kierrätys

Taas uusi, hullulta tuntuva suunnitelma SpaceX:ltä: raketti talteen suurella verkolla

To, 02/22/2018 - 15:29 Jari Mäkinen

SpaceX -yhtiö laukaisi tänään uuden Falcon 9 -kantoraketin avaruuteen. Tällä kertaa lennolla koetettiin uutta systeemiä, jonka tarkoituksena oli napata raketin nokkakartio talteen ja käyttää se mahdollisesti uudelleen. Se melkein onnistui.

Kaliforniasta, Los Angelesin pohjoispuolelta Vandenbergin lentotukikohdasta lähteneen raketin kyydissä oli espanjalainen tutkasatelliitti PAZ ja kaksi pientä SpaceX:n omaa koesatelliittia, Tintti A ja B, joilla tutkitaan yhtiön kaavaileman, koko maapallon kattavan Starlink-tietoliikenneverkon vaatimaa tekniikkaa.

Laukaisu tapahtui suunnitelusti tänään klo 16.17 Suomen aikaa ja niin PAZ-satelliitti kuin Tintitkin asettuivat juuri oikeille kiertoradoille.

Nokkakartioiden saalistaminen ei aivan onnistunut, sillä ne menivät muutaman sataa metriä niitä hakemaan lähteneen laivan viereen:


Raketti käytti jo lähes rutiininomaiseen tapaan kertaalleen lentänyttä ensimmäistä vaihetta. Tämä kyseinen vaihe vei viime kesänä FORMOSAT-satelliitin radalleen.

Tällä kerralla vaihetta ei otettu talteen, koska SpaceX on tuomassa käyttöön uusia, parempia rakettivaiheita, jotka ovat parempia kuin nämä ensimmäisen sukupolven takaisintulevat rakettivaiheet. 

Raketin ensimmäinen vaihe on sen kaikkein kallein osa, joten sen uudelleenkäyttäminen tuo sinällään jo olennaisia säästöjä. Lisäksi SpaceX pohtii koko ajan miten raketin muitakin osia voitaisiin käyttää uudelleen.

Ongelmana raketin ylemmän, toisen vaiheen kanssa on se, että se nousee lennon aikana jo hyvin korkealle ja käytännössä sen tuominen takaisin Maahan vastaa avaruusaluksen palauttamista takaisin. Ainakin toistaiseksi tämä ei ole kannattavaa, koska vaiheesta tulisi liian painava ja monimutkainen.

Sen kohtalona onkin ainakin vielä pudota ilmakehään ja tuhoutua siinä. Tällä kerralla toisen vaiheen nähtiin (hyvin todennäköisesti) putoavat Pohjois-Norjan taivaalla:

Sen sijaan satelliittia vain laukaisun ja lennon alkuvaiheen aikana suojaava nokkakartio voisi olla mahdollinen kohde kierrätykseen. Nokka halkeaa kahteen puolikkaaseen kahden minuutin ja 56 sekunnin lennon jälkeen, jolloin hiilikuituiset kartionpuolikkaat putoavat mereen.

Ne voitaisiin siis käydä onkimassa merestä takaisin – tai ne voitaisiin kopata talteen jo lennossa, jolloin merivesi ja isku veteen eivät pääsisi vahingoittamaan niitä.

Juuri tätä yritettiin tällä lennolla.

SpaceX on varustanut laivan suurella verkolla, kuten otsikkokuva näyttää, ja yrittää saada nokkakartion talteen. Laiva on nimeltään Mr. Stevens ja siitä on julkaistu parempiakin kuvia mm. Teslarati-sivustolla. Nyt lennon jälkeen myös SpaceX on julkaissut kuvia laivasta:

Mr. Stevens

Nokan hinta ei ole kuin muutaman prosentin verran laukaisun kokonaiskustannuksista, mutta silti sen ottaminen talteen olisi kannattavaa. 

Juuri viime viikolla eräs maailman suurimmista nokkakartioiden valmistajista, sveitsiläinen RUAG, ilmoitti alkavansa uudelleenkäytettävien nokkakartioiden kehittämisen. Yhtiö toki ymmärtää, että kartioiden käyttäminen uudelleen ei välttämättä tee hyvää sen bisnekselle, mutta toisaalta uudelleenkäytettävät ovat alun perin kalliimpia ja samalla kun rakettien lähettäminen tulee yhä yleisemmäksi, on kysyntä varmasti kasvamassa koko ajan.

Erityisesti RUAG suuntaa sanansa Arianespacelle, joka on hieman pulassa SpaceX:n edessä. Ariane 5 edustaa jo vanhaa sukupolvea eikä ole uudelleenkäytettävä, samoin nyt suunnitteilla oleva Ariane 6 on kertakäyttöinen ja tuntuu jo nyt vanhanaikaiselta. Rakettivaiheiden tekeminen uudelleenkäytettäviksi on kallista ja vaikeaa, mutta nokkakartion käyttäminen uudelleen onnistuisi hyvin pienin investoinnein ja toisi saman tien säästöä.

Falcon 9 laukaisualustallaan Vandenbergissä, Kaliforniassa.

 

SpaceX yrittää tehdä seuraavan laukaisunsa tämän jälkeen jo ensi viikonloppuna. Falcon 9 aiotaan laukaista Floridasta, Cape Canaveralista lauantaina klo 7.35 Suomen aikaa kohti geostationaarirataa mukanaan toinen espanjalaissatellitti, Hispasat 30W-6 -tietoliikennesatelliitti.

Otsikkokuva: Instagram / pacalin, muut kuvat: SpaceX

Tuore tieto: ensimmäinen kierrätetty avaruusraketti lentää helmikuussa

Ke, 01/18/2017 - 20:18 Jari Mäkinen

Tähän saakka SpaceX on keskittynyt tuomaan Falcon 9 -rakettiensa ensimmäiset vaiheet takaisin Maan pinnalle, mutta nyt se ottaa askeleen eteenpäin: ensimmäinen uudellenkäytettävä raketti lentää kenties jo muutaman viikon kuluttua!

Kyseessä on viime vuoden huhtikuun 8. päivänä laukaistun raketin takaisin alas palannut ensimmäinen vaihe. Se saa luvan toimia jo toisen kerran kyydittäjänä laukaisussa, joka vie avaruuteen eurooppalaistekoisen tietoliikennesatelliitin.

Luxemburgissa majaansa pitävä tietoliikenneyhtiö SES ottaa siis riskin ja antaa laukaista SES 10 -satelliittinsa tällä uusiokäyttöraketilla.

Todennäköisesti yhtiö on saanut 10 % hinnanalennusta ja kenties lupaukset uudesta, ilmaisesta lennosta, jos nyt kaikki ei mene hyvin.

Uutta tällä lennolla on myös se, että SpaceX käyttää silloin uusinta laukaisualustaansa, joka on itse asiassa varsin vanha: se on Kennedyn avaruuskeskuksen alusta numero 39A, joka on toiminut aikanaan Apollo-kuualusten ja avaruussukkuloiden lähtöpaikkana. Yhtiö on vuokrannut sen käyttöönsä ja on muuttanut sen soveltumaan niin Falcon 9:n kuin sen tulevan isoveljen Falcon 9 Heavyn laukaisuihin.

Tämä lento on tosin vuorossa vasta kolmantena tästä eteenpäin laskiessa, sillä ensin SpaceX haluaa laukaista tammikuun 26. päivänä EchoStar 23 -tietoliikennesatelliitin ja sitten helmikuun 8. päivänä Kansainväliselle avaruusasemalle suuntaavan Dragon-rahtialuksen.

Jos ne menevät hyvin, on uusiokäyttölento vuorossa helmikuun puolivälin jälkeen. Alustavasti SpaceX on väläyttänyt päiväystä 22. helmikuuta.

SES ja SpaceX sopivat kierrätysvaiheen käytöstä jo viime vuonna, mutta lento on viivästynyt syyskuussa tapahtuneen räjähdyksen syyn selvittelyjen vuoksi. Kannattaa muistaa, että Falcon 9:n kaksi taannoista onnettomuutta ovat johtuneet molemmat toisen vaiheen ongelmista, ja että rakettien ensimmäiset vaiheet ovat toimineet hyvin – paitsi että niiden saaminen ehjinä takaisin alas osoittautui hieman hankalammaksi kuin SpaceX todennäköisesti odotti.

Viime viikonlopun lento osoitti kuitenkin osaltaan sen, että tekniikka toimii nyt erinomaisesti. Yhtiöllä on jo kaikkiaan seitsemän takaisin palannutta ensimmäistä vaihetta, ja niitä on tutkittu sekä testattu perinpohjaisesti, ennen kun nyt kertaalleen jo lentänyttä vaihetta uskalletaan käyttää uudelleen.

Falcon 9:n ensimmäinen vaihe on 47 metriä korkea ja se hoitaa suurimman työn satelliitin laukaisussa nostamalla raskaan raketin ilmaan, viemällä sen ilmakehän tiiviimpien osien läpi ja kiihdyttämällä toisen vaiheen useampikertaiseen äänen nopeuteen.

Uutiset ovat kiinnostavia myös Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n kannalta, koska se on vuorossa nykysuunnitelman mukaan seuraavalla Kaliforniasta tehtävällä Falcon 9:n lennolla. Siitä, haluaako ja voiko SpaceX tehdä samaan aikaan Floridan lentojen kanssa laukaisua Kaliforniasta, ei ole vielä tietoa.

Mutta jos lennot sujuvat hyvin, niin pitkään odottanut Aalto-1 voisi päästä matkaan helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa!

Peukut pystyyn!

Kemiallinen joulukalenteri 4/24: PVC ja muut joulumuovit

Su, 12/04/2016 - 06:54 Jarmo Korteniemi
Kuva: Sean McMenemy

Päivän kuvaJoulu on muovintäyteistä aikaa. Tuorekelmu, polyesterikuidut, joulupukin naamari, kuplamuovipehmusteet, tehdaspakkaukset, muovikuusi ja -koristeet. Mistä se kaikki oikein tulee?

Muovit koostuvat pitkistä molekyyliketjuista, polymeereistä. Niiden sekaan laitetaan yleensä vielä monia täyteaineita tekemään muovista halutunlainen. Lisäaineita voi olla jopa 80 % koko tuotteesta.

Eräs vanhimmista muovityypeistä on päivän aine, PVC. Sitä onnistuttiin kehittämään jo 1800-luvun alussa, mutta otettiin kunnolla käyttöön vasta lähes sadan vuoden päästä, kun sitä keksittiin muokata lisäaineilla. PVC on sellaisenaan kovaa ja haurastakin muovia, jota pehmitetään tarvittaessa nykyisin esimerkiksi myrkyllisillä ftalaateilla. (Siksi pehmeitä PVC-muoveja ei kannatakaan liiaksi hiplailla.)

Nykyään PVC:stä tehdään mm. viemäriputkia, johtojen eristeitä, pankkikortteja sekä sadetakkeja. Jonkun kaapista voi löytyä myös muunkinlaisia PVC-pukuja.

PVC eli polyvinyylikloridi sisältää paljon klooria, enimmillään sitä on jopa kaksi kolmasosaa. PVC:tä poltettaessa syntyy paitsi suolahappoa myös erittäin myrkyllisiä dioksiineja. Koska kaikissa polttolaitoksissa ei ole valmiuksia poistaa aineita palokaasuista, PVC-muovit kannattaakin pistää kaatopaikalle menevään sekajätteeseen.

Lähes kaikki muut yleisimmät muovit voidaan hävittää energiajätteenä. Samalla tosin muoveihin varastoitunut hiili päästetään lämmittämään ilmakehää.

Vuonna 2016 pakkausmuovien kierrätyksessä on tarkoitus ottaa aimo askel eteenpäin. Pullojen ja muovipussien kierrätysmahdollisuushan löytyy nykyään (lähes) joka kaupasta.

Mutta mistä muovi tulee? Sitä valmistetaan lähinnä öljystä, polttoainetuotannon sivutuotteena. Sellaisista hiilivedyistä, jotka ilman muoveiksi muuttamista todennäköisesti tupruteltaisiin tavalla tai toisella taivaalle. Kaikesta ihmiskunnan käyttämästä öljystä vain muutama prosentti päätyy muoveiksi, ja muovin tuotannon vaikutuksen on arvioitu olevan häviävän pieni osa kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa muovituotteita valmistetaan noin 600 000 tonnia vuodessa.

Otsikkokuva: Sean McMenemy / Flickr
Valokuvat alla: Caitlyn Willows, David Prasad / Flickr

Kuva: Caitlyn Willows
Kuva: David Prasad / Flickr
Kuva: David Prasad / Flickr

Eläköön roska!

To, 05/14/2015 - 12:14 Marja Saarikko

Jätteiden ja tähteiden käyttö energiantuotannossa ja biopolttoaineiden raaka-aineina on voimakkaassa kasvussa. Fossiiliset polttoaineet korvataan enenevissä määrin uusiutuvilla ja Suomi on eturintamassa ottamassa näihin liittyviä teknologioita käyttöönsä.

Yli puolet Suomen nykyisestä biotaloudesta perustuu metsiin, mutta yhä tärkeämpi osa sitä on jätteiden ja teollisten sivuvirtojen hyödyntäminen eli ns. kiertotalous. Kiertotaloudessa jätteitä ei synny tai jos syntyy, ne käytetään raaka-aineina uusien tuotteitten valmistukseen. 

"Kaikki kierrätykseen kelpaamaton kannattaa hyödyntää energiana", sanoo Fortumin lämpödivisioonaan johtaja Jouni Haikarainen.

Jätteen osuus lämmöntuotannossa Euroopassa on kasvussa, samoin biopolttoaineiden kysyntä. Siihen suuntaan mekin kehitämme toimintaamme."

Fortum on jätteen energiahyötykäytössä pohjoismaiden johtavia yrityksiä. Yhtiö avasi viime vuonna peräti neljä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosta Itämeren alueella. Ruotsin Högdalenin voimalan se otti käyttöön jo 1970-luvulla.

"Jäte on energiayhtiön kannalta mielenkiintoinen polttoaine. Jätteenpoltto on hänen mukaansa yleistä Keski-Euroopassa, mutta siitä syntyvää lämpöä ei siellä vielä hyödynnetä tehokkaasti."

Tähteistä biopolttoaineita

Fortumin lisäksi myös Neste Oil kuuluu Suomen näkyviin biotalouden vetureihin. Puoliksi valtion omistuksessa olevan yhtiön menestystuote on NExBTL-biodiesel.

Tähteiden osuus Neste Oilin biopolttoaineiden raaka-aineissa on jatkuvassa kasvussa. Vuoden 2014 alkupuolella niiden osuus nousi jo 62 prosenttiin. Loppuosa raaka-aineesta on raakapalmuöljyä.

"Kuusi vuotta sitten meillä oli vain yksi raaka-aine: kasviöljyt eli käytännössä palmuöljy", kertoo yhtiön öljytuotteet-liiketoiminnan vastaava johtaja Matti Lehmus.

"Nyt meillä on jo 10 erilaista raaka-ainetta ja tulevaisuudessa tavoitteena on lisätä niiden määrää sekä löytää täysin uusia raaka-ainemahdollisuuksia."

Neste Oilin NExBTL-biodieselin raaka-ainevalikoima tänään:

  • Elintarviketeollisuuden eläinrasvajäte
  • Kalanjalostuksen rasvajäte
  • Kasviöljyjen jätevirrat
  • Tekninen maissiöljy
  • Mäntyöljypiki
  • Raakapalmuöljy
  • Camelinaöljy
  • Jatrophaöljy
  • Soijaöljy
  • Rypsiöljy

Hänen mukaansa uusin mielenkiintoinen lisä raaka-ainevalikoimaan ovat kalateollisuuden rasvajätteet ja mäntyöljypiki. Seuraava uusi raaka-aine voisi olla käytetyt paistorasvat, joiden mahdollisuuksia tutkitaan yhtiössä parhaillaan.

"Tulevaisuudessa myös maa- ja metsätalouden tähdevirrat, kuten olki ja harvennushakkuista saatu puu, ovat mielenkiintoisia potentiaalisia raaka-aineita."

Uusien raaka-aineiden käyttöönotto on silti aina merkittävä teknologinen haaste. Alkuun oli hänen mukaansa myös vaikeaa löytää uusia hyödynnettäviä sivuvirtoja, jotka täyttäisivät tiukat laatuvaatimukset.

Yhtiö kerää raaka-aineet toistaiseksi monista lähteistä ja merkittäviltä osin ulkomailta, mutta Lehmus uskoo, että tulevaisuudessa myös kotimaisten raaka-aineiden osuus voi nousta, kun teknologiakehityksen etenee.

Aalto-yliopisto on esimerkiksi kehittänyt yhteistyössä Neste Oilin kanssa prosessia, jossa hiilihydraatit muutetaan mikrobien avulla öljyksi. Tähteitä ja jätteitä raaka-aineenaan hyödyntävästä prosessista voitaisiin Suomessa kehittää suuren mittaluokan teollinen prosessi.

Taustalla pitkäjänteinen kehitystyö

Jätteiden ja tähteiden käytön lisääminen on Lehmuksen mukaan vaatinut pitkäjänteistä kehitystyötä. Haasteet ovat olleet moninaisia, mutta nyt yhtiö voi hänen mielestään olla ylpeä saavutuksistaan.

NExBTLn takana olevat innovaatiot ovat hänen mukaansa pääasiassa kehitetty talon sisällä.  

"Yhtiö on erittäin tutkimusorientoitunut. 5000 työntekijästä peräti 1200 tekee töitä tutkimuksen tai laitesuunnittelun parissa", Lehmus kertoo.

Myös muita haasteita on ollut. Lehmuksen mukaan esimerkiksi raaka-aineiden maailmanlaajuisen hankintaverkoston kehittäminen on vienyt  aikaa, sillä monella raaka-aineella ei ole ollut keräilylogistiikkaa lainkaan. 

Hänen mukaansa jätteiden ja tähteiden eräkoot ovat olleet pieniä ja niiden laatutaso on vaihdellut. Tuotantoteknologiasta pitäisikin hänen mielestään kehittää mahdollisimman joustavaa, etteivät pienet laatupoikkeamat vaikuta lopputuotteeseen. 

"Uusien esikäsittelymenetelmien kehittäminen raaka-aineille, samoin kuin polttoaineiden laadunvarmistuksen merkitys ovat nousussa", pohtii Lehmus.

Puu taipuu moneksi

Myös perinteikäs metsäyhtiö UPM on lähtenyt miettimään, mitä kaikkea puupohjaisista raaka-aineista voi tehdä.  Yhtiön Biopolttoaineet-liiketoiminnan myynti-ja markkinointijohtajan Sari Mannosen mukaan tukkipuusta valmistetaan edelleen paljon sahatavaraa ja vaneria.

Yli jääneistä kuorista ja tähteistä voi kuitenkin valmistaa esimerkiksi biopolttoaineita tai niitä voi hyödyntää energiantuotannossa. Uuteaineista syntyy uusiutuvaa dieseliä ja ligniinistä ja fibrilleistä muita uusia tuotteita.

Biopolttoaineet ovat hänen mukaansa uusi merkittävä askel kohti biotaloutta. Yhtiö on avaamassa kesän aikana Lappeenrantaan biojalostamoa, jossa raakamäntyöljystä valmistetaan toisen sukupolven biopolttoaineita.

Yhtiön tuote on UPM BioVerno, joka laskee yhtiön mukaan autoilun kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Tuote vastaa käyttöominaisuuksiltaan perinteisiä öljypohjaisia polttoaineita ja soveltuu nykyautoihin ja jakeluasemille.

Teollisen mittakaavan investointi on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Valmis laitos työllistää suoraan lähes 50 henkilöä ja välillisesti noin 150.

Laitoksen avajaisia varjostaa kuitenkin kahden suuren taistelu: Neste Oil ja UPM ovat ajautuneet patenttiriitaan, jota ratkotaan parhaillaan oikeudessa. 

Neste Oilin mukaan UPM on loukannut yhtiön 1990-luvulta peräisin olevaa patenttia, joka koskee keskitisleen valmistamista kasviöljyistä. UPM katsoo, ettei se loukkaa Neste Oilin patenttia, vaan käyttää omaa patentoitua innovaatiotaan.

UPM Lappeenrannan biojalostamo avattiin viime kesänä.


Uusiutuvasta energiasta kumpuaa menestystarinoita

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n hiljattain julkaistun arvioinnin mukaan Suomi on pitkään ollut maailmanlaajuisesti edelläkävijä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) sekä kaukolämmössä ja kaukojäähdytyksessä (DHC).

Uusiutuvan energian käyttö sähkön ja lämmön yhteistuotannossa kokonaisuudessaan on Suomessa kansallinen menestystarina. Kymmenen vuoden ajan uusiutuvista puuperäisistä lähteistä tuotettu sähkö CHP-tuotannossa on ollut tasaisesti yli 45 prosenttia.

Fortumin viime vuonna avaamat neljä uutta sähkön- ja lämmön yhteistuotantolaitosta sijaitsevat Klaipedassa Liettuassa (otsikkokuvassa), Suomen Järvenpäässä, Jelgavassa Latviassa ja Bristassa Ruotsissa.

Laitokset tuovat alueelle 86 megawattia uutta uusiutuvaa energiaa hyödyntävää sähköntuotantokapasiteettia ja 243 megawattia lämmöntuotantokapasiteettia. Määrä vastaa noin 50 000 kotitalouden lämmön kulutusta ja noin 80 000 talouden sähkön kulutusta vuodessa.

UPM:n Biofore-konseptiauto esittelee biomateriaalien innovatiivista käyttöä autoteollisuudessa. Auton keulan maski, sivuhelmat ja ovipaneelit sekä osa sisustaa on valmistettu biokomposiitista.


Suomen teolliset symbioosit kootaan tietokantaan

Teollisessa symbioosissa useampi yritys hyödyntää tehokkaasti yhdessä raaka-aineita, teknologiaa, palveluita tai energiaa. Symbioosien tavoitteena on luonnonvarojen säästäminen. Toisen jäte on toisen raaka-aine.

Sitra on nyt koonnut suomalaisyritysten teolliset symbioosit tietokantaan, joka löytyy osoitteesta teollisetsymbioosit.fi.

Palvelu näyttää Sitran johtavan asiantuntijan Jyri Arposen mukaan hyvin, millaisia symbiooseja on jo olemassa ja mikä on niiden työllisyys- ja kustannusvaikutus. Tietokanta on hänen mielestään hyvä työkalu myös päättäjille ja se kannustaa yrityksiä yhteistyöhön yli toimialarajojen.

Fakta: Kiertotalous helpottaisi nuorisotyöttömyyttä


Joka kuudes työtön nuori Euroopassa löytäisi kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvän työpaikan, jos EU ohjaisi yhteiskuntaa kunnianhimoisesti kohti resurssitehokkuutta, toteaa Euroopan ympäristövirasto EEB:n jätepolitiikasta vastaava viranomainen Piotr Barczak Uusiouutisissa.

Viraston tuoreen raportin (”Advancing Resource Efficiency in Europe”) mukaan EU:hun syntyy 750 000 uutta työpaikkaa kymmenessä vuodessa ja 860 000 työpaikkaa 15 vuodessa, jos EU ottaa käyttöön kaavailemansa keinot jätteen synnyn ehkäisylle ja kierrätyksen lisäämiselle.

"Tietokantaan on kerätty jo noin 120  suomalaisyrityksen tiedot, mutta tavoitteena on laajentaa järjestelmää koko Euroopan laajuiseksi ja saada siitä myös interaktiivinen."

Hänen mukaansa muun muassa EU-komissio on ollut kiinnostunut sen laajentamisesta. Hyvään alkuun saadun järjestelmän ylläpito ja kehittäminen on nyt siirtymässä Motiva Oy:lle.

Tietokannasta löytyy mielenkiintoisia esimerkkejä suomalaisyritysten symbiooseista. Esimerkiksi HOK Elanto säästää jätehuoltokustannuksissa, kun Sita Suomi Oy kerää sen myymälöistä yli jääneen vanhentuneen leivän ja toimittaa sen St1 Biofuels Oy:lle. 

St1:n biopolttoainelaitoksella Vantaalla leivästä valmistetaan etanolia ja sivutuotteena rehua. Etanoli viedään Vantaalta eteenpäin väkevöintilaitokselle, jossa siitä erotetaan jäljelle jäänyt vesi. Tämän jälkeen etanoli sekoitetaan polttoaineeksi ja toimitetaan jakeluasemille.

Sita puolestaan hakee leivät biopolttoainetta käyttävällä autolla, jota se saa St1:n asemilta, mikä tarkoittaa sitä, että jakeluauto käytännössä kulkee itse keräämällään leivällä.

Suuria teollisten symbioosien hyödyntämismahdollisuuksia liittyy esimerkiksi fosforin kiertoon tähtääviin kokonaisratkaisuihin, joiden parissa muun muassa Outotec tekee töitä. BioA-konseptin alla suomalaisyritykset  suunnittelevat biojalostamoa, jolla voitaisiin tuottaa energiaa ja samalla palauttaa jätteiden sisältämä typpi ja fosfori takaisin käyttöön.

Cosmethiikkaa älypuhelimeen

Ti, 01/27/2015 - 10:23 Toimitus
Cosmethics

Muistatteko vielä marraskuun puolivälissä olleen Slush -tapahtuman?

Tässä kerrassaan mainiossa ja Suomessa harvinaislaatuisen positiivishenkisessä (ja siksi aiheestakin kehutussa) monipäiväisessä nörttien ja start-up -väen kokoontumisajossa pidettiin myös erittäin tiukka pitching-kilpailu, johon haki kaikkiaan 1500 toinen toistaan loistavampaa start-up -yritystä. 

Jatkoon niistä pääsi vain sata ja finaaleihin neljä parasta, joiden liikeideat olivat kerrassaan mainioita.

Peräti kaksi näistä neljästä Pitching-finalistista oli suomalaisia: matkapuhelinsovelluksen kehittänyt Cosmethics ja jätteettömän kuljetuspakkauksen valmistaja RePack.

Toisen tapahtumapäivän iltana käydyssä tiivistunnelmaisessa finaalissa katsomot lavan ympärillä olivat aivan täynnä, kun neljä yritystä saivat vielä kerran mahdollisuuden esitellä oman ideansa tuomaristolle.

Voittajaksi tiukassa kilpailussa valittiin lopulta unkarilainen Enbritely, joka haluaa eliminoida valheelliset robottiklikkaukset sähköisestä markkinoinnista. Kolmas finalisti oli amerikkalainen Codementor. Palkinnoksi kilpailun voitosta Enbritelylle myönnettiin peräti puolen miljoonan euron arvoinen sijoitus.

Suurin osa Slush 2014:n esityksistä on nyt kaikkien katsottavissa Slushin YouTube -sivustolla

Vuonna 2015 Slush järjestetään 11.–12. marraskuuta.

Kosmetiikan ainesosat selville

Cosmethics on tuonut markkinoille älypuhelimeen ladattavan sovelluksen, jonka avulla kuluttajat saavat kätevästi tietoa kosmetiikan ja monen muunkin tuotteen sisältämistä haitta- tai allergisoivista aineista helposti ja nopeasti.

Kännykän sovelluksella voi vaikka kaupassa kosmetiikkahyllyjen välissä skannata nopeasti tuotteen viivakoodin, jolloin kännykän näytölle avautuu tuotteen ainesosaluettelo.

Testasimme palvelua käytännössä. 

Se, että palvelu on uusi, näkyy siinä, että tietokanta on vielä varsin rajallinen. Varsin usein sovellus ei tunne tuotetta. 

Testissä tietokannasta löytyi esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnan ainesosat, mutta Qliniquen Even Better –meikkivoiteesta tietoa ei löytynyt. Samoin useita miestentuotteita ei tietokannasta löytynyt, mutta onneksi useimmat suomalaisten käyttämät tuotteet (niin miesten kuin naistenkin) ovat jo mukana; koska sovellus on suomalaisten kehittämä, ovat suomalaiset ja suomalaisten suosimat tuotteet vahvasti edustettuina tietokannassa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaisten kauppojen sekä esimerkiksi lentoasemien valikoimista ei tuotteita ole vielä kattavasti.

Rantasen mukaan kuitenkin tietokantaa laajennetaan koko ajan. Kaksi kuukautta ennen Slushia tietokannassa oli hänen mukaansa 2000 tuotteen ainesosaluettelot. Pitching-kilpailun aikana tuotteita oli kertynyt tietokantaan jo 17 000. 

Kuluttajat on itse valjastettu mukaan laajentamaan tietokantaa, sillä sovellus ei koskaan vastaa tuotehakuun sanomalla ‘ei löydy’, vaan sovellus pyytää kuluttajaa ottamaan tuotteesta kaksi kuvaa ja lähettämään ne Cosmethics-yritykselle. Toinen kuva on itse tuotteesta, toinen aineosaluettelosta.

‘Tutkimme puolestasi, ovatko tuotteet turvallisia’, sovellus toteaa ja tarjoaa osallistumista ilmaisten kuukauden tuotteiden arvontaa täkynä tietojen antamiselle.

Onneksi siis varsin suuri määrä tuotteita on jo tietokannassa. Kun tuote löytyy, kertoo sovellus tuotteen koostumuksen lisäksi vaihtoehtoisen tai vähemmän haitallisia aineita sisältävät tuotteet. Esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnalle korvaavaksi tuotteeksi se suosittelee S-ryhmän Rainbow-merkkistä vartalokuorintaa.

Kokonaisuudessaan sovellus osoittautui testissä varsin helppokäyttöiseksi, joskin tavalliselle kuluttajalle ainesosaluettelo tai aineen molekyylikaava ei kerro juuri mitään. 

Yrityksen toimitusjohtaja Katariina Rantanen kertoi Slushin lavalla, että kuluttajat alkavat yleensä pohtia kosmetiikan sisältämien aineiden haittoja silloin kun perheenlisäys tulee heille ajankohtaiseksi.

Cosmethics-sovellusta voi myös räätälöidä luomalla omia listoja ainesosista, joita haluaa välttää. Sovellus myös tarjoaa erilaisia valmiita listoja, joissa on esimerkiksi muovin johdannaisia tai eläinperäiset tuotteet.

“Sovellus sopii siis myös vegaaneille tai kasvissyöjille, jotka haluavat välttää joitakin tiettyjä ainesosia”, totesi Rantanen.

Toistaiseksi sovellus toimii iOS- ja Android-laitteissa, mutta ei esimerkiksi Windowsilla varustetuissa laitteissa.

Kosmetiikan jälkeen hiusvärit ja muut?

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon kampaamotuotteiden turvallisuudesta. Esimerkiksi hiusvärit sisältävät usein herkistäviä ainesosia, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille vakavankin terveysriskin.

Kosmetiikka, saippua, deodorantti ja kaikki voivat nekin sisältää superherkistäjiä ja jopa erittäin haitallisia aineita, kuten triklosaania, joka on potentiaalinen hormonihäiritsijä, jonka on todettu tutkimuksissa häiritsevän kalojen normaalia käyttäytymistä.

Voisiko Cosmethicsin sovellus siis auttaa kuluttajia välttämään myös muiden tuotteiden kuin kosmetiikan sisältämiä ei-toivottuja aineita? Rantasen mukaan yritys ei ole sulkenut pois mitään tuoteryhmiä, vaan uusia aluevaltauksia voivat olla esimerkiksi elintarvikkeet ja vaatteet.

Kierrätyspakkaus verkkokaupoille

Toinen suomalaisfinalisti oli jätteettömän kuljetuspakkauksen kehittänyt Repack.

Heidän pakkausratkaisunsa on idealtaan hyvin yksinkertainen: asioidessaan verkkokaupassa asiakas valitsee toimitusvaihtoehdoksi Repackin noin viiden euron lisähintaan. Saatuaan tilaamansa tuotteen, asiakas taittelee pakkauksen ja palauttaa sen mihin tahansa postilaatikkoon Euroopan alueella. 

Verkkokaupan vastaanottaessa palautuneen pakkauksen, asiakas palkitaan noin kymmenen euron lahjakortilla, joka kelpaa kaikissa Repackia käyttävissä verkkokaupoissa.

Yrityksen mukaan sen käyttämä postipalautusjärjestelmä vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 75 prosenttia verrattuna kertakäyttöisen pakkauksen kierrättämiseen ja uudelleenvalmistamiseen.

Repackin toimitusjohtaja Jonne Hellgren kertoi kilpailun olleen erittäin kova. Semifinaaleihin valittiin 20 yritystä, joista monet olivat hänen mukaansa erittäin vahvoja.

Tapahtuman jälkeen yritys on hänen mukaansa saanut useita yhteydenottoja muun muassa sijoittajilta ja potentiaalisilta yhteistyökumppaneilta, kuten verkkokaupoilta. 

"Tavoitteena on seuraavaksi hankkia asiakkaiksi kansainvälisiä brändejä ja etsiä uusia pakkaussegmenttejä", selitti Hellgren. 

"Esimerkiksi vaatteiden ja tuotteiden rinnalle on nyt tulossa uutena elektroniikkatuotteiden pakkaaminen, jota testataan parhaillaan Samsungin ja Postin kanssa."


Marja Saarikko kirjoitti alkuperäisen jutun. Jari Mäkinen on myös testannut sovellusta sekä toimittanut tekstiä.

Metallikaivos ympärilläsi

Ke, 12/04/2013 - 11:32 Toimitus
Metalliromua. Kuva: Flickr/thesqueedler

Rautateiden kaapeleiden ja raiteiden, kuparisten kattopellitysten ja muiden ympärillämme olevien metalliesineiden ja -asioiden varastaminen on nykyajan vitsaus – vaikka onneksi Suomessa tämä on vielä vähäistä. Keskisessä Euroopassa esimerkiksi romumetallia kierrättävät yhtiöt eivät suostu enää ostamaan suuria määriä metallia yksityishenkilöiltä, koska tavara on hyvin todennäköisesti varastettua.

Tämä harmillinen ja vaarallinenkin muoti-ilmiö johtuu siitä, että metallin hinta on korkealla. Siksi myös metallien normaaliin kierrätykseen kiinnitetään nykyisin huomiota enemmän: alle kymmeneosa monista metalleista kierrätetään, sillä näiden helposti uusiokäytettävien raaka-aineiden kierrätys ei ole juuri ollut mielessä aikaisemmin. Nyt ajattelutapa on muuttumassa nopeasti.

Tämän uuden ajattelun hengessä YK:n ympäristöohjema UNEP:ille on laadittu eurooppalaisten yliopistojen yhteistyönä raportti Metal Recycling: Opportunities, Limits, Infrastructure. Mukana sen tekemisessä ovat olleet Aalto-yliopistossa työskentelevät Kari Heiskanen ja Markus Reuter.

Raportissa mainitaan muun muassa, että metallintuotannon osuus maapallon energiankulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä on noin kahdeksan prosenttia. Mikäli metallien kierrätystä tehostettaisiin, saavuttettaisiin suuria säästöjä. Esimerkiksi pelkästää teräksen tehokas uusiokäyttö toisi 37–78 prosentin energiasäästöt. Erityisen hankala tilanne on elektroniikassa, sillä tietokoneissa, kodinkoneissa, kännyköissä ja muissa elektronisissa laitteissa käytettävästä kullasta, hopeasta ja palladiumista vain kymmenisen prosenttia saadaan talteen ja uudelleen käyttöön.

Muutos ajattelussa!

"Perinteisesti on mietitty vain yksittäistä ainetta ja sen kiertoa", sanovat aaltolaiset. "Jos kultaa sisältävä kännykkä eksyy vaikka teräksen mukaan, kaikki kulta menee hukkaan. Yhteen alkuaineeseen tuijottamalla törmäämme siis tiilimuuriin, kuvaa Aalto -yliopiston materiaalitekniikan professori Kari Heiskanen metallinkierrätyksen perusongelmaa."

Yksittäisiin aineisiin keskittymisen sijasta lähtökohdaksi pitäisi ottaa itse tuote ja pohtia, miten mahdollisimman suuri osa sen sisältämistä metalleista voitaisiin käyttää uudelleen. Menneinä vuosikymmeninä tehtävä oli yksinkertaisempi, sillä ruuveilla kootut perusluurit oli helppo purkaa osiin ja lajitella kierrätykseen.

Nykyisin tiiviisti pakatuiden älykännyköiden aikakaudella tilanne on toinen: "kuinka monta ruuvia näet tässä älypuhelimessa? Nolla tietenkin, koska ruuvien kiertäminen vaatii kallista ihmistyövoimaa, kun taas liimaaminen voidaan jättää koneen tehtäväksi."

Nykyaikainen tablettitietokone saattaa sitältää helposti yli 60 alkuainetta. "Sellaisen tehtaan rakentaminen, jolla sen kierrättäminen onnistuu, ei olekaan ihan helppo juttu", Heiskanen jatkaa.

<h3>Talous hyötyy, luonto kiittää</h3>

Monimutkaisten kierrätyslaitosten suunnittelu ja toteuttaminen vaatii siis runsaasti fysiikan ja kemian osaamista – ja paljon rahaa. Kierrättäminen on silti kannattavaa, sillä ”urbaanit kaivokset”, eli jo käytössä olevat metallivarat kasvavat koko ajan. Raportin mukaan niiden suuruus vaihtelee kehittyneissä maissa kymmenestä viiteentoista tonniin asukasta kohden ja koko maailman volyymin on ennustettu jopa kymmenkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kierrättämällä materiaali saadaan yleensä käyttöön edullisemmin kuin louhimalla maaperästä ja myös energiaa ja vettä kuluu huomattavasti vähemmän.

Raportti korostaa, että monen metallin kohdalla on jo saavutettu hyviä tuloksia: esimerkiksi ruostumattoman teräksen, nikkelin, kuparin, sinkin ja tinan kierrätysprosentit ovat parantuneet merkittävästi. Haasteellisempaa on etenkin harvinaisten maametallien talteen saaminen. Ne ovat määrällisesti pieni mutta toiminnallisesti välttämätön osa kulutuselektroniikassa; lisäksi niiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa aurinkopaneelien, tuulivoimaloiden ja sähköautojen yleistymisen myötä.

<img src="http://www.aalto.fi/fi/current/news/metallinkierratys_raportti_kemia.jpg" align="right" width="300"><h3>Suomi kärsii koostaan</h3>

Ekologisuus on muodikasta ja kierrätys kiinnostaa: Heiskasen ja hänen tutkijatoveriensa raporttikin on ladattu UNEP:n sivuilta yli 64 000 kertaa. Tärkein materiaalien uusiokäyttöä vauhdittava tekijä on kuitenkin raha. Raportti korostaa, että kierrätyskin on ennen kaikkea taloudellista toimintaa, jolle politiikan on taattava riittävät toimintaedellytykset.

Suomi on kansainvälisessä vertailussa ahkera kierrättäjä, mutta parantamisen varaa on vielä runsaasti. Heiskasen mukaan suurin ongelma on väestön koko ja hajanaisuus. "Tiheästi asutussa Keski-Euroopassa on helppo saada tarpeeksi romua toiminnan kannattamiseen. Suomessa tämä onnistuu vain Helsinki-Turku-Tampere -akselilla. Esimerkiksi myydyistä kännyköistä vain kymmenen prosenttia tulee kierrätykseen. Sinne ne jäävät piirongin laatikoihin, itse kullakin."

Alumiinin kierrätys hoituu nykyisin hyvin. Kuva: http://www.recyclingredefined.com

Miten metallia kierrätetään?

Hyödyntämiskelpoisten metallien kierrätyksellä säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja ja vältetään kaivos- ja rikastamotoiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Kierrätys säästää energiaa täysin uuden raaka-aineen käyttöön verrattuna teräs- ja tinapeltipakkausten valmistuksessa 75 % ja alumiinipakkauksissa 95 %. Jokaisessa metallipakkauksessa on yli neljännes kierrätettyä materiaalia. Terästeollisuus käyttää suuret määrät rautaromua raaka-aineena.

Metallit ovat eräitä helpoimmin lajiteltavia ja uudelleenkäytettäviä materiaaleja.

Sähkölaitteet, kuten energian­säästö­lamput, jää­kaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykin­pesu­koneet voi Suomessa kierrättää maksutta. Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa. Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet. Näitä ei saa viedä pienmetallin keräyspisteisiin!

Eri keräyspisteissä, muun muassa kierrätyskeskuksissa olevat metallinkeräysastiat on tarkoitettu kotitalouksista syntyvälle pienmetallille. Myös kattilat ja pienkokoiset autojen ja koneiden osat sekä tyhjät maalitölkit ovat pienmetallia. Suurikokoisen metalliromun voi viedä romuliikkeeseen, jäteasemalle ta kaatopaikalle metallinkeräykseen. Ongelmajätteet, kuten akut, vajaat aerosolitölkit ja vielä märkää maalia sisältävät maalipurkit, tulee vielä ongelmajätteiden puolelle.

Myös useat metallikierrätystä tekevät yhtiöt, kuten esim. Kuusakoski Oy ottavat metalleja sisältävää romua vastaan.

Tässä jutussa on käytetty pohjamateriaalina Aalto-yliopiston tiedotetta Urbaaneissa kaivoksissa piilee rikkauksia. UNEPille tehdyn raportin Metal Recycling: Opportunities, Limits, Infrastructure kaikki tekijät ovat Markus Reuter, Christian Hudson, Antoinette van Schaik, Kari Heiskanen, Christina Meskers ja Christian Hegelüken.