tuulivoimala

Viime päivinä – oikeastaan koko viime viime viikon ajan – ovat sääolot keskisessä Euroopassa olleet varsin omalaatuiset: rankkasateita, tulvia, voimakkaita myrskyjä ja tuulia, jotka varsin monissa paikoissa kiertyivät pyörteiksi. Pyörremyrskyjä ja kunnollisia tornadoita havaittiin monissa paikoissa Ranskan ja Saksan pohjoisosissa, Hollannissa ja Belgiassa, sekä myös etelämpänä, sillä muun muassa Venetsiassa oli viikonlopun aikana useita tornadoita.

Omituinen kevät takana

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan toukokuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 3-5 astetta tavanomaista korkeampi. Poikkeama oli maan länsiosaa lukuun ottamatta poikkeuksellisen suuri, eli se toistuu keskimäärin kerran 30 vuodessa. Lisäksi noin 20 havaintoasemalla rikottiin toukokuun kaikkien aikojen keskilämpötilaennätys. Maan länsiosassa toukokuu oli harvinaisen lämmin, eli se toistuu keskimäärin kerran 10 vuodessa.

Samalla esimerkiksi Ranskassa on kevät ollut pilvinen, kylmä ja sateinen. Météo Francen mukaan osassa maata maalis-toukokuussa lämpötilat olivat yli asteen verran keskimääräistä matalampia, auringonpaistetta ollut noin 20% vähemmän ja sademäärä oli suurempi kuin 50 vuoteen. Esimerkiksi Orléansissa satoi toukokuun 30. päivänä yli 63,4 mm vuorokaudessa, ja kun koko keskisen Ranskan seudulla sadetta tuli muutenkin ennätyksellisen paljon, ei ole ihmekään että vettä mereen sielä kuljettavat joet ovat tulvineet voimakkaasti.

Suuri osa Saksasta on ollut toukokuussa Suomeakin hellineen kesäsään alla, mutta tilanne muuttui viime viikolla, kun Ranskan päälle Atlantilta puskeneet matalan alueet työntyivät sisämaahan ja Saksaan saakka. Saksan kansallinen sääpalelu Wetterdienst kertoo seikkaperäisesti matalapaineiden matkasta ja siitä, kuinka sateet olivat paikoitellen jopa trooppisia. Siis ei vain kuvainnollisesti. Muun muassa Baden-Württembergissä maan eteläosassa satoi paikoitellen enemmän tunnissa kuin yleensä koko kuukauden aikana.

Kuva: Bea Asmussen

Tämä kuva maailman, Euroopan ja Saksan sähköntuotannon vaatimasta aurinkopaneelipinta-alasta on levinnyt viime päivinä netissä, ja monet ovat ihmetelleet olisiko tämä totta laisinkaan. Voitaisiinko tosiaankin koko maailman energiantuotanto kattaa pienellä pläntillä aurinkopaneeleita autiomaassa?

Vastaus löytyy tutkimuksesta, mistä kuva on napattu. Kyseessä on Nadine Mayn jo vuonna 2005 Braunschweigin teknillisessä yliopistossa tekemä tutkimus “Eco-balance of a Solar Electricity Transmission from North Africa to Europe”, missä on laskettu kuinka paljon aurinkopaneelipinta-alaa esimerkiksi Saksan kaipaaman sähkövirran tuottaminen Saharassa vaatisi.

Tulos on kuvan osoittama, tosin ongelmana ei ole niinkään sähkön tuottaminen, vaan sen siirtäminen. Hävikki pitkissä siirtolinjoissa on kohtalainen ja tuhansien kilometrien mittaisten, supertehokkaiden kaapeleiden vetäminen on teknisesti haastavaa ja kallista. Lisäksi ympäristön kannalta vähemmän optimaalista.

Tutkimuksessa keskityttiinkin juuri tähän ongelmaan, ja tulos kaikkien laskujen jälkeen oli selvä: sähkön tuottaminen Pohjois-Afrikassa aurinkopaneeleilla ja sen siirtäminen Eurooppaan olisi mahdollista ja jopa taloudellista.

Kuva ei kuitenkaan ole enää täysin relevantti, koska luvut laskettiin liki kymmenen vuotta sitten olleella aurinkopaneelitekniikalla. Nykyisin vastaava sähköntuotto voitaisiin toteuttaa jopa pienemmillä pinta-aloilla.

Parantunut hyötysuhde tekee myös aurinkosähköstä taloudellisen vaihtoehdon alueilla, missä Aurinko paistaa vähemmän kuin Saharassa. Niinpä Saksassa lyötiin eräänlainen ennätys 9. kesäkuuta, kun puolet koko maan tarvitsemasta sähköenergiasta tuotettiin valosähköisesti aurinkopaneeleilla. Tuolloin keskipäivällä valosta saatiin 23,1 gigawattia tunnissa sähköä, minä oli 50,6% kaikesta tuona hetkenä tuotetusta sähköstä.

Ennätys oli mahdollinen siksi, että 9. kesäkuuta oli vapaapäivä, jolloin sähköntarve oli normaalipäivää pienempi. Se kuitenkin osoittaa erittäin konkreettisesti, että vaihtoehtoiset sähköntuotantomenetelmät eivät ole enää pelkkää haihattelua. Ja myös sen, että aurinkosähköä ei tarvitse siirtää Saharasta pitkien voimalinjojen avulla, vaan sitä voidaan tuottaa suuria määriä paikallisesti – myös maissa, joissa Aurinko ei paista mitenkään erityisen paljon.

Simon Leipiössä vihittiin eilen käyttöön neljä uutta tuulivoimalaa. TuuliWatti -yhtiön 4,5 megawatin voimalat ovat Suomen suurimpia ja niiden myötä yhtiön voimalat tuottavat sähköä 18 MW:n nimellisteholla Simossa. Periaatteessa tämä riittää yli 50.000 kerrostaloasunnon tarpeisiin.

Espanjalaisen Gamesan toimittama uusi voimalatyyppi on suunniteltu nimenomaan maa-alueiden tuuliolosuhteisiin. Sen napakorkeus on 140 m ja roottorin halkaisijan on 128 m, eli roottorin lavan pää nousee korkeimmillaan 268 metrin korkeuteen.

Tuulivoima on erinomainen tapa tuottaa sähköä, mutta suuret tuulivoimalat häiritsevät joidenkin silmää. Valitettavasti mitään energiaa ei voi nyhjäistä tyhjästä, ja vaikka siro tuulivoimala on kauniimpi kuin vaikkapa suuri hiilivoimalaitos, on voimaloiden joka tapauksessa sijaittava jossakin.

Yksi tapa vähentää visuaalista haittaa on sijoittaa esimerkiksi tuulivoimaloita asumattomille alueille ja merten ulapoille.

Toinen tapa on tehdä voimalasta entistä näkymättömämpi. Tätä suunnittelee Makani Power, vuonna 2006 perustettu ja viime vuonna Googlen ostama amerikkalaisyhtiö, joka kehittää lennokkivoimalaa.

Tanskalaisen Vestas-yhtiön tekemät tuuligeneraattorit kokovertailussa: vasemmalla on yhtiön uusin ja suurin tuote, 7,0 MW tuottava V164. Sen koekappaletta ollaan asentamassa parhaillaan Frederikshavniin Jutlandin pohjoisosassa. V164 on ainoastaan avomerelle asennettava jättivoimala, jonka roottorin halkaisija on 164 metriä; lapojen pyyhkimä alue on 21 000 m2, eli noin kolme jalkapallokentällistä. Kyseessä on eräs maailman tehokkaimmista ja suurimmista tuulivoimaloista.

Vestasin mukaan yhden turbiini tuottama sähkö riittää kattamaan 6000 normaalin talon keskimääräisen sähköntarpeen. Saksalaisen Siemensin valmistamat V164:n lavat ovat uuden muottivalutekniikan ansiosta 20% kevyemmät kuin perinteisesti tehdyt lavat. Jättituulivoimaloita on tarkoitus asentaa mm. 300 kappaletta Iso-Britanniaan.

Kuvassa keskellä on yksi 111:stä Anholtin tuulivoimalapuistossa olevista 3,6 MW:n voimaloista ja sen vieressä on kokovertailuna Lontoon kuuluisa maailmanpyörä, suuri London Eye. Pienin turbiineista on Vindebyn voimalapuistossa Itämerellä oleva 0,45 megawatin generaattori ja oikeanpuoleisin rakennus on Kööpenhaminan observatorion kuuluisa, vuonna 1642 rakennettu pyöreä torni, Rundetårn. Sen korkeus on 36 metriä ja se on eräs Kööpenhaminen maamerkeistä.

Kuva: Vestas