infografiikka

Minne Kuun pinnalla on laskeuduttu tähän mennessä?

To, 01/03/2019 - 23:54 Toimitus
Kuvan pohja: APSI /  Tiedetuubi / Jarmo Korteniemi

Ennen kiinalaista Chang'e-4 -alusta on vain 20 lentoa laskeutunut Kuun pinnalle. Kartta näyttää milloin ja minne!

Sitten kevään 1966 on Kuuhun laskeutunut kuusi miehitettyä lentoa, neljä kulkijaa ja 11 paikallaan pysynyttä laskeutujaa. Ennen kuin Kiina alkoi tutkia naapuriamme uudelleen laskeutujin vuonna 2013 (ja nyt 2019), oli edellisestä laskeutumisesta ennättänyt jo kulua 37 vuotta.

Olikin jo korkea aika palata Kuuhun!

Kiertoradalta Kuuta on tutkittu tässä välissäkin, ja 2000-luvulla jälleen hieman aktiivisemmin. Paitsi että Kiinan edellinen laskeutuja Chang'e-3 on edelleen toimintakuntoinen (tosin vain sen taivasta ultraviolettialueella kuvaava kaukoputki on enää kunnossa), on Kuuta kiertämässä edelleen kolme toimintakuntoista luotainta: amerikkalaiset Artemis P1, Artemis P2 sekä Lunar Reconnaissance Orbiter, sekä kiinalaiset Chang'e 5-T1, Queqiao ja Longjiang-2.

Viimeisistä Chang'e 5-T1 on Kiinan tulevaan näytteenhakulentoon liittyvä testialus, Queqiao Chang'e-4:n linkkiluotain ja Longjiang-2 pieni Queqiaon mukana Kuuhun liftannut satelliitti. Sen kumppanina ollut Longjiang-1 ei onnistunut asettumaan Kuuta kiertävälle radalle.

Mutta minne laskeutujat ovat laskeutuneet?

Pehmeät laskeutumisen Kuussa

Kuva: APSI / Tiedetuubi / Jarmo Korteniemi.

Kuvaa saa käyttää lähteen mainitsemalla; tarkemmat tekijänoikeustiedot ovat täällä. Korkearesoluutioisempi versio löytyy Arktisen planeettatutkimusinstituutin APSIn kuvagalleriasta. Siellä on myös englanninkielinen versio.

Alla olevassa kartassa ovat mukana myös ihmisten tekemät kappaleet, jotka ovat pudonneet, törmäytetty tai muuten vain päätyneet Kuun pinnalle.

Kuuhun tehdyt laskeutumiset

Kuva: APSI / Tiedetuubi / Jarmo Korteniemi.

 

Erikoinen kartta pakottaa miettimään etelää ja pohjoista

La, 09/24/2016 - 12:38 Jarmo Korteniemi
Kuva: Charles Clegg / Flickr

Erikoinen yksiulotteinen maailmankartta näyttää sijainnit tavalla, jota et varmaankaan ole ennen nähnyt. Uskotko tietäväsi, kuinka pitkälle pohjoiseen ja etelään paikat ulottuvat? Tarkista tästä pitävätkö käsityksesi kutinsa!

Tiesitkö, että kun katsot karttaa, kartan tyyli voi hyvin vaikuttaa käsityksiisi maailmasta?

Perinteiset maailmankartat ovat kaksiulotteisia, pallokartat vielä todenmukaisempia. Niistä näkee maiden muodot ja sijainnit varsin kätevästi... vai näkeekö? Tällaisilla kartoilla yksityiskohtien määrä on niin valtava, ettei kaikkea pysty millään hahmottamaan. Myös projektiot häiritsevät ja aiheuttavat aivan huomaamatta pahoja mielikuvavääristymiä.

Ratkaisu ongelmaan voi yllättäen olla yksinkertaisempi yksiulotteinen kartta. Kuulostaako oudolta? Sitä se onkin:

Kuva: Jarmo Korteniemi

Yllä valtiot esitetään pystypalkkeina. Merkitystä on vain pohjois–etelä -ulottuvuudella. Hahmottamisen helpotukseksi maat on värikoodattu sijaintinsa mukaan.

Maat on aseteltu tarkoituksella eri järjestykseen kuin luonnossa. Näin tulee vertailtua kohteita, jotka eivät normaalisti olisi vierekkän. Ja kauemmaskin kannattaa kurottaa — tiedätkö esimerkiksi, kuinka etelässä tai pohjoisessa Japani, Australia tai Mongolia todella ovat?

Kartta voi aluksi vaikuttaa sekavalta, mutta siihen kannattaa perehtyä. Ahaa-elämykset maailman todellisesta luonteesta ovat kutkuttavia.

Karttojen aiheuttamia väärinkäsityksiä pyöritellään lisää kestosuosikkijutussamme Kuinka suuri Suomi on ja muita karttojen kummallisuuksia.

PS. Tarkalleen ottaen yksiulotteinen kartta olisi yksi ainoa viiva, johon mahtuisi vain muutama valtio. Tässä kartassa on siis sarja 1D-karttoja vieri vieressä. 2D-karttojen maailmassa samanlaista ulottuvuuksien rinnakkaisuutta olisi pinota läpinäkyviä kalvokarttoja päällekäin.

Otsikkokuva: Charles Clegg / Flickr
Kartta: Jarmo Korteniemi / Tiedetuubi

Katso: Tässä kaikki olennainen Proximan planeetasta yhdessä kuvassa

To, 08/25/2016 - 14:33 Jarmo Korteniemi
Kuva: Jarmo Korteniemi

Kymmenen päivää sitten Tiedetuubi kertoi vakuuttavasta huhusta, jonka mukaan naapuritähteämme kiertää erittäin maankaltainen planeetta. Asia varmistui eilen (24.8.2016), kun Proxima Centaurin elämänvyöhykkeellä majailevasta pienestä planeetasta viimein virallisesti tiedotettiin.

Löytöä voi hyvinkin kuvailla sensaatiomaiseksi. Seuraavaksi lähimpään varmistettuun eksoplaneettaan verrattuna Proximan kiertolainen on aivan nurkan takana. Tulevaisuudessa se lienee hyvinkin tarkan tutkimuksen alla. Toivon mukaan sitä tullaan syynäämään niin teleskoopeilla kuin luotaimillakin.

Päätimme koota kaiken oleellisen nykytiedon Proxima planeetasta yhteen kuvaan. Pidemmittä puheitta: klikkaa otsikkokuvaa.

Muut jutut aihepiiristä: • (1) Huhu Proxima b:stä? • (2) Tähti Proxima Centauri • (3) Proximan planeetta varmistettu • (4) Infografiikka • (5) Lähimmät tähdet • 

Päivitys 27.8.: Kuvasta korjattu kirjoitusvirheitä sekä tarkennettu lämpötilatietoja. Kiitoksia virheistä huomauttaneille! Uudessa kuvassa on nyt teksti "versio 1.1".

Hämmästyttävä antiikkinen kartta Marsista

Su, 06/05/2016 - 10:14 Jari Mäkinen
Mars-kartta tutkimusmatka-ajan tapaan

Päivän kuvana on tänään kartta Mars-planeetasta. Se näyttää vanhalta, toisille maanosille ulottuneiden tutkimusmatkojen ajalta peräisin olevalta, mutta pitää sisällään aivan tuoreinta karttatietoa punaista planeettaa kiertäviltä luotaimilta.

Päivän kuva Kartan on piirtänyt Washingtonin yliopistossa hyttysten aivoja tutkiva tohtoriopiskelija Eleanor Lutz, joka pitää varsin jännittävää infografiikkablogia nimeltä tabletopwhale.com. Kartta on napattu myös sieltä, ja sivulla on myös muita hyvin jännittäviä piirroksia.

Vain osaa Marsin pinnasta esittävä kartta sinällään on varsin suoraviivainen, eikä kaipaa suuremmin selittelyitä. Pohjana Lutzilla on ollut koko joukko tuoreita topografisia Mars-karttoja, joiden perusteella hän piirsi käsin kartan vanhaan tyyliin.

Mukana on kuitenkin hieman muutakin: Lutz on lisännyt Marsin pinnalla olevien paikkanimien kohdalle hieman niiden historiaa. Lisäksi hän on laittanut paikoilleen Marsiin laskeutuneita aluksia. 

Tätä tutkiessa voisi vierähtää vaikka koko tämä sunnuntaipäivä!

(Kartan saa näkyviin hieman suurempana sitä klikkaamalla.)

 

Ilmastospiraalista päivitetty versio

Ke, 06/01/2016 - 15:08 Jarmo Korteniemi
Kuva: Ed Hawkins (Reading University) / Jay Alder (USGS)

Kuinka ilmakehämme lämpenee? Hieno visualisointi hieman karmaisevasta asiasta.

Ilmastomme lämpenee. Vaikka paikallisia eroja lämpenemisessä onkin, ja tarkkaan katsoen taustakohina on melkoista, on yleinen trendi selkeästi kuumenemaan päin. Tämän näkee lämpötilamittauksista, joissa paikalliset erot ja jopa vuodenajat tasoittuvat.

Kuten kaikissa monimutkaisissa asioissa, asian visualisointi on ongelmallista. Maaliskuussa avointa ilmastotutkimusta edistävän Climate Lab Bookin sivuille ladattiin oivaltava animaatio, jossa planeetan kuukausittainen keskilämpötila kehittyy kiertävänä spiraalina. Lähtövuosi on 1850, josta alkaen ilmaston yleislämpötiloja voidaan katsoa mitatun jokseenkin luotettavasti.

Nyt kuvasta on julkaistu päivitettykin versio Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen toimesta. Kuvasta näkee, kuinka lämpötilakäyrä jatkaisi kulkuaan vuosisadan loppua kohden, mikäli mitään ei tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, eli "business as usual" -skenaariossa.

Kuvasta on saatavilla pieni, keskikokoinen ja suuri versio.

Lumoavaa, mutta karmaisevaa. Koska kyse on keskilämpötiloista, todelliset vaihtelut voivat olla paikallisesti paljon kuvattua suurempiakin. Lämpötilan kasvu tuo mukanaan myös yleistyviä sään ääri-ilmiöitä sekä muita ei-toivottuja lieveilmiöitä. Muutos tulee vaikuttamaan voimakkaasti 7–10 miljardin ihmisen elämään, puhumattakaan kaikista muista eliöistä (joista nuo ihmiset tietystikin ovat riippuvaisia).

Mitä lämpenemiselle pitäisi sitten tehdä? "Mitä" ei oikeastaan ole enää minkäänlainen ongelma, sillä CO2-päästöjen vähentämistavoite on ollut selvillä jo vuosikymmeniä. "Kuinka" on se oikea kysymys, alakategoriana myös "milloin". Aika näyttää, tehdäänkö Pariisin ilmastokokouksen päätöksen mukaisia toimia, vai jääkö päätöslauselma sanahelinäksi. Sen mukaan lämpeneminen pysäytettäisiin puolentoista asteen tienoille – siihen, missä melkein ollaan jo vuonna 2016.

Animaatiosta uutisoi aiemmin ainakin ilmastoasioihin erikoistunut uutissivusto Climate Central.

Kuvat: Ed Hawkins (Reading University) / Jay Alder (USGS)

Neljän maapallon verran kävelyaluetta

Ke, 05/25/2016 - 13:58 Jarmo Korteniemi

Avaruusluotaimet ovat tutkineet useita Aurinkokunnan kappaleita läheltä. Jokainen niistä on ikioma maailmansa. Mutta kuinka suurista alueista on kysymys? Ja kuinka hyvin ne tunnetaan?

Marsissa on saman verran lääniä kuin kaikilla Maan mantereilla yhteensä ja Kuussa on pintaa reilun Afrikan verran. Jokaisela kääpiöplaneetallakin on alaa enemmän kuin Grönlannilla.

Tepastelukelpoista pintaa löytyy Aurinkokunnasta yhteensä noin 3,5–4 maapallon verran. (Sopivasti varustautuneelle käveleskelijälle, tietystikin. Merten pohjilla, Venuksen pinnalla, tai Jupiterin Io-kuussa kuljeskelu voi suojatta olla hyvinkin haitallista.)

Infografiikka saattaa aukaista asiaa paremmin:

Yllä Maapallon eri alueita verrataan kolmeenkymmeneen seuraavaksi suurimpaan Aurinkoa kiertävään kappaleeseen. Suurten kokoerojen vuoksi kuvaa täytyy zoomata oikeaa yläkulmaa kohden, mutta sieltä löytyy tuttuja vertailualoja, jotka ehkä antavat perspektiiviä.

Entäpä kuinka hyvin nuo alueet tunnetaan? Tähän antaa osviittaa toisella tavalla väriskaalattu versio:

Kuva on kuitenkin vain suuntaa-antava, sillä on aina hyvin subjektiivista puhua "tiedon tasosta".

Jopa parhaiten tutkitut kappaleet – esimerkiksi vaikkapa Kuu ja Mars – paljastavat koko ajan uusia yllätyksiä sekä pinnalta että heti sen altakin. Eikä tiede sitä paitsi ole selittänyt kaikkein eniten kolutunkaan planeetan - Maan - toimintaa millään muotoa täydellisesti. Suurinta osaa planeettamme pinnasta ei ole vielä edes nähty. Merenpohjilla on 2,5 Marsin verran lähes tuntematonta.

Juttu on jatkoa aiemmin ilmestyneelle suurimpien vuorten kokovertailulle.

Kuvat: Jarmo Korteniemi

Koko maailmankaikkeus yhdessä kuvassa

Ti, 01/05/2016 - 09:38 Jari Mäkinen
Maailmankaikkaus Pablo Carlos Budassin mukaan

Voisiko koko maailmankaikkeuden laittaa yhteen kuvaan? Mikä ettei, ajatteli taiteilija Pablo Carlos Budassi, ja koosti yhdessä Princetonin yliopiston tähtitieteilijöiden kanssa tämän kuvan, missä maapallo on keskellä ja koko universumi ympärillä logaritmisessa mittakaavassa.

Päivän kuvaKuvassa on koostettuna suuri määrä teleskoopeilla, luotaimilla ja jopa Mars-kulkijoilla otettuja kuvia, jotka tähtitieteilijät J. Richard Gott ja Mario Juric keräsivät taiteilijan pyynnöstä. Lisäksi kuvassa on spektrivärit yli kolmesta miljoonasta kohteesta, eli väritys kuvassa vastaa varsin lähelle luonnollista.

Maa on keskellä ja maailmankaikkeus sen ympärillä siten, että kohteet eivät ole suinkaan kooltaan oikeassa suhteessa toisiinsa, mutta kappaleiden ja kohteiden etäisyydet ovat jotakuinkin oikeassa suhteessa logaritmisen asteikon mukaan laskettuna.

Mittakaava siis muuttuu nopeasti keskeltä ulospäin mentäessä – tässä tapauksessa kymmenkantaisesti, eli koko ajan kymmenen kertaa suuremmaksi muuttuen.

Näin kuvaan saadaan mukavasti mukaan planeettoja, Kuiperin vyöhyke, Oortin pilvi, Alfa Kentauri, Perseuksen haara Linnunradassa ja sen jälkeen muut osat kotigalaksistamme, sekä lopulta lähigalakseja, kauempia tähtijärjestelmiä ja niin sanottu galaksimuuri, ja aivan uloimpana big bangin jälkikaikuina oleva plasmaa. 

Itse asiassa Princetonin tähtitieteilijät ovat tuottaneet logaritmisia maailmankaikkeuskarttoja jo aikaisemminkin, mutta Pablo Carlos Budassi halusi tehdä niiden perusteella visuaalisesti miellyttävämmän kuvan.

Kuvan täysikokoinen versio on täällä.

Nämä ovat maailman valokuvatuimmat paikat

La, 11/28/2015 - 11:05 Jari Mäkinen
Maailman valokuvatuimmat paikat

Päivän kuvaPäivän kuvana on pitkästä aikaa jälleen kartta: nyt maailmankartalle on merkitty planeettamme valokuvatuimmat paikat.

Ikään kuin lämpökarttana tehdyssä kuvassa tummat alueet ovat paikkoja, mistä kuvia ei juuri ole, kun taas punainen ja erityisesti keltainen näyttävät paikat, mistä on ladattu paljon kuvia panoramio-sivustolle. Kartta on siis siinä mielessä puutteellinen, että se sisältää lähdemateriaalinaan kuvia vain yhdestä kuvasivustosta ja samalla rajaa kuvauksen vain nettiin ladattuihin kuviin, tosin pelkkien kuvien lisäksi mukaan on otettu paikkoihin liittyvät katunäkymät sekä wikipedian, wikivoyagen, foursquaren ja google plus -palvelun artikkelit paikoista.

Paikkoja valittaessa niiden nimet on valittu sen mukaan mitä nimeä k.o. paikasta ovat wikipedian ja foursquaren käyttäjät käyttäneet yleisimmin. Paikkoja kartassa on kaikkiaan 15 000 ympäri maailman ja esim. suurkaupungeista tiedot muutaman neliökilometrin alueelta on laskettu yhteen ja summattu yhdeksi pisteeksi.

Koko zoomattava ja hakutoiminnoilla varustettu kartta on osoitteessa www.sightsmap.com.

Maailman vanhin nykyaikainen infograafi?

Ma, 10/12/2015 - 13:24 Jari Mäkinen
Charles Minardin "infografiikka" vuodelta 1869

Päivän kuvaInfografiikka on mediassa yhä yleisempää ja hyvä niin: monimutkaiset asiat on usein parempi esittää havainnollistavalla grafiikalla sen sijaan, että asiaa koittaisi selittää sanoin. Hyvä grafiikka on konkreettista ja selittää asian hyvin. Meidän pitäisi käyttää myös Tiedetuubissa enemmän grafiikkaa, mutta sen tekemiseen menee aikaa...

Infografiikka ei kuitenkaan ole mitään uutta, sillä tietoa on toki esitetty kautta historian visuaalisessa muodossa. Geometria on tästä hyvä esimerkki, sillä se on paitsi kiinnostava matematiikan osa-alue, niin piirrettyinä monet matemaattiset asiat ovat myös paljon havainnollisempia.

Mitä tulee nykyaikaisiin, upeisiin tietokoneella tehtyihin infograafeihin, niin niiden esi-isä on 1800-luvulla vaikuttanut ranskalainen insinööri Charles Minard. Erityisesti hän innostui näistä grafiikoista ollessan eläkkeellä Ranskan teiden ja siltojen tarkastajan virasta.

Hän kehitti erilaisia visuaalisia tapoja tiedon esittämiseen – luonnollisesti ilman tietokonetta, ihan perinteisesti käsin piirtämällä – ja hänen tunnetuin teoksensa lienee tänään päivän kuvana oleva, marraskuussa 1869 tehty selvitys siitä, miten ja missä Napoleonin sotajoukot kokivat tappioita Venäjän valloitusretken aikana vuosina 1812-13. 

Kartta alkaa Puolan ja Venäjän väliseltä rajalta ja etenee siitä kohti Venäjän sisäosia siten, että ruskea alue osoittaa koko ajan joukkojen määrän eri maantieteellisissä paikoissa ajan funktiona. Kuvassa on kuudenlaista tietoa paperipinnalle laitettuna: joukkojen määrä, kuljettu matka, maantieteelliset koordinaatit (pituus ja leveys), joukkojen etenemissuunta, sijainti sekä kenties kaikkein tärkein Napoleonin tappioon johtanut syy: lämpötila. Punaruskea väri merkitsee Venäjälle hyökkääviä joukkoja, musta pakenevia sekä palaavia. Yksi millimetri kartalla vastasi kymmentä tuhatta miestä.

Nykyisen datajournalistin tapaan Minardilla oli vaikeuksia saada viranomaisilta tarkkoja lukuja grafiikkaansa, joten hän käytti lähteinään sotilaiden tekemiä piirustuksia sekä armeijan apteekkari Jacobin tekemiä päiväkirjamerkintöjä.

Myöhemmin (1900-luvun alussa) irlantilainen Matthew Sankey alkoi tehdä samankaltaisia piirroksia, ja siksi tätä infografiikkatyyliä kutsutaan nyt Sankeyn diagrammiksi – vaikka sen pitäisi olla Minardin diagrammi.

Philae irtaantui Rosettasta

Ma, 11/10/2014 - 11:07 Jari Mäkinen
Philae-grafiikka

Tämä on vanhentunut ennakkojuttu laskeutumisesta. Uudempi juttu on täällä: http://www.tiedetuubi.fi/?q=Philae_laskeutunut

Komeettatutkimuslento Rosetta huipentuu keskiviikkona siihen, kun sen Philae-laskeutuja irtaantuu ja laskeutuu komeetan ytimen pinnalle.

Näin 67P/Churyumov-Gerasimenkosta tulee ensimmäinen aurinkokunnan pienkappale, jonka pinnalle laskeudutaan erityisellä laskeutumisaluksella. Avaruuslentojen historiassa tämä on ainutlaatuinen ja erittäin jännittävä tapahtuma – verrattavissa vuonna 2004 tapahtuneeseen laskeutumiseen Saturnuksen Titan-kuuhun, paitsi että muutaman tunnin sijaan laskeutujan toivotaan toimivan parin kuukauden ajan.

Tiistaina illalla lennonjohdossa käytiin läpi ensimmäinen neljästä klassisesta "GO - NO GO" -äänestyksistä, jolloin eri lennon systeemejä ja lentotietoja valvovat lennonjohtajat sanovat päälennonjohtajan kysyessä ovatko kaikki valmiita kriittisiin toimenpiteisiin. Tässä ensimmäisessä äänestyksessä päätettiin, että laskeutuminen tehdään keskiviikkona; luotaimen laitteistot, laskeutuja ja kaksikon lentorata ovat kunnossa.

Laskeutuja Philae tosin hieman nikotteli, sillä se käytti herätessään päätietokoneensa sijaan varatietokonettan. Tämän johdosta vain osa telemetriatiedoista saatiin lähetettyä Maahan. Ongelman vuoksi lennonjohto päätti käynnistää laskeutujan uudelleen, ja toisella yrittämällä Philae heräsi normaalisti. Päälennonjohtaja Andrea Accomazzon mukaan "kyseessä ei ollut vika, vaan ominaisuus". Hänen mukaansa laskeutuja on tehnyt aikaisemmin saman jo pariin kertaan, eikä se sinällään ollut yllätys. "Se, että Philae haluaa joskus käynnitysessään käyttää varatietokonetta ennen päätietokoneen käyttöön siirtymistään näyttää olevan vain osa sen persoonallisuutta."

Philae lähtee omille teilleen Rosetta-luotaimen kyljestä keskiviikkona aamupäivällä klo 11:03 Suomen aikaa ja ensimmäinen signaali Philaesta saadaan tuntia myöhemmin, jolloin se on jo hyvän matkaa menossa alaspäin kohti Agilkia-nimen saanutta laskeutumispaikkaansa.

Kellonajat seuraavassa (ja otsikkokuvan infografiikassa) ovat Suomen aikaa, mutta todellisuudessa kaikki tapahtuu jo 28 minuuttia ja 20 sekuntia aikaisemmin. Radiosignaalilta kestää sen tulla Rosettasta Maahan, joten vaikka lennonjohdossa luonnollisesti eletään luotaimen ajan mukaan, meidän tapahtumia jännittävien kannalta nämä ajat, jolloin signaalit tulevat Maahan, ovat kiinnostavampia. Tämä signaalin matkaan kuluva aika kuitenkin kannattaa pitää mielessä.

Laskeutumistunnelmaan voi virittäytyä hyvin kuuntelemalla komeetan laulua:

Kyseessä on Rosettan plasmahavaintolaitepaketin mittauksista tehty, ihmiskorvalla kuultavaksi sovitettu ääni. Äänessä kuuluu miten komeettaydin vuorovaikuttaa aurinkotuulen kanssa ja kuinka komeetan pyrstö on muotoutumassa. Plasma-aalloissa oleva taajuusvaihtelu on ollut täysin uutta ja odottamatonta, ja nyt tutkijat pohtivat mistä tämä 40-50 millihertzin alueella oleva komeetan ”laulu” kertoo.

Laskeutumistoimet ovat jo alkaneet

Valmistautuminen laskeutumiseen on luonnollisesti ollut jo käynnissä hyvän aikaa – itse asiassa aina siitä alkaen, kun laskeutumispaikka valittiin.

Sen jälkeen Rosetta tuli lähemmäksi komeetanydintä ja viiletti parhaimmillaan alle 7 kilometrin päässä sen pinnasta. Lähihavaintojen jälkeen Rosetta ohjattiin kauemmaksi ja sen kiertorataa komeetan ympärillä muutettiin vähitellen sellaiseksi, että se pystyy lähettämään laskeutujan keskiviikkona oikeasta paikasta oikeaan aikaan kohti haluttua laskeutumispaikkaa.

Tällä radalla Rosetta pysyy myös koko laskeutumisen ajan ja pari tuntia sen jälkeenkin suorassa näköyhteydessä Philaeen, mikä on tärkeää sen vuoksi, että luotain välittää laskeutujan signaalin Maahan.

Laskeutumista seurataan myös suurilla radioteleskoopeilla, jotka pystyvät ottamaan vastaan myös Philaen heikon signaalin, mutta siitä saadaan tolkkua vain erityisellä signaalinkäsittelyllä. Tärkein teleskooppien tehtävä on seurata interferometrian avulla laskeutujan rataa alas komeettaa.

Konkreettisesti laskeutumistoimet alkoivat tiistaina 11. marraskuuta klo 21:30, kun luotaimen lentodynamiikkaryhmä vahvistaa, että Rosetta ja Philae ovat oikealla radalla ja Rosetta voi lähettää Philaen suunnitelman mukaan pinnalle. Tällöin lennonjohdossa suoritetaan klassinen ”go - no go” -äänestys, missä päälennonjohtaja kysyy kaikilta eri yksityiskohtia valvovilta lennonjohtajilta onko kaikki kunnossa. Kaikki oli siis kunnossa.

Toinen laskeutumista edeltävä äänestys tapahtuu 12. marraskuuta klo 2:00 yöllä, kun lennonjohto päättää lähetetäänkö luotaimeen käskysarja, jonka käynnistää laskeutumisen. Sen jälkeen lennonjohto tarkistaa, että luotain ja laskeutuja ovat kunnossa, käskyt on vastaanotettu ja että lentorata on oikea.

Kolmas tärkeä lennonjohdon äänestys tapahtuu keskiviikkona klo 03:35, kun Philaen lennonjohto (joka sijaitsee Kölnissä siinä missä Rosetta-lennonjohto on Darmstadtissa) varmistaa laskeutujan olevan kunnossa ja valmis lähtemään matkaan. Laskeutumisen aikana kumpikin lennonjohto pitää huolta ”omasta” aluksestaan, koska kummallakin on kädet täynnä työtä
Keskiviikkona klo 08:03 - 09:03 Rosetta tekee ratamuutoksen, jolla se ”syöksyy” kohti komeettaa radalle, jolla laskeutujan halutaan jatkavan kohti komeetan pintaa. Ensin Rosetta käynnistää rakettimoottorinsa kuusi minuuttia kestävään polttoon, jolla rata käännetään kohti komeetan ydintä vievälle radalle. Rosetta jatkaa tällä radalla Philae edelleen mukanaan noin 22,5 kilometrin päähän komeetan keskipisteestä, eli vain noin 20 kilometrin päähän komeetan pinnasta.

Tämä on laskeutumispäivän tärkein hetki, koska Rosettan rakettimoottorien täytyy toimia juuri oikealla tavalla ja radan täytyy muuttua juuri halutusti, jotta Philaen irrottaminen voisi tapahtua juuri oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan – muussa tapauksessa laskeutuminen Agilkiaan ei onnistu. Philaessa ei ole ohjausmoottoreita, vaan se voi pitää vain asentonsa oikeana laskeutumisen aikana ja jatkaa eteenpäin, alas kohti komeettaa radalla, jolle Rosetta on sen työntänyt.

Neljäs, ja viimeinen olennainen lennonjohdon ”go - no go” -äänestys tapahtuu 08:35 - 09:35 välisenä aikana, kun lupa Philaen irrottamiseen annetaan. Siinä missä Rosetta voi vielä kaartaa kauemmaksi komeetasta Philae mukanaan ja yrittää laskeutumista uudelleen, ei Philaen irrottamisen jälkeen tapahtumaketjua voi enää katkaista. Philae ei voi koittaa laskeutumistaan enää uudelleen – sen pitää onnistua kerralla.

Signaali, joka vahvistaa Philaen ja Rosettan eronneen toisistaan, saadaan klo 11:03. Irtoaminen tapahtuu klo 10:35, minkä jälkeen signaalilta kestää 28 minuuttia ja 20 sekuntia tulla Maahan. Vaikka viestiä ei aivan heti saataisikaan, ei ole vielä syytä hätääntyä: signaalin saapuminen saattaa viivästyä monista syistä johtuen puolisentoista minuuttia.

Ensimmäinen signaali alas kohti komeettaa matkaavasta laskeutujasta saadaan noin klo 12:53, kun radioyhteys sen ja Rosetta-luotaimen välillä muodostuu. Sen jälkeen tietoa laskeutujasta saadaan koko ajan lennonjohtoon.

Laskeutumisen aikana Philae ottaa jo kuvia ja tekee mittauksia, ja myös Rosetta kuvaa etääntyvää laskeutujaa. Kuvia joudutaan odottamaan myöhemmäksi, koska niitä ei haluta välittää kaiken muun laskeutumistietoliikenteen seassa.

Jos kaikki sujuu hyvin, Philae laskeutuu komeetalle ja tämän vahvistava viesti saapuu klo 18:02. Laskeutumisen aikaan Philaen päällä oleva rakettimoottori puskee laskeutujaa alaspäin ja kaksi harppuunaa sen alla ankkuroivat sen kiinni komeettaan. Laskeutumisjalkojen päissä olevat ruuvit porautuvat (toivottavasti) pintaan.

Voi olla, että signaali laskeutumisesta tulee vasta noin 40 minuutinkin päästä, tai joskus siinä välissä, sillä Philae voi olla sekaisin laskeutumisen jälkeen ja sen signaalin lähettäminen voi viivästyä. Laskeutuja on ohjelmoitu toimimaan hyvin monissa erilaisissa tapauksissa, kuten esimerkiksi tilanteessa, että se ponnahtaisi uudelleen avaruuteen ja laskeutuisi jonnekin muualle komeetan pinnalla. Silloin toki signaali laskeutumisesta viivästyy vielä enemmän, sillä paikka saattaa olla alueella, mistä ei ole suoraa yhteyttä Rosetta-luotaimeen. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä.

Palaamme tapahtumiin useampaan kertaan tällä viikolla ja seuraamme laskeutumista lähes reaaliajassa keskiviikkona. Englanniksi paras seuranta on ESAn Rosetta sivulla www.esa.int/rosetta sekä twitterissä @ESA_Rosetta.

Erinomainen lista kaikista laskeutumistapahtumista on ESAn Rosetta-blogissa osoitteessa http://blogs.esa.int/rosetta/2014/11/07/rosetta-and-philae-landing-time…

Philae laskeutuu