Liiallinen valo lihottaa

Su, 10/25/2015 - 09:53 By Markus Hotakainen
Lokki lampun päällä

Kun kesäajan päätyttyä saamme sunnuntaiaamun iloksi jälleen pähkäillä, mitä kello oikeasti on, sopii teemaan Queenslandin teknillisessä korkeakoulussa Australiassa tehty tutkimus keinovalon ja liikalihavuuden yhteydestä.

Cassandra Pattinsonin johtama ryhmä tutki kahden viikon ajan 48 lasta, joiden ikä vaihteli kolmesta viiteen vuoteen. Tutkimuksessa tarkkailtiin unen määrää ja laatua, fyysistä aktiivisuutta ja altistusta valolle sekä toisaalta lasten painoindeksiä.

"Totesimme, että jo melko vähäinenkin altistus valolle aikaisin aamulla oli yhteydessä suurempaan painoindeksiin, kun taas lapset, jotka saivat suurimman annoksen valoa – sekä ulkona että sisällä – vasta iltapäivällä, olivat hoikempia”, toteaa Pattinson.

"Yllättäen fyysisessä aktiivisuudella ja lasten painolla ei ollut yhteyttä, mutta nukkumisajoilla ja valon määrällä oli. Ensimmäisen kerran valon osoitettiin vaikuttavan lasten painoon."

Tutkijaryhmän mukaan tablettien, älypuhelinten, televisioiden ja yölamppujen ansiosta nykypäivän lapset altistuvat valolle enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Samaan aikaan kun keinovalon määrä on lisääntynyt, liikalihavuudesta on tullut maailmanlaajuinen ongelma.

Jo ennestään on tiedetty, että valaistuksen määrällä, kestolla ja kellonajalla – olipa kyse sitten luonnollisesta tai keinovalosta – on vaikutuksia nisäkkäiden vuorokausirytmiin.

"Sisäisen kellon toiminta perustuu pitkälti valon määrään ja altistumisen ajankohtaan. Se vaikuttaa unirytmiin, painon nousuun ja laskuun, hormonaalisiin muutoksiin ja mielialaan", Pattinson listaa.

"Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että aikuisilla altistuminen valolle iltamyöhällä saattaa liittyä painon nousuun, mutta asiaa ei ole tutkittu pienillä lapsilla: näyttää siltä, että vaikutus on päinvastainen. Kun aikuiset, jotka altistuvat suuremmalle valon määrälle aamuisin, ovat hoikempia, aikaisin valolle altistuvat esikouluikäiset ovat usein lihavampia."

Liikalihavuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi on todettu ravinnon määrä, vähäinen liikunta, univaje ja vaihtelevat nukkuma-ajat. Nyt luetteloon voi siis lisätä valon.

"Eläimillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että valon määrä ja sille altistumisen ajankohta ovat keskeisen tärkeitä aineenvaihdunnan toiminnan kannalta. Tuloksemme viittaavat siihen, että sama pätee meihin ihmisiin", Pattinson päättää.

Tässä valossa on perusteltua miettiä, onko kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellojen edestakaisin siirtelystä enemmän hyötyä vai haittaa.

Valotutkimuksesta kerrottiin Queenslandin teknillisen korkeakoulun uutissivuilla.

Reset-näppäin ihmisellekin?

Ke, 04/29/2015 - 13:31 By Toimitus

Unettaako? Onko unirytmisi sekaisin?

Kanadalaistutkijoilla voi olla sinulle vastaus. Quebecissä olevan McGill -yliopiston ryhmä on löytänyt uuden mekanismin, jolla ihmisen keho ohjaa sisäistä kelloamme: se on proteiini eIF4E ja sen fosforylaation syyt. Jos tähän voisi puuttua, voisimme nollata kellomme kun unettomuus vaivaa tai olemme saapuneet kaukomaille.  

Kello sisällämme

Meillä ja muilla eläimillä on eräänlainen sisäänrakennettu kello, joka säätää elimistön aktiivisuutta alhaisen aktiivisuuden lepoaikaan ja korkean aktiivisuuden päiväaikaan. 

Avainosassa tässä on valo, erityisesti pimeän ja päivävalon vuorottelu. Valon vaikutus luontaiseen kelloomme on toki tunnettu jo pitkään, mutta uusi tutkimus valottaa mekanismia tämän vaikutuksen takana.

“Löysimme mekanismin, joka selittää sen kuinka valo säätelee aivoissamme tapahtuvaa proteiinisynteesiä ja miten tämä vaikuttaa  sisäisen kellomme toimintaan”, selittää Nahum Sonenberg, tutkimuksen pääkirjoittaja.

Olennaisessa osassa näyttää olevan aivoissamme oleva proteiini nimeltä eIF4E, jota syntyy valon vaikutuksesta niin sanotun fosforylaation seurauksena.  Proteiini saa siis kylkeensä fosforia sisältävän molekyylin.

Kun Sonenbergin ryhmä muokkasi proteiinia koe-eläiminä olleiden hiirien aivoissa siten, että se ei päässyt muuttumaan, muuttui myös hiirien kyky sopeutua uuteen päivärytmiin: kun niiden vuorokausirytmiä muutettiin keinoteikoisesti, ne jatkoivat elämäänsä aiemman rytmin mukaan, vaikka valoisa aika ja pimeys vaihtelivat eri tavalla.

Yleensä hiiret, kuten ihmisetkin, sopeutuvat varsin nopeasti rytmin muutoksiin. Näin tapahtuu esimerkiksi matkustettaessa toiselle aikavyöhykkeelle, jolloin jet lag saa meidät sekaisin vähäksi aikaa, mutta voimme siirtää sisäistä kelloamme nopeasti (toiset nopeammin, toiset hitaammin) uuteen aikaan.

Jos voisimme siis vaikuttaa eIF4E-proteiiniin esimerkiksi lääkkeillä, voisi periaatteessa vaikuttaa sisäiseen kelloomme. Sen voisi kenties jopa nollata, kun unirytmi on mennyt sekaisin.

Tämä on kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa, ja toistaiseksi paras tapa välttää unihäiriöitä on lakata katsomasta kännykkää keskellä yötä ja yrittää elää enemmän luontaisen päivärytmin mukaan. 

Kuva: Flickr / Juan Haro Rodríquez

Ylös, ulos ja telttaretkelle!

Ma, 08/05/2013 - 00:08 By Markus Hotakainen

Nukuttaako aamuisin? Onko herääminen takkuista tervanjuontia? Jos vastaus on kyllä – kuten useimmilla epäilemättä on – ratkaisu voi löytyä retkeilystä.

Boulderissa sijaitsevan Coloradon yliopiston tutkijat värväsivät vapaaehtoisten ryhmän, joka lähti telttailemaan Kalliovuorille. Porukka eli luonnonvalon mukaisessa rytmissä ja ainoa keinovalon lähde oli iltanuotio. Viikon aikana saadut tulokset olivat hämmästyttäviä. Koehenkilöt heräsivät tuntia aikaisemmin kuin ennen reissua – ilman kellon tai kännykän pirinää.

Kyse ei ole siitä, että reippaat retkeilijät olisivat uuvuttaneet itsensä väsyksiin ja siksi uni olisi maittanut illalla aikaisemmin. Ratkaiseva tekijä oli melatoniini eli N-asetyyli-5-metoksitryptamiini, jota erittyy pääasiassa keskellä aivoja sijaitsevasta käpyrauhasesta.

Melatoniinin määrä säätelee ihmisen vuorokausirytmiä. Illalla pimeän laskeutuessa sitä alkaa erittyä enemmän ja elimistö valmistautuu nukkumaanmenoon. Aamuyöllä valon määrän kasvaessa melatoniinin määrä vähenee, kunnes aamulla uni ei enää maistu.

Luonnollinen unirytmi seuraa auringonnousun ja -laskun määräämää valoisuuden vaihtelua, mutta teknistyneessä maailmassamme keinovalot sotkevat rytmin tehokkaasti – sen lisäksi, että iso osa ihmisistä on illanvirkkuja luonnostaankin. Jos joutuu heräämään liian aikaisin, elimistössä oleva melatoniini tekee ihmisestä tokkuraisen ja kiukkuisen.

Telttailuviikon aikana koehenkilöt saivat päivän mittaan “valohoitoa” noin neljä kertaa enemmän kuin normaalisti eli työskennellessään sisätiloissa. Vaikutus oli lisäksi pitkäaikainen: retken seurauksena heidän sisäinen kellonsa oli aikaistunut kahdella tunnilla.

Tyypillinen toimistovalaistus on noin 1/500 keskikesän auringonpaisteesta, joten lyhyempikin aika ulkoilmassa auttaa. Jos telttailu ei kiinnosta tai siihen ei ole mahdollisuutta, aamun voi aloittaa reippaalla kävelylenkillä ja päivän mittaankin kannattaa mahdollisuuksien mukaan viettää enemmän aikaa auringonpaisteessa.

Kokonaan toinen juttu on se, miksi ihmisten edelleen pitäisi herätä ja nousta kukonlaulun aikaan…

Tutkimus on julkaistu Current Biology -tiedelehdessä 1.8.2013 ja siitä kerrottiin ScienceNews-sivustolla.