melatoniini

Kemiallinen joulukalenteri 22/24: Kehonsisäinen unilääke

To, 12/22/2016 - 09:14 Jarmo Korteniemi
Kuva: Chris Bennett / Flickr

Eilen oli vuoden lyhin päivä. Iltapäivällä yhden maissa Aurinko lähti jälleen hitaalle matkalleen kohti pohjoista. Tai no, oikeastihan kyse on Maan akselin kaltevuudesta, mutta siitä tarkemmin talvipäivänseisausjutussamme. Joka tapauksessa nämä pimeät hetket ovat oiva tekosyy keskittyä pimeähormonin toimintaan.

Melatoniini on hormoni, jonka avulla elimistö reagoi valottomuuteen. Melatoniinipitoisuuden kasvu veressä väsyttää ja auttaa nukkumaan. Ainetta erittyy pääasiassa käpyrauhasesta, mutta lisäksi myös vaikkapa suolikanavasta. Aivan vastasyntyneillä eritys on lähes olematonta, lapsilla hyvin runsasta, aikuisilla taas tasaista väheten kuitenkin vanhuudessa merkittävästi.




Juttu jatkuu mainoksen jälkeen


Melatoniinin eritys on tiukasti kytköksissä saatavilla olevaan valoon. Eritys on siksi runsainta etenkin talvipäivänseisauksen tienoilla ja sitä edeltävän pitkän ja pimeän syksyn aikana, sekä tietysti öisin. Valoisalla hermosto ilmoittaa käpyrauhaselle, että nyt tuotanto täytyy lopettaa.

Ihmiskeho valmistaa melatoniinia neljän askeleen kautta. Varsin yleisestä aminohaposta, L-tryptofaanista, muodostuuu ensin 5-hydroksyyli-L-tryptofaania. Siitä poistetaan sitten hiilidioksidimolekyyli, ja syntyy serotoniinia. Kolmas vaihe on se kriittinen valoherkkä vaihe: Siinä serotoniini muuttuu N-asetyyliserotoniiniksi, joka lopulta kehittyy melatoniiniksi.Joka askeleesta ovat vastuussa eri entsyymit. 

Melatoniinia myydään apteekeissa unettomuuteen auttavina pillereinä. Vaikutus on suurimmillaan noin tunnin tai parin päästä pillerien popsimisesta.

Melatoniinipillerit auttavat vain pientä osaa ihmisistä. Erot aineen vaikutuksessa nimittäin ovat valtavia, ja riippuvat paitsi yksilöstä myös ottoajankohdasta. Ruokailun yhteydessä otetulla pillerillä ei ole herkimmillekään paljoakaan vaikutusta. Annoksen kasvattaminen ylettömyyksiin vaikutusta etsiessä ei auta, sillä yli 5 mg annokset eivät enää lisää tehoa.

Matalilla melatoniiniannostasoilla pitkäkään käyttö ei vaikuta olevan kovinkaan vaarallista, ainoastaan hieman turhaa. Lisämelatoniinin vaikutus kun heikkenee vakituisen käytön jatkuessa.

Yhteiskäyttö muiden lääkkeiden kanssa voi kuitenkin olla vaarallista. Melatoniini voimistaa joidenkin keskushermostoon vaikuttavien aineiden (esim. rauhoittavien bentsodiatsepiinien) vaikutusta ja siksi aiheuttaa odottamatonta tokkuraisuutta. Tupakointi, alkoholi ja jotkut lääkkeet taas vähentävät melatoniinin vaikutusta. Melatoniinilpillerillä edesautettu uni voi myös olla varsin katkonaista.

Melatoniini poistuu maksan kautta, ja elimen vajaatoiminta voi siksi nostaa melatoniinin pitoisuuksia kehossa. Poistuma on hitaampaa myös vanhuksilla, sekä runsaan estrogeenitason vallitessa.

Kuva: Javier Kohen / Flickr

Tehokkainta melatoniinin käyttöä on ikioman käpyrauhasen toiminnan tehostaminen. Aamuinen kirkasvalohoito ja vastaavasti kirkkaiden valojen välttäminen iltaisin ovat kaiken a ja o. Lisäapua tulee myös päivärytmin buustaamisesta: aamuisin kannattaa nousta säännöllisesti samaan aikaan ilman torkuttelua, ja päivän mittaan kannattaa käyttää (maltillisesti) kofeiinia, suklaata ja muita (laillisia) piristeitä. Liikunta päivällä edesauttaa pirteyttä että myöhempää tervettä väsymistä. Illan mittaan kannattaa välttää piristeitä ja tuhteja aterioita. Ja rauhoittua.

Rattoisaa talvipäivänseisausta ja piteneviä pirteitä päiviä kaikille!

Otsikkokuva: Chris Bennett / Flickr
Kuva yllä: Javier Kohen / Flickr

Ylös, ulos ja telttaretkelle!

Ma, 08/05/2013 - 00:08 Markus Hotakainen

Nukuttaako aamuisin? Onko herääminen takkuista tervanjuontia? Jos vastaus on kyllä – kuten useimmilla epäilemättä on – ratkaisu voi löytyä retkeilystä.

Boulderissa sijaitsevan Coloradon yliopiston tutkijat värväsivät vapaaehtoisten ryhmän, joka lähti telttailemaan Kalliovuorille. Porukka eli luonnonvalon mukaisessa rytmissä ja ainoa keinovalon lähde oli iltanuotio. Viikon aikana saadut tulokset olivat hämmästyttäviä. Koehenkilöt heräsivät tuntia aikaisemmin kuin ennen reissua – ilman kellon tai kännykän pirinää.

Kyse ei ole siitä, että reippaat retkeilijät olisivat uuvuttaneet itsensä väsyksiin ja siksi uni olisi maittanut illalla aikaisemmin. Ratkaiseva tekijä oli melatoniini eli N-asetyyli-5-metoksitryptamiini, jota erittyy pääasiassa keskellä aivoja sijaitsevasta käpyrauhasesta.

Melatoniinin määrä säätelee ihmisen vuorokausirytmiä. Illalla pimeän laskeutuessa sitä alkaa erittyä enemmän ja elimistö valmistautuu nukkumaanmenoon. Aamuyöllä valon määrän kasvaessa melatoniinin määrä vähenee, kunnes aamulla uni ei enää maistu.

Luonnollinen unirytmi seuraa auringonnousun ja -laskun määräämää valoisuuden vaihtelua, mutta teknistyneessä maailmassamme keinovalot sotkevat rytmin tehokkaasti – sen lisäksi, että iso osa ihmisistä on illanvirkkuja luonnostaankin. Jos joutuu heräämään liian aikaisin, elimistössä oleva melatoniini tekee ihmisestä tokkuraisen ja kiukkuisen.

Telttailuviikon aikana koehenkilöt saivat päivän mittaan “valohoitoa” noin neljä kertaa enemmän kuin normaalisti eli työskennellessään sisätiloissa. Vaikutus oli lisäksi pitkäaikainen: retken seurauksena heidän sisäinen kellonsa oli aikaistunut kahdella tunnilla.

Tyypillinen toimistovalaistus on noin 1/500 keskikesän auringonpaisteesta, joten lyhyempikin aika ulkoilmassa auttaa. Jos telttailu ei kiinnosta tai siihen ei ole mahdollisuutta, aamun voi aloittaa reippaalla kävelylenkillä ja päivän mittaankin kannattaa mahdollisuuksien mukaan viettää enemmän aikaa auringonpaisteessa.

Kokonaan toinen juttu on se, miksi ihmisten edelleen pitäisi herätä ja nousta kukonlaulun aikaan…

Tutkimus on julkaistu Current Biology -tiedelehdessä 1.8.2013 ja siitä kerrottiin ScienceNews-sivustolla.