Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssota ja sen aiheuttama jännittynyt maailmanpoliittinen tilanne tekevät tästä laskeutumisesta kuitenkin erilaisen. 

Käytännössä kaikki yhteiset tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät hankkeet on keskeytetty tai lopetettu kokonaan Venäjän ja länsimaiden välillä, eikä avaruus ole poikkeus: Euroopan avaruusjärjestön ja Venäjän yhteishanke ExoMars ei lähde matkaan tänä vuonna, Sojuz-rakettien laukaisu Kouroun avaruuskeskuksesta on ohi todennäköisesti kokonaan ja läntisten satelliitien lähettäminen avaruuteen Venäjältä on päättynyt.

Jos jotain hyvää tästä on, niin tämä tulee nopeuttamaan uusien eurooppalaisten rakettien kehittämistä ja käyttämistä.

Ainakin toistaiseksi avaruusasemayhteistyö on pysynyt pakotteiden ulkopuolella. Syynä on yksikertaisesti se, että asema tavitsee toimiakseen kaikkia. Asema jakautuu selvästi läntiseen ja venäläiseen osaan, jotka kuitenkin on yhdistetty toisiinsa parillakymmenellä kaapelilla, putkella ja johdolla. Venäläinen puoli hoitaa aseman asennonsäätöä ja ratahallintaa, läntinen puoli tuottaa suurimman osan sähköstä.

Periaatteessa kumpikin osa voisi tulla toimeen yksinään ja ne voitaisiin joko kytkeä irti toisistaan tai jopa irrottaa kokonaan lentämään avaruudessa itsenäisesti. Mutta se olisi paitsi hankalaa, niin vaikeuttaisi olennaisesti kummankin osan toimintaa.

Lisäksi Kansainvälinen avaruusasema, eli International Space Station (ISS), on jo nyt kansainvälisen yhteistyön ikoni, joka on kestänyt monia kupruja maailmanpolitiikassa kylmän sodan päättymisestä alkaen. Hanke alkoi jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua, kun amerikkalaiset astronautit aloittivat vierailut Mir-avaruusasemalla. 

Samalla uutta asemaa jo suunniteltiin, ja sen ensimmäinen osa – nyt Venäjän puolen ytimenä toimiva Zarya – lähetettiin avaruuteen marraskuussa 1998. Ensimmäinen amerikkalainen osa – liitosmoduuli Unity – kiinnitettiin siihen avaruussukkulan avulla joulukuussa 1998.

Ensimmäinen miehistö nousi asemalle lokakuussa 2000, kun asemaa oli hieman laajennettu. Sen jälkeen asema on ollut koko ajan asuttu avaruussukkulalle, Sojuz-alukselle ja rahtialuksille tapahtuneista onnettomuuksista sekä maailmanpolitiikasta huolimatta. Asemalla on käynyt jo yli 250 henkilöä 19 eri maasta, pääosin luonnollisesti yhteistyöhön osallistuvista Yhdysvalloista, Venäjältä, Euroopasta ja Kanadasta.

Paluu Kazakstaniin, ei Venäjälle

Kun Sojuz-alus palaa takaisin Maahan, se kopsahtaa Kazakstanin arolle. Vaikka alusta ja sen miehistöä auttamaan meneekin Venäjän armeijan erikoisjoukko, tekee tässä tapauksessa tilanteesta poliittisesti helpomman se, että Venäjän sijaan paluumaa on Kazakstan.

Nasan lentokone on jo perinteiseen tapaan suunnitellun laskeutumispaikan luona Karagandassa, valmiina kuljettamaan Mark Vande Hein ensin Kölniin ja sieltä Houstoniin Yhdysvalloissa. Todennäköisesti nyt yleensä laskeutumiseen kuuluvat seremoniat jätetään väliin ja kone lähtee kohti länttä mahdollisimman pian.

Tämä on järkevää myös siksi, että Vande Hei tekee amerikkalaisastronauttien ennätyksen avaruuslennon pituudessa. Hän lähti matkaan viime vuoden huhtikuun 9. päivänä ja tulee olleeksi avaruudessa 355 vuorokautta. Kyseessä on jo toinen hänen pitkäaikainen lentonsa avaruudessa, ja näistä yhteensä tulee 523 vuorokautta. Siis puolisentoista vuotta.

Keltaiset haalarit

Nyt palaavan kolmikon tilalle avaruusasemalle lensi viime viikolla kolme uutta kosmonauttia, jotka nyt olivat ainoastaan venäläisiä. Oleg Artemjeville kyseessä on jo kolmas lento, mutta Denis Matveev ja Sergei Korsakov ovat ensimmäistä kertaa avaruudessa.

Heidän saapumisensa asemalle sai aikaan pienen kohun, koska he ilmestyivät Sojuz-aluksestaan avaruusasemalle suorassa TV-lähetyksessä pukeutuneina selvästi Ukrainan sinikeltaisiin haalareihin. Tämä tulkittiin heti kannanotoksi sotaa vastaan ja Ukrainan puolesta, mitä se varmasti olikin, mutta taustalla on myös toinen tarina.

Kosmonauttien haalarit ovat perinteisesti värikkäitä ja miehistöt valitsevat itse värit pukuihinsa. Värivalinta ja pukujen valmistus tapahtuvat kuukausia ennen lentoa, joten nämäkin puvut oli tehty jo hyvissä ajoin ennen sodan alkamista.

Oleg Artemjev on käyttänyt keltaista pukua aikaisemminkin, sillä väri on hänen opinahjonsa Bauman-yliopiston tunnusväri. Bauman on Venäjän johtava teknillinen yliopisto, ja nyt kun kaksi muutakin miehistön kosmonauttia olivat tästä oppilaitoksesta, oli keltainen väri luonteva.

Se, että miehistö päätti käyttää pukujaan ilmiselvästä yhteydestä Ukrainaan huolimatta, ei varmastikaan ollut sattumaa.

Sama yhteistyötä ja rauhaa korostava henki vallitsi nyt tiistaina, kun Maahan nyt palaava kosmonautti Anton Shkaplerov luovutti symbolisen avaimen avaruusaseman komentajaksi alkaneelle Nasan Thomas Marshburnille.

Keltaisia pukuja ei nyt näkynyt, mutta Shkaplerov sanoi englanniksi, että "maapallolla eri kansoilla on ongelmia, mutta täällä kiertoradalla me olemme yksi miehistö. ISS on ystävyyden ja yhteistyön symboli."

Ruuhkaa luvassa

Avaruusasemalla on nyt seitsemän henkilöä, juuri saapuneiden Artemjevin, Matveevin ja Korsakovin lisäksi amerikkalaiset Raja Chari, Kayla Barron ja aseman komentajana toimiva Thomas Marshburn, sekä ESAn Matthias Maurer.

Chari, Barron, Marshburn ja Maurer palaavat Maahan huhtikuun lopussa SpaceX:n Dragon-aluksella, kunhan seuraava Yhdysvalloista matkaan lähtevä nelihenkinen astronauttijoukko saapuu asemalle. Nykyisen suunnitelman mukaan Kjell Lindgren, Robert Hines, Jessica Watkins ja Samantha Cristoforetti nousevat avaruuteen Dragonilla 19. huhtikuuta. ESAn italialaisastronautti Cristoforettille tämä on toinen lento.

Tässä välissä asemalla käy myös kaupallinen turistilento. Axiom-yhtiön ensimmäinen lento Axiom-1 (joka käyttää Dragon-alusta) noussee matkaan 6. huhtikuuta ja palaa takaisin kymmenen päivää kestäneen lennon jälkeen. Lentoa johtaa konkari, jo viisi kertaa avaruudessa ollut Michael López-Alegría, ja hänen mukanaan ovat turistit Larry Connor, Mark Pathy ja Eytan Stibbe.

Näillä näkymin sitä seuraavalla Dragonin normaalilla avaruusasemalennolla syyskuussa (juuri ennen kun Kjell Lindgren, Hines, Watkins ja Cristoforetti palaavat takaisin) on mukana myös Houstonissa parhaillaan koulutettavana oleva venäläinen Anna Kikina. Ainakin toistaiseksi avaruusasemayhteistyö jatkuu normaalisti ja siten myös Kikina pysyy Houstonissa.

Saa nähdä, kuinka kauan tämä kosminen yhteys idän ja lännen välillä säilyy. Parasta tietysti olisi se, että jännitys myös Maan päällä laukeaisi, Ukrainaan saataisiin rauha ja yhteistyö täällä alhaallakin voisi taas alkaa uudelleen.