ruotsi

Kylässä Carl von Linnén kesämökillä

To, 12/13/2018 - 02:18 Jari Mäkinen
Carl von Linnéen kesämökki

Hurraa! Nyt mennään Ruotsiin, tarkemmin sanottuna Uppsalaan ja sen luona olevaan kylään nimeltä Hammarby. Näitä kahta paikkaa yhdistää Ruotsin kenties merkittävin tiedemies Carl Linnaeus, joka tunnetaan kenties paremmin aatelisnimellään Carl von Linné.

”JoulukalenteriMonet suomalaiset käyvät Tukholmassa, mutta monikaan ei jaksa lähteä pääkaupunkia kauemmaksi.

Tosin ihan lähelläkin on jännää, yllättävää katsottavaa: noin tunnin päässä Tukholmasta sijaitseva Uppsala on hengeltään vähän kuin Turku kaupungin läpi virtaavine jokineen, vanhoine rakennuksineen ja 1960- ja 1970-luvuilla tehtyine taloineen. Näitä kahta paikkaa yhdistää myös se, että ne ovat yliopistokaupunkeja.

Heti Uppsalaan saavuttua ei voi olla huomaamatta kaupungin suurmiestä, sillä Linné näkyy joka puolella. Tässä hän asui, tuolla työskenteli, siinä on hänen puutarhansa ja siellä hän kävi kävelyllä. Paikkoja on lähes liikaa, mutta onneksi kaupunki on tehnyt ystävällisesti karttoja sekä laittanut infotauluja ympäri kaupunkia, joiden avulla Linnén paikkoihin tutustuminen käy kätevästi.

Esitteisiin voi tutustua vaikkapa kahvilassa nimeltä Linné, joka sijaitsee hänen talonsa ja puutarhansa luona.

Infopiste
Puutarha
Puitarhan päärakennuksen sisäänkäynti

Linnén entinen asuintalo ja sen luona oleva kasvitieteellinen puutarha ovat nyt museo, ja se kertoo luonnollisesti herrasta ja hänen tekemisistään. 

Museossa tulee hyvin selville se, että hänen tärkein tieteellinen teoksensa on vuonna 1751 ilmestynyt Philosophia Botanica, missä hän selitti (jo nuoresta alkaen pohtimansa) idean tieteellisestä taksonomiasta. Siis siitä, että kaikki kasvit, eläimet ja kivet voidaan luokitella ja niille voidaan antaa yleispätevät nimet.

Luonnosta puhuttaessa olevat latinankieliset nimet ovat siis peräisin Linnéltä. Kun aiemmin nimet olivat ympäripyöreitä ja kuvailevia, siirtyi Linné käyttämään lyhyitä kaksiosaisia latinankielisiä nimiä. Esimerkiksi mansikat (Fragaria) on ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluva kasvisuku ja metsämansikka on nimeltään Fragaria vesca. Talitiainen on puolestaan Parus major.

Linné jakoi kaikki eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linnén aikaan ei tunnettu vielä evoluutiota eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita, joten nykynäkökulmasta jaottelut ovat varsin omituisia ja keinotekoisia, mutta ne ovat edelleen toimivia. 

Ei tullut pappia vaan botanisti

Carl von Linné syntyi Carl Linnaeuksena Smoolannissa, Råshultissa pappisperheeseen 23. toukokuuta 1707. Hänen synnyintalonsa on siellä luonnollisesti myös museona.

Isä Nils Linnaeus (joka oli alun perin nimeltään Ingemarsson) halusi vanhimman poikansa jatkavan pappina paikkakunnalla, mutta näin ei käynyt, koska Linné innostui kasvitieteestä ja lähti opiskelemaan ensin kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta pian hän siirtyi lääketieteeseen ja edelleen kasvitieteeseen.

Innostus kasvitieteeseen oli syttynyt jo nuorena, koska pappisisällä oli puutarha ja hän oli kiinnostunut kasveista. Linné viettikin pitkiä aikoja puutarhassa. Koska isä halusi suvun jatkavan seurakunnan pappisvirkaa, hän kielsi perheen nuorempaa poikaa, Samuelia, menemästä puutarhaan. Hänkin sai silti jostain luonnontieteen piston ja alkoi tutkia mehiläisiä. Hän kirjoitti niistä ja niiden hoidosta myös kirjan.

Lisäksi perheeseen kuuluivat äiti Christina Brodersonia sekä tyttäret Anna Maria ja Sofia Juliana.

Carl opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Hän alkoi jo 23-vuotiaana valmistella käsikirjoitusta, josta syntyi lopulta hänen läpimurtoteoksensa Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Se oli aluksi vain ohut lehdykkä, mutta ajan myötä kirjoitus kasvoi ja täydentyi. Tutkimusmatka Lappiin ja hänen siellä keräämänsä 534 kasvinäytettä vahvistivat osaltaan hänen alustavaa ajatustaan kasvien luokitteluperusteista.

Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi vuonna 1737 teos Flora Lapponica.

Pohjoisen matkat ja henkilöristiriidat Uppsalassa veivät Linnén vuonna 1735 Faluniin, missä Linné ihastui Sara Elisabeth Moraeaan. Saran isä ei kuitenkaan halunnut antaa tytärtään opiskelijalle, vaan kehotti poikaa lukemaan itsensä lääkäriksi ja palaamaan sen jälkeen naima-asiaan.

Niinpä Linné lähti lukemaan itsensä tohtoriksi Alankomaihin, missä hän panikin töpinäksi. Hän hoiti varsinaiset opinnot pois nopeasti ja keskittyi sen jälkeen kasvitieteeseen. 

Linné julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae, missä hän oli kehitellyt taksonomia-ajatustaan pidemmälle. Se toi hänelle jo sen verran kuuluisuutta, että hän nousi etenkin Hollannissa tiedeseurapiireihin. Hän muun maussa tapasi kuuluisan Hermann Boerhaaven Leidenissä (Boerhaaven nimeä kantava museo on esitelty aiemmin), joka tarjosi Linnélle mahdollisuutta lähteä kasvitieteellisille tutkimusmatkoille muun muassa Etelä-Afrikkaan ja Amerikkaan, mutta Linné kieltäytyi, koska ei pitänyt lainkaan kuumasta ilmasta.

Vaikka muut asiat olivatkin hänellä päällimmäisenä mielessä, Linné palasi Ruotsiin vuonna 1738, perusti lääkärivastaanottonsa ja meni pian naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa.

Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. 

Pikku mökki maaseudulta

Vuosikymmentä myöhemmin Uppsalassa oli ruttoa ja Linné koki kaupunkielämän stressaavana, joten hän osti itselleen Uppsalan luota kolme maataloa, Hammarbyn, Sävjan ja  hieman myöhemmin läheisen Edebyn. 

Hammarby oli varsinainen asuintalo, missä professori perheineen vietti kesänsä. Sitä laajennettiin ja luonnollisesti sen luokse tehtiin pian oikeaoppisesti suunniteltu kasvitieteellinen puutarha.

Kesäisin opiskelijoita tuli asumaan Edebyssä, minne Linné oli kunnostanut heille asuntoja, ja Linné piti luentoja talollaan.

Hammarby
Työhuoneen seinää
Kivimökki kukkulalla

Hammarbyn päärakennus tehtiin vuonna 1762 ja se oli täysin Linnén itselleen suunnittelema: alakerrassa oli kaksi suurta yleistä tilaa, joita voitiin käyttää juhliin, luentoihin tai ruokasaleina, ja niiden keskellä oli – käytännöllisesti, mutta ei kovin kauniisti – keittiö. Yläkerrassa olivat makuuhuoneet ja Linnén työhuone.

Työhuoneen seinät ovat erikoislaatuiset, sillä niiden seinäpaperit ovat edelleen ainutlaatuisia. Ne ovat piirroksia kasveista, joihin Linné on itse kirjoittanut kasvien nimet. Papereita on koetettu entisöidä moneen kertaan, mutta se on osoittautunut hankalaksi, koska ne on kiinnitetty seinään erittäin tiukasti. Siksi työhuone ja makuuhuone pidetään nykyisin hyvin hämärinä, jotta valo ei pääsisi tuhoamaan papereita.

Kunniapaikalla työhuoneen seinällä on hauska piirros valaasta. Kyseessä on pullokuonovalas, joka oli yksi kiinnostavimmista tapauksista, mihin Linné törmäsi eläinten nimiä tehdessään. Valas tunnetaan nyt nimellä Hyperoodon ampullatus.

Toinen erikoisuus on Linnén aatelisvaakuna. Hänelle myönnettiin aatelisarvo 1761, jolloin siis Linnéstä tuli virallisesti Linné, tai siis von Linné. Vaakunan tekeminen osoittautui hankalaksi, koska Linné olisi halunnut siihen kaikenlaista kasveista, eläimistä ja mineraaleista kertovaa, mutta vaakunantekijä halusi – kuten heraldikot yleensä – tehdä mahdollisimman yksinkertaisen. Lopulta vaakunassa on punainen, musta ja vihreä alue esittämässä eri luonnon kolmea pääkuntaa. Keskellä on halkaistu kananmuna, joka symboloi elämän jatkumista.

Hammarbyssä on myös pieni kivirakennus, jonka Linné rakensi Uppsalassa vuonna 1766 olleen suuren tulipalon vuoksi. Linnén kotitalo säästyi kuin ihmeen kaupalla, ja ajatuskin siitä, että hänen koko arkistonsa ja kokoelmansa olisi tuhoutunut, oli niin kauhea, että hän päätti siirtää kaiken varmasti paloturvalliseen rakennukseen kauas kaupungista.

Onneksi arkisto ennätti olemaan rakennuksessa vain vajaat kaksi vuosikymmentä, sillä siellä papereita tuhosi home. 

Ja mitä kiviin tulee, niin Linné oli vakuuttunut siitä, että kivet kasvavat. Siksi hän punnitsi kiviä säännöllisesti ja koetti selvittää millä vauhdilla ne saavat lisää massaa, mutta joutui huomaamaan, että ne eivät muutu. Hyvän tutkijan tapaan hän totesi olleensa väärässä.

Linné jätti työnsä Uppsalan yliopiston rehtorina vuonna 1772, kun hänen terveytensä alkoi heiketä. Viimeisten elinvuosiensa aikana hän menetti ensin liikuntakykynsä ja sitten osan muististaan, ja hän kuoli 10. tammikuuta 1778 Hammarbyssä ollessaan.

Linnéen arkisto ja kokoelma siirrettiin 1780-luvun puolivälissä jälkeläisten riitojen vuoksi Lontooseen: kaikki 14 000 kasvia, 3198 hyönteistä, 1564 kotiloa, noin 3000 kirjettä ja 1600 kirjaa ovat nyt Linnean Society of Londonin säilössä.

Vaikka Linnén kehittämä luokittelu ei ole nykytiedon mukaan enää paras mahdollinen ja kätevin tapa nimetä sekä luokitella luontoa, on se edelleen käytössä, eikä sen asemaa mikään ole muuttamassa. Sitä on kuitenkin paranneltu, mistä esimerkkinä ovat pääkunnat. Niitä kun Linné tunsi vain kolme, mutta nyt niitä on peräti kuusi: arkit (Archaebacteria), bakteerit (Eubacteria) protoktistit (Protoctista),  eläimet (Animalia), sienet (Fungi) ja kasvit (Plantae).

Juttu on julkaistu alun perin 6. kesäkuuta 2017.

Linnéen patsas

Katso Tiedetuubin aiemmin esittelemiä paikkoja Tiedekiinnostavuuskartassa!

Tervetuloa Göteborgiin: tarjolla tropiikkia, valtamerta, myrkkykäärmeitä ja avaruutta

Ma, 07/11/2016 - 14:37 Jari Mäkinen

Tämänpäiväinen tiedemuseo on aivan kulman takana, Ruotsissa. Göteborgin Universeum on varsin hienosti toteutettu akvaarion, eläintarhan ja tiedekeskuksen sekoitus.

”KesälläGöteborg on Suomesta katsottuna usein hieman unohduksissa, koska se sijaitsee Ruotsin "toisella puolella", lännessä. Mutta se on Ruotsin toiseksi suurin kaupunki ja eräs Pohjoismaiden suurimmista väkikeskittymistä, ja siihen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tiedemuseo Universeum on yksi hyvä syy suoda ylimääräinen ajatus ja jopa tehdä matka Götanmaalle.

Vuonna 2001 avatussa museossa on kuusi osastoa, joissa voi tutustua interaktiivisesti erilaisiin asioihin. Akvaariohallissa on 1,4 miljoonaa litraa tilavuudeltaan oleva meriallas, jossa on yllättäen paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Siellä on myös avoin allas, jonka äärellä voi koskettaa kaloja. Sademetsässä on trooppisia eläimiä ja kasveja, ja Veden tie (Vattnets väg) -osastolla voi tutustua ruotsalaisiin järvien ja jokien eläimiin. Tappavat kaunottaret (Dödliga skönheter) esittelee puolestaan maailman myrkyllisimpiä ja tappavimpia matelijoita.

Kaksi muuta osastoa ovat enemmän tiedekeskustyyppisiä: Kalejdo keskittyy (kenties ruotsalaisten rikosromaanien ja TV-sarjojen innoittamana) rikostutkimukseen, mutta mukana on myös avaruutta, lasereita ja muuta jännää; Explorassa voi tutustua ihmiseen ja tekniikkaan. Tekniikkaahan Ruotsin teollisuuskeskuksessa riittää runsaasti.

Museokompleksi on osa Göteborgin Evenemangsstråket -nimistä tapahtuma-aluetta, jossa on myös suuri jäähalli Scandinavium, Ullevi-stadion, messukeskus, Lisebergin huvipuisto sekä kulttuurinäyttelykeskus Världskulturmuseet.

Universeumin nettisivut ovat osoitteessa www.universeum.se ja paikka sinällään on pienen ruotsinvierailun väärti!

Otsikkokuva: Nadir Hashmi / flickr

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Ruotsin kuningatar luopui kruunusta

Ti, 06/16/2015 - 14:14 Jarmo Korteniemi
Kuva: Holger.Ellgaard / Wikipedia

Vajaat 400 vuotta sitten tapahtui kummia. Ruotsin monarkki, kuningatar Kristiina, luopui kruunustaan 16.6.1654. Tämä kiistelty ja varsin kuuluisaksi kuninkaalliseksi noussut nainen ehti johtaa maata kymmenen vuoden ajan. Millainen hän oli?

Kuningattaren valtakaudella Ruotsin hovi kukoisti ja siellä vieraili paljon oppineita, taiteilijoita ja filosofeja. Kristiina kuitenkin onnistui velkaannuttamaan valtion kassan pahasti, jakaessaan holtittomasti tunnustuksia ja kiitostiluksia aatelisille ja muille sodassa menestyneille. Hän käytännössä kasvatti Ruotsin aatelissukujen määrän kaksinkertaiseksi aiemmasta. Suurin osa Suomesta oli läänitetty aatelisille - verottomana.

Kristiina valmisteli kruunusta luopumista vuoden päivät, lähettäen omaisuuttaan ja kirjallisuutta etukäteen etelään. Kesän 1654 aikana hän muutti Italiaan ja kääntyi katolilaiseksi. Kristiina kuoli 35 vuotta Ruotsista lähtönsä jälkeen Roomassa.

Yksityiselämässään Kristiina oli varsin kiistelty henkilö. Hän oli päättänyt olla menemättä naimisiin Ruotsin hovin voimakkaasta  painostuksesta huolimatta. Kristiina oli vuosisatansa oppineimpia naisia, ja on edelleen yksi harvoista Vatikaanin hautaholveihin haudatuista naisista.

Ruma ankanpoikanen?

Historiantutkijoita on pitkään askarruttanut Kristiinan ulkomuoto ja käytös. Lapsena hänen huhuttiin olleen karvainen, ja huhujen mukaan palvelijatar pudotti hänet vauvana maahan, aiheuttaen olkapään rikkoutumisen. Hänet kuvataan aikuisenakin taiteessa ja kirjallisuudessa usein rujona ja miesmäisenä. Kristiinan kerrotaan myös kiroilleen ja sikailleen kuin parhaatkin (tai pahimmat) sotilaat.

Tuleva hallitsija kasvatettiin asemansa mukaisesti poikana, mikä on voinut vaikuttaa sekä käytökseen että ulkomuotoon. Hän oli kiinnostunut aktiivisesta urheilusta, kuten miekkailusta ja ratsastuksesta. Italiaan hän saapui miesten vaatteissa ja pää ajeltuna. Ajoittain hän käytti myös erityisen paljastavia mekkoja. Kumpikaan tyyli - liioitellun maskuliininen tai feminiininen - ei kuitenkaan ollut erityisen tavatonta tuon ajan ylhäisönaisten parissa.

Nykykäsityksen mukaan Kristiina oli ilmeisesti seksuaalisesti kiinnostunut lähinnä naisista. Aikanaan hänet leimattiin paitsi lesboksi, myös huikentelevaiseksi prostituoiduksi ja hermafrodiitiksi. Hänen huhuttiin olevan "hyvin läheinen" milloin ylhäisten naisten, milloin miesten kanssa. Vaikka Kristiina kertoikin elämänsä aikana monia epäselviä - salaperäisiäkin - kommentteja olemuksestaan ja kehostaan, hän kuitenkin kielsi omaavansa minkäänlaisia miehisiä sukuelimiä. Vuonna 1965 Kristiinan jäännöksiä tutkittiin, eikä luustosta löytynyt mitään epätavallista.

Pietari Brahe ei liikkunut

Wikipedia kertoo, että kruunun nosto kuningattaren päästä olisi ollut Pietari Brahen tehtävä. Kenraalikuvernöörimme ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan, vaan Kristiina joutui nostamaan hallitsijan symbolisen päähineen itse pois. Puheen pidettyään hän lähti hovista. Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin myöhemmin päivällä Kristiinan serkku, Kaarle X Kustaa.

 

Alla Kristiinasta kertovan The Girl King -elokuvan traileri. Mika Kaurismäen ohjaama elokuva tullee teattereihin syksyllä 2015.

 

Kristiina oli tiettävästi ensimmäinen Ruotsin kruunusta luopunut. Myöhemmin saman tempun tekivät myös Ulrika Eleonora (vuonna 1720) ja Kustaa IV Adolf (1809). Ulrika luopui vallasta miehensä valtaanpääsyn varmistamiseksi, mutta Kustaa IV käytännössä syöstiin vallasta - muunmuassa luokattoman vallanpidon johdosta. Voidaan ajatella, että Ruotsi menetti myös Suomen Venäjälle juuri hänen takiaan.

Lisäys 16.6.2015 klo 15.50: Tietoja Kristiinan henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Jutun lähteinä käytetty mm. seuraavia teoksia: Mara Johns Egherman: Kristina of Sweden and the History of Reading in Europe:Crossing Religious and Other Borders (Annual Meeting of theSociety for the Advancement of Scandinavian Study, Wisconsin, 2009), Veronica Buckley: Christina Queen of Sweden: The Restless Life of a European Eccentric (HarperCollins UK, 2011).

Tylsän insinöörin himoitut palkinnot

Su, 10/06/2013 - 23:55 Jari Mäkinen
Alfred Nobel

Lokakuu tuo mukanaan Nobel-viikon – ja se on alkava viikko. Monissa paikoissa ympäri maailman odotetaan nyt puhelua Tukholmasta innokkaasti, mutta osa tulevista palkinnon saajista tuskin osaa varautua tulevaan kunniaan.

Ketkä Nobel-säätiö on katsonut tänä vuonna etevimmiksi, terävimmiksi tai suurimman tieteellisen löydön tehneiksi tutkijoiksi? Sen jälkeen voittajilla on kiire paitsi antaa haastatteluita, niin myös laittaa todennäköisesti tiukka kalenterinsa uuteen uskoon joulukuun alun kohdalta: palkinnot jaetaan joulukuun 10. päivänä Tukholmassa ja niitä juhlitaan monen päivän ajan – kuten nobelisti George Smoot kertoo jutun lopussa.

Maailma on väärällään erilaisia palkintoja ja mitaleita, mutta Nobelit ovat omassa kategoriassaan kaiken yläpuolella. Nobel-palkinnot ovat nousseet asemaansa osin kiinnostavan syntyhistoriansa ja osin sattuman vaikutuksesta, mutta joka tapauksessa ne peilaavat tieteen tärkeimpiä saavutuksia.

Kuka Nobel?

Tukholman poliisiaseman passitoimiston virkailija kirjoitti vuonna 1863 kuvauksen Alfred Nobelista: "keskipitkä insinööri, ruskea tukka, soikeat kasvot, terve iho ja siniset silmät."

Nobel oli tuolloin 30-vuotias ja maailmanmies. 1800-luvun puolivälissä Nobel matkusti jatkuvasti, sillä liiketoimet ja tehtaat ympäri Euroopan pitivät häntä jatkuvasti matkan päällä. Ja vaikka matkustaminen oli tullut nopeammaksi kuin koskaan aikaisemmin, kului paikasta toiseen kulkemiseen silti päiviä tai viikkoja - niin ruotsalainen kuin Nobel olikin, viipyi hän kotimaassaan hyvin harvoin. Passi oli siten kovassa käytössä.

Alfred Nobel syntyi vuonna 1833 perheeseen, johon lapsia oli siunaantunut: Alfredilla oli useita siskoja ja veljiä, mutta vain hän ja veljet Robert sekä Ludvig onnistuivat säilymään hengissä aikuisikään saakka. Isä Immanuel oli Tukholman teknillisen opiston opettaja ja keksijä, joka onnistui rakentamaan itselleen pienen omaisuuden erilaisilla teollisilla yrityksillään.

Siksi hänellä oli varaa lähettää poikiaan maailmalle oppimaan, ja niin myös Alfred pääsi haistelemaan omin päin maailmaa jo 17-vuotiaana, jolloin hänet lähetettiin opintomatkalle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan kuukausien ajaksi. Tosin matkustamisesta nuori Alfred oli saanut jo sitäkin ennen kyllikseen, ellei muuta niin siksi, että koko perhe muutti 1940-luvun alussa Ruotsista Pietariin Alfredin ollessa yhdeksänvuotias.

Pietarissa isä-Nobel pisti pystyyn miinoja ja sotaräjähteitä valmistaneen tehtaan. Liiketoimet sujuivat hyvin 1850-luvun lopulle, kunnes vuonna 1859 perhe palasi Tukholmaan. Nuoret Nobelin pojat jatkoivat isänsä jalanjälkiä keksijöinä ja teollisuusyrittäjinä. Erityisesti kemia kiinnosti koko perhettä, joten jo nuorina koko joukko teki erilaisia kokeita. Räjähdysaineet kiehtoivat Alfredia, joka vaihtoi konetekniikan opintonsa kemiaan, mitä hän lähti opiskelemaan Pariisiin. Siellä hän tutustui italialaisen Soberon keksimään nitroglyseroliin ja intoutui asiasta.

Opintojensa jälkeen hän teki tutkimusta isänsä kanssa, ja siinä yhteydessä tehdyt kokeet jopa koituivat Alfredin nuoremman Emil-veljen kohtaloksi, sillä hän kuoli vuonna 1864 useita muitakin uhreja vaatineessa räjähdysonnettomuudessa Nobelien laboratoriossa Heleneborgissa.

Nitroa ja räjähdyksiä!

Onnettomuus ei sinällään ollut yllätys, sillä nitroglyseroli on arvaamaton ja herkästi räjähtävä aine, eikä sitä tunnettu kunnolla. Nobelit tutkivatkin sitä kiivaasti niin Pietarin kodissansa kuin myöhemmin Tukholman lähellä olleessa Heleneborgin laboratoriossaan.

Räjähdyksen seurauksena nitroglyserolin valmistus kiellettiin kaupunkialueella, ja Nobel perusti ensimmäisen oman yhtiönsä Tukholman ulkopuolelle Vintervikeniin.

Tämä yhtiö, Nitroglycerin Aktiebolaget, aloitti ensimmäisenä nitroglyserolin teollisen valmistamisen vuonna 1865. Nobelin isä masentui onnettomuudesta niin, että jätti tutkimuksen, mutta Alfred jatkoi työtä edelleen.

Hän koitti löytää entistä kätevämpiä tapoja nitroglyserolin käyttöön ja kehittämää sitä niin, ettei vastaavanlaisia onnettumuusia enää tapahtuisi. Glyserolista typpi- ja rikkihapon avulla saatava nitroglyseroli on puhtaassa muodossaan väritön neste, joka sekoittuu hyvin alkoholiin, mutta ei veteen. Aine on hyvin herkkää iskuille ja etenkin alkuaikoina, jolloin nitroglyseroli oli hyvin harvoin puhdasta, se saattoi räjähtää lähestulkoon koska vain. Siksi oli tärkeää kehittää uusia valmistusmenetelmiä, joilla nitroglyserolistä saataisiin yhä puhtaampaa, kuin myös keinoja sen räjähtämisen parempaan hallitsemiseen.

Ensimmäinen suuri Alfred Nobelin keksintö liittyi juuri hallitsemiseen: se oli sytytin, eräänlainen räjähtävä korkki, joka laitettiin nitroglyseroliä sisältävän säiliön päälle. Sytytin oli yksinkertaisesti ruudilla täytetty puuholkki, joka räjähtäessään saisi aikaan vielä suuremman pamauksen ympäröivässä nitroglyserolissä.

Seuraava askel oli sitoa nestemäinen nitroglyseroli yksinkertaisesti piihiekkaan (joka monien eksoottisempien aineiden jälkeen osoittautui parhaimmaksi), jolloin tuloksena oli hyvin räjähdysherkkää, mutta helpommin hallittavaa massamaista ainetta - dynamiittia. Sitä oli helppo muovata räjäytystyömailla eri kokoisiin reikiin sopiviksi palasiksi, eikä se enää räjähtänyt ennen aikojaan.

Nobel patentoi dynamiitin, ja vaikka hän ei ollut erikoinen liikemies, toi se hänelle niin paljon rahaa, ettei hänen olisi tarvinnut juuri mitään enää loppuelämänään tehdä.

Hänen nimissään on yli 300 hyväksyttyä patenttia, joista suurin osa oli etenkin taloudellisesti yhdentekeviä; hänen erilaiset keksintönsä käsittelevät mm. keinotekoista silkkiä, kuumailmamoottoreita, kaasumittareita, alumiiniveneitä ja paljon muuta. Hän kuitenkin kehitti myös dynamiittiaan eteenpäin ja järkeili, että painava piimaa on turhaa massaa, jonka korvaaminen kevyemmällä ja vielä paremmin nitroglyseroliä imevällä aineella olisi suotavaa.

Lopulta vuonna 1875 hän äkkäsi liuottaa nitroglyseroliin nitroselluloosaa, jolloin tuloksena on todella ärhäkkää ainetta. Tämä sai nimen superdynamiitti. Kuollessaan vuonna 1896 oli Nobelilla tehtaita kaikkiaan 20 maassa, yhteensä 93 kappaletta.

Koska räjähdysaineiden tuotanto oli kansallisesti tärkeä asia joka maassa, tuli hänen perustaa joka maahan oma yhtiönsä, ja koska Nobel ei jostain syystä halunnut hoitaa liiketoimiaan agenttien välityksellä (eikä hänellä ollut omaa sihteeriäkään!), hän matkusti jatkuvasti tehtaidensa välillä.

Lopulta terveyden heikkeneminen sai hänet vetäytymään San Remoon, missä hän hoiti sydäntautiaankin nitrolla.

Jännittävä testamentti

Nobelin jälkeensä jättämä testamentti nosti suuren kohun etenkin Ruotsissa.

Testamentti avattiin Tukholmassa 30. joulutuuta 1896 ja sen perustarkoitus oli hyvin selvä: Nobelin varsin mittavasta omaisuudesta valtaosa tulisi ohjata säätiöön, joka jakaisi vuosittain viidellä eri määritellyllä alalla kunnostautuneelle henkilölle palkinnon. Paitsi että Nobelin sukulaiset ja jälkeläiset olivat pettyneitä ratkaisuun, oli koko Ruotsi sekaisin, sillä palkinnot määrättiin jaettavaksi maailmanlaajuisesti.

Testamentti oli lyhyt, eikä sitä oltu kirjoitettu lakitekstillä viralliseen muotoon. Siinä ei myöskään määritelty palkintojen jakamisen perusteita kovinkaan tarkasti, vaan valintatehtävät sälytettiin eri tutkimuslaitoksille ja koko Nobel-palkintosysteemin hallinta ja jakaminen jätettiin erinomaisen avoimeksi. Siten ei ollut lainkaan selvää, että testamenttia tultaisiin kunnioittamaan - etenkin kun sukulaiset vastustivat sitä painokkaasti.

Nobel määräsi testamenttinsa lopussa assistenttinaan toimineen Ragnar Sohlmanin vastaamaan testamentin toimeenpanosta, ja hän ryhtyi toimeen. Ensimmäinen tehtävä oli luonnollisesti testamentin kunnioittamisen varmistaminen, minkä jälkeen Nobelin varat piti saada kokoon ja laittaa säätiöön, minkä jälkeen eri tutkimuslaitokset piti puhua ympäri hyväksymään palkinnonsaajien etsimisen ja nimeämisen.

Tehtävään suhtauduttiin aluksi normaalia työtä häiritsevänä välttämättömänä pahana, mutta Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia suostui pohtimaan vuosittain fysiikan ja kemian palkittavat, Karoliininen instituutti lääketieteen ja fysiologian, ja Ruotsin akatemia kirjallisuuden palkinnon saajan.

Eniten keskustelua aiheutti Nobelin idea rauhanpalkinnon saajan jakajasta, sillä ruotsalaisten sijaan tehtävä annettiin Norjan parlamentille. Ruotsilla ja Norjalla oli tuolloin poliittinen unioni, minkä olisi kuvitellut tekevän asiasta helpomman, mutta tilanne oli juuri päinvastainen. Rauhanpalkinnon viemistä Norjaan vastustettiin voimakkaasti, mutta Sohlman sai tämänkin diplomaattisen ongelman ratkaistuksi.

Ensimmäiset palkinnot jaettiin jo vuonna 1900, vuotta Nobelin kuoleman jälkeen. Ensi alkuun säätiötä ja palkintoja verotettiin raskaasti, mutta kunhan palkinnot olivat nousseet maailmanmaineeseen, ne muutettiin verovapaiksi 1946. Nobel-säätiön omaisuuden arvo on vaihdellut vuosikymmenten kuluessa, mutta pysynyt hankalia sotavuosia lukuunottamatta sellaisena, että palkintoja on voitu jakaa.

Vasta 1990-luvulta alkaen palkintojen suuruus on kuitenkin ollut samalla tasolla, kuin ne olivat vuosisadan alussa; nyt palkintosumma on 10 miljoonaa Ruotsin kruunua (vähän yli miljoona euroa), kun pienimmillään ollessaan vuonna 1923 palkitut saivat mukaansa vain 114 935 kruunun shekit. Jos palkinto jaetaan useamman henkilön kesken, niin myös summa jaetaan heidän kesken.

...ja palkinnon saa tänä vuonna...

Tietty määrä mystiikkaa on ympäröinyt Nobel-palkinnonsaajien valintaa kautta sen historian. Periaatteessa valintamenettely on vakiintunut nykyisin varsin loogiseksi ja avoimeksi, paitsi että aina lokakuun alussa tapahtuvan ehdokkaisen setviminen ja lopullisten voittajien valinta tapahtuu yhä edelleen suljettujen ovien takan Ruotsin akatemiassa – ja hyvä niin, sillä muutoin Nobel ei olisi Nobel.

Prosessi alkaa aina edellisen vuoden loppupuolella ehdokkaiden pohtimisella ja ehdottamisella. Ehdokaskisa kiihtyy huippuunsa vuosittain tammikuussa, sillä Nobel-komiteat ottavat ehdotuksia vastaan helmikuun ensimmäiseen päivään saakka. Kuka tahansa ei saa tehdä ehdotuksia, vaan oikeus ehdokkaiden esittämisestä on Nobel-komitean jäsenten lisäksi aikaisemmin palkinnon saaneilla henkilöillä, Ruotsin Tiedeakatemien ruotsalaisilla ja ulkomaisilla jäsenillä, pohjoismaisten yliopistojen kyseisten alojen professoreilla, Tiedeakatemien valitsemalla kuudella ulkopuolisella yliopistolla sekä erillisesti Akatemian kutsumilla henkilöillä.

Kirjallisuudessa ja taloustieteessä valintamenettely on lähes samanlainen, paitsi että taloustieteessa Ruotsin pankki on mukana ja yliopistojen sijaan ehdokkaanasettamisoikeus on kauppakorkeakouluilla. Kirjallisuudessa pohjoismaisilla yliopistoilla ei ole etuoikeutta, vaan minkä tahansa maan yliopiston kirjallisuuden tai kielitieteen professori voi ehdottaa omaa suosikkiaan palkinnonsaajaksi.

Rauhanpalkinto on valintamielessäkin hieman erilainen, sillä sen saajaehdokkaita voivat nimetä edellisten palkinnonsaajien ja erikseen kutsuttavien henkilöiden lisäksi kaikkien maiden kansanedustuslaitosten jäsenet, kansainvälisten oikeuslaitosten jäsenet, kaikkien yliopistojen rehtorit ja sosiaalitieteiden, historian, filosofian, lain ja teologian professorit, sekä vielä rauhantutkimuslaitosten sekä ulkopoliittisten instituuttien johtajat.

Muista palkinnoista poiketen rauhanpalkinto voidaan henkilön sijaan myöntää järjestöille ja instituuteille.

Taloustieteen palkinto on myös kummajainen siinä mielessä, sillä se ei ole virallisesti Nobel-palkinto: Nobel itse määräsi palkinnot jaettavaksi fysiikan, kemian, lääketieteen, rauhan ja kirjallisuuden aloilla, eikä listassa ole lainkaan taloustiedettä. Se perustettiin vuonna 1968 Ruotsin valtionpankin 300-vuotisjuhlan kunniaksi, ja liitettiin Nobeleihin. Niinpä Nobelin taloustieteen palkinto on oikealta nimeltään "Alfred Nobelin muistoksi myönnettävä Ruotsin valtionpankin taloustieteen palkinto", mutta yhtä kaikki, sen myöntää kuitenkin virallisesti Nobelitkin jakava Ruotsin tiedeakatemia.

Sitten julhitaan oikein kunnolla!

Vaikka palkinnoista päätetään eri puolilla, kokoontuvat kaikki nobelistit - Oslon rauhanpalkiunnon saajaa lukuunottamatta - joulukuun alussa Tukholmaan suuteen Nobel-juhlaan, viikon kestävään tapahtumaan, joka huipentuu 10. joulukuuta olevaan palkintojenjakotilaisuuteen Tukholman konsettitaloon.

Nobelistien työtä ja saavutuksia esitellään lyhyillä luennoilla, minkä jälkeen hänen majesteettinsa kuningas ojentaa palkituille käsintehdyt diplomit ja mitalit. Seremonian jälkeen palkitut ja vieraat siirtyvät Tukholman kaupungintaloon juhlaillalliselle ja tanssaamaan. Illallinen katetaan tyypillisesti noin 1300 henkilölle, joista perinteisesti 250 on paikalle kutsuttuja opiskelijoita.

Kaikkiaan juhlallisuudet kestävät viikon ajan. Nobelisteja kyyditään ympäri Tukholmaa pitämässä esitelmiä, kuulemassa esitelmiä, nostamassa maljoja, juomassa maljoja ja kemuamassa iltamyöhään tieteen ja kirjallisuuden nimissä. Nobelistit yleensä muistelevat Tukholman viikkoaan hymyillen, eivätkä suostu kertomaan kaikkein kiinnostavimpia yksityiskohtia: vakavat tutkijat saattavat jopa kokea kunnon jysärinkin Tukholmassa Alfred Nobelin dynamiittirahojen kunniaksi!

Yksi tarina Tuhkolmasta

Yllä on vuonna 2006 fysiikan palkinnon saaneen George Smootin diplomi, joka Nobel-tapaan on kirjoitettu ruotsiksi käsin ja kuvitettu uniikilla, palkinnon saajaan ja hänen tutkimukseensa liittyvällä kuvalla.

Smoot on Berkeleyssä sijaitsevan University of Californian astrofyysikko ja kosmologi, joka on kunnostautunut taivaan taustasäteilyn tutkijana ja tästä hän palkintonsakin sai: hän jakoi palkinnon John C. Matherin kanssa ansioistaan "kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn anisotropian" löytämisestä.

Tapasin Smootin vuonna 2009 ja hän kertoi illallisella varsin avoimesti matkastaan Tukholmaan palkintoseremoniaan.

"Ne olivat hienot juhlat! Matkaan meni itse asiassa kahdeksan päivää, tosin käytin siitä yhden päivän pysähtymällä Ranskassa Planck-satelliittiin liittyvään tapaamiseen." "Kuvani oli Aftenpostenin etusivulla! He ottivat kuvan kun tulin puoli kolme aamulla opiskelijoiden järjestämästä juhlasta ulos. Iltahan yleensä menee siten että ensin on virallinen Nobel-juhla, sitten haastatteluita, sitten vastaanotto kaupungintalolla ja tanssiaiset, jotka kestävät noin puoleenyöhön."

"Sitten on yleensä hieman omaa ohjelmaa, kunnes mennään yömyssylle, joka tänä vuolla pidettiin kauppakorkeakoululla ja opiskelijat vastasivat sen järjestelyistä. Meillä oli hauskaa ja kun tulin ulos shampanjalasin kanssa, oli siellä kuvaaja ja hän otti kuvan vielä hieman vinosti, joten tulos oli varsin hauska ja se laitettiin tietysti etusivulle. Se oli oikein mukava juhla, mutta en sanoisi sitä kuitenkaan villiksi – paitsi että opiskelijat joivat hyvin paljon."

Kun kysyin elämästä nobelistina ja siitä, miten se leimaa henkilön, niin Smoot pääsi vauhtiin: "Se julkisuus tuntuu todella kummalliselta. Kaikki olettavat että olet asiantuntija kaikessa koska olet nobelisti! Lisäksi täytyy poseerata koko ajan kameroille, mutta samalla pitäisi jo jatkaa tutkimusta, opettamista ja hallintotöitä normaaliin tapaan. Se on oikeastaan kuin toinen työ. Se on vähän kuin olisi Miss America, täytyy käydä kissanristiäisissä ja tiedotustilaisuuksissa."

"Tämän hyvä puoli on se, että saat samalla saat tilaisuuden tavata kiinnostavia ihmisiä ja puhua kongessiedustajille ja tärkeille ihmisille, joiden luokse aikaisemmin olisi ollut vaikeaa päästä. Koitan puhua tietysti tieteen puolesta, mutta en suoranaisesti lobbaa omiaa tutkimustani, vaan korostan yleisesti tieteellisen perustutkimuksen tärkeyttä. Käyn paljon puhumassa myös opiskelijoille ja joitan saada heitä kiinnostumaan tietieistä."

Se, miten kauan Nobel-hype kestää ja kuinka haluaa sitä mainetta kantaa, riippuu Smootin mukaan paljon henkilöstä. "Jos piiloudut kokonaan, niin huuma katoaa vuodessä, mutta jos olet aktiivinen, saattaa nobelhuuma kestä'ä hyvinkin pitkään."

Smoot itse on selvästi jossain siinä puolivälissä: hänen kanssaan jutellessa on vaikea kuvitella puhuvansa nobelistin kanssa, mutta toisaalta hän selvästi nauttii sen tuomasta maineesta.

Nobel-museo Tukholmassa

Tilastotietoja (päivitetty 2013)

Nuorin palkinnon saaja on australialainen Lawrence Bragg, joka sai fysiikan palkinnon 25-vuotiaana vuonna 1915 tutkimuksistaan röntgensäteiden siroamisesta kristalleista. Braggin laki, joka kuvaa kuinka sähkömagneettinen säteily siroaa kiteestä, on eräs fysiikan perusasioista nykyisin.

Myös seuraavaksi nuorimmat palkinnonsaajat ovat fyysikoita: Werner Heisenberg, Tsung-Dao Lee, Carl D. Anderson ja Paul Dirac saivat palkintonsa 31 vuoden iässä. Vanhin Nobelin saanut on taloustieteilijä Leonid Hurwicz, joka sai palkinnon vuonna 2007 ollessaan 90-vuotias.

Keskimääräinen ikä, jolloin Nobelisti on saanut palkintonsa, on 59 vuotta. 49 palkittua on ollut alle 40-vuotiaita. Naisia palkituissa on 44 ja seitsemän nobelistia on ollut nobelistien lapsia.

Suomalaisille näitä mitaleita on tullut neljä: palkinnon ovat saaneet Artturi Ilmari Virtanen kemiasta, Ragnar Granit lääketieteestä (tosin Ruotsin kansalaisena), Frans Eemil Sillanpää kirjallisuudesta sekä Martti Ahtisaari rauhanpalkinnon.

Kaikkiaan 862 henkilöä on saanut himoitun palkinnon sitten vuoden 1901, jolloin ensimmäiset Nobelit jaettiin.

Nobel-museo Tuhkolmassa

Nobelisteihin ja Nobelin tarinaan ja paikkoihin voi tutustua Tukholman keskustassa, aivan Kuninkaan linnan vieressä olevassa Nobel-museossa. Ihmisten ja laitteiden lisäksi näyttely kertoo luovuuden paikoista, yliopistoista ja kaupungeista, tutkimuslaitoksista ja paikoista, joissa 1900-luvulla on tehty harvinaisen paljon mullistavaa työtä.

Näyttelyssä kenties antoisinta onkin päästä tutustumaan pintaa syvemmin Cambridgen yliopistoon (70 nobelistia ei aloilta!), immunologian jo lakkautettuun huippututkimuslaitokseen Baselissa, kulttuuri-ihmisten 20-luvulla suosimaan Pariisiin, molekyylibiologian keskittymään Long Islandilla, Kööpenhaminan Niels Bohr -instituuttiin, monien nobelistien "peruskouluun" Budabestin eliittikymnaasiin sekä yllättävään Satiniketaniin, pieneen kouluun Kalkutan ulkopuolella.

Paikoista kertovat videot ovat erinomaisia ja kekseliäitä nekin! Nobel-näyttely Tukholman pörssitalossa on avoinna tiistaisin klo 11-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17. Maanantaisin suljettu, samoin kuin jouluna, uudenvuodenaattona ja -päivänä sekä juhannuksena.

Näyttelyssä järjestetään maksuttomia kiertokäyntejä klo 11-16.

Osoite: Pörssitalo Tukholman Vanhassa kaupungissa aivan kuninkaanlinnan luona. (Börshuset, Stortorget) Lähin metroasema on Gamla Stan, bussit 43, 46, 55, 59 ja 76 pysähtyvät Slottsbackenin pysäkillä ja linjat 3 ja 53 pysähtyvät Riddarhustorgetin pysäkillä.

Lisätietoja: www.nobel.se/nobel/nobelmuseum/exhibition

Pörssitalossa on myös kiinnostava Nobel-aiheinen kauppa sekä Art Deco -henkeen sisustettu sympaattinen kahvila Café Satir.