Raketti käytti jo lähes rutiininomaiseen tapaan kertaalleen lentänyttä ensimmäistä vaihetta. Tämä kyseinen vaihe vei viime kesänä FORMOSAT-satelliitin radalleen.

Tällä kerralla vaihetta ei otettu talteen, koska SpaceX on tuomassa käyttöön uusia, parempia rakettivaiheita, jotka ovat parempia kuin nämä ensimmäisen sukupolven takaisintulevat rakettivaiheet. 

Raketin ensimmäinen vaihe on sen kaikkein kallein osa, joten sen uudelleenkäyttäminen tuo sinällään jo olennaisia säästöjä. Lisäksi SpaceX pohtii koko ajan miten raketin muitakin osia voitaisiin käyttää uudelleen.

Ongelmana raketin ylemmän, toisen vaiheen kanssa on se, että se nousee lennon aikana jo hyvin korkealle ja käytännössä sen tuominen takaisin Maahan vastaa avaruusaluksen palauttamista takaisin. Ainakin toistaiseksi tämä ei ole kannattavaa, koska vaiheesta tulisi liian painava ja monimutkainen.

Sen kohtalona onkin ainakin vielä pudota ilmakehään ja tuhoutua siinä. Tällä kerralla toisen vaiheen nähtiin (hyvin todennäköisesti) putoavat Pohjois-Norjan taivaalla:

Sen sijaan satelliittia vain laukaisun ja lennon alkuvaiheen aikana suojaava nokkakartio voisi olla mahdollinen kohde kierrätykseen. Nokka halkeaa kahteen puolikkaaseen kahden minuutin ja 56 sekunnin lennon jälkeen, jolloin hiilikuituiset kartionpuolikkaat putoavat mereen.

Ne voitaisiin siis käydä onkimassa merestä takaisin – tai ne voitaisiin kopata talteen jo lennossa, jolloin merivesi ja isku veteen eivät pääsisi vahingoittamaan niitä.

Juuri tätä yritettiin tällä lennolla.

SpaceX on varustanut laivan suurella verkolla, kuten otsikkokuva näyttää, ja yrittää saada nokkakartion talteen. Laiva on nimeltään Mr. Stevens ja siitä on julkaistu parempiakin kuvia mm. Teslarati-sivustolla. Nyt lennon jälkeen myös SpaceX on julkaissut kuvia laivasta:

Uutta tällä lennolla on myös se, että SpaceX käyttää silloin uusinta laukaisualustaansa, joka on itse asiassa varsin vanha: se on Kennedyn avaruuskeskuksen alusta numero 39A, joka on toiminut aikanaan Apollo-kuualusten ja avaruussukkuloiden lähtöpaikkana. Yhtiö on vuokrannut sen käyttöönsä ja on muuttanut sen soveltumaan niin Falcon 9:n kuin sen tulevan isoveljen Falcon 9 Heavyn laukaisuihin.

Tämä lento on tosin vuorossa vasta kolmantena tästä eteenpäin laskiessa, sillä ensin SpaceX haluaa laukaista tammikuun 26. päivänä EchoStar 23 -tietoliikennesatelliitin ja sitten helmikuun 8. päivänä Kansainväliselle avaruusasemalle suuntaavan Dragon-rahtialuksen.

Jos ne menevät hyvin, on uusiokäyttölento vuorossa helmikuun puolivälin jälkeen. Alustavasti SpaceX on väläyttänyt päiväystä 22. helmikuuta.

SES ja SpaceX sopivat kierrätysvaiheen käytöstä jo viime vuonna, mutta lento on viivästynyt syyskuussa tapahtuneen räjähdyksen syyn selvittelyjen vuoksi. Kannattaa muistaa, että Falcon 9:n kaksi taannoista onnettomuutta ovat johtuneet molemmat toisen vaiheen ongelmista, ja että rakettien ensimmäiset vaiheet ovat toimineet hyvin – paitsi että niiden saaminen ehjinä takaisin alas osoittautui hieman hankalammaksi kuin SpaceX todennäköisesti odotti.

Viime viikonlopun lento osoitti kuitenkin osaltaan sen, että tekniikka toimii nyt erinomaisesti. Yhtiöllä on jo kaikkiaan seitsemän takaisin palannutta ensimmäistä vaihetta, ja niitä on tutkittu sekä testattu perinpohjaisesti, ennen kun nyt kertaalleen jo lentänyttä vaihetta uskalletaan käyttää uudelleen.

Falcon 9:n ensimmäinen vaihe on 47 metriä korkea ja se hoitaa suurimman työn satelliitin laukaisussa nostamalla raskaan raketin ilmaan, viemällä sen ilmakehän tiiviimpien osien läpi ja kiihdyttämällä toisen vaiheen useampikertaiseen äänen nopeuteen.

Uutiset ovat kiinnostavia myös Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n kannalta, koska se on vuorossa nykysuunnitelman mukaan seuraavalla Kaliforniasta tehtävällä Falcon 9:n lennolla. Siitä, haluaako ja voiko SpaceX tehdä samaan aikaan Floridan lentojen kanssa laukaisua Kaliforniasta, ei ole vielä tietoa.

Mutta jos lennot sujuvat hyvin, niin pitkään odottanut Aalto-1 voisi päästä matkaan helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa!

Peukut pystyyn!

Taustalla pitkäjänteinen kehitystyö

Jätteiden ja tähteiden käytön lisääminen on Lehmuksen mukaan vaatinut pitkäjänteistä kehitystyötä. Haasteet ovat olleet moninaisia, mutta nyt yhtiö voi hänen mielestään olla ylpeä saavutuksistaan.

NExBTLn takana olevat innovaatiot ovat hänen mukaansa pääasiassa kehitetty talon sisällä.  

"Yhtiö on erittäin tutkimusorientoitunut. 5000 työntekijästä peräti 1200 tekee töitä tutkimuksen tai laitesuunnittelun parissa", Lehmus kertoo.

Myös muita haasteita on ollut. Lehmuksen mukaan esimerkiksi raaka-aineiden maailmanlaajuisen hankintaverkoston kehittäminen on vienyt  aikaa, sillä monella raaka-aineella ei ole ollut keräilylogistiikkaa lainkaan. 

Hänen mukaansa jätteiden ja tähteiden eräkoot ovat olleet pieniä ja niiden laatutaso on vaihdellut. Tuotantoteknologiasta pitäisikin hänen mielestään kehittää mahdollisimman joustavaa, etteivät pienet laatupoikkeamat vaikuta lopputuotteeseen. 

"Uusien esikäsittelymenetelmien kehittäminen raaka-aineille, samoin kuin polttoaineiden laadunvarmistuksen merkitys ovat nousussa", pohtii Lehmus.

Puu taipuu moneksi

Myös perinteikäs metsäyhtiö UPM on lähtenyt miettimään, mitä kaikkea puupohjaisista raaka-aineista voi tehdä.  Yhtiön Biopolttoaineet-liiketoiminnan myynti-ja markkinointijohtajan Sari Mannosen mukaan tukkipuusta valmistetaan edelleen paljon sahatavaraa ja vaneria.

Yli jääneistä kuorista ja tähteistä voi kuitenkin valmistaa esimerkiksi biopolttoaineita tai niitä voi hyödyntää energiantuotannossa. Uuteaineista syntyy uusiutuvaa dieseliä ja ligniinistä ja fibrilleistä muita uusia tuotteita.

Biopolttoaineet ovat hänen mukaansa uusi merkittävä askel kohti biotaloutta. Yhtiö on avaamassa kesän aikana Lappeenrantaan biojalostamoa, jossa raakamäntyöljystä valmistetaan toisen sukupolven biopolttoaineita.

Yhtiön tuote on UPM BioVerno, joka laskee yhtiön mukaan autoilun kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Tuote vastaa käyttöominaisuuksiltaan perinteisiä öljypohjaisia polttoaineita ja soveltuu nykyautoihin ja jakeluasemille.

Teollisen mittakaavan investointi on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Valmis laitos työllistää suoraan lähes 50 henkilöä ja välillisesti noin 150.

Laitoksen avajaisia varjostaa kuitenkin kahden suuren taistelu: Neste Oil ja UPM ovat ajautuneet patenttiriitaan, jota ratkotaan parhaillaan oikeudessa. 

Neste Oilin mukaan UPM on loukannut yhtiön 1990-luvulta peräisin olevaa patenttia, joka koskee keskitisleen valmistamista kasviöljyistä. UPM katsoo, ettei se loukkaa Neste Oilin patenttia, vaan käyttää omaa patentoitua innovaatiotaan.

Kosmetiikan ainesosat selville

Cosmethics on tuonut markkinoille älypuhelimeen ladattavan sovelluksen, jonka avulla kuluttajat saavat kätevästi tietoa kosmetiikan ja monen muunkin tuotteen sisältämistä haitta- tai allergisoivista aineista helposti ja nopeasti.

Kännykän sovelluksella voi vaikka kaupassa kosmetiikkahyllyjen välissä skannata nopeasti tuotteen viivakoodin, jolloin kännykän näytölle avautuu tuotteen ainesosaluettelo.

Testasimme palvelua käytännössä. 

Se, että palvelu on uusi, näkyy siinä, että tietokanta on vielä varsin rajallinen. Varsin usein sovellus ei tunne tuotetta. 

Testissä tietokannasta löytyi esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnan ainesosat, mutta Qliniquen Even Better –meikkivoiteesta tietoa ei löytynyt. Samoin useita miestentuotteita ei tietokannasta löytynyt, mutta onneksi useimmat suomalaisten käyttämät tuotteet (niin miesten kuin naistenkin) ovat jo mukana; koska sovellus on suomalaisten kehittämä, ovat suomalaiset ja suomalaisten suosimat tuotteet vahvasti edustettuina tietokannassa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaisten kauppojen sekä esimerkiksi lentoasemien valikoimista ei tuotteita ole vielä kattavasti.

Rantasen mukaan kuitenkin tietokantaa laajennetaan koko ajan. Kaksi kuukautta ennen Slushia tietokannassa oli hänen mukaansa 2000 tuotteen ainesosaluettelot. Pitching-kilpailun aikana tuotteita oli kertynyt tietokantaan jo 17 000. 

Kuluttajat on itse valjastettu mukaan laajentamaan tietokantaa, sillä sovellus ei koskaan vastaa tuotehakuun sanomalla ‘ei löydy’, vaan sovellus pyytää kuluttajaa ottamaan tuotteesta kaksi kuvaa ja lähettämään ne Cosmethics-yritykselle. Toinen kuva on itse tuotteesta, toinen aineosaluettelosta.

‘Tutkimme puolestasi, ovatko tuotteet turvallisia’, sovellus toteaa ja tarjoaa osallistumista ilmaisten kuukauden tuotteiden arvontaa täkynä tietojen antamiselle.

Onneksi siis varsin suuri määrä tuotteita on jo tietokannassa. Kun tuote löytyy, kertoo sovellus tuotteen koostumuksen lisäksi vaihtoehtoisen tai vähemmän haitallisia aineita sisältävät tuotteet. Esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnalle korvaavaksi tuotteeksi se suosittelee S-ryhmän Rainbow-merkkistä vartalokuorintaa.

Kokonaisuudessaan sovellus osoittautui testissä varsin helppokäyttöiseksi, joskin tavalliselle kuluttajalle ainesosaluettelo tai aineen molekyylikaava ei kerro juuri mitään. 

Yrityksen toimitusjohtaja Katariina Rantanen kertoi Slushin lavalla, että kuluttajat alkavat yleensä pohtia kosmetiikan sisältämien aineiden haittoja silloin kun perheenlisäys tulee heille ajankohtaiseksi.

Cosmethics-sovellusta voi myös räätälöidä luomalla omia listoja ainesosista, joita haluaa välttää. Sovellus myös tarjoaa erilaisia valmiita listoja, joissa on esimerkiksi muovin johdannaisia tai eläinperäiset tuotteet.

“Sovellus sopii siis myös vegaaneille tai kasvissyöjille, jotka haluavat välttää joitakin tiettyjä ainesosia”, totesi Rantanen.

Toistaiseksi sovellus toimii iOS- ja Android-laitteissa, mutta ei esimerkiksi Windowsilla varustetuissa laitteissa.

<h3>Talous hyötyy, luonto kiittää</h3>

Monimutkaisten kierrätyslaitosten suunnittelu ja toteuttaminen vaatii siis runsaasti fysiikan ja kemian osaamista – ja paljon rahaa. Kierrättäminen on silti kannattavaa, sillä ”urbaanit kaivokset”, eli jo käytössä olevat metallivarat kasvavat koko ajan. Raportin mukaan niiden suuruus vaihtelee kehittyneissä maissa kymmenestä viiteentoista tonniin asukasta kohden ja koko maailman volyymin on ennustettu jopa kymmenkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kierrättämällä materiaali saadaan yleensä käyttöön edullisemmin kuin louhimalla maaperästä ja myös energiaa ja vettä kuluu huomattavasti vähemmän.

Raportti korostaa, että monen metallin kohdalla on jo saavutettu hyviä tuloksia: esimerkiksi ruostumattoman teräksen, nikkelin, kuparin, sinkin ja tinan kierrätysprosentit ovat parantuneet merkittävästi. Haasteellisempaa on etenkin harvinaisten maametallien talteen saaminen. Ne ovat määrällisesti pieni mutta toiminnallisesti välttämätön osa kulutuselektroniikassa; lisäksi niiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa aurinkopaneelien, tuulivoimaloiden ja sähköautojen yleistymisen myötä.

<img src="http://www.aalto.fi/fi/current/news/metallinkierratys_raportti_kemia.jpg" align="right" width="300"><h3>Suomi kärsii koostaan</h3>

Ekologisuus on muodikasta ja kierrätys kiinnostaa: Heiskasen ja hänen tutkijatoveriensa raporttikin on ladattu UNEP:n sivuilta yli 64 000 kertaa. Tärkein materiaalien uusiokäyttöä vauhdittava tekijä on kuitenkin raha. Raportti korostaa, että kierrätyskin on ennen kaikkea taloudellista toimintaa, jolle politiikan on taattava riittävät toimintaedellytykset.

Suomi on kansainvälisessä vertailussa ahkera kierrättäjä, mutta parantamisen varaa on vielä runsaasti. Heiskasen mukaan suurin ongelma on väestön koko ja hajanaisuus. "Tiheästi asutussa Keski-Euroopassa on helppo saada tarpeeksi romua toiminnan kannattamiseen. Suomessa tämä onnistuu vain Helsinki-Turku-Tampere -akselilla. Esimerkiksi myydyistä kännyköistä vain kymmenen prosenttia tulee kierrätykseen. Sinne ne jäävät piirongin laatikoihin, itse kullakin."