Kartat auttavat hahmottamaan ympäröivää maailmaa paremmin. Niihin liittyy kuitenkin ongelma: Kolmiulotteisen pinnan vääntäminen 2D-kuvaksi aiheuttaa aina vääristymiä. Joskus pinta-alat menevät miten sattuu, toisinaan uhrina ovat suunnat tai etäisyydet.

Tunnettu Mercatorin projektio esimerkiksi vääristää pahasti napojen lähiseutuja. Juuri sen vuoksi Grönlantia luullaan joskus Australiaa suuremmaksi, Venäjä näyttää valtaavan lähes koko itäisen pallonpuoliskon, eikä Etelämantereen laajuudesta saa yleensä oikeastaan mitään käsitystä. Karttojen kummallisuuksista voi lukea lisää aiemmasta kestosuosikkijutustamme.

Uuden AuthaGraph-kartan idea on projisoida ja katkaista pallopinta niin, etteivät maa-alueet katkea kesken, ja näyttää lopputulos perinteiseen tyyliin suorakaiteena. Kartta on myös dynaaminen: sen keskipistettä pystyy siirtämään, ja koko karttaa voi käännellä moneen suuntaan. AuthaGraph osoittaa, ettei planeetan pinnalla ole mitään keski- tai ääripisteitä.

AuthaGraph tehdään pilkkomalla pallopinta kolmioiksi, projisoimalla ne tetraedrin pinnalle, ja avaamalla se lopulta kaksiulotteiseksi pinnaksi. Kartasta on helppo tehdä myös kolmiulotteisia versioita (yllä), minkä vuoksi sillä on myös lempinimi "origamikartta".

Jatkamalla karttaa muutaman kerran joka suuntaan, saadaan aikaan mosaiikki. Sellaisella voidaan seurata vaikkapa historiallisia tutkimusretkiä (alla) tai satelliittien ratoja. Mosaiikilla reitti ei katkea tai sotkeennu edellisiin saman paikan ohituksiin.

Mosaiikin käytöstä on selvä hyöty, sillä se kohdistaa huomion itse matkaan. Itse reittiä joutuu seuraamaan hetki hetkeltä, ja paikka ikään kuin liikkuu matkan mukana. Perinteisellä kartalla hahmotus painottuu reissun alku- ja loppupäihin, jotka on vain yhdistetty jollain viivalla.

AuthaGraphissa on myös ongelmia. Suurin niistä ehkä on, etteivät pohjoinen ja etelä enää sijaitsekaan kartan ylä- ja alaosassa. Toisaalta se on suuri etu - asioita kannattaa usein katsoa hieman perinteistä poikkeavalta kantilta.

Kartta ei myöskään ole vielä täydellinen. Sen kolmiopohjaa tulisi tarkentaa rankasti, jotta pinta-alat ympäri pallon vastaisivat täysin toisiaan. Siinä siis on yhä vääristymiä, vaikkakin vain pieniä.

AuthaGraph olisi oiva tapa esittää monenlaisia globaaleja ja muuttuvia aineistoja, kuten merivirtoja tai tuulioloja. Kartasta ei kuitenkaan tiettävästi ole vielä nettiversiota, jossa sen ominaisuuksiin voisi perehtyä tarkemmin. Leveys- ja pituusasteiden mukaan järjestetyn tiedon vääntäminen AuthaGraphille kun vaatii rankasti muokkausta.

AuthaGraph kehitettiin alunperin jo vuonna 1999, minkä jälkeen se on saavuttanut suosiota Japanissa. Sitä käytetään esimerkiksi sikäläisissä lukion oppikirjoissa.

Kartan nimi, AuthaGraph Map, tarkoittaa sama-alaista eli oikeapintaista karttaa. Nimi juontaa juurensa englannin (authalic graphic map) kautta kreikasta (autos + ailos + graphikos) ja latinasta (mappa mundus).

Paperisia AuthaGraph-karttoja voi tilata⇒ Suomeenkin, noin 35 euron kappalehintaan.

Lisätietoa löytyy projektin kotisivuilta⇒ sekä Miraikan-teknologiamuseon sivuilta⇒.