Yllä: Tiedetiimin jäsenet katselevat innoissaan uutta aineistoa Johns Hopkins -yliopistolla. Kuva: Michael Soluri
Pluton geologiaa - osa 1
Yleispiirteet erottuvat kuvasta selvästi: Pohjoisnapaa ympäröi lähes piirteetön vaalea alue aina noin 45. leveysasteen tienoille. Sitä ympäröi hieman tummempi alue, jossa on erittäin paljon paikallisia kirkkausvaihteluita. Päiväntasaajalle mentäessä tienoo tummuu vielä lisää ja muuttuu lopulta lähes piirteettömäksi. Tumma seutu jatkuu noin 20. eteläiselle leveyspiirille, ja on muotonsa vuoksi saanut nimen "valas". Otuksen eteläpuolella pilkottaa jälleen uusi vaaleampi alue.
Vaihettuminen navan vaaleasta päiväntasaajan tummaan heijastelee lämpötilaeroja Pluton eri alueilla ja kertonee pinnan koostumuseroista. Julkaistun PR-kuvan perusteella on kuitenkin aivan liian aikaista sanoa, mitkä materiaalit ovat kyseessä. Analysointiin tarvittaisiin pidempää spektrialuetta.
Mielenkiintoisimpia ovat poikkeamat yleistrendistä, eli lukuisat yksityiskohdat. Noin 30. leveyspiirin tienoilla on hyvin selvä ja outo kuusikulmio. Useita vastaavia löytyy ympäri vaihettumisaluetta napalakin ja päiväntasaajan tumman vyön välillä. Osa niistä on pyöreämpiä, osa vain suuntaa-antavia ja tulkinnalle avoimia. Lisäksi samoilla seudulla näkyy pientä kuviointia, joka on erotuskyvyn rajoilla. Osa piirteistä voi olla kuvapakkauksen tai kuvan käsittelyn aikaansaamia keinotekoisia muotoja.
Muotojen alkuperästä on vielä vaikea sanoa mitään varmaa, sillä pinnan korkeuseroista ei ole vielä tietoja. Oma valistunut arvaukseni kuitenkin on, että monikulmiot ja ympyrät ovat törmäyskraattereita tai sellaisten jäänteitä. Etenkin tuo kaikkein selvin. Ehkä kyse on alueellisesta pinta-aineksen sublimoitumisesta ja sen alta paljastuvaa tummempaa materiaa. Tai sitten kyse sublimoitumisesta juuri kraatterin reunavallin tienoilla. Tai sitten kyse on jostain aivan muusta.
Törmäyskraatterit eivät ole aina pyöreitä. Ne voivat olla hyvinkin kulmikkaita, sillä muoto heijastelee usein kappaleen sisäisiä heikkousvyöhykkeitä. Meteor Crater Arizonassa, se kaikkein yleisin kraatteriesimerkki, on itse asiassa lähes neliön muotoinen. Suuret polygoniset kraatterit taas ovat - Pluton selvimmän piirteen tavoin - lähinnä kuusikulmaisia.
Ohilento lähestyy kovaa vauhtia. Ajan kanssa - aivan lähipäivinä - saadaan tarkempia kuvia, joista voi tehdä varmempia päätelmiä. Tällä hetkellä nämä kuvat ovat kuitenkin parasta saatavilla olevaa aineistoa.
Kirjoittaja on luotainkuvien tulkintaan erikoistunut planeettageologi.
Otsikkokuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI. Kuvan tulkinta: Jarmo Korteniemi
Lisäys kello 18.20: Alle lisätty vertailu luotaimen tähän mennessä ottamista kuvista alkuperäistä dataa käyttäen. Tarkimmassakin Pluton leveys on alle 90 kuvapistettä, Kharonin alle 45 pikseliä. Todennäköisesti otsikkokuvassa "monikulmion" muoto johtuu PR-kuvan käsittelystä, ja ehkäpä todellinen muoto voi olla lähempänä ympyrää. Aika näyttää. Kuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI
Älä unohda selata myös muita Pluton ohilennosta kertovia juttujamme!
