Maan lähiavaruus alkaa olla täynnä avaruusromua: sammuneita satelliitteja ja käytettyjä rakettivaiheita sekä runsain mitoin pienempää tavaraa. Tällä hetkellä seurannassa on jo yli 17 000 kahvikuppia suurempaa kappaletta, jotka aiheuttavat merkittävän törmäysuhan toimiville satelliitelle. Yhden senttimetrin läpimittaisen mutterin isku voi aiheuttaa vahinkoa yhtä paljon kuin käsikranaatti.

Euroopan avaruusjärjestössä valmistellaan avaruusromun pyydystämistä ikiaikaisella tekniikalla, harppuunan avulla. Ainoa keino saada esimerkiksi Maata tarkkailevien satelliittien käyttämille matalille kiertoradoille levittäytynyt romu kuriin on hilata suuremmat kappaleet muualle.

Muuten tonnien painoiset romukasat ovat kuin aikapommeja: ennemmin tai myöhemmin ne törmäävät johonkin – elleivät sitten hajoa säiliöihin jääneen polttoaineen tai auringonsäteilyn lämmittämien akkujen räjähtäessä.

Näin syntyvät pienempien kappaleiden muodostamat pilvet tekevät elintärkeät kiertoradat entistä vaarallisemmiksi ja hankalammiksi käyttää, ja törmäyksistä voi syntyä lopulta tuhoisia ketjureaktioita.

ESAn "Siisti avaruus" -ohjelman tavoitteena on toteuttaa vuonna 2021 e.DeOrbit-lento. Herkkien antureidensa ja autonomisen ohjausjärjestelmänsä avulla siivoussatelliitti etsii kohteensa, joiden massat voivat olla useita tonneja ja jotka saattavat pyöriä holtittomasti.

Suurin haaste on näiden avaruusromun kappaleiden pyydystämisessä. Harkinnassa on useita eri vaihtoehtoja kuten verkkoja, erilaisia kiinnitysmekanismeja – sekä vaijerin päässä oleva harppuuna. Brittiläinen Airbus Defence and Space -yritys on tehnyt jo alustavia kokeiluja harppuunan käytöstä.

Sammuneita satelliitteja saalistavan harppuunajärjestelmän toiminta olisi kolmivaiheinen: ensin harppuuna osuu suurella nopeudella kohteeseen, sitten se tunkeutuu osittain sen sisään ja lopuksi "saalis" hilataan talteen.

Harppuunan prototyyppi ammuttiin satelliittien rakennetta vastaavaan materiaaliin, jotta voitiin arvioida sen tunkeutumiskykyä, kestävyyttä hinauksen kannalta ja iskun synnyttämien pienempien kappaleiden määrää. Ne saattaisivat olla vaaraksi e.DeOrbit-satelliitille itselleenkin.

Seuraavaksi prototyypistä rakennetaan kehittyneempi testiversio, jonka avulla voidaan määritellä varsinaisen lennon kannalta tärkeät harppuunan ja sen käyttömekanismin ominaisuudet. Lopullisen laitteiston kehittämisessä käytetään sekä tietokonemallinnusta että käytännän kokeita.