Surtsey – 50 vuotta myöhemmin

To, 11/21/2013 - 18:21 By Jarmo Korteniemi
Kuvakaappaus televisiosta Japanissa

Japanin edustalle syntyi pieni saari viime keskiviikkona. Saaren synnyttänyt vedenalainen purkaus sattui noin 1000 kilometriä Tokiosta etelään Nishima-Shima -tulivuoren kupeessa.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen tapaus: vastaava tapahtuma sattui Islannissa lähes päivälleen 50 vuotta sitten. 15.11.1963 maan etelärannikon edustalle syntyi saari, joka nimettiin Surtseyksi.

Surtsey tarkoittaa "Surturin saarta". Islannin kansalliseepoksen Eddan mukaan Surtur on mustanpuhuva tulijättiläinen, joka sytyttää maailman palamaan maailmanlopun taistelun eli Ragnarökin aikana. Lopuksi hän vaipuu meren aaltoihin. Tämä kuvaa hyvin myös Surtseyn kehitystä.

Purkaus kesti neljä vuotta, joiden aikana saari ehti kasvaa 2,7 neliökilometrin kokoiseksi. Se on suurin tunnettu saari, jonka koko elinkaari on nähty alusta lähtien.

Surtsey julistettiin saman tien suojelluksi - hyvästä syystä. Sen kehitystä on tutkittu tarkkaan koko saaren olemassaolon ajan. Ensin tärkeimpiä olivat ennennäkemättömän suuren vedenalaisen purkauksen vaiheet ja yksityiskohdat. Sittemmin tutkimus on kääntynyt saaren asuttamiseen. Sinne päätyneet eläimet ja kasvit on dokumentoitu hyvin tarkkaan, vuodesta toiseen.

Taloksi asetuttiin nopeasti

Ensimmäiset saaren tulokkaat saapuivat paikalle jo vuonna 1964. Tuuli lennätti mukanaan hyönteisiä sekä Islannista että kauempaa Euroopasta. Rantavesiinkin alkoi juurtua meren tuomaa leväkasvustoa.

Pysyvä elämä sai jalansijaa saaren ollessa puolentoista vuoden ikäinen. Ensimmäiset kasvit aloittivat kasvunsa Surtseyllä 1965. Ensin löydettiin merisinappeihin kuuluva laji (Cakile arctica), seuraavina vuosina rantavenhää (Leymus arenarius), halikkaa (Mertensia maritima) sekä suola-arhoa (Honkenya peploides). Vuoteen 1975 mennessä kymmenkunta lajia oli ottanut saaren vakituiseksi asuinpaikakseen. Toiset kymmenen on kokeillut onneaan, mutta hävinnyt taistelun karua maaperää vastaan.

Tuliperäinen aines on hyvin ravinteikasta, mutta pioneerikasveille vaikeata hyödynnettävää. Tuulen ja veden eroosion täytyy ensin jauhaa kiven mineraaleja pienemmiksi. Yhä senkin jälkeen ongelmana on juurtuminen hiekkaan. Voimakas merituuli ja toistuvat sateet liikuttavat hiekkaista kasvupohjaa jatkuvasti.

Kasvien lajikirjo lähti uuteen kasvuun merilintujen erittäin toimeliaan lannoituksen myötä. Ensimmäiset riskilät (Cepphus grylle) ja myrskylinnut (Fulmarus glacialis) pesivät Surtseyllä vuonna 1970. Tämän jälkeen sitä on asuttanut parikymmentä muuta lintulajia, lokit etunenässä. Vuosittainen pesien määrä liikkuu nykyisin noin tuhannessa. Samalla kasvilajien määrä on noussut useisiin kymmeniin.

Luonnonvaraisten eläinten lisäksi Surtseyn maaperälle saavat nousta ainoastaan tiedemiehet. Heidänkin täytyy varmistaa tarkoilla turvatoimilla, ettei saarelle päädy uusia lajeja heidän vaatteissaan. Kerran jätteiden mukana saarella on itänyt tomaatteja, toisella kerralla perunoita. Kumpikin laji tunnistettiin ja tuhottiin varsin nopeasti.

Yllä: Surtseyn purkaus vuonna 1963 lentokoneesta kuvattuna.

Kutistuva saari

Surtsey on vuosien saatossa pienentynyt lähes puoleen. Sekä tuuli että meren aallokko syövät rantoja ahkerasti. Aallokon korkeus voi alueella yltää jopa 20 metriin.

Vulkaanisesta tuhkasta koostuvat alavat alueet huuhtoutuivat mereen nopeasti. Aivan aluksi saari pieneni jopa 3-20 hehtaarin vuosivauhdilla. Nykyisin tahti on hidastunut alle 1 hehtaariin vuodessa, kun jäljellä on lähinnä laavavirtojen peittämiä rantoja. Suurin osa saaresta on hävinnyt aallokkoon jo runsaan 100 vuoden kuluttua.

Tutkijoiden mukaan Surtsey ei kuitenkaan häviä lähitulevaisuudessa kokonaan. Muokkaavat voimat kun eivät saa syötyä tulivuoren tiiviistä laavasta muodostunutta keskiosaa kovinkaan nopeasti.

Saarta odottaa siis sama kohtalo, jonka saariryhmän pienemmät jäsenet ovat jo kokeneet. Ne ovat jyrkkäreunaisia ja tasakattoisia, eivätkä kelpaa enää hylkeiden lepopaikoiksi. Jyrkänteillä riittää kuitenkin tilaa pesiville linnuille. Tasainen yläosa taas sopii kasvualustaksi ravinteikkaasta ja alituisesta merituulesta pitäville kasveille.

Jääkö Japanin saaritulokkaasta mitään jäljelle, sen näyttää aika. Purkaus ei luultavasti ole yhtä voimallinen ja pitkä kuin Surtseyn synnyttänyt purkaus. Japanin nuorin saari voi vaipua Tyynenmeren aaltoihin jo muutamassa vuodessa.

Surtseyn elämää ja säätä voi seurata web-kameran kautta täältä: en.vedur.is/weather/observations/webcams/surtsey

Lisää Surtseystä voi lukea Surtsey Research Societyn nettisivuilta.