2
min read
A- A+
read
Ma, 02/29/2016 - 17:15 By Jari Mäkinen


Maan ohi lentää lähes päivittäin planeettainvälisessä avaruudessa olevia kappaleita. Esimerkiksi tänään on läheltä kulkenut kaksi sellaista, ja maaliskuun puolivälissä yksi varsin suuri sellainen tulee myös käymään. Kyse ei ole lopun ajoista tai mistään omituisesta, vaan siitä, että nyt ohittajat tiedetään ja havaitaan aiempaa paremmin.


Viime aikoina asteroiditörmäykset ja kosmisten kivien lähiohitukset ovat olleet kovasti otsikoissa, ja yleensä tunnelma on varsin uhkaava: seitsenmetrinen möhkäle muuttuu valtavaksi tappaja-asteroidiksi ja monta kertaa Kuun etäisyyttä kauempaa tapahtuva ohilento on kuin läheltä piti -tapaus.

Erilaisten kappaleiden enemmän tai vähemmän läheltä tapahtuvat ohitukset ovat hyvin normaaleita. Jos katsotaan viime päiviä ja tulevaa viikkoa, niin lista kaikista kohtalaisen kokoisista suhteellisen läheltä kulkevista kappaleista on seuraava:

Kappaleen nimi

Päiväys ja kellonaika
(Suomen aikaa)

 Ohitusetäisyys
(Kuun etäisyyttä)		 Kappaleen koko
(metriä)
(457662) 23.2. 04:33 32,55 78-250
2016 CO246 23.2. 07:25 16,27 12-38
2016 CY30 23.2. 20:11 13,11 23-71
2016 CB31 24.2. 08:35 10,58 18-57
2016 CK248 24.2. 11:30 4,82 8-26
2016 DE1 25.2. 06:19 2,51 17-54
2012 BF86 25.2. 07:22 31,20 57-180
2016 CE32 25.2. 23:49 24,31 31-99
2016 DB1 26.2. 06:04 5,77 9-30
2008 CE119 26.2. 23:25 27,67 14-43
2008 DL5 27.2. 19:00 17,87 82-260
2016 CX246 28.2. 20:12 30,67 15-47
2016 CJ30 29.2. 09:06 (TÄNÄÄN) 25,23 31-99
2016 CO195 29.2. 16:24 (TÄNÄÄN) 28,47 10-33
2016 DL1 1.3. 20:21 4,68 7-25
2016 CB138 2.3. 17:42 16,33 36-110
2016 DM1 3.3. 20:24 5,92 12-38
2015 WH2 4.3. 13:33 30,66 150-470
2016 CZ193 7.3. 00:52 32,78 33-100

Näistä lähin ohitus tapahtui siis viime torstaina, jolloin kenties noin 50 metriä kooltaan ollut kappale ohitti Maan noin 2,51 Kuun etäisyyden päästä, eli 964 844 kilometrin päästä, koska Kuun keskimääräinen etäisyys Maasta on 384 400 km. Kuulla ei ohitusten kanssa sinällään ole mitään tekemistä, mutta sen ja Maan välinen etäisyys antaa hyvän ja konkreettisen mittakaavan ohituksen läheisyydestä – tai siis kaukaisuudesta.

Kuten lista osoittaa, on tulevien ohitusten joukossa myös varsin suuri kappale, kenties jopa 470 metriä halkaisijaltaan oleva 2015 WH2, jonka löysi viime marraskuussa Arizonassa oleva automaattinen kaukoputki, jonka tehtävänä on etsiä juuri tällaisia ohittajia. Kyseessä on Mount Lemmon Survey -niminen havaintolaite, joka käyttää 1,5-metristä peilikaukoputkea ja seuloo taivasta itsekseen Arizonan yliopiston alaisuudessa olevan Steward Observatoryn tähtitieteilijöiden valvomana. Laitteisto on osa suurempaa Catalina Sky Survey -hanketta, joka on yksi tehokkaimmista lähiohittajien löytäjistä viime vuosina.

Alla olevassa kuvaajassa Catalina on merkitty violetilla ja sen "kilpailija", toinen tehokas taivaankartoittaja Pan-STARRS on merkitty oranssilla.

Nämä laitteistot – kuten muutkin observatoriot ja satelliitit – löytävät käytännössä kaikki meitä mahdollisesti uhkaavat kappaleet, joten riski sellaisen yllättävälle törmäykselle on nykyisin varsin pieni. 

Havainnoista kertova Kansainvälisen tähtitieteilijäunionin alainen Pikkuplaneettakeskus (Minor Planet Center) listaa myös tilastotietoja viimeaikaisista löydöistä: esimerkiksi nyt helmikuun aikana on tehty jo yhteensä 2,3 miljoonaa havaintoa (kiitos, robotit!) ja niillä on löydetty 155 Maan ohitse jossain vaiheessa kulkevaa kappaletta, 6666 uutta pikkuplaneettaa ja kaksi komeettaa. Aivan tarkkaa eroa komeetan ja pikkuplaneetan välillä ei havainnoista saa muuten kuin niiden tyypillisiä ratoja arvioimalla; syvällisiä analyysejä kappaleiden koostumuksesta eivät nämä havainnot anna.

Ota apuun Asteroid Exporer!

Pikkuplaneettakeskuksen Asteroiditietovisualisointiohjelma (Asteroid data Explorer) on aivan erinomainen väline Maan ohi menevien kappaleiden tarkasteluun.

Sen avulla voi muun muassa huomata, että yksikään kappale ei tällä hetkellä ole uhkaamassa maapalloa, mutta että suurimmalla todennäköisyydellä kappale nimeltä 2010 RF12 tulee jossain vaiheessa törmäämään Maahan. Todennäköisyys in 1:17, ja sen seuraava ohitus on 24. syyskuuta 2022. Vaaraa siitä ei kuitenkaan ole, koska kappaleen koko on arviolta vain yhdeksän metriä.

Se saisi aikaan siis jotakuinkin samankaltaisen tulipallon ja räjähdyksen ilmakehässä kuin helmikuun alussa Atlantin päällä tapahtunut törmäys.

Atlantin tapaus kuitenkin on hyvä osoitus siitä, että aivan kaikkia kappaleita ei ole havaittu, ja tämän kokoluokan vipeltäjien joukko on periaatteessa kaikkein kiinnostavin mahdollisia vaarallisia törmäyksiä arvioitaessa. Sellainen saattaa asutuksen päälle sopivasti pudotessaan saada aikaan sen verran tuhoa, että ihmisetkin ovat vaarassa.

Pitemmällä tähtäimellä on kuitenkin täysin varmaa, että joskus taivaalta äkätään meitä kohti tuleva suuri kappale. Sellaisten varalta on erittäin hyvä, että taivasta tarkkaillaan näinkin tehokkaasti.

(Otsikkokuva on kuvamanipulaatio, missä asteroidikuva on yhdistetty kuvaan maapallosta. Se ei ole siis mistään oikeasta ohittajasta.)

Tagit
lähiohitus
asteroidi
asteroiditörmäys