Kapkaupunki

Kapkaupunki on tuttu Nelson Mandelan vankisaaresta, Pöytävuoresta ja lähellä olevista viinialueista, mutta kaupunki on myös Etelä-Afrikan museohelmi. Niiden nuuskimiseen kannattaa varata pari ylimääräistä päivää.

Suurin ja komein museoista on Etelä-Afrikan kansallinen museo, eli Iziko South African Museum.

Iziko on itse asiassa organisaatio, joka ylläpitää nykyisin useita museoita Kapkaupungissa, mutta sen keskuspaikka ja suurin yksittäinen museo on aivan kaupungin keskustassa oleva luonnonhistorian museo. Se on maan vanhin museo, sillä se perustettiin jo vuonna 1825 ja on ollut vuodesta 1897 nykyisessä paikassaan Company’s Garden -puiston päässä.

Nelikerroksinen museo pitää sisällään eläimien ja kasvien lisäksi paleontologiaa ja arkeologiaa.

Heti sisäänkäynnin jälkeen museokierroksen alussa esitellään afrikkalaista esihistoriaa. Ihmisen juuret ovat Afrikassa, joten ihmisjälkiä on löydetty Etelä-Afrikastakin hyvin pitkältä ajalta. Näyttely käy näitä läpi esineiden ja dioraamojen avulla, ja päätyy yhä edelleen Afrikan eteläosissa eläviin alkuperäkansoihin.

Tämä osa näyttelyn tästä osasta on ollut vuosien varrella varsin suuren keskustelun ja intohimojenkin kohteena, sillä alun perin osastossa oli hyvin siirtomaavaltainen sävy ja sitä seurasi apartheidin vaikuttama tyyli, jotka on nyttemmin jopa huomiota herättävän korrektiksi.

Olennainen osa alkuperäistä esineistöä on peräisin 1900-luvun alusta, jolloin museon johtajana oli Louis Péringuey. Hänen ajallaan tehtiin paljon etnografista tutkimusta, mutta myös hänen museoon rakennettiin suuria dioraamoja, joissa esiteltiin alkuperäiskansoja, bushmanneja, varsin nöyryyttävästi ja rasistisesti. Niihin lisättiin vuosien varrella selityksiä ja kuvia, mutta suurin osa niistä suljettiin 2000-luvun alussa ja korvattiin nykyisellä näyttelyllä.

Seuraavaksi edessä on “vesimaailma”, joka esittelee erityisen tarkasti näin suomalaisittain eksoottisten eteläisten valtamerten aluetta: merta, joka on Etelä-Afrikan ja Etelämantereen välissä. Etelä-Afrikka ei välimerellisestä säästään huolimatta ole erityisen hyvä rantakohde, koska meret ovat myrskyisiä ja kylmiä.

Lisäksi meressä on haita. Otsikkokuvassa oleva valkohai on eräs vaarallisimmista sellaisista: se voi olla jopa kahdeksan metrin pituiseksi ja toista tonnia painavaksi kasvava rustokala. Tämä maailman kookkain petokala, ja herättää pelkoa Etelä-Afrikan rannikon lisäksi monilla alueilla Karibianmerellä, Tyynellä valtamerellä, Intian valtamerellä ja jopa ajoittain Välimerellä sekä Atlantilla. Museon näyttely kertoo, että vaikka monet pelkäävät haikaloja, kaikkiaan 368 eri hailajista vain valkohain, tiikerihain ja härkähain tiedetään hyökänneen ihmisen kimppuun.

Näyttelyssä kerrotaan laajasti haiden elämästä ja olemuksesta – sekä pyritään osoittamaan se, että hait eivät ole niin vaarallisia kuin sensaatiojutut antavat ymmärtää. Todennäköisesti suurin osa valkohain hyökkäysten kohteeksi joutuneista ihmisistä ovat olleet huono-onnisia sattumia, sillä hai ei pidä luisesta ja vähälihaisesta ihmisestä: hait luulevat yleensä surffilaudalla olevia märkäpukuun pukeutuneita ihmisiä hylkeiksi.

Tilastojen mukaan vuosien 1926 ja 1991 välisenä aikana arkistoitiin yhteensä 115 valkohain hyökkäystä ympäri maailmaa, ja vaikka tapaukset ovat siis varsin harvinaisia, kannattaa kuvan kaltaista näkymää aktiivisesti välttää...paitsi museossa.

Jos hain oikeista hampaista haluaa tuntumaa silti aivan lähietäisyydeltä, niin sekin onnistuu Izikonssa: esillä on mahtava hain hampaisto ja myös 20-metrinen sinivalaan luuranko sekä luonnollisen kokoisia malleja monista muista merten jättiläisistä.

Vesimaailma ja toisen kerroksen haiosasto lienevätkin museon kiinnostavin ja jännittävin paikka.

Tosin kolmannen kerroksen dinosauruksia ja niiden kaltaisia, 250 miljoonaa vuotta sitten olleita nisäkkään tyylisiä liskoja esittelevä osasto on myös erittäin kiinnostava – ja ainutlaatuinen verrattuna monien muiden luonnonhistoriallisten museoiden tarjontaan verrattuna.

Kuvassa dinosaurusvauvoja.

Rakennuksessa on myös “tavallinen” Afrikan eteläosan eläimiä esittelevä osasto sekä planetaario, jonka luona on pieni meteoriittinäyttely. Vaikka näyttely on pieni, on siinä ihmeteltävänä kolme suurta rautameteoriittia.

Muut Etelä-Afrikka -sarjan jutut:

Hyväntoivonniemi ja sen nähtävyydet
Kapkaupungin muita museoita

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Tagit

tiedemuseo

Etelä-Afrikka

Kapkaupunki

Iziko

päivän kuva

Aiemmassa tiedemuseojutussa kerrottiin Kapkaupungissa sijaitsevasta luonnonhistorian museosta, mutta kaupungissa on tiedemielessä luonnollisesti myös muuta nähtävää.

Aivan turistien suosiman Waterfrontin alueen keskellä on merenkulkumuseo, jossa muun muassa kerrotaan varsin kiinnostavasti valtamerimatkustajalaivoista; Etelä-Afrikan kannalta tämä onkin tärkeää, sillä laivat oli pitkään ainoa käytännöllinen tapa kulkea Euroopan ja Etelä-Afrikan välillä.

Nykyisen lentomatkustamisen ja ruotsinlaivaristeilemisen aikaan on hyvin avartavaa pohtia aikaa, jolloin matka kaukomaille oli viikkoja kestävä laivakyyti. Ja se oli hyvin erilainen eri laivoissa ja matkustusluokissa.

Kuva: Esillä museossa on myös tehtävänsä tehnyt pelastuslautta.

Merenkulkumuseo on yksi Iziko-museoryppään jäsenistä, ja sen kulttuurihistoriallisen taustan näkee hyvin näyttelyssä, joka on kattava ja kiinnostava, mutta kenties siitä olisi voinut tehdä hieman näyttävämmän, kävijäystävällisemmän ja nykyaikaisemman – etenkin kun museo on aivan turistialueen keskellä.

Tässä mielessä tosin aleen toinen museo, timanttimuseo, on juuri päinvastainen tapaus. Se on kirjaimellisesti pieni jalokivi: hyvin tehty ja loistava paikka timantteihin, jalokiviin ja mineraaleihin tutustumiseen. Tosin sitä voisi arvostella hieman siitä, että museo on erittäin kaupallishenkinen ja tehty selvästi vain pikaisesti paikalla käänyvien turistien pinnallisen katsomisen kannalta. Eikä ole mitenkään yllättävää, että Etelä-Afrikan kaivosten kyseenalaisiin ihmisoikeusasioihin ja ympäristöhaittoihin ei näyttelyssä tosin viitata kuin ohimennen.

Kapkaupungin yliopiston (jonka kampusalue sinällään on myös näkemisen arvoinen) luona on sairaala, missä kerrotaan ensimmäisestä sydänsiirrosta: sen teki eteläafrikkalainen kirurgi Christiaan Barnard joulukuussa 1967 Groote Schuur -sairaalassa, joka tosin sijaitsi tuolloin toisaalla, kaupungin keskustan luona.

Nykyisessä sairaalassa on sydänmensiirtomuseo, missä voi paneutua autenttisesti sydämensiirtoon museon kahdessa, autenttisiksi tehdyissä leikkaussalissa. Toinen näistä on jutun otsikkokuvassa. Mukana on luonnollisesti paljon yleistä asiaa lääketieteen historiasta ja elisiirroista yleisesti.

Nykyinen sairaala sijaitsee Observatorion kaupunginosassa, missä sijaitsee myös Kapkaupingin tähtitieteellinen obervatorio – sen viktoriaaniseen rakennukseen sekä ainutlaatuiseen, hydraulisella lattialla varustettuun tähtitorniin pääsee tosin tutustumaan vain observatorion kanssa etukäteen sopimalla tai silloin tällöin järjestettävin yleisötilaisuuksien aikana.

Aivan sairaalan vieressä on on myös heurekamainen Kapkaupungin tiedekeskus, joka on varsin pieni ja tarkoitettu ennen kaikkea kouluryhmille. Se on kuitenkin hyvä menovinkki kaikille lapsiperheille ja meille leikkimielisille aikuisille.

Kaupungissa on myös koko joukko muita museoita, joista on hyvä listaus Cape Town Magazinen nettisivuilla.

Muut Etelä-Afrikka -sarjan jutut:

Hyväntoivonniemi ja sen nähtävyydet
Etelä-Afrikan luonnonhistoriallinen museo

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Tagit

Kolmas Kapkaupungin museoita esittelevä juttu kertoo lähialueista.

Kaupungista etelään ajettaessa tulee varsin pian eteen Hyväntoivonniemi, joka sinällään on geologisessa ja yksinkertaisesti maisemallisessa mielessä eräs uskomattomimmista paikoista missä kirjoittaja on vieraillut. Alue on myös luonnonpuisto, missä on runsaasti harvinaisia eläimiä ja kasveja.

Niemen nokassa olevan majakan tasanteelta voi katsoa alas merialueelle, missä Atlantti yhdistyy Intian valtamereen. Tarkkaan ottaen Etelä-Afrikan eteläisin kärki on hieman idempänä (Cape Agulhas noin 150 kilometrin päässä), mutta Hyväntoivonniemi on erinomainen paikka katsoa etelään ja ajatella, että Etelämantereen ja jalkojen alla olevan maan välissä on vain yksi meri.

Ei ihme, että monet Etelämantereen huoltolinjat kulkevat Kapkaupungin kautta. Monet Etelämantereelle sen kesäaikaan suuntaavat laivat ja lentokoneet lähtevät matkaan Etelä-Afrikasta, ja niistä näkee välillä vilauksia niin Waterfrontin luona olevassa satamassa kuin lentokentälläkin.

Hyväntoivonniemellä on myös pieni museo (niin pieni, ettei sitä edes mainita Hyväntoivonniemen virallisilla nettisivuilla, mutta museo on siellä), joka kertoo myrskyisän ja etenkin aikanaan hyvin vaarallisen merialueen historiasta.

Museossa voi tutustua silmien edessä olevan meren nielaisemiin laivoihin, joista yksi oli legendaksi noussut Lentävä hollantilainen, eli tarinan mukaan kapteeni Hendrick van der Deckerin alus, joka joutuu kiertämään Kapin eteläpuolella olevia myrskyäviä meriä tuomiopäivään saakka. Nyt alus näyttäytyy merenkulkijoille aavelaivana, joka vie näkijänsä mukanaan.

Toisen tarinan mukaan kyseessä oli toinen hollantilaiskippari Bernard Fokke, joka pystyi purjehtimaan hyvin nopeasti Alankomaista sen Jaavalle, koska hänellä oli sopimus pirun kanssa … hän pystyi purjehtimaan koko ajan sopivassa myötäisessä myrskytuulessa.

Joka tapauksessa hollantilaislaiva oli jäänyt Kapkaupungin edustalle myrskyn suojaan monien muiden laivojen tapaan, mutta sen kapteeni päätti lähteä rohkeasti matkaan ja haaksirikkoutui pian lähtönsä jälkeen huonossa säässä Hyväntoivonniemen luona.

Legendasta on monta eri versiota ja usein Hyväntoivonniemen sijaan paikaksi kerrotaan Etelä-Amerikan eteläkärki Kap Horn

Kuvat: Näkymä Hyväntoivonniemen päästä etelään (yllä) ja pohjoiseen (alla).

Kap Hornia ja Afrikan eteläosia yhdistää kuitenkin se, että merialue niiden eteläpuolella on hyvin myrskyisä. Se on ainoa seutu koko maapallolla, missä manneralue ei ole haittaamassa merivirtaa ja tuulta, joten meri Etelämantereen ympärillä on oikeastaan aina myrskyisä ja tuulinen.

Etelä-Afrikan luona merestä tekee lisäksi arvaamattoman se, että siellä lämmin Agulhasin merivirta kohtaa kylmän Benguela-virran ja saa aikaan suuria vaihteluita lämpötilassa sekä meren virtaussuunnassa.

Hyväntoivonniemi oli purjelaiva-aikaan myös miellyttävä lepopaikka siksi, että se oli suojaisa ennen myrskyäviä meriä, ja lisäksi sen jälkeen Euroopasta lähteneet sailorit tiesivät pääsevänsä itään päin kohti määränpäitään.

Ensimmäisenä europpalaisena paikalla oli portugalilainen Bartolomeu Dias 1488, joka nimesi niemen Myrskyjen niemeksi (Cabo das Tormentas). Portugalin kuningas Juhana II muutti nimen pian Hyväntoivonniemeksi (Cabo da Boa Esperança), koska halusi sen toivottavan hyvää onnea kaikille Intian suuntaan matkaaville laivoille.

Diasista ja portugalilaisista Etelä-Afrikassa kertoo laajasti Mossel Bayssa oleva Dias Museum, mutta sinne on matkaa Kapkaupungista liki 400 km, joten siitä ei tässä yhteysessä sen enempää.

Portugalilaisten jälkeen suurin osa kävijöistä oli hollantilaisia (joille paikka oli tärkeä välietappi kauppareiteillä Aasiaan) ja heidän vaikutuksestaan Etelä-Afrikassa on edelleen voimakas hollantilaishenki ja puhutaan hollanninsukuista afrikaans-kieltä.

Paremmin Etelä-Afrikan monisyiseen historiaan voi tutustua esimerkiksi Kapkaupungin itäpuolella olevassa Stellenboshissa, missä on kerrassaan mainio kylän historiallinen museo (yllä). Alue on kuuluisa viineistään, mutta siemailun ohessa kannattaa piipahtaa myös tässä museossa; tiedehenkistä paikalla kiinnostaa erityisesti se, miten uudisraivaajat aikanaan asuivat ja tulivat toimeen.

Tässä mielessä hyvin jännä on myös hieman pohjoisempana Karoo-aavikon reunalla oleva Maetjesfontain ja sen automuseo.

Ja jos matka suuntautuu kohti Karoota, niin (laskentatavasta riippuen) maailman suurin tähtitieteellinen kaukoputki SALT, Southern African Large Telescope, on lähellä Sutherland-kylän vieressä. Teleskoopin luona on myös pieni vierailijakeskus.

Sinne meneminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, joten kapkaupunginkävijälle ne saattavat olla liian kaukana. Siksi lopuksi vielä listaus Hyväntoivonniemen reitin varrella olevista museoista: blog.capepointroute.co.za/attraction/cape-point-route-heritage.