juno

Katso Nasan huima video: Jupiterin pohjoisnavan kolmiulotteinen olemus infrapunavalossa

Nasa Juno-luotaimen tutkijaryhmä on julkaissut tämän upean videon, missä näkyy Jupiterin pohjoisnapa infrapunaisen säteilyn alueella kolmiulotteiseksi renderoituna. Video esiteltiin tänään Itävallassa meneillään olevassa Euroopan geotieteellisen unionin yleiskokouksessa.


Jupiter on kaasujättiläinen, eli sillä ei ole kiinteää, näkyvää pintaa, vaan voimme havaita ainoastaan sen pilvikerroksen yläosia. 

Planeettaa parhaillaan kiertävä Juno-luotain on kuvannut Jupiterin pilvikerroksia eri laittein jo pian kahden vuoden ajan. Luotain ei ole päässyt alun perin tarkoitetulle radalleen, mutta se on pystynyt saamaan upeita tuloksia myös nykyisellä radallaan, jolla se tulee säännöllisin väliajoin hyvin lähelle Jupiteria.

Eräs luotaimessa olevista tutkimuslaitteista on JIRAM, eli Jovian InfraRed Auroral Mapper, eli Jupiteria infrapunasäteilyn alueella kartoittava laite, jonka tärkein kohde on nimen mukaisesti Jupiterissakin olevat revontulet, mutta se luonnollisesti havaitsee muutakin. Kuten esimerkiksi pilvien yläosia – yöllä ja päivällä, ja hieman pilvipinnan sisälle tunkeutuen.

Infrapuna "näkee" jopa noin 70 kilometriä näkyvää valoa syvemmälle pilvikerroksen sisälle.

Kameran ottamat yksittäiset kuvat on koostettu tässä kolmiulotteiseksi videoksi, missä näkyy erinomaisesti (hieman korkeussuunnassa liioiteltuina) Jupiterin pohjoisen napa-alueen ilmiöitä.

Napa-alueella on voimakas keskuspyörre, jonka ympärillä on kahdeksan pienempää matalapainetta, joiden halkaisijat ovat lähes 5000 km (tarkalleen ottaen 4000 – 4600 km). Tuulet puhaltavat näissä pyörteissä jopa 350 kilometrin tuntinopeudella.

Kun aikaisemmissa havainnoissa on voitu nähdä vain jotain aktiviteettia napa-alueilla, on Juno lentänyt parhaimmillaan vain noin 3500 kilometrin etäisyydeltä napojen päältä ja voinut havaita niitä erittäin tarkasti.

Tietojen perusteella on saatu ensimmäistä kertaa myös tarkkaa tietoa Jupiterin itsensä pyörähdysajasta; pilvien pyöriminen nähdään hyvin, mutta nyt saatujen havaintojen avulla voidaan sanoa, että sen eri osat – tummat ja vaaleat raidat – liikkuvat eri nopeuksilla aina noin 3000 kilometrin syvyyteen saakka.

Koska Jupiterilla ei ole kiinteää pintaa, vaan sen kaasu vain tiivistyy ja tiivistyy tiheämmäksi alemmaksi mentäessä, sen kaasukehä vain muuttuu vähä vähältä nesteeksi ja lopulta kiinteäksi. 

Tuo raja noin 3000 km syvyydessä pilvien yläosien alapuolella on merkittävä siitä syystä, että siellä vety muuttuu sellaiseksi, että Jupiterin voimakkaan magneettikentän vuoksi se lukittuu kiertämään planeettaa samalla nopeudella.

Vaikka Jupiterilla ei ole kiinteää pintaa, voidaan tuota rajaa pitää ikään kuin sen pintana. Näin ollen Jupiterin teoreettinen halkaisija on 142 900 kilometriä, eli hieman enemmän kuin aiemmin arvioitiin.

Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että tällä noin kolme kertaa Suomen mittaisella kaistaleella "pinnan" päällä Jupiterin kaasukehässä on sääilmiöitä.

Havaintojen avulla voidaan myös nyt ensimmäistä kertaa alkaa päätellä jotain konkreettista Jupiterin sisäisestä koostumuksesta sekä sen niin sanotusta dynamosta, ytimestä, joka synnyttää ja pitää yllä sen voimakkaan magneettikentän.

Jo nyt Junon mittaukset ovat paljastaneet magneettikentässä odottamattomia vaihteluita.

*

Linkki Nasan juttuun: www.missionjuno.swri.edu/news/juno-provides-infared-tour-of-north-pole

Maan myrskyt ovat Jupiterin rinnalla pientä ohimenevää tuulenvirettä

To, 03/08/2018 - 10:00 By Markus Hotakainen

Pioneer 10 -luotaimen pikaisesta Jupiter-ohilennosta 45 vuotta sitten on tultu pitkälle. Heinäkuusta 2016 lähtien jättiläisplaneettaa on kiertänyt Juno-luotain, joka sukeltaa lähimmillään 3 500 kilometrin etäisyydelle Jupiterin pilviverhosta. Planeetasta saadaan aivan uutta tietoa.

Jupiterin kaasukehä on tiedetty tuuliseksi paikaksi jo entuudestaan, mutta uusien mittausten perusteella tuiverrukset ulottuvat hyvin syvälle ja myrskyt kestävät paljon pidempään kuin maapallolla.

Scott Boltonin, Juno-luotaimen päätutkijan, mukaan kaikki tämä on vasta alkua. "Junolla on takanaan tutkimustensa päävaiheen ensimmäinen kolmannes ja nyt jo näemme merkkejä uudenlaisesta Jupiterista."

Junon mittausten mukaan Jupiterin gravitaatiokenttä on pohjois–eteläsuunnassa epäsymmetrinen samaan tapaan kuin pilvivöiden ja -vyöhykkeiden järjestelmä. Niiden synty on seurausta itä–länsisuuntaisista suihkuvirtauksista, jotka ulottuvat syvälle kaasukehään.

Mitä syvemmältä ne kumpuavat, sitä enemmän niiden kuljettamana liikkuu kaasua. Kun kyse on jättiläisplaneetasta, virtausten mittakaava näkyy jopa gravitaatiokentän voimakkuudessa. Tutkimalla siinä esiintyvää epäsymmetrisyyttä saadaan tietoa syvyydestä, jolle suihkuvirtaukset pystysuunnassa ulottuvat.

Jupiterin pilvivöiden  ja -vyöhykkeiden olemassaolo on tiedetty jo vuosisatojen ajan, mutta niiden tuntemus on ollut hyvin ylimalkaista. Käytännössä niiden olemuksesta on voitu tehdä päätelmiä ainoastaan kaasukehän yläosien pilvimuodostelmista.

"Junon gravitaatiomittausten ansiosta tiedämme nyt, kuinka syvälle suihkuvirtaukset ulottuvat ja millainen niiden rakenne on näkyvän pilviverhon alapuolella. Aivan kuin olisimme siirtyneet 2D-kuvista huipputarkkaan 3D:hen", havainnollistaa syvemmän kaasukehän sääilmiöitä koskevaa tutkimusta johtanut Yohai Kaspi.

Saadut tulokset olivat yllätys, mikä ei tarkkuuden parantuessa ja näkökulman vaihtuessa – Juno kiertää Jupiteria napojen kautta kulkevalla radalla – ole ollenkaan yllättävää. Jättiläisplaneetan kaasukehän kerros, jossa pinnalle asti ulottuvat sääilmiöt esiintyvät, on paljon massiivisempi kuin aiemmin arveltiin. Sillä on paksuutta peräti 3 000 kilometriä.

Kerrokseen sisältyvä massa on "vain" prosentti Jupiterin koko massasta, mutta se tarkoittaa kolminkertaista määrää Maan massaan verrattuna. Määrä on suhteellisestikin suuri, sillä Maan ilmakehä muodostaa ainoastaan miljoonasosan koko planeettamme massasta.

Jupiterin massasta sadasosa kiertää planeetan sisäosia itä–länsisuuntaisissa virtauksissa. Niiden alapuolella Jupiter pyörii kuin kiinteä kappale, vaikka kiinteää ainetta on vasta paljon syvemmällä. Tällä hetkellä tutkijoita askarruttaa monen muun seikan ohella se, millaisia ilmiöitä esiintyy kiinteän kappaleen tavoin pyörivien sisäosien ja alati myrskyävien kaasukehän ulompien kerrosten rajapinnalla.

Junon infrapuna-alueella toimivalla JIRAM-revontulikameralla (Jovian Infrared Auroral Mapper) pystytään tarkastelemaan sääilmiöitä sekä päivä- että yöpuolella 50–70 kilometriä pilviverhon yläosien alapuolella. Ja mikä tärkeintä, se onnistuu myös napa-alueilla, joiden sääolot ovat aiemmin olleet hämärän peitossa.

Pohjoisnavan ympäristössä on tiuhassa pyörremyrskyjä, joilla on läpimittaa lähes 5 000 kilometriä, ja eteläisillä napaseuduilla niillä on kokoa vielä enemmän. Niissä esiintyy 350 kilometrin tuntinopeudella puhaltavia tuulia, jotka eivät tunnu lainkaan laantuvan.

Pohjoisnavan kohdalla on suuri sykloni, jolla on ympärillään kahdeksan hieman pienempää myrskyä. Eteläistä vastinetta ympäröi viisi pyörrettä. Myrskyjä on niin tiuhassa, että ne ovat käytännössä kiinni toisissaan. Siitä huolimatta ne pysyttelevät erillään – tai ovat pysytelleet ainakin niiden seitsemän kuukauden ajan, mikä niitä on pystytty tarkkailemaan.

"Kysymys kuuluukin, miksi ne eivät sulaudu yhteen", aprikoi tutkimukseen osallistunut Alberto Adriani. "Tiedämme Cassini-luotaimen havaintojen perusteella, että Saturnuksella on kummallakin navallaan ainoastaan yksi sykloni. Meille alkaa hiljalleen hahmottua, että kaikki kaasujättiläiset eivät todellakaan ole samanlaisia."

Jupiterin kaasukehän tutkimuksesta kerrottiin NASAn uutissivuilla ja Nature-tiedelehdessä (maksullinen), jonka tuoreimmassa numerossa on kaikkiaan neljä Juno-luotaimen tuloksia esittelevää artikkelia.

Kuvat: NASA/JPL-Caltech/SwRI/ASI/INAF/JIRAM

Jupiter-luotain Juno pysyy nykyradallaan – Mitä Nasa pelkää?

La, 02/18/2017 - 23:47 By Jari Mäkinen
Juno kaukana Jupiterista

Jupiteria viime kesästä alkaen kiertäneen Junon lennonjohtajat ovat päättäneet jättää luotaimen lopullisesti väliaikaiseksi tarkoitetulle radalleen, jolle se asettui jättiläisplaneettaa kiertämään saapuessaan. Tämä on pettymys, mutta siitä koetetaan nyt ottaa kaikki hyöty irti.

Puolitoista tonnia massaltaan oleva Juno-luotain on kiertänyt Jupiteria viime heinäkuun neljännestä päivästä alkaen radalla, jolla se tekee yhden kierroksen jättiläisplaneetan ympärillä noin 53,4 Maan vuorokaudessa.

Rata on hyvin soikea, ja luotain etääntyy tällä radallaan yli kahdeksan miljoonan kilometrin päähän Jupiterista. Näin kaukana luotain ei voi tehdä kunnollisia havaintoja Jupiterista, joten tarkoituksena oli säätää rataa myöhemmin paremmin Jupiterin ja sen kiinnostavan pilvikerroksen tutkimiseksi.

Tuolla radalla yksi kierros olisi kestänyt vain 14 vuorokautta, ja koska rata olisi ollut nykyistä olennaisesti lähempänä Jupiteria koko ajan, olisi planeetasta voitu tehdä koko ajan kiinnostavia havaintoja.

Rataa oli tarkoitus muuttaa lokakuussa, mutta telemetriatietojen mukaan rakettimoottorin polttoainetankkien paineistuksessa käytettävän heliumin venttiilit eivät toimineet normaalisti. Testeissä ne eivät reagoineet tarpeeksi nopeasti käskyihin, joten ratapoltto päätettiin jättää väliin ja ongelmaa tutkittiin tarkemmin.

Vaarana nimittäin olisi ollut se, että venttiilit eivät sulkeutuisi tarpeeksi nopeasti ja haluttuun aikaan, jolloin rakettimoottori voisi toimia liian pitkän aikaa, jolloin rata olisi kenties luotaimen kannalta jopa vaarallinen: ellei se syöksyisi saman tien Jupiteriin, se voisi joutua liian lähelle sitä.

Myös joulukuussa ja nyt helmikuun 2. päivänä, kun luotain oli nykyradallaan lähellä Jupiteria ja jolloin ratamuutos olisi täytynyt tehdä, siihen ei uskallettu ryhtyä.

Ja nyt eilen lennonjohto ilmoitti päättäneensä jättää ratamuutoksen kokonaan tekemättä.

Tämä tarkoittaa sitä, että luotain pysyy nykyisellä radallaan, jolloin se tulee kerran noin 53 vuorokaudessa lähelle Jupiteria ja silloin se pystyy tekemään tarkkoja havaintoja. Tällä radallaan luotaimen etäisyys lähimmillään on noin 4100 kilometriä Jupiterin pilvistä.

 

Jupiterin etelänapa ja sen ympäristö 2. helmikuuta olleen ohilennon aikana kuvattuna Junocam-kameralla 101 000 kilometrin etäisyydeltä.

Koska luotain on hyvässä kunnossa ja se pystyy tekemään havaintojaan myös ennen sekä jälkeen lähiohitusten, se pystyy luonnollisesti tekemään paljon kiinnostavia tutkimuksia myös nykyradallaan. Havaintoja ei kuitenkaan voida tehdä niin jatkuvasti ja monipuolisesti kuin tutkijat toivoivat.

Hyvä puoli päätöksestä on se, että luotaimella voidaan tehdä enemmän havaintoja Jupiterin lähiavaruudesta, eikä luotain joudu niin suuren säteilykuormituksen kohteeksi kuin se olisi joutunut lähemmällä radallaan.

Tämän ansiosta lentoa voidaan kenties pidentää suunnitellusta noin puolestatoista vuodesta; nykyinen lennon rahoitus jatkuu kesään 2018 saakka, mutta sitä saatetaan nyt jatkaa luotaimen kunnosta riippuen.

Seuraava lähiohitus tapahtuu 27. maaliskuuta.

Tutkijaryhmä on pantannut suurinta osaa aikaisemmilla tutkimusrupeamilla saaduista tiedoista toistaiseksi, mutta lupaa niiden perusteella tehtyjä tutkimuksia lähikuukausina. Jo laajakulmaisen, "epätieteellisen" Junocamin ottamat kuvat ovat olleet varsin huikeita!

Tagit

Juno on nyt iloinen: Jupiterin ohilento onnistui

Pe, 02/03/2017 - 19:17 By Jari Mäkinen

Jupiteria tutkiva Nasan Juno-luotain teki eilen jo neljännen Jupiterin lähiohituksensa. Tällä kerralla kaikki sujui suunnitellusti ja luotain lähettää parhaillaan kuvia sekä tietoja takaisin Maahan.

Junon kaikki tutkimuslaitteet olivat toiminnassa, kun luotain koukkasi Jupiteria kiertävällä radallaan eilen iltapäivällä Suomen aikaa läheltä kaasujättiläisen pilvikerrosta.

Etäisyyttä lähimmillään oli vain noin 4300 kilometriä, eli jos halkaisijaltaan 139 822 km oleva Jupiter olisi kutistettu 23 cm halkaisijaltaan olevaksi tavalliseksi jalkapalloksi, olisi Juno ollut sen pinnasta vain noin seitsemän millimetrin päässä.

Nyt luotain on etääntymässä jälleen Jupiterista radallaan, jolla se kiertää planeetan kerran hieman yli 53 Maan vuorokaudessa. Rata on hyvin soikea, sillä kauimmillaan Juno on 8,1 miljoonan kilometrin päässä Jupiterista.

Jalkapalloon suhteutettuna Juno käy siitä 13,3 metrin etäisyydellä.

Näin kaukana Jupiterista luotain ei voi tehdä siitä yksityiskohtaisia havaintoja, joten vaikka planeettaa on toki kiinnostavaa kuvata kauempaakin ja sitä ympäröivää avaruutta on jännää tutkia paikan päällä, on rata tieteellisesti varsin epäkiinnostava. 

Luotaimen olikin tarkoitus muuttaa rataansa paremmaksi viime lokakuussa, mutta kuten useissa jutuissamme (linkit alla) olemme kertoneet, se ei onnistunut. 

Ratamuutos on mahdollista tehdä vain silloin, kun luotain on lähellä Jupiteria. Samalla myös tutkijat haluaisivat pitää kaikki tutkimuslaitteet toiminnassa, ja parhaimmassa tapauksessa nämä kummatkin asiat voitaisiin yhdistää.

On kuitenkin todennäköistä, että ratamuutoksen riskien ja ilmenneiden teknisten ongelmien vuoksi lennonjohto ei uskalla tehdä ratamuutosta ja tieteellisiä havaintoja samanaikaisesti, joten edessä on merkittäviä päätöksiä: nykyisellä radallaan luotain tuottaa hyviä havaintoja, mutta harvoin, mutta kiinnostavammalle radalle siirtymisen yrittäminen saattaa koitua luotaimen kohtaloksi. 

Joka tapauksessa seuraavaan perijoveen, radan lähinnä Jupiteria olevaan kohtaan, on vielä aikaa: ohilento tapahtuu 27. maaliskuuta.

Sitä ennen kiinnostavin päivämäärä on 6. helmikuuta, jolloin tutkijatiimi on luvannut julkistaa Junocam-kameralla yleisön pyyntöjen mukaan otetut kuvat. Kuvat tulevat tälle sivulle: www.missionjuno.swri.edu/junocam

Tagit

Tapahtuu nyt iltapäivällä: Juno lentää jälleen Jupiterin läheltä

To, 02/02/2017 - 11:46 By Jari Mäkinen

Jupiteria viime kesästä alkaen kiertänyt Nasan Juno-luotain on ollut tähän mennessä pieni pettymys, sillä tuloksena on ollut vain muutamia kiinnostavia kuvia. Luotain on kärsinyt pienistä teknisistä ongelmista, joilla on ollut suuria vaikutuksia. Tänään iltapäivällä Juno on jälleen tositoimissa – ja nyt sen toivotaan lähettävän paljon jänniä tietoja jättiläisplaneetasta.

Juno lentää nyt jo neljännen kerran läheltä Jupiteria peittävän pilvikerroksen päältä. Sen etäisyys pilviin on vain noin 4300 kilometriä tänään klo 14.57 Suomen aikaa, jolloin se viilettää 57,8 kilometrin sekuntinopeudella jättiläisplaneetan ohitse.

Luotain kiertää edelleen Jupiteria hyvin soikealla radalla, jolle se asettui heinäkuun 4. päivänä viime kesänä.

Tällä radalla Juno tekee yhden kierroksen Jupiterin ympärillä  53,4 vuorokaudessa, mutta rata soveltuu hyvin huonosti jatkuvaan tutkimukseen, koska sillä luotain etääntyy hyvin kauas Jupiterista. Käytännössä hyviä hetkiä kuvien ottamiseen ja tietojen keräämiseen on vain silloin, kun luotain tulee radallaan hyvin lähelle Jupiteria – siis noin 53 vuorokauden välein.

Tarkoituksena oli muuttaa rata lokakuussa pyöreämmäksi, jolloin Jupiteria voitaisiin havaita koko ajan. Tällä radalla kiertoaika olisi 14 vuorokautta. Ratamuutos voidaan tehdä vain silloin, kun luotain on radan Jupiteria lähimmässä kohdassa – valitettavasti siis juuri silloin, kun tutkijat haluaisivat käyttää samanaikaisesti kaikkia kameroita ja tutkimuslaitteita.

Ensimmäisen kerran Juno oli lähellä Jupiteria alkuperäisellä radallaan elokuussa, jolloin luotain viiletti planeetan pilviä lähes hipoen ja lähetti Maahan jonkin verran kiinnostavia tietoja. 

Lokakuussa tarkoituksena oli siis muuttaa rataa paremmaksi, mutta ratamuutoksesta päätettiin luopua viime hetkillä ennen ohilentoa, koska rakettimoottoriin polttoainetta johtavien putkien venttiilit eivät käyttäytyneet normaalisti; niiden epänormaali toiminta voisi saattaa koko luotaimen ja sen lennon vaaraan. Niinpä luotaimen annettiin tehdä "vain" ohilento tutkimuslaitteet surraten.

Paitsi että Juno meni varotilaan juuri ennen ohilentoa, ja näin tilaisuus tutkimuksiin jäi kokonaan käyttämättä. Syynä oli nähtävästi tiedonsiirtovirhe yhden tutkimuslaitteen ja luotaimen tietokoneen välillä. Tämä sai luotaimen sen verran sekaisin, että se jäi odottamaan apua Maasta. 

Joulukuussa ratamuutosta ei haluttu edes yrittääkään, koska venttiiliviasta ei ollut vielä selvyyttä. Sen sijaan luotain käytti yhtä lukuun ottamatta kaikkia tutkimuslaitteitaan ja kameroitaan, mutta vain Junocam-kameran kuvia on julkaistu tähän mennessä.

Nyt tänään Juno käyttää kaikkia kameroitaan ja tutkimuslaitteitaan, eikä ratamuutosta yritetä vieläkään.

Nasan tuoreimmassa tiedotteessa ei enää kerrota enempää ratamuutoksesta tai sen yrittämisestä, vaan todetaan yksinkertaisesti, että Juno pysyy toistaiseksi alkuperäisellä radallaan. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että kiinnostavia tietoja saadaan vain noin 53 vuorokauden välein.

"Teoriassa rakettimoottori voisi vielä toimia, mutta meidän täytyy vielä selvittää mikä sen tilanne on", totesi luotaimen tieteellinen johtaja Scott Bolton joulukuussa pidetyssä Yhdysvaltain geofysikaalisen unionin vuosikokouksessa.

Aivan tyhjänpäiväinen ei Junon lento tähän saakka suinkaan ole ollut, vaikka näyttäviä kuvia on julkaistu varsin vähän. 

Bolton ja tutkimusryhmä lupaavat tarkempia tietoja ja kuvia vasta muutaman kuukauden kuluttua, kun varsinaisia tietojen perusteella tehtyjä tutkimuksia julkistetaan. Mediarummutuksen ja kuvajulkistusten puuttuminen kuitenkin kertoo selvästi, että Junon tuotokset ovat olleet varsin vähäisiä. 

Kiinnostavimpia tietoja tähän mennessä lienevät olleet magneettikenttämittaukset ja Jupiterin navoilla olevien revontulten kuvat. Myös Jupiterin kaasukehässä olevien pilvien ja pilvivöiden olemuksesta on saatu jänniä, uusia tietoja.

Kivoimpia kuvia on toistaiseksi tullut Junocam-kamerasta, joka ottaa laajakulmakuvia Jupiterista. Kamera on tarkoitettu juuri suurta yleisöä varten, ja sen ottamia kuvia on esillä osoitteessa www.missionjuno.swri.edu/junocam/processing.

Yksi parhaimmista käsitellyistä kuvista on otsikkokuvana: siinä näkyy erinomaisesti Jupiterin pilvien pyörteitä sekä niin sanottu Pieni punainen pilkku. Se on suuri pyörremyrsky, jonka on havaittu olleen Jupiterissa ainakin 23 vuoden ajan. Junocam otti kuvan joulukuun 11. päivänä, kun luotain oli 16 600 kilometrin päässä Jupiterin pilvien yläpuolella.

Otsikkokuva: NASA/JPL-Caltech/SwRI/MSSS/Gerald Eichstaedt/John Rogers
Kuva alla: NASA/JPL-Caltech/SwRI/MSSS/Gerald Eichstädt

Gerald Eichstädt on eräs Junocam-kuvia käsitelleestä harrastajista. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin etelänapaa ympäröivä kaasukehässä korkealla oleva usva sekä Suuri punainen pilkku.

Juno paljasti Jupiterin kaoottisia pyörteitä

To, 12/15/2016 - 21:03 By Jari Mäkinen

Jupiteria kiertävä Nasan luotain Juno suhautti jo kolmannen kerran jättiläisplaneetan ohitse tutkimusmielessä. Tosin edellinen kerta tuotti vesiperän, kun luotain asettautui varotilaan juuri ennen toimintaa; siksi tähän ohilentoon kohdistettiin tavallistakin enemmän huomiota. Ensimmäiset kuvat julkistettiin eilen.

Juno-lennon tutkijaryhmä ei ole julkistanut toistaiseksi juuri lainkaan tietoja ohilennosta, mutta se tapahtui viime sunnuntaina, joulukuun 11. päivänä klo 19.04 Suomen aikaa. Luotain oli tuolloin noin 4150 kilometrin päässä Jupiterin pilvikerroksen yläosista.

Nasan mukaan luotaimen kahdeksasta tutkimuslaitteesta seitsemän oli tuolloin toiminnassa. Ainoa nukkunut laite oli Jupiterin revontulia tutkimaan tarkoitettu kameralaitteisto, jonka ohjelmistoa ollaan päivittämässä.

Se, kuten muutkin laitteet, on tarkoitus pitää päällä seuraavan ohilennon aikana. Luotain kiertää nykyradallaan Jupiterin kerran noin 53,4 vuorokaudessa ja on lähimmillään jälleen helmikuun 2. päivänä.

Ainoa tutkimuslaite, jonka kuvia sunnuntaiselta ohilennolta on toistaiseksi julkistettu, on JunoCam. Se on kameralaitteisto, joka ei ole varsinaisesti osa luotaimen tutkimuslaitepakettia, vana laitettiin mukaan tuottamaan kauniita kuvia lähinnä netissä jaettavaksi. Silti se tuottaa tieteellisestikin kiinnostavia kuvia – ja juuri kuten haluttiin, siltä saadaan nopeasti kauniita kuvia.

Nyt eilen julkistetut kuvat näyttävät Jupiteria peittävässä pilvikerroksessa olevia pyörteitä. Mukana on myös valkoinen vastapäivään pyörivä pyörremyrsky, joita on tällä haavaa kahdeksan näkyvissä planeetan eteläpuolella. 

Määrä vaihtelee, joskin vuodesta 1986 niitä on ollut kuudesta yhdeksään.

Otsikkokuvana on alla olevasta, kokonaisesta kuvasta napattu suurennos. Myös raakakuvat on julkaistu JunoCamin kuva-arkistossa.

Koska JunoCam ottaa laajakulmakuvia, on selvää, että tätä kuvaa ei ole otettu silloin, kun luotain oli kaikkein lähimmillään planeettaansa: se otettiinkin sunnuntaina päivällä, kun luotain oli lähestymässä Jupiteria 24 600 kilometrin päässä.

Nyt jäämme odottelemaan kuvia luotaimen “kunnollisilta” kameroilta. Ne ovat toivottavasti vieläkin upeampia!

Tagit

Juno liippaa jälleen läheltä Jupiteria – luotaimen toimintakunnosta epäselvyyttä

La, 12/10/2016 - 14:10 By Jari Mäkinen

Aurinkokuntamme suurinta planeettaa kiertävä Juno on huomenna jälleen lähellä Jupiteria, ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se epäonnistui muuttamaan rataansa paremmaksi lokakuussa. Tällä kerralla ei ratamuutosta yritetäkään, vaan luotaimella tehdään havaintoja.

Nasan Juno-luotain on taas tositoimissa huomenna, joulukuun 11. päivänä klo 19.04 Suomen aikaa, jolloin luotain on jo kolmatta kertaa hyvin lähellä Jupiteria. Pienimmillään etäisyys luotaimen ja planeettaa peittävän pilvikerroksen välillä on 4150 km ja nopeus 57,8 kilometriä sekunnissa.

Tutkimuksen kannalta ohilento on luonnollisesti hyvin kiinnostava, koska havaintoja voidaan tehdä hyvin läheltä Jupiteria ja sen pilvikerrosta.

Samalla tutkijat ovat harmissaan siitä, että Juno on edelleen hyvin soikealla radalla Jupiterin ympärillä, sillä tarkoituksena oli muuttaa rataa lokakuussa paremmin jatkuvaan havaitsemiseen sopivaksi. Parhaillaan luotain kiertää Jupiterin kerran 53,4 vuorokaudessa, jolloin sillä voidaan tehdä kunnolla kiinnostavia havaintoja vain silloin, kun se on lähellä Jupiteria. Toki muuallakin voidaan ottaa kuvia ja tehdä mittauksia Jupiteria ympäröivästä avaruudesta, mutta tarkoituksena on ollut – ja on edelleen – olla koko ajan lähempänä Jupiteria ja tehdä siitä jatkuvasti havaintoja. 

Lopulliseksi aiotun radan yksi kierros kestää 14 vuorokautta.

Viime lähiohituksen aikaan 19. lokakuuta tarkoituksena oli muuttaa rata sopivaksi, mutta luotaimen polttoainejärjestelmän venttiileissä havaittiin omituisuuksia, joiden vuoksi manöveeristä päätettiin luopua. Lisäksi luotaimeen tulleen vian vuoksi tuolla ohilennolla ei voitu tehdä havaintoja.

Parhaillaan lennonjohdossa pohditaan mitä venttiiliongelman kanssa tehtäisiin, ja tällä kerralla ei ratamuutosta yritetä. Voi olla, että Juno joutuu jäämään tälle epäsuotuisalle radalle, tai sitten riskaabelia ratamuutosta yritetään myöhemmin, kunhan muuten toimintakuntoisella luotaimella on ensin tehty enemmän havaintoja.

Luotaimen mittalaitteista ja kameroista seitsemän tulee toimimaan ohilennon aikaan. Tällä kerralla erityistä huomiota kiinnitetään Jupiterin sisäiseen rakenteeseen, eli luotaimen rataa tullaan havaitsemaan erittäin tarkasti; Jupiterin painovoimakenttä vaikuttaa rataan ja siten luotaimen lennossa tapahtuvat pienet muutokset kertovat osaltaan gravitaatiokentässä olevista vaihteluista ja edelleen Jupiterin sisäisestä rakenteesta.

Seuraavan kerran Juno on lähellä Jupiteria jälleen helmikuun 2. päivänä. Se, yritetäänkö rataa muuttaa silloin paremmin havaintoihin sopivaksi, jää vielä nähtäväksi.

Juno on pystynyt tekemään Jupiterista kunnollisia havaintoja vain yhdellä aikaisemmista lähiohituksistaan, 27. elokuuta 2016. Silloin se kuvasi mm. Jupiterin etelänavalla olevia revontulia. Nyt revontulia tutkiva laite ei ole päällä, koska siihen tehdään ohjelmistopäivitystä.
Tagit

Nasan Jupiteria kiertävä Juno uusissa vaikeuksissa

Ke, 10/19/2016 - 23:47 By Jari Mäkinen

Aktiivisen avaruuspäivän toinen ikävä uutinen tulee Jupiterista: venttiiliviasta kärsinyt, planeetan lähiohituksen tänään tehnyt Juno-luotain asettui juuri ennen tutkimustoiminnan alkamista varotilaan ja koko ohilento menetettiin tieteellisessä mielessä. Lennonjohto on saanut luotaimen kuitenkin nyt hallintaansa ja lento voi jatkua.

Juno siirtyi varotilaan keskiviikkoaamuna Suomen aikaan klo 8.47, kun luotaimen tietokone päätti jostain syystä uudelleenkäynnistää itsensä. Tämä tapahtui noin 13 tuntia ennen hetkeä, jolloin luotain olisi ollut lähimpänä Jupiteria.

Luotain toimi kuten on suunniteltu, eli käynnistyi ja asettui varotilaan, ja pysyi siinä aika siihen saakka, kunnes lennonjohto pääsi tarkastamaan luotaimen tilan ja siirtämään sen lopulta normaalitilaan.

Luotain on yhteydessä lennonjohtoon jälleen suurtehoantenninsa välityksellä ja lennonjohto koettaa selvittää mistä tilanne johtui.

Koska ohilento tapahtui nyt varotilassa, eivät tutkimuslaitteet olleet päällä, joten kuvia ja mittaustietoja ei saatu.

Seuraava ohilento tapahtuu nykyisellä radalla joulukuun 11. päivänä, jolloin ainakin ennen tämänpäiväistä tapahtumaa oli tarkoitus tehdä ratamuutos, jolla luotaimen kiertoaika muutettaisiin 53,4 päivästä 14 päivään. Tämän jälkeen luotain voisi tehdä tutkimusta käytännössä koko ajan sen sijaan, että nyt tilaisuuksia on vain 53 päivän välein – lukuun ottamatta muutamia mittauksia, joita halutaan tehdä kauempana Jupiterista.

Nasa kertoo, että tuon seuraavan ohilennon aikana tutkimuslaitteet pidetään päällä, mutta ei varmista, onko ratamuutos edelleen tarkoitus tehdä silloin.

Tagit

Nasan Jupiter-luotain Junolla ongelmia

La, 10/15/2016 - 10:01 By Jari Mäkinen
Juno Jupiterin pohjoisnavan päällä (taiteilijan näkemys)

Juno-luotain on jälleen lähestymässä Jupiteria hyvin soikealla radallaan planeetan ympärillä. Lähimmillään luotain on 19. lokakuuta, siis ensi keskiviikkona, jolloin tarkoituksena oli käyttää luotaimen rakettimoottoria radan muuttamiseen vähemmän soikeaksi. Nyt tästä manöveeristä on päätetty luopua Junossa mahdollisesti olevan vian vuoksi.

Ongelmana on Junon polttoainetankkien paineistusjärjestelmän venttiilit, jotka eivät ole toimineet odotetulla tavalla. Koska lennonjohto haluaa nyt tutkia tarkemmin venttiilien toimintaa, on ensi keskiviikon ratamuutos päätetty siirtää tuonnemmaksi. 

Paineistuksessa käytetään heliumkaasua, jota on luotaimessa paineistettuna tankeissa. Luotaimesta saatu telemetriatieto kertoo, että tankkien venttiilit eivät avautuneet tehdyssä kokeessa muutamassa sekunnissa, kuten niiden pitäisi, vaan avautumiseen meni useita minuutteja. Rakettimoottorin tarkan toiminnan kannalta on tärkeää, että polttoainejärjestelmä paineistetaan juuri oikeaan aikaan, joten venttiilien tarkka toiminta on tärkeää.

Juno kiertää nyt Jupiteria hyvin soikealla radalla, jolla sen kiertoaika planeetan ympäri on 53,4 vuorokautta. Juno on ensi keskiviikkona tämän radan Jupiteria lähimmässä kohdassa, ja sen aikana oli aikomus käyttää luotaimen rakettimoottoria 22 minuutin ajan ratanopeuden hidastamiseen.

Kun hidastus tehdään radan planeettaa lähimmässä kohdassa, se tuo radan kaukaisinta pistettä alemmaksi ja lyhentää kiertoaikaa, tässä tapauksessa 14 vuorokauteen.

Tällä radalla Juno olisi voinut aloittaa jatkuvan Jupiterin havaitsemisen. Nykyisellä radallaan kunnollisia havaintoja voidaan tehdä vain lähellä Jupiteria – paitsi muutamia mittauksia, jotka kertovat millainen on avaruus kauempana planeetasta.

Keskiviikon ohilento aiotaan tosin nyt käyttää tutkimuksen tekemiseen, eli luotaimen kaikki kamerat ja mittalaitteet ovat silloin päällä ja suunnattuna Jupiteriin. Tuloksena on todennäköisesti siten uusia, kiinnostavia kuvia Jupiterista ja sen pilvipinnasta.

Ratamuutoksen aikaan luotain olisi keskittynyt vain siihen, eikä tutkimuslaitteita olisi pidetty päällä. Näin tutkijoille tämä on kiinnostava ylimääräinen bonus, sillä lopullisella tutkimusradallaan luotain ei tule enää näin lähelle planeettaa.

Edellisestä ohilennosta elokuun 27. päivänä oli tuloksena erittäin kiinnostavia kuvia ja tietoja. Uuden ohilennon lentosuunnitelmaa harsitaankin kokoon nyt tuon edellisen lähiohituksen kokemusten perusteella.

Seuraavan kerran Juno on lähellä Jupiteria joulukuun 11. päivänä, ja toivottavasti ratamuutos voidaan tehdä silloin. 

Tagit

Video: Tällaisia ovat Europa-kuun järvet, joista Nasa tiedottaa löytyneen jotain kummallista

Nasa lähetti eilen mielenkiintoisen ennakkotiedotteen 26. päivänä pidettävästä lehdistötilaisuudesta, jossa tullaan kuuleman mukaan kertomaan jännittävistä uusista löydöistä Jupiterin Europa-kuussa. Havainnot on tehty Hubblen avaruusteleskoopilla, joten tämä tilaisuus ei liity Jupiteria vastikään kiertämään saapuneeseen Juno-luotaimeen ja sen tekemiin havaintoihin.

Tilaisuuden sisällöstä ei ole kerrottu sen enempää, mutta sen sijaan tilaisuuden osanottajalistan mukaan eräs puhujista on Britney Schmidt, apulaisprofessori Atlanssa olevasta Georgian teknillisestä instituutista. Hän on tutkinut Europaa pitkään ja on mukana mm. tutkimusryhmässä, joka julkaisi marraskuussa 2011 Nature-lehdessä artikkelin Europan pinnalta havaituista järvistä.

Tuolloin Texasin yliopisto (missä Schmidt oli tuolloin työssä) julkaisi myös kiinnostavan videon, joka kertoo mistä oikein on kyse. Europan jäisen pinnan alla on todennäköisesti valtava meri, ja siitä pulpahtelee nestettä joskus pinnalle.

Myös Nasa julkaisi tuolloin asiaa perusteellisesti selittäneen videon:

Pian "paljastettavat uudet havainnot" Europasta ovat siis todennäköisesti väliaikaisia järviä Europan jääpinnan päällä, mutta varmuus tähän saadaan vasta 26. syyskuuta.

Tämä tiedote jatkaanee siis Nasan linjaa julkaista havaintoja uudelleen ja uudelleen ikään kuin täysin uusina. Kun asiasta julkaistaan tiedotteen lisäksi myös mystinen tiedote etukäteen, saadaan asialle vieläkin enemmän julkisuutta. Mutta toisaalta: mikä ettei – Europa on äärimmäisen kiinnostava tutkimuskohde ja sitä kannattaisi tutkia yhä tarkemmin.

Toivottavasti Nasa jaksaa myös mainita, että Junon jälkeen seuraava Jupiteriin lähetettävä luotain on eurooppalainen JUICE, ja sen pääkohteena tulevat olevaan Jupiterin jääkuut. Siitä tulee myös lennon mehuisa nimi, JUpiter ICy moon Explorer.