Tampereella kehitetyt biohajoavat luuruuvit ovat saamassa uuden kilpailijan yllättävältä taholta: amerikkalaistutkijat ovat kehittäneet ruuvin silkistä. Silkki on heidän mukaansa metalliakin kestävämpää, kun se käsitellään oikein.

Samuel Lin Harvardin lääketieteellisestä koulusta ja David Kaplan Tufts-yliopistosta liuottivat yksikertaisesti silkkiä alkoholiin, kaatoivat silkkilitkun ruuvin muotoisiin muotteihin ja laittoivat muotit uuniin. Tulos oli yllättävä, sillä kovaksi keitetyt silkkiruuvit käyttäytyivät kuin metalliruuvit, mutta ovat täysin biologisia ja hajoavat elimistössä.

Ruuvien lisäksi silkistä voidaan muottien avulla tehdä millaisia vain kappaleita.

Metallisten luurikkojen korjaukseen käytettyjen osien ja ruuvien hyvä puoli on niiden hinta ja yksinkertaisuus, mutta ne pitää poistaa luun parannuttua. Tämä tarkoittaa potilaalle toista, ikävää leikkausta kaikkine harmeineen. Biologisesti luussa hajoavat polymeerikappaleet puolestaan ovat kalliimpia ja niiden asentaminen on yleensä työläämpää sekä vaatii enemmän ainetta luun sisälle ja ympärille. Niistä tulee myäs helpommin tulehduksia.

Silkkiruuveja on testattu toistaiseksi vain rotilla ja ne ovat osoittautuneet hyviksi. Niitä voi käyttää kuten metallisia osia, mutta ne katoavat ajan myötä, eikä niitä siis tarvitse poistaa.

Asiasta kerrottiin eilen 4. maaliskuuta ilmestyneessä artikkelissa (Nature Communications, DOI: 10.1038/ncomms4385)