Tänään vietetään laskiaista ja se tarkoittaa monille mäenlaskua. Pulkkamäessä kiitäessä kannattaa ajatella myös italialaista Simone Origonea, joka pitää hallussaan tällä haavaa syöksylaskun nopeusennätystä. Päivän kuvana on tämän vuoden nopeuslaskun maailmanmestaruuskilpailujen radan alussa oleva 10 metriä korkea ramppi, mistä katsottuna näkymä alas radalle on tällainen.
Origonen nopeusennätys on viime vuodelta, huhtikuun 3. päivältä, jolloin hän kiisi parhaimmillaan 252,632 kilometrin tuntinopeudella Alpeilla varta vasten nopeuslaskua varten tehdyllä radalla.
Tänä vuonna nopeuslaskun maailmanmestaruuskilpailut pidetään Andorrassa, Pyreneillä, Grandvaliran hiihtokeskuksessa radalla, missä on tehty aikanaan useita nopeusennätyksiä. Rata sijaitsee noin 2500 metrin korkeudessa, sillä nopeuslaskuradat pyritään rakentamaan korkealle, missä on vähemmän ilmaa ja siksi hieman alempia korkeuksia pienempi ilmanvastus.
Rata on 900 metriä pitkä ja sen gradientti on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 74%. Korkeuseroa lähtöpaikan ja lopun välillä on vain noin 200 metriä, mutta silti nopeudet nousevat helposti yli 200 km/h:n
Maailmanennätyksistä kisataan radalla maaliskuun puolivälissä ja eliittiluokan laskut tehdään 12. ja 13. maaliskuuta.
Kuten alla olevasta kuvasta, missä Origone on ennätyslaskussaan, näkyy, käyttävät kilpailijat erityisvalmisteisia kypäriä ja monoja, minkä lisäksi ihonmyötäisissä ilmanvastukseltaan hyvin pienissä puvuissa on ilmanohjaimia sekä vahvisteita, jotka suojaavat mahdollisissa kaatumisissa ... esimerkiksi palovammoilta, joita kitka saa aikaan.
Sukset ovat yli kaksi metriä pitkät ja leveät.
Nopeuslaskun historiassa on pieni suomalaisittain kiinnostava ajanjakso, sillä 1960-luvulla kisoissa oli mukana Kalevi "Häkä" Häkkinen, joka teki aikanaan vuonna 1968 Cerviniassa maailmanennätyksen 172,4 kilometriä tunnissa. Häkkinen kilpaili 1950-luvulta alkaen alppiyhdistetyssä, mutta siirtyi sen jälkeen nopeuslaskuun ja aktiiviuransa jälkeen valmensi mm. Suomen alppihiihtojoukkuetta kuusi vuotta.
Hänen oma ennätyksensä on 205,011 km/h, jonka hän teki 60-vuotiaana Les Arcsissa Ranskassa.
Tiettävästi ensimmäiset nopeuslaskukilpailut käytiin vuonna 1859 Kaliforniassa. Vuonna 1884 epävirallinen maailmanennätys oli 79 kilometriä tunnissa.
Euroopassa ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1930, jolloin itävaltalainen Guzzi Lanstshner saavutti 101,8 kilometrin tuntinopeuden. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin Italiaan, Cerviniaan, erityisesti ennätysnopeuksia varten Kilometro Lanciato -rata, jossa Zeno Colo kiisi vuonna 1947 159,2 kilometrin tuntinopeudella.
1960-luvulla laji alkoi jälleen saada osakseen kansainvälistä suosiota ja lajin synnyinmaassa Yhdysvalloissa ryhdyttiin jälleen harrastamaan lajia. Vuonna 1963 rakennettiin Portilloon, Chileen uusi rata, jossa Dick Dorwort laski uudeksi maailmanennätysnopeudeksi 171,4 kilometriä tunnissa.
Nyttemmin painopiste on jälleen Euroopassa ja etenkin Alppien ja Pyreneiden ennätysradoilla.
Appien, Varsin radalla, tehtiin viime vuonna nopeuslaskun lisäksi polkupyörien nopeusennätys, kuten kerroimme tässä jutussamme: Hirmuista haipakkaa polkupyörällä.
Samasta aiheesta
