

Näyttelyissä nimittäin näytetään hyvin selvästi myös mitalin toinen puoli, eli kuinka mielikuvamme ensimmäisen maailmansodan lentäjistä ovat peräisin totuuden sijaan romantisoivista elokuvista, ja kuinka esimerkiksi V-2 -ohjuksia rakennettiin juutalaisten orjatyönä synkissä luolissa. Varsinkin V-2 -näyttely on herättänyt inhoa, koska Yhdysvaltain oma rakettitekniikka on peräisin pitkälti Natsi-Saksalta, minkä vuoksi asiaa on koristeltu kovastikin amerikkalaisissa historiankirjoissa.

Myös Hiroshimaan maailmanhistorian ensimmäisen ydinaseen pudottanut Enola Gay oli kovan kritiikin kohteena: saako niin suurta kärsimystä ja tuhoa aiheuttanut kone olla esillä? Senkin suhteen museo noudattaa periaatettaan, jonka mukaan he tunnustavat avoimesti sen, että tekniikka on sidoksissa käyttäjiinsä, ja siksi lentokonetta ja avaruustekniikkaa käytetään niin hyvään kuin pahaankin.

Miten museot löytää?

Smithsonian-instituutin osana oleva Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo sijaitsee siis kahdessa paikassa: päärakennus on Washington DC:n keskustassa National Mall -puiston luona Independence Avenuen varrella 4. ja 7. katujen välissä ja museon uusi lisärakennus Steven F. Udvar-Hazy Center on Dullesin lentoaseman luona kaupungin ulkopuolella.

Päärakennukseen löytäminen Washingtonissa ei ole vaikeaa, mutta uudisrakennukseen ei eksy noin vain. Sinne pääsee mm. bussilla 5A L'Enfant Plazan Metrorail-asemalta Dullesin lentoasemalle, mistä VRTA:n bussiyhteys vie suoraan museolle. Aikaa matkaa kuluu 1,5 tuntia ja lähtöjä on noin tunnin välein. Lentoasemalle voi mennä myös taksilla tai kimppataksilla, mikä tekee matkasta hieman nopeamman. Kätevintä on kuitenkin vuokrata auto (päivän vuokraus maksaa edullisimmillaan noin 50 dollaria): museo on Dullesin lentoaseman vieressä toisella puolella kenttää terminaalista katsottuna, virallisesti Virginian puolella, missä moottoritieltä 28 on hyvä viitoitus museoon.

Käynti Steven F. Udvar-Hazy -keskuksessa saattaa tuntua hankalalta, mutta sinne kannattaa ehdottomasti mennä käymään. Missään muualla ei pääse näkemään esimerkiksi oikeaa avaruussukkulaa niin läheltä ja autenttisesti!

Lisätietoja saa museon nettisivuilta: airandspace.si.edu

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Euroopan avaruusmuseot

Space Expo
Space Expo
Buran Speyerin museossa

Euroopassa ei ole yhtä suureellista avaruushistoriaa esiteltäväksi kuin on Atlantin toisella puolella, mutta myös täällä on muutamia kiinnostavia avaruusmuseoita.

Suomea läheisin sijaitsee Hollannissa, Noorwijkissä, Euroopan avaruusjärjestön ESTEC-avaruustekniikkakeskuksen luona. Space Expo on aivan ESTECin vieressä ja sen tarkoitus oli alun perin toimia ESTECin vierailijakeskuksena. Niin se tekee edelleenkin, tosin nyt enemmän omin voimin, tosin sen perusnäyttely perustuu ESTECissä kehittyihin ja testattuihin satelliitteihin sekä luotaimiin. Space Expossa on myös avaruusaseman laboratoriomodulin täysikokoinen kopio, Apollo-kuuhunlaskeutumisaluksen mallikappale sekä Sojuz-kapselin simulaattori, jolla voi kokea laukaisun avaruuteen.

Space Expo perustettiin Euroopan suurimman avaruuskeskuksen ESTECin (European Space Research and Technology Centre) vierailijakeskukseksi. ESTECissä on paljon eri avaruusohjelmien hallintoa, mutta siellä myös kehitetään avaruustekniikkaa ja testataan satelliitteja. Niinpä siellä on suuria laboratorioita ja Euroopan kookkain avaruussimulaattori - suuri tyhjökammio, missä matkitaan avaruuden olosuhteita – sekä täristimiä ja akustisia huoneita, joilla jäljitellään laukaisun rasituksia. Parasta Space Expossa ovat luonnollisesti kiertokäynnit ESTECin puolelle. Jos aikaa riittää, kannattaa käydä myös Leidenin monissa tiedeaiheisissa museoissa!

Museo sijaitsee aivan Euroopan avaruustutkimus- ja tekniikkakeskus ESTECin vieressä Noordwijkissä, noin 40 km lounaaseen Amsterdamista. Paikalle pääsee kätevimmin ottamalla junan Leidenin rautatieasemalle ja sieltä bussilla numero 30 ESTECiin. Space Expon pysäkki on aivan rakennuksen edessä, avaruustekniikkakeskuksen pysäkistä edellinen. Matka Amsterdamista Leideniin kestää noin 40 minuuttia ja bussimatka noin 20 minuuttia. 

Suuri osa junista kulkee myös Schipholin lentoaseman kautta, joten sieltä ennättää käydä Space Expossa vaikka jatkolentoa odotellessa.

Autolla paikalle pääsee parhaiten poikkeamalla A4-moottoritieltä A44-tielle ja kääntymällä sieltä Leidenin luona Katwijkin tai Noordwijkin suuntaan. Niitä yhdistävältä N206-tieltä on hyvä opastus ESTECiin.

Space Expo on avoinna joka päivä (paitsi maanantaisin) klo 10:00 – 5:00.

www.space-expo.nl

Vanhan mantereen suurin avaruusmuseo on Toulousessa, Etelä-Ranskassa, oleva Cité de l’Espace. Mir-avaruusaseman täysikokoinen mallikappale, Ariane 5:n luonnollista kokoa oleva kopio, suuri määrä malleja ja koekappaleita avaruuslaitteista sekä planetaario, IMAX-teatteri ja interaktiiviset näyttelyt tekevät museosta maailmanluokan avaruusturismikohteen.

Toulouse on Euroopan suurin ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä -tutkimuksen keskittymä, joten se on looginen paikka suurelle avaruustiedemuseolle. Museorakennuksia ympäröivässä puistossa on Mir-avaruusaseman täysikokoinen kopio, Sojuz-alus, luonnollisen kokoinen Ariane 5 -kantoraketti sekä satelliittimalleja.

Toulouseen pääsee esimerkiksi junalla ja lentäen Pariisista monta kertaa päivässä. Kaupungin kaakkoispuolella, juuri kehätien sisäpuolella sijaitseva "Avaruuskaupunki", Cité de l'Espace on avoinna päivittäin (paitsi maanantaisin) klo 9:30 - 17:00. Lisäksi joinain päivinä paikka on avoinna pitempään ja toisinaan myös maanantaisin; erikoispäivät kannattaa katsoa nettisivulta.

www.cite-espace.com

Buran Speyerin museossa

Speyerin tekniikkamuseo Heidelbergissä, Frankfurtin eteläpuolella, on onnistunut keräämään suuren määrän avaruuslaitteita, ja näyttelyn sekä esillä olevien kappaleiden koon suhteen Speyer on suurin Euroopan avaruusmuseoista.

Saksa on ollut voimakkaasti mukana Spacelab-avaruuslaboratorion ja nyt Kansainvälisellä avaruusasemalla olevan Columbus-laboratorion kehittämisessä, joten näitä hankkeita esitellään perusteellisesti ja esillä on runsaasti niiden mallikappaleita ja alkuperäisiä koekappaleita. Entisen Itä-Saksan myötä tulleet Neuvostoliiton avaruusohjelman laitteet tekevät siitä erityisen kiinnostavan – näyttelyssä on mm.oikea Buran-avaruussukkula.

speyer.technik-museum.de

Myös muutamissa suurkaupunkien tiede- ja tekniikkamuseoissa on hyvät avaruusosastot. Etenkin Lontoon Science Museum, Münchenin Deutches Museum ja Pariisin La Villettte ovat kiinnostavia. Belgiassa on myös jännittävä, mutta pieni ja hieman hankalasti saavutettava avaruusmuseo Euro Space Center. Se sijaitsee Belgiasta Luxemburgiin vievän E411-moottoritien varrella Transinne-kylän luona.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo

Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo
Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo

Jos matkasi suuntautuu Pekingiin, kannattaa Kiinan muurin, Taivaallisen rauhan aukion ja Taivaan temppelin lisäksi uhrata ainakin puoli päivää Kiinalaisen tieteen ja tekniikan museolle. Siellä on nähtävissä muun muassa Shenzhou 3:n maahanpaluukapseli ja paljon muuta avaruuslentoihin liittyvää materiaalia.

Museo sijaitsee Pekingin kolmannen kehätien pohjoispuolella kartalla katsottuna jokseenkin kehän keskivaiheilla. Vuonna 1988 avatussa museossa on pysyvän Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän näyttelyn lisäksi paljon opetuksellisia näyttelyosastoja, vaihtuvia näyttelyitä sekä IMAX-teatteri. Kiinalaisethan ovat olleet aikanaan edelläkävijöitä monella alalla ja heitä on kiittäminen ruudista, tarkoista tähtitaivaan tapahtumien havainnoista, kompassista, paperista, painamisesta sekä pronssin sulattamisesta ja valamisesta - muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Kunniakasta historiaa on seurannut hiljaisempi vaihe, kunnes nyt Kiina on taas vauhdissa. Ja sen näkee museossa esiteltävien laitteiden lisäksi yleisössä: paikalle tulee bussilasteittain koululaisia, jotka perusfysiikan lisäksi opettelevat mikropiirien tekemistä ja - kyllä - lentoa avaruuteen.

Museon osoite: 1, Beisanhuan Zhonglu, Peking. 100006

Paikalle pääsee busseilla 300, 302, 367, 380, 387, 406, 407, 422, 702, 718, 725, 730, 731, 734, 735, 801, 825, 830, 831, 834, 835 ja 967, mutta kiinaa taitamattomien kannattaa ajaa taksilla (pyydä kirjoittamaan museon nimi ja osoite hotellissa paperille). Taksikyyti Pekingissä on suomalaisittain erittäin edullista.

Avoinna: 9:00 - 16: 30 (Maanantaisin suljettu, mutta avoinna kansallisina juhlapäivinä)

Lisätietoa netissä: www.cstm.org.cn

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

USAn kaksi komeaa avaruustiedekeskusta (ja bonukset)

Kennedy Space Center
Kennedy Space Center
Saturnus 5 -kuuraketti Houstonissa

Turisti ei pääse lähellekään NASAn avaruuskeskuksia omin nokkinensa, mutta monen keskuksen vieressä on puoleensavetävä vierailijakeskus suurine parkkipaikkoineen. Niistä järjestetään kyllä kiertokäyntejä keskuksenkin puolelle, jolloin kävijät voidaan viedä hallitusti vain oikeisiin paikkoihin valvovien silmien alla.

Näiden kaupallisten tiedekeskusten ja avaruuspuistojen piirteitä yhdistävien paikkojen nimet on lisäksi valittu yleensä siten, että ne muistuttavat läheisesti NASAn kyseisessä paikassa olevaa keskusta, mutta ovat hieman erilaisia.

Näistä kaksi on aivan omassa luokassaan: Johnsonin avaruuslentokeskuksen Space Center Houston Teksasissa, Houstonin eteläpuolella, sekä Kennedy Space Center Floridassa. 

Floridan avaruusteemapuisto

Kennedyn avaruuskeskus Atlantin rannalla liki viivasuoran tien päässä Orlandosta on Yhdysvaltain avaruushistorian kenties tärkein paikka: maan ensimmäiset avaruusraketit sekä miehitetyt avaruusalukset Mercuryt ja Geminit laukaistiin Cape Canaveralin rakettitukikohdasta ja sen viereen rakennettiin Kennedyn avaruuskeskus Apollo-ohjelmaa varten. Myöhemmin sukkulat laukaistiin kaikki myös sieltä matkaan.

Alue on matalakasvuista ja soista ranta-aluetta, missä varsinaisen mantereen ulkopuolella kulkee pieni maakaistale. Kun etelästä Miamin suunnasta ajaa ylös ja valitsee sisämaassa kulkevan moottoritien sijaan pienemmän tien aivan rannassa, näkee hyvin kuinka rantakaistaleen ja sisämaan väliin levittäytyy vähitellen hieman laajempi vesialue, jonka ylitse siellä täällä kulkee silta.

Lopulta sisävesi levenee kilometrien levyiseksi ja siihen ilmestyy kokonainen maapala: Merritt Island, missä sijaitsee Kennedyn avaruuskeskus, eli Cape Kennedy. Samalla kohdalla itse ranta kurottaa ulommas Atlantiin, ja kun 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain armeija etsi sopivaa paikkaa uusien ohjusten laukaisuun, niin valinta osui siihen. Se puolestaan on Cape Canaveral.

Virallisesti alue on luonnonpuistoa, missä linnut ja alueen alkuperäisasukkaat alligaattorit voivat liikkua vapaasti. Myös vierailijakeskus on luonnonsuojelualueella, joten asfalttiparkkipaikan ulkopuolella kannattaa katsoa ympärilleen, kun avaa auton oven. Kuten monissa varoituskylteissä sanotaan, ei alligaattorien kanssa kannata leikkiä!

Monen monta erilaista rakettia rivissä

Kun Apollo-ohjelma eli huippuaikojaan 1960-luvun lopussa ja suuret ihmispaljoudet kerääntyivät katsomaan rakettien laukaisuita avaruuskeskukseen, päätettiin paikalle perustaa erityinen vierailijakeskus. Se avattiin vuonna 1967 ja on ollut siitä alkaen eräs Floridan suosituimmista matkailukohteista. Viime aikoina siellä on käynyt noin 1,5 miljoonaa kävijää vuodessa. 

Se, että Floridasta on laukaisu raketteja avaruuteen, näkyy selvästi myös vierailijakeskuksessa, sillä sen näyttävin osa on rakettipuisto. Siellä seisovat ensimmäiset amerikkalaisastronautit taivaalle lähettäneet Mercury ja Atlas, sekä koko joukko uudempia kantoraketteja. Niille tekee seuraa täysikokoinen, laukaisuvalmis avaruussukkula näköismallina ja myös aivan oikea, käytöstä poistettu avaruussukkula Atlantis. Kävijät voivat kävellä myös Apollo-aikaista laukaisualustan hissistä aluksen luokse vienyttä siltaa pitkin ja kuvitella miltä on tuntunut astella yli sadan metrin korkeudessa pieneen alukseen, joka nousee pian raketin nokassa kohti Kuuta.

Cape Canaveralista laukaistaan nykyisellään usein satelliitteja ja luotaimia avaruuteen, joten kun paikalle suunnittelee matkaa, kannattaa se ajoittaa laukaisun aikaan. Monasti aivan laukaisun aikaan vierailijakeskus on sujlettu turvasyistä.

Ellei paikalle osu oikean laukaisun aikaan, voi sellaisen kokea simulaattorissa. IMAX-teatteri tarjoaa avaruusmaisemia ja “tavallinen” elokuvateatteri näyttää huikeita huippuhetkiä amerikkalaisten avaruushistoriasta: Apollo-aikaa ja mahtipontisia käyrätorvifanfaareita riittää.

Bussit vievät myös itse avaruuskeskuksen puolelle, mikä on käynnin ainutlaatuisin osa. Kiertokäynti kulkee ikonisten Apollo- ja sukkulalaukaisualustojen, raketteja alustoille kuljettaneiden telaketjuilla liikkuneiden kuljettimien ja jättisuuren rakettien kokoonpanohallin kautta Saturnus 5 -kantoraketin luokse. Näiden kaikkein näkeminen omin silmin paikan päällä on elämys, mitä amerikkalainen sokerikuorrutuskaan ei voi laimentaa.

Paikalla saa kulumaan helposti yhden päivän, ja sen voi päättää vierailemalla keskuksen kaupassa, joka väittää olevansa maailman suurin avaruusaiheisten tavaroiden myymälä. Puodissa on tarjolla yli 40 000 enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tavaraa, jotka ovat ostettavissa myös kaupan nettisivuilla.

Ilmavoimien raketti- ja ohjusmuseo

Cape Canaveralin puolella, puolen tunnin ajon päässä Kennedyn avaruuskeskuksesta ja Titusvillestä, on Yhdysvaltain ilmavoimien oma pieni avaruusmuseo. Varsinainen museo sijaitsi alun perin tukikohdan sisällä rakennuksissa ja bunkkereissa, mistä ensimmäisiä avaruusraketteja ohjattiin, mutta tiukentuneiden turvamääräysten vuoksi museo jouduttiin sulkemaan yleisöltä. Nyt suuri osa museon esineitä on siirretty tukikohdan portin luokse näyttelyyn, mikä on hyvin perinteinen ja yksinkertainen, mutta hyvin autenttinen ja alkuperäinen. Museon henkilökunta on pääosin rakettien parissa työskennelleitä eläkeläisiä, joten heidän kertomuksensa ovat tärkeä osa museokäyntiä.

Bunkkereihin ja historiallisiin paikkoihin pääsee myös vierailemaan pari kertaa viikossa järjestettävillä kiertokäynneillä. Samalla on hyvä vakoilla mitä tämän hetken kuumin avaruusyhtiö Space X on tekemässä, sillä kiertokäynti vie läheltä heidän laukaisualustaansa ja yhtiön rakennus on museon vieressä.

Astronauttien kunniahalli

Kennedy Space Center, siis "virallinen" vierailijakeskus, pitää sisällään näyttelyn, jonka nimi on Astronaut Hall of Fame (c). Tässä pieni c on hyvin tärkeä, sillä alkuperäinen Mercury-astronauttien itsensä perustama Hall of Fame sijaitsee Titusvillessä, noin vartin ajomatkan päässä Kennedyn avaruuskeskuksesta.

Se perustettiin vuonna 1990 ja suuri joukko astronautteja lahjoitti sinne omia henkilökohtaisia tavaroitaan näytteille. Pieni museo jäi kuitenkin virallisen vierailijakeskuksen varjoon ja ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2002. Vierailijakeskusta pyörittävä yhtiö Delaware North Park Services osti museon esineet itselleen mielenkiintoisen juridisen näytelmän päätteeksi (osa näyttelyesineistä oli periaatteessa edelleen astronauttien omaisuutta, osa enemmän tai vähemmän virallisesti museolle luovutettuja), minkä jälkeen Astronaut Hall of Fame (c) siirrettiin osaksi vierailijakeskusta. 

Alkuperäinen Hall of Fame sekä suuri joukko astronautteja suivaantuivat omaisuutensa kaappaamisesta ja he päättivät jatkaa omaa näyttelyään uudella konseptilla. Museo avattiin uudelleen loppuvuonna 2002 ja on ehdottomasti käynnin arvoinen. Tämä alkuperäinen ja epävirallinen Hall of Fame puhuu astronauttien suulla ja on henkilökohtaisempi kuin vierailijakeskuksen näyttely.

Saturnus 5 -kuuraketti Houstonissa

Houston, meillä ei ole ongelmia!

Kun sukkulat päätettiin lähettää eläkkeelle ja Nasa valitsi tarjousten perusteella paikat, minne käytöstä poistetut sukkulat annettiin näytteille asetettavaksi, oli kenties suurin pettyjä Houstonin avaruuskeskuksen vierailijakeskus Space Center Houston.

Nähtävästi Teksasissa oletettiin paikan olevan niin itsestään selvä sijoituspaikka, ettei sukkulan eteen olisi tarvinnut tehdä mitään erityistä: tyypillisesti museot tarjoutuivat rakentamaan lisärakennukset tai laajentamaan vanhoja tilojaan ja tekemään jotain erityistä, jotta erityinen avaruuslentokone saisi arvoisansa loppusijoituspaikan.

Toisaalta on loogista, että Houston ei nytkään näe oikeaa sukkulaa, sillä vaikka astronautit koulutetaan Teksasissa, he eivät nouse sieltä avaruuteen. Houstonin avaruuskeskuksessa on simulaattoreita, mallikappaleita, suunnitelmia, kouluttajia ja insinöörejä, jotka suunnittelevat avaruusaluksia, mutta raketit ja alukset ovat muualla. Ainoa poikkeus on Saturnus 5 -raketti, mikä on laitettu hienosti näytteille vierailijakeskuksen ja avaruuskeskuksen välissä olevalle alueelle.

Saturnus 5 ja sen vieressä olevat pienemmät raketit olivat pitkään taivasalla, eikä Houstonissa ollut juuri muuta avaruudellista katsottavaa vuoteen 1992 saakka, kun vierailijakeskus perustettiin. Keskimäärin 800 000 ihmistä vierailee siellä vuosittain.

Teksasin tapaan vierailijakeskus on kookas ja se muistuttaa vähän ostoskeskusta, missä suurelta katetulta keskusaukiolta pääsee sivuilla oleviin tiloihin. IMAX-teatteri, videoita, ravintoloita, kauppoja, lasten puuhapiste, suuri sukkulan nokka ja sen sisällä oleva simulaattori sekä erinomaisesti tehty avaruuslaitteita sisältävä näyttely, missä on mm. alkuperäinen Skylab-avaruusaseman täysikokoinen malli (minne pääsee sisään), Apollo 17 -lennon komentomoduuli, muiden avaruusalusten malleja ja kuukivilaboratorio. Astronauttien Kuusta tuomat näytteet on edelleen tallessa Houstonin avaruuskeskuksessa ja vierailijakeskuksessa pääsee myös koskettamaan kuukiveä.

Yksi keskusaukiolta vievä ovipari johtaa pieniin juniin, joilla pääsee käymään avaruuskeskuksen puolella. Siellä kiinnostavin kohde on avaruuslentojen lennonjohto: niin historialliseksi muistomerkiksi muutettu Apollo-aikainen lennonjohto kuin nyt käytössä oleva avaruusaseman lennonjohto. Välissä on nyt toimettomana oleva sukkulalentojen lennonjohto. 

Vierailijakeskus tarjoaa erikoishintaan myös erikoiskiertokäyntiä. “Level 9 tour” vie käymään myös avaruuskeskuksen suuressa rakennuksessa numero 9, missä ovat sukkuloiden ja avaruusaseman täysikokoiset mallikappaleet, sen aikana syödään avaruuskeskuksen ruokalassa (missä astronautitkin lounastavat) ja kävijät pääsevät myös käymään Apollojen lennonjohtohuoneessa sisällä. Lisäksi kiertokäynti näyttää hieman kauempana avaruuskeskuksesta olevan suuren vesialtaan, missä harjoitellaan avaruuskävelyitä.

Missä, milloin ja miten?

Kennedy Space Center sijaitsee Kennedyn avaruuskeskuksen alueella, noin kymmenen kilometriä ennen keskuksen portein suljettua ydinaluetta. Keskus avautuu joka päivä klo 9.00 ja sulkee ovensa vuodenajasta riippuen noin klo 18. Paikka on suljettu vain joulupäivänä ja satunnaisesti normaalia herkempiä tai salaisempia satelliitteja laukaistaessa.

Orlandosta paikalle pääsee tiellä 528 (State Road) itään, missä on hyvä opastus avaruuskeskukseen lähes Orlandosta alkaen. Jos saavut osavaltioiden välistä tietä 95 (joka kulkee Floridan halki etelä-pohjoissuunnassa), aja ulos liittymästä 212 pohjoiseen tai 215 etelään. Keskuksen nettisivut ovat osoitteessa www.KennedySpaceCenter.com.

Ilmavoimien avaruusmuseo sijaitsee Cape Canaveralissa ilmavoimien tukikohdan sisäänkäynnin luona ja sinne ajaessa voi tuntua siltä, että on menossa luvatta sotilasalueelle; varsinainen portti tulee eteen vasta myöhemmin ja museo on juuri ennen porttia näytteillä olevan siivellisen ohjuksen kohdalla oikealla. Tie tukikohtaa kulkee Cape Canaveralin risteilyterminaalien ohitse. 

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-14, lauantaina 9-17 ja sunnuntaina 12-16. Sieltä järjestetään kiertokäyntejä sotilasalueella oleviin historiallisiin kohteisiin, lisätietoja ja aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen nettisivulta; osa kiertokäynneistä alkaa myös avaruuskeskuksen vierailijakeskuksesta. Museon nettisivut ovat osoitteessa www.afspacemuseum.org.

Space Center Houston sijaitsee sopivasti osoitteessa 1601 NASA Parkway, mikä on noin 30 kilometriä Houstonin keskikaupungin eteläpuolella Clear Laken luona. Autolla paikalle pääsee hyvin yksinkertaisesti ajamalla Houstonista etelään Galvestonia kohti kulkevaa päätietä 45 (Interstate) ja ajamalla liittymästä 24 pois. Ajoramppi vie oikealle, mutta eteen tulevaa NASA Parkwaytä (entinen NASA Road 1) tulee ajaa vasemmalle; noin viiden kilometrin jälkeen avaruuskeskusta ei voi olla huomaamatta tien vasemmalla puolella.

Avoinna klo 10-17 arkisin ja 10-18 viikonloppuisin, paitsi joulupäivänä ja lokakuun 8. päivänä.

Ostamalla lipun etukäteen keskuksen nettisivujen kautta saa viiden dollarin alennuksen. Mikäli aikomuksena on vierailla muissakin Houstonin alueen museoissa, taidegallerioissa, akvaariossa tai eläintarhassa, kannattaa ostaa Houston City Pass, millä pääsee avaruuskeskukseenkin. 

“Level 9 tour” maksaa satakunta dollaria, se sisältää lounaan Nasan kanttiinissa ja sille pitää ilmoittautua ennakkoon nettisivuilla tai soittamalla numeroon 281-283-4755.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Pariisin tekniikkamuseo: Pieni pyhättö tieteelle

Avion -lepakkolentokone museon katossa
Avion -lepakkolentokone museon katossa
Museon niin sanottu kirkkosali
Lavoisierin kaasulaboratorio
Stereogramofoni

Pariisissa sijaitsee sympaattinen tiede- ja tekniikkamuseo, jonka kiertämiseen ei tarvita useaa päivää, mutta joka jaksaa yllättää yksityiskohdillaan. Kolmannessa kaupunginosassa sijaitseva Musée des arts et métiers, "Taitojen ja käsityöammattien konservatorion museo", on pyhä paikka tekniikasta innostuneelle – ei vähiten siitä syystä, että museon suuri halli on sijoitettu vanhaan kirkkoon.

Pariisi ja ranskalaiset yhdistetään yleensä kauneuteen, hyvään syömiseen ja toinen toistaan seuraaviin lakkoihin, joita muita kieliä taitamattomat gallialaiset järjestävät yhtenään. No, kaikessa on osa totuutta (jopa kieliäkin puhuvat nykyisin!), mutta ranskalaiset ovat ja ovat olleet aikoinaan myös taitavia tekniikassa ja tieteessä. Vaikka teollinen vallankumous tapahtui Englannissa, kävivät silloiset britti-insinöörit usein Kanaalin toisella puolella ottamassa oppia teknisten laitteiden suunnittelusta ja valmistamisesta. 1800-luvun lopulla Ranska oli insinööritieteiden alalla ykkösmaa koko maailmassa, mistä eräänä esimerkkinä Pariisissa seisoo Effel-torni, eräs komeimmista rakennustaidon ja kauneuden yhteensulautumista. Ja metro, eli Chemin du fer métropolitain, kuljetti jo tuolloin, kuten nytkin, turistit nopeasti Riemukaarta katsomaan.

Viime vuosisadan alussa ranskalaisten ote herpaantui, maa taantui ja heräsi ruususen unestaan vasta Toisen maailmansodan jälkeen, kun kenraali de Gaulle piiskasi laiskistuneet maanmiehensä panostamaan tekniikkaan ja tutkimukseen. Syntyi Caravelle, kunnianhimoinen ydinvoimaohjelma, Concorde ja lopulta muun muassa Ariane-kantorakettiohjelma. TGV-luotijunat, Airbusit, Citroën kaasujousineen ja etuvetoineen, Minitel, ensimmäiset pankkikortit ja monet muut keksinnöt kertovat omaa kieltään siitä, että patongin, punaviinin ja hapatettujen maitotuotteiden voimalla saadaan hammasrattaatkin oikeaan järjestykseen.

200-vuotias käsityökoulu

Pariisin tiede- ja tekniikkamuseo on virallisesti osa oppilaitosta, joka perustettiin jo vuonna 1794. Ranskan vallankumouksen jälkeisen parlamentin jäsen apotti Grégoire halusi vaalia teknisten laitteiden, koneiden ja tieteellisten instrumenttien valmistamisessa vaadittavaa ksäityötaitoa ja teki aloitteen koulusta, jossa kerättäisiin alan tietämystä ja koulutettaisiin uusia teknisten taitojen käsityöläisiä.

Koulu sai hienolta kalskahtavan nimen Conservatoire National des Arts et Métiers, taitojen ja käsityöammattien kansallinen konservatorio, ja se toimii yhä edelleen. Luonne on tosin muuttunut, sillä aikanaan se oli insinööritieteiden ylin oppilaitos, kun nyt se on luokiteltavissa enemmänkin keskiasteen teknisten alojen oppilaitokseksi, jonka toiminta on levittäytynyt läpi Ranskan. Koululla on seitsemän koulutussuuntaa, 500 erilaista ammattia opetusohjelmassaan, kahdekan erillistä tutkimuslaitosta ja sen kirjoilla on noin 70 000 oppilasta vuodessa.

Opetuksen lisäksi CNAM:in tehtäviin alusta alkaen kuului myös aikansa taidonnäytteiden kerääminen ja tallettaminen myöhempien sukupolvien ihailtavaksi. Tiedon ja taidon lisäksi apotti Grégoiren ja hänen aikalaistensa motiivi oli taiteellinen, sillä laitteet olivat usein varsinaisia teoksia. Tiede ja tekniikka estetisoitiin, jolloin oli luonnollista, että teknisiä laitteita asetettiin näytteille kuin taidenäyttelyissä.

Kuin taidegalleriassa

Museon löytäminen Pariisissa ei tuota vaikeuksia. Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä futuristisesta, koko kaupungin horisontin yli nousevasta Pompidou-keskuksesta ylöspäin ja museota lähinnä oleva metroasema on nimetty museon mukaan: se on Arts-et-Métiers. Asema on museon kanssa samanhenkinen, sillä sen seinät ovat kuparia ja muotoiltu sukellusveneen tapaan. Vitriineissä on vanhoja laitteita ja opasteet johdattavat alhaalta laiturilta suoraan katotasolla olevalle museon sisäänkäynnille.

Pahasti rappeutumaan päässyt museorakennus oli vuosituhannen vaihteessa suljettuna usean vuoden ajan, kun sitä remontoitiin nykykuntoonsa. Arkkitehtien Andrea Brunon ja Luciano Piun jäljiltä Musée des Arts et Métiers on nyt kaunis, yksinkertainen ja helposti avautuva. Se kunnioittaa ammoisten aikojen museometodeita ja vanhahtavalla tavalla sympaattista vitriinifilosofiaa, mutta ei ole jäykistynyt. Italialaisarkkitehtien tuotos on harmoniassa talon menneisyyden kanssa, joskaan alakerrassa oleville happamille lipunmyyjille eivät heikään ole voineet mitään. Iloiset kaupanpitäjä ja vahtimestari tosin toivat hyvää vastapainoa.

Museo jakaatuu selvästi kahdeksaan osaan, joiden lisäksi sisäänkäynnin luona on tila vaihtuville näyttelyille sekä pieni kirjakauppa. Varsinainen reitti museon saloihin alkaa toisesta kerroksesta, jossa ensinnä ovat esillä tieteelliset instrumentit. Aikaskaala alkaa 1700-luvun alusta ja renessanssista, kulkee 1800-luvun lopun huikaisevan taidokkaista hienomekaanisista laitteista nykyaikaisiin elektronisiin instrumentteihin ja CRAY-supertietokoneeseen.

Varsinainen helmi on itseoppineen luonnontutkijan Antoine-Laurent de Lavoisierin vuodelta 1785 olevan laboratorion kaksoiskappale. Hän sijoitti suurimman osan maaisäntänä hankkimastaan suuresta omaisuudesta tieteelliseen tutkimukseen ja erityisesti tähän hyvin varustettuun laboratorioonsa, jossa hän tutki kaasuja. de Lavoisier oli nykyaikainen tiedemies siinä mielessä, että hän suoritti kunnollisia kokeita, mittasi ja punnisti, ja teki havaintojensa perusteella johtopäätöksiä. Niiden tekeminen jäi kuitenkin lyhyeen, sillä aatelisherra irroitettiin päästään vallankumouksen tiimellyksessä vuonna 1794 - samana vuonna, kun museo perustettiin.

Erilaisille materiaaleille on omistettu oma osastonsa; mistä metallit, puu, tekstiilit, kivi ja muovit tulevat, kuinka niitä käsitellään, missä niitä käytetään ja millaisia aineita ne oikeastaan ovat? Materiaalien tarinaan liittyy läheisesti rakennustaito. Kuinka eri materiaaleista saatettiin tehdä sellaisia laitteita, kuin on tehty? Tällä saralla kehitys 200 vuoden aikana on ollut kerrassaan huimaavaa, sillä tuskin esimerkiksi de Lavoisier ymmärtäisi nykyajan nanotekniikkaa, jossa rakennellaan elektronimikroskoopin avulla millimetrin tuhannesosan kokoisia laitteita.

Tietotekniikan ja tiedonvälitystekniikan osasto näyttää myös konkreettisesti kuinka kaksi vuosisataa ovat muuttaneet maailmaa. Sinä aikana tulivat lennätit, laskukoneet ja satelliitit. Jo pelkästään viimeisen 50 vuoden kehitys saa haukkomaan henkeä, mistä syy tietysti on elekrtoniikan valtavan kehityksen. Eräässä vitriinissä saa huokailla esihistoriallisen, siis 1980-luvun alun mikrotietokoneen äärellä. Samanlaisella Sinclairilla on kirjoittaja itsekin saanut ensikosketuksen tietotekniikkaan.

Energiantuotanto-osasto alkaa kenties tekniikan historian upeimmilla laitteilla, höyrykoneilla, ja päättyy ydinreaktoreihin ja tuulivoimaan. Reaktoria ei paikalla ole, mutta ydintekniikka on ranskalaista lähellä, ja siksi sille uhrataan monta kulmausta. Erityisiä helmiä ovat kuitenkin 1800-luvun höyryturbiinit ja ensimmäisten lentokoneiden tähtimoottorit, joiden kauneutta ja mekaanista sulavuutta ei voi kuin hämmästellä. Voimansiirto ja varsinainen koneenrakennus on eriytetty kuitenkin omaksi osastokseen. Osasto on kaikkien interaktiivisin perinteisessä mielessä, sillä siellä kävijät voivat testata omin käsin vaikkapa erilaisia hammasrattaita, tutkia planeettapyörästön toimintaa ja tutustua esimerkiksi kardaaniakseliin.

Liikenteen saralla ranskalaisten osa on ollut epäkiitollinen, sillä he ovat olleet ensimmäisten joukossa tekemässä niin autoa kuin lentokonettakin, mutta lopulta muut ovat ennättäneet ensin. Cugot'n puurakenteinen, höyryvoimalla kulkeva auto oli aikanaan varmasti uljas - ja pelottava - näky, mutta se oli liian kömpelö ja hankala oikeaksi autoksi. Clément Aderin lepakkomainen Eole-lentokone roikkuu suuren portaikon katossa ja muistuttaa siitä, että vaikka Wrightin veljekset tekivät ensimmäisen hallitun moottorilennon, teki Ader ensimmäinen moottorilennon; ennätyksellisen kevyellä ja tehokkaalla höyrymoottorilla toiminut Ader nousi parinkymmenen sentin korkeuteen, mutta ei kyennyt varsinaisesti lentämään.

Autotekniikassa onni oli kuitenkin paremmin myötä, joten vanhat Peugeotit, Renaultit ja Citröenin kertovat omaa kieltään siitä, kuinka pariisilaiset huristivat 1900-luvun alussa mukavasti Normandian rannalle viikonloppujaan viettämään. Luotijuna TGV, Train à Grande Vitesse, on myös laite, jonka eri versioita alkuperäisestä 1970-luvun mallista tulevaan superjunaan museo jaksaa esitellä pienoismallein ja kaavakuvin.

Ja oikea kirkkosali!

Museon voi kävellä läpi suunniteltua reittiä pitkin tai sitä voi koluta omassa järjestyksessään, vaikkapa joka puolella olevia tietokoneopasteita apuna käyttäen. Joka tapauksessa lopuksi kävijä päätyy aikanaan koulun kirkkona toimineeseen suureen tilaan, kappeliin. Sen korkeimmasta kohdasta roikkuu metallivaijerin varassa metallikuula, alkupeäinen Foucault'in heiluri. Sen avulla Michel Foucault osoitti 1851 konkreettisesti Maan pyörivän akselinsa ympäri, sillä heiluri liikesuunta kiertyy koko ajan ympäri. Yksinkertainen laite jaksaa hämmästyttää edelleen.

Siinä missä alttariosasssa kerrotaan koulun ja sen museon historia sekä esitellään kauniita, suhteellisen pienikokoisia näyttelyesineitä vuosien varrelta, on varsinainen kirkkosali pieni runsaudensarvi. Kangsteri-Sitikasta Renault-formulaan, Arianen rakettimoottorista ensimmäiseen dieseliin, vanhoja ajoneuvoja, ensimmäisen lennon yli Kanaalin tehnyt Blériot sekä kertomus Vapaudenpatsaan rakentamisesta. Kappelissa vierähtää helposti tunti tai kaksi.

Kappelin näyttelyesineet on aseteltu tilaa täyttävään kookkaaseen metallirakennelmaan, jota pitkin pääsee kiipeämään korkealle. Tila on kerrassaan upea, hyvin entisöity ja hyvin pitkälti kirkkosalia edelleenkin muistuttava, kunhan metallirakennelmaa ja näyttelyesineitä ei huomioi. Tosin niiden kanssa kappeli on entistäkin komeampi, joskin joku irvileuka voi arvostella paikalla selvästi leijuvaa teknouskohenkeä. Omasta mielestäni Pariisin tekniikkamuseon kappeli on eräs hienoimmista tämän alan näyttelytiloista, ja oikeastaan jo sen vuoksi kannattaa käydä paikan päällä.

Jokainen syy matkustaa Pariisiin on hyvä, ja Musée des Arts et Métiers on erittäin hyvä sellainen. Etenkin kun siellä on parhaillaan mainio Enki Bilalin taiteellistekninen robottinäyttely Mécanhumanical.

Musée des Arts et Métiers
Osoite: 60, rue Réaumur, 75003 Pariisi
Lähimmät metroasemat: Arts et Métiers, Réaumur-Sébastopol
Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin, jolloin museo suljetaan vasta klo 21.30. Museo on suljettu maanantaisin.
Sisäänpääsy aikuisilta maksaa 6,50 euroa ja lapsilta (sekä muilta alennukseen oikeutetuilta) 4,50 euroa. Vuosilippu maksaa 20 euroa.

Museon niin sanottu kirkkosali
Lavoisierin kaasulaboratorio
Stereogramofoni

Muista myös Pariisin kaksi tiedemuseota ja erinomainen ilmailumuseo!

Tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa varata Pariisissa aikaa myös muutamalle muulle museolle. Aivan Champs-Elyséen vieressä, Roosevelt-liikenneympyrän luona sijaitsee kaupungin alkuperäinen tiedemuseo Le Palais de la découverte. Museo esittelee tiedettä ja tutkimusta monin eri osastoin, joista osa noudattelee perinteistä tiedemuseotyyliä vitriineineen ja havaintolaitteineen, mutta osa on nykyaikaisempia multimediaan ja kokeilemiseen perustuvia seikkailumaita. "Löytöjen Palatsissa" on usein kiinnostavia erikoisnäyttelyitä sekä vanha kunnon planetaario, jossa voi nähtä miltä taivas Pariisin yllä näyttää juuri tänään. Tarkempia tietoja aukiolosta ja erikoisnäyttelyistä on netissä: www.palais-decouverte.fr.

La Villetten kuuluisa tiedekeskus on Pariisin reunalla, lähes esikaupunkialueella. Sinne pääsee tosin kätevästi metrolla, ja kun paikalle saapuu, siellä viettää helposti koko päivän, sillä suuren tiedekeskuksen lisäksi alueella on Géode-niminen IMAX-teatteri, planetaario, akvaario, sukellusvene, suuri mediateekki, lasten maailma ja erilaista kulttuuritarjontaa. Siinä missä keskustan Palais de la découverte on perinteinen tiedemuseo, on La Villette uudenlainen ja vastaa pitkälti meikäläistä Heurekaa - paitsi että on kooltaan suurempi. Itse asiassa keskuksen koko nimi on Cité des Sciences et de l'Industrie, eli "Tieteiden ja teollisuuden kaupunki". Lisätietoja La Villettestä saa keskuksen nettisivuilta: www.cite-sciences.fr.

Kolmas käynnin arvoinen museo on Le Bourget'ssa sijaitseva ilmailumuseo, joka esittelee kattavasti niin lentokoneiden kehitystä Eolen ajoista meidän päiviimme saakka, kuin myös erityisesti ranskalaisten osuutta ilmailun historiassa. Museon aarre on Conconden toinen prototyyppi ja sen seurana platalla on kaksi oikean kokoista Ariane-kantorakettia, Boeing 747 ja useita pienempiä lentokoneita. Museo on lajissaan eräs maailman suurimpia. Musée de l'Air et de l'Espace sijaitsee Le Bourget'n legendaarisella lentokentällä (Lindbergh laskeutui sinne Atlantin ylilentonsa päätteeksi), ja paikalle pääsee lentokoneen lisäksi muun muassa junalla: pikametrolinja RER-B vie Le Bourget'n asemalle, mistä on noin vartin kävely perille. Bussit 350 (Gare de l'Est -asemalta) ja 152 (Porte de la Villette -metroasemalta) ajavat aivan museon ohitse, 152 ohittaa myös RER-aseman läheltä. Kun museon edessä olevat, muodostelmassa tolppien päissä kohti taivasta nousevat Fouga Magister -koneet tulevat näkyviin tien vasemmalla puolella, on aika painaa pysäytysnappia. Lisätietoja netissä osoitteesta www.mae.org.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita