Perseus

Kassiopeian, Kefeuksen ja Andromedan muodostamaan tähtitarukolmikkoon liittyy uljas sankari Perseus ja hänen siivekäs ratsunsa Pegasus.

Perseuksen tähdistössä on useita melko kirkkaita tähtiä ja siksi se on helppo löytää Kassiopeian ja Andromedan vierestä. Perseus on Kassiopeian tavoin keskellä Linnunradan valovyötä, mutta tähdistön alueella Linnunrata on himmeimmillään ja kapeimmillaan, joten se ei ole likikään yhtä silmiinpistävä kuin esimerkiksi Joutsenen tähdistön tietämillä.

Perseuksen tähdistön kohdalla Linnunrata kuitenkin mutkittelee mielenkiintoisesti, joten pimeällä paikalla kannattaa uhrata hetki näiden tähtipilvien muodostamien kiemuroiden tarkasteluun.

Antiikin tarustossa Perseus sai tehtäväkseen surmata Medusan, jonka katse jähmettää kiveksi. Nokkela nuorukainen käytti kiillotettua kilpeään peilinä, jonka avulla pystyi välttämään Medusan katseen ja sai lyötyä sen kaulan poikki. Medusan pää matkassaan Perseus kiiruhti seuraavaan urotyöhönsä, pelastamaan Andromedaa, Etiopian kuningashuoneen prinsessaa.

Perseuksen tähdistössä on kirkkaudeltaan muuttava tähti β Persei eli Algol. Tähti on pimennysmuuttuja eli kaksoistähti, jonka jäsenet kiertävät toisiaan ja peittävät aika ajoin toisensa näkyvistä. Algol himmenee vajaan kolmen vuorokauden välein ja sen huomaa selvästi paljain silminkin.

M34 on avoin tähtijoukko, jolla on näennäistä kokoa liki täydenkuun verran. Se näkyy paljain silmin ututäplänä, mutta kiikarilla ja kaukoputkella se hajoaa yksittäisiksi tähdiksi, joita on joukossa noin 80.

Tähdistön alueella on myös avoin tähtijoukko h ja χ Persei eli Misam. Pohjoisen taivaan komeimpiin kuuluvaa joukkoa sanotaan myös Kaksoistähtijoukoksi. Se on keskellä Linnunradan valovyötä Perseuksen ja Kassiopeian välissä ja näkyy pimeällä paikalla helposti ilman mitään apuvälineitä. Kiikarilla se erottuu upeana kohteena.

Uljaan Perseuksen ratsua kuvastaa Pegasuksen tähdistö, joka on helppo tunnistaa suuresta neliöstä. Se muodostaa taruhevosen keskiruumiin, vaikka yksi neliön nurkkatähdistä kuuluukin nykyisin Andromedan tähdistöön.

Pegasuksen neliön laajuus saattaa hämätä. Tähtikartalla se näyttää melko pieneltä, mutta taivaalla se on hämmentävän suuri. Andromedan tähtijono näyttää jatkuvan Pegasuksen neliön toisella puolella, missä on hevosen ”pää”. Kuvio ei muistuta kovin selvästi hevosta, mutta parhaiten se kenties hahmottuu mieltämällä elikon selälleen jalat ylöspäin.

Tarujen Pegasus oli lumivalkea siivekäs ratsu, jolla sankarillinen Perseus riensi pelastamaan Andromedaa.

Kreikkalaisen tarun mukaan Pegasus oli merenjumala Neptunuksen ja Medusan poika, joka syntyi mereen tippuneesta Medusan verestä, kun Perseus silpaisi hänen kaulansa poikki.

Pegasuksessa hevosen ”turvan” vieressä oleva pallomainen tähtijoukko M15 on yksi pohjoisen taivaan komeimmista pallomaisista joukoista. Kiikarilla se näyttää muiden pallomaisten joukkojen tavoin vaatimattomalta utuläikältä, sillä yksittäiset tähdet erottuvat vasta suurehkolla kaukoputkella. Silti siinä on satojatuhansia yksittäisiä tähtiä.

Katso muutkin Syksyn tähtitaivas -sarjan muut kirjoitukset:

Syksyn tähtitaivas: Andromeda, Kassiopeia ja Kefeus
Syksyn tähtitaivas: Vetiset kuviot
Syksyn tähtitaivas: Kolme pientä eläintä
Syksyn tähtitaivas: Matelijan karu kohtalo
Syksyn tähtitaivas: Joutsen
Syksyn tähtitaivas: Kotka
Syksyn tähtitaivas: Lyyra

Tagit

Perseus

Pegasus

Kassiopeia

Kefeus

Tähdistöihin liittyy monenlaisia taruja ja tarinoita, joista todennäköisesti tunnetuin on kertomus muinaisen Etiopian kuningashuoneesta.

Andromeda oli prinsessa, kuningas Kefeuksen ja kuningatar Kassiopeian kuvankaunis tytär. Kassiopeia oli niin ylpeä tyttärensä kauneudesta, että kerskui Andromedan päihittävän jopa nereidit, vetten syvyyksissä asustavat merenneidot.

Merten kuningas Neptunus ei kuunnellut toimettomana oman väkensä vähättelyä, vaan määräsi Andromedan uhrattavaksi hirmuiselle merihirviölle, Valaskalalle.

Tähdistönä Andromeda ei ole mikään mullistava kuvio, sillä se on oikeastaan vain muutaman melko kirkkaan tähden muodostama jono Pegasuksen ja Perseuksen tähdistöjen välillä.

Andromeda on kuitenkin helppo hahmottaa, etenkin vielä hieman valoisalta loppukesän iltataivaalta, jolloin näkyvissä ovat vasta tähdistöjen kirkkaimmat tähdet.

Andromedan tähdistön kirkkaimmalla eli α-tähdellä on monta nimeä: Alpheratz, Alpherat ja Sirrah. Ne kaikki ovat väännöksiä arabiankielisestä nimestä Al Surrat al Faras, mikä tarkoittaa hevosen napaa. Kummallisen nimen selitys löytyy siitä, että tähteä pidettiin aiemmin Pegasuksen eli siivekkään hevosen tähdistöön kuuluvana.

Tähdistön suunnassa näkyvä Andromedan galaksi eli M31 on kaukaisin paljain silmin näkyvä kohde: sen etäisyys on yli 2 500 000 valovuotta. Galaksi löytyy kolmen tähden muodostaman jonon sivustalta, keskimmäisestä tähdestä kohtisuoraan lähtevän lyhyemmän tähtijonon päästä. Spiraaligalaksin näennäinen läpimitta on useita kertoja Kuuta suurempi, mutta paljain silmin ja kiikarilla erottuvat vain kirkkaimmat ydinosat.

Jos kaukaista tähtijärjestelmää katselee kuulaana syysyönä, voi mietiskellä sitä, että nyt näkyvä valo on lähtenyt matkaan, kun nykyihmisen esi-isät kehittelivät ensimmäisiä työkalujaan.

Kuningatarta kuvaava Kassiopeia on Ison karhun ja talvisella taivaalla komeilevan Orionin ohella yksi taivaan helpoimmin tunnistettavia tähdistöjä.

Kassiopeian W-kirjaimen muotoinen kuvio on alkusyksystä iltojen pimetessä itäisella taivaalla "oikeinpäin", keskitalvella melkein suoraan pään yläpuolella ja kevään viimeisinä pimeinä öinä kiertymässä läntiselle taivaalle nurinpäin suurena M-kirjaimena.

Kassiopeian selväpiirteistä tähdistöä ei niinkään ole mielletty muodoltaan omituiseksi kuningattareksi, vaan valtaistuimeksi.

Tarun mukaan Kassiopeia sai tyttärensä ohella kärsiä pöyhkeistä puheistaan. Kuningatar sidottiin kiinni valtaistuimeensa ja sijoitettiin lähelle taivaannapaa, jolloin tähtitaivaan vuorokautinen kiertoliike kiepauttaa hänet säännöllisin väliajoin nurinniskoin ja pää alaspäin. Taivaallisen kieputuksen oli määrä opettaa ylpeälle kuningattarelle nöyryyttä.

Kassiopeian tähdistön alueella ei ole paljain silmin näkyviä galakseja, tähtijoukkoja tai muita mielenkiintoisia kohteita, mutta se on keskellä Linnunradan valovyötä.

Jos havaintopaikka on pilkkopimeä, kannattaa seurailla Linnunradan kulkua tähdistön poikki. Kannattaa kuitenkin malttaa hetki, jotta silmät ennättävät mukautua kunnolla pimeään: siihen menee puolisen tuntia. Kiikarilla

Kassiopeian tähdistössä erottuu kaksi Messierin luettelonumeron saanutta avonaista tähtijoukkoa, M52 ja M103. Niistä M52 on runsastähtisempi, sillä siinä on toistasataa tähteä, kun toisessa joukossa tähtiä on vain joitakin kymmeniä.

Joukkoja etsiessä kannattaa olla tarkkana, sillä näillä seuduin Linnunradan lukemattomat tähdet hukuttavat helposti tähtijoukot alleen.

Kuningas Kefeus oli surullisenkuuluisan kuningashuoneen hallitsija, joka on kuitenkin jäänyt hieman syrjään vanhassa tarinassa.

Hänellä ei ilmeisesti ollut osaa eikä arpaa puolisonsa suurissa puheissa ja niitä seuranneissa tapahtumissa. Kuningas oli pikemminkin sivustakatsoja – kuten todellisuudessakin: Kefeuksen tähdistö ei ole taivaan silmiinpistävimpiä.

Kun sen on oppinut tunnistamaan, löytyy hieman vino risti kuitenkin helposti. Tähdistö ulottuu huomattavasti kirkkaampien tähtien muodostamaa kuviota laajemmalle: Kefeuksen toinen pää on Pohjantähden kupeessa, Pienen karhun ja Kirahvin välissä, toinen pää puolestaan Joutsenen vieressä. Kefeus on Linnunradan valovyön laitamilla.

Hyvissä olosuhteissa ja silmien mukauduttua kunnolla pimeään Linnunradassa näkyy Kefeuksen kohdalla tähtipilvien muodostama uloke, joka kurottuu ristin keskellä olevaan tähteen saakka. μ Cephei eli Granaattitähti on muuttuva tähti eli sen kirkkaus vaihtelee.

Kirkkaimmillaan se löytyy varsin helposti. Nimensä tähti on saanut syvänpunaisesta väristään, joka erottuu jo paljain silmin, mutta erityisen hyvin kiikarilla.