Kovin kauniiksi eläimiksi ei ryhävalaita voi sanoa, sillä niiden kuonossa ja vatsassa on varsin rumia rupia ja poimuja. Niillä on lisäksi usein ihossa kiinni olevia parasiitteja, kuten väliaikaisesti viihtyviä nahkiaisia tai pysyvästi kiinnittyneitä merirokkoja, ja lisäksi valaan suuta reunustavissa kyhmyissä on tuntokarvoja.
Kauneus toki on katsojan silmässä, sillä lähes 50 tonnia painava ja aikuisena liki 20-metrinen ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on pelkän kokonsa ansiosta upea ilmestys. Sillä on myös siipimäiset, varsin liikkuvat, ruumiinkokoon nähden erittäin pitkät (6 metriä) kylkievät sekä pyöreämpi ja tuhdimpi ulkomuoto kuin virtaviivaisilla sukulaisillaan. Myös pyrstö on keskiosaa leveämpi ja se on notkea ja voimakas.
Ryhävalaita on lähes kaikkialla maailman valtamerillä, eniten Atlantin länsiosissa. Valaat tekevät pitkiä vaellusmatkoja vuoden kuluessa, sillä valaat viettävät yleensä kesät viileämmissä vesissä korkeammilla leveysasteilla ja lisääntyvät talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Ne tekevät myös tuhansia kilometrejä pitkiä ruuanhakumatkoja. Näin valaille tulee vuodessa noin 25 000 uintikilometriä. Reitit ovat varsin säännöllisiä, ja valaat pysyvät hämmästyttävän tarkasti samoilla reiteillään.
Kuvassa oleva valasyksilö on nuori ryhävalas, ja se tutkailee lähellä pintaa mitä kaikkea pinnan päällä näkyykään. Nämä matalia rannikkovesiä suosivat valaat tekevät näin usein, ja olisikin kiva tietää mitä ne pohtivat merenpäällisestä maailmasta.
Olisi myös erittäin kiinnostavaa ymmärtää paremmin mitä ryhävalaiden laulut kertovat. Suurin osa ns. valasäänistä on juuri ryhävalaiden laulua, ja se onkin erittäin kaunista.
"Laulu" on on itse asiassa varsin monimutkainen sarja ääniä, joita valaat toistavat jatkuvasti. Etenkin lisääntymisaikaan kukin urosvalas laulaa omaa lauluaan, mutta kun valaat ovat joukossa, ne muuttavat lauluaan ryhmän mukaan siten, että lopulta kaikki valaat ääntelevät samalla tavalla. Kunkin valasyksilön "laulu" on silti hieman erilainen, mutta "kappale" on sama – vähän kuin kuorossa laulavilla.
Syy ryhävalaiden laulamiseen on edelleen epäselvä, mutta kaikki merkit ja havainnot viittaavat siihen, että kyseessä on vain urosvalaiden välinen kommunikaatio, joka liittyy lisääntymiseen. Laulu vetää puoleensa muita uroksia, ja olennaista on se, että laulut eivät ole aggressiivisia, eli kyseessä ei ole esimerkiksi reviirialueen tai tietyn naaraan puolustaminen kilpakumppaneita vastaan.
On mahdollista, että laulu auttaa valaita organisoitumaan pariutumisessa ja valitsemaan oikeita naaraita.
Ryhävalaiden laulut ympäri maailman merien ovat hyvin samankaltaisia, mutta eivät samanlaisia. Kun tutkijat ovat soittaneet valaille nauhoitettuja ääniä valaiden omalta seudultaan, ne vastaavat ystävällisesti aivan kuten kyseessä olisi toinen valas, mutta toiselta puolelta maailmaa nauhoitettuun ääneen suhtautuminen on hämmentynyttä, ei vihamielistä, mutta hermostunutta.
Alla olevassa videossa on tunnin verran ryhävalaiden laulua tämän sunnuntaipäivän iloksi. Lisää tietoa valaiden ja muiden merinisäkkäiden laulusta on erinomaisella Voices in the Sea -sivustolla.
